5.6.2020

Tempo 1v, nome-treenejä ja Voltillekin jotain


Flatout I Am Flash 1v
Ja tietenkin mätsäävät damit :D Tempolle pahis, Leonalle neito pulassa
Taas iso treenipläjäys, ihailtavan aktiivisia ollaan oltu! Nyt on editoituna jo aiempien treenien videot (ja uusia editoitavia odottamassa, huoh). Mulla alkoi kesäloma tiistaina, ja Tempo täytti jo vuoden. Niin kiva ja kiltti poika, josta kuitenkin löytyy potkua ja sopivasti tuhmuus-röyhkeyttä. Jännää nähdä, mitä siitä vielä tulee :) Vuosi on mennyt ihan siivillä, vastahan mä ekaa kertaa kävin katsomassa muutaman viikon ikäisiä pötkylöitä..

Tempon treenejä


Kuvattiin Camillan ja Juti-veljen sekä Saku-isän omistajan Emmin kanssa synttärivideo Supersankareista. Pukujen teko oli hulvattoman hauskaa, mutta ensi kerralla kyllä tilataan jostain nettikaupasta jonkun muun ompelemat (Jutin netistä tilattu Superman-asu on selvästi paremmin istuva ja paremmin päällä pysyvä kuin nämä meidän tekeleet). Mutta tulipahan tehtyä :D

Nome-hommien lisäksi ihan vähän on tokoiltu, lähinnä seuraamista. Siinäkin on toivonkipinöitä ilmassa, eiköhän hänestä vielä hyvä tokokoira tule. Käskyyn tyyppi reagoi jo kivasti, ja kättä pystyy pitämään jo muutaman askeleen verran sen naamasta irti ilman, että koira lähtee poikittamaan.


 

Riistahommia


Videokuvausten yhteydessä tehtiin hakuruutu riistalla (pari sorsaa, lokki, joitain siipiä, naakka, harakka). Tempo paskat nakkasi riistasta, eikä suostunut melkein millään ottamaan sitä suuhunsa. Yritettiin ja yritettiin, mutta ainoa, joka kunnolla nousi, oli sorsa. Harakan se räkäisi johonkin parin metrin päähän musta monen motivoidun noudon ja Electran näyttämän mallin jälkeen, naakka oli superoksettava ja sitä hienohelma ei halunnut ottaa suuhunsa ollenkaan. Onneksi taipparipaikkojakaan ei ole hellinnyt, vaan toistaiseksi molemmissa jäätiin varasijoille 18 ja 9, tuskin siis tarvitsee odotella koepaikkaa. Elokuussa sitten flättien taippareihin, jos ei muualle päästä.

Roskariistan käsittelyä täytyy siis vielä harjoitella, mutta muut osa-alueet sujuvat oikein mainiosti. Jälkeäkin on kokeiltu, se menee lähinnä haulla, ja 3-kiloinen kanidami oli arvon herralle vielä ekalla kerralla vähän liikaa - kun Camilla oli käynyt pari kertaa sitä viskomassa, niin johan nousi jäljenkin päästä. Taippareiden pikkukanin ei siis pitäisi olla ongelma.



 

Eteenlähetyksiä ja markkeja maalle ja veteen


Eteenlähetystreenejä on jatkettu, ja niissä alkaa näkyä jo jonkinlaista oppimista. Treenien teemana on ollut mm. maastoesteiden ylitys (kivet, mäennyppylät), ja näitä on tehty ensin motivoituna ja sitten sokkona. Nämä sujuivat yllättävän hienosti! Tempo menee pääosin kiltisti sinne, minne käsketään.

Myös matkaa on tehty hieman motivoituna, videolla lähinnä näitä maastoesteylityksiä. Ohjaaja opettelee vielä antamaan lähihakupillityksen, niin hyvä tulee.



Tempo on kohtalaisen hyvä markkeeraaja, kunhan keskittyy. Videolle osui superhieno suoritus, kerrankin :D Myös vesipeto hänestä on tullut, ja vedestä nousee niin lokit kuin damitkin, vaikka matka olisi pitkä. Veneen kanssa olisi kiva päästä treenaamaan. Viime vesinoutotreeneissä toisella lähetyksellä lähetin koiran pusikosta, ja se päätti oikaista rantaan nopeinta reittiä, mutta älyttömän hienosti toi damin mulle pitkän matkaa rantaviivaa pitkin sitä pudottamatta.

Hakuruutua


Hakuruutua on tehty paljonkin, eikä siinä tunnu olevan isompia ongelmia. Joskus keskittyminen katkeaa ja usko loppuu, mutta toistaiseksi aina on saatu koiralla haetettua dameja, vaikka se kävisi välillä jaloissa pyörimässä. Seuraavaksi pitää tehdä ruutu, jossa lähellä ei ole lainkaan dameja, vaan kaikki ovat kauempana, jotta tyyppi oppii laajentamaan kunnolla. Videolla olevissa treeneissä hajustimme damit kyyhkyhajulla, näki kyllä selvästi kuinka vahvasti damit löyhkäsivät :D

Olen kyllä hirmu tyytyväinen Tempoon ja sen työmoraaliin! Ihanan keskittynyt ja rauhallinen odottamaan lupaa, mutta tekee kivalla vauhdilla. Joka treeneissä on aina käytetty koirat juoksemassa ennen treenien aloitusta, jotta ne pääsevät tekemään tarpeensa ja juoksemaan hulluvirrat pois. Hyvin jaksaa junnu siitä huolimatta, että lenkin jälkeen meinaa välillä kieli tippua, kun on siskon ja Voltin kanssa paineltu menemään.


 

Voltin treenejä

Voltti on saanut pari kertaa tyhjentää hakuruutua noutajien jäljiltä. Eka kerta oli kamala katastrofi, mutta tämä jälkimmäinen hirvittävän hyvä! Onneksi sain videota, en muista, milloin Voltti olisi viimeksi ollut noin hyvin kuulolla. Noudot ovat siltä pannassa (koska ääntely), mutta tälleen keskellä hakua niitä voi hyvinkin tehdä. Pari kertaa Voltti löysi damin itsenäisesti, mutta kaksi damia löytyi niin, että pääsin ohjaamaan koiran damille. Ja sekös vasta onkin hyvä tapa opettaa kuuntelua! Harmi, ettei videolla näy ensimmäinen ohjattu nouto kokonaisuudessaan, se oli järkyn hieno. Damit oli tosiaan hajustettu kyyhkytuoksulla, mikä helpotti hakua ja teki siitä vähän motivoivampaa, kun noutajien nostamien damien paikoille oli jäänyt tuoksua.


Myös koiratanssitreenit alkoivat :) Ekalla kerralla oli pehmeä lasku, ja tehtiin lähinnä temppuja teemoittain. Muistilistalle otetaan pujottelut niin, että koira pysähtyy jalan alle (siksak), sivuttain kävely perä muhun päin (mikä lähti superhienosti alulle!), tassun nostot kosketuslätkään (helpotti kummasti kauempana tehtäviä tassunnostoja) sekä mun ympäri peruutus toiseen suuntaan.

Otin Voltille kesäkivaksi Kompassilta agilityn alkeiskurssin, kun tilaa oli. Eka kerta on takana, tehtiin kontakteja, lämppäliikkeitä, hypyn sheippausta ja testasin pari kertaa putkea (hyvin osasi). Voltista tulisi tosi magee aksakoira, jos mua vaan kiinnostaisi laji enemmän :D


Ilmoitin Voltin ekaan avoimen luokan tokokokeeseen 14.6., jännää. Ja treenata sitä tokoakin pitäisi. Maanantaina meillä oli kimppatreenit, joissa tein lähinnä liikkeitä ja niiden palasia (seisomista, seuraamista, ruutua, noutoa) sekä liikkuritreeniä. Pörröpää kävi vähän ylikierroksilla, ja vaikka jätettiin liikkuritreeni ihan loppuun, saivat liikkurin puheet siinä kitinää aikaiseksi. Hetken väännön jälkeen saatiin kuitenkin onnistuminen.

Ruutuun pitää treenata seiso-käskyä.. Viimeinen toisto treenin vikana liikkeenä oli superhieno. Nouto oli kiva, kapula tosin vähän höllästi suussa, mutta väliäkö tuolla tässä vaiheessa. Seuraamiset ok, vaikka väninää meinaakin tulla. Seisomiset vaativat myös treeniä, kovin hanakasti etenkin seuraamisesta tyyppi tarjoaa maahanmenoa.

Mennään kokeeseen kokeilemaan, paikalla istuminen sentään oli oikein hieno ja keskittynyt :) Tuloksella ei ole merkitystä, mutta ihanaa päästä kokeeseen tämän koronapaskan jälkeen!

19.5.2020

Taipparitreeniä oikein olan takaa


Tempo leijonakuningas
Jep, innostuttiin sitten ihan kunnolla! Joka päivä ollaan treenattu jotain junioreiden kanssa, ja oikein kivoja treenejä onkin ollut.

Parina päivänä ollaan käyty tekemässä hakuruutuja, ja ennen treenejä olemme aina käyneet koirien kanssa kunnon rallattelulenkin - se on ollut tosi hyvä: saavat tehdä tarpeensa, juosta hölmöilyvirrat pois, ja malttavat sitten keskittyä kunnolla. Lisäksi niille tekee alusta asti hirmu hyvää oppia työskentelemään myös väsyneenä! Nome-kokeet voivat olla raskaita ja päivät pitkiä, enkä enää halua koiraa, jonka pitää olla tappiinsa viritetty että se "jaksaa" tehdä hyvää hakua.

Pari kertaa rinteitä ylös ja alas niin jo väsyy vilkkaampikin koira

Hakuruudut


Viikonloppuna tehdyt hakuruudut hoidettiin niin, että veimme koirat autoon, viskelimme damit niiden näkemättä metsään ja haimme yksitellen töihin. Oppivat samalla myös sen, että aina ei tarvitse olla toista koiraa kateuskorttina tai henkisenä apuna, vaan ihan yksinkin voi työskennellä. Perjantai-iltana ripottelimme parisenkymmentä damia suht pienelle alueelle ja teimme treenin, jossa molemmat saivat hakea oikeasti reilun määrän (Tempo muistaakseni 9). Mua alkuun vähän jännitti, kyllästyykö pikkupoika alkuunsa, mutta hyvinhän se meni.

Autolta hakuruutua kohti kävellessä Tempolla alkoi nenä käydä hulluna, se siis tasan tiesi, että metsässä on etsittävää, vaikkei ollut nähnytkiään damien vientiä. Emme tehneet myöskään motivointimarkkeerausta, vaan koirat lähetettiin aidosti "tyhjään" metsään. Kun pahimmat hulluvirrat oli tosiaan juoksutettu pois, oli meno metsässä kohtalaisen rauhallista, mutta nenä auki koko ajan ja koira selkeästi työskenteli löytääkseen damit. Tämä oli kai neljäs "oikea" hakuruutu, enkä osaa olla ihmettelemättä, miten hyvin Tempo tiesi, mitä sen pitää tehdä. Luovutusten hinkkaaminenkin oli selvästi tehnyt hyvää, sillä nyt suurin osa dameista tuli nätisti käteen :) Lisäksi damin napattuaan ja mun kehuessa koiraa se lähti heti tuomaan sitä mulle - ensimmäisen kohdalla yritti vaihtaa, mutta toi kuitenkin sen alkuperäisen. Tähän shoppailuun keksitään jotain kikkoja, joilla se loppuu.

Tempon etsintä oli edelleen kovin fiksun oloista, ja se aloitti läheltä laajentaen pikkuhiljaa kauemmas. Ensimmäisenä palautui kolme kilon painoista damia, niiden kanto-ote oli aika kehno (päästä kiinni) mutta käteen tuli enivei. Loput damit olivat normikokoisia. Puolivälissä Tempo vähän yritti, että josko ei enää tartteis mennä, mutta kun pari damia "pakotin" etsimään, se käynnistyi uudestaan, ja viimeinen etsintä oli pitkä ja vaikea, mutta onnistunut - koira teki töitä koko ajan ja etsi hirveän sinnikkäästi, lopulta damin löytäen. Jes!! Yksi alkupään suoritus on videolla, just siinä toki Tempo kävi ensin teilaamassa kuvaajan ja sitten sylki damin matkalle, mutta hei, lopussa palautti kuitenkin käteen xD



Sunnuntaiaamuna ajeltiin samaan paikkaan tekemään taas ensin lenkki, sitten eteenlähetyksiä, ja niiden päälle uudet hakuruudut edellisen paikan vieressä. Näiden treenien teemana olikin sitten häiriöt, vaikkei ollut tarkoitus.. Kaiken maailman hiihtäjää oli liikkeellä, ja treenejä piti koko ajan vähän muokata tai odotuttaa koiria. Näistä treeneistä on ihan kameralla kuvattua videota, kovasti yritämme repiä aikaa niiden muokkaamiselle.

Hakuruutu alkoi sillä, että Tempo yritti mennä syömään paskaa ruudun etureunasta. Käskin sen pois, olin juuri lähettämässä uudelleen, ja keskelle ruutua pölähti joku koiranulkoiluttaja. Mutta saipa poika kunnon palautteen siitä, että yritti lähteä paskansyöntiin: hommat keskeytyi, ja joutui odottamaan useamman minuutin, että koirankusettaja ymmärsi tulla pois ruudusta (ja jättää damit sinne..). Uusi yritys, ja Tempo sai nostaa pari damia ylös, jonka jälkeen pääsi loppupalkalle eli syömään aamuruokansa. Haku oli vähän laiskaa, mutta koira toki oli väsynyt, ja edellinen raskas hakuruutu oli varmasti takaraivossa. Näillä vaihtelevilla treeneillä ja palkoilla koitetaan saada paitsi kestävyyttä, myös intoa hakuun. Hirvittävän hienosti molemmat kyllä tekevät töitä, tyytyväinen saa olla! Kuitenkin kyseessä vasta hakuruudut numero neljä ja viisi, ja tyyppi lähtee muitta mutkitta etsimään, vaikkei ole edes nähnyt damien vientiä.

Eteenlähetykset


Tempo teki ensimmäiset oikeat eteenlähetyksensä asfalttitiellä ylämäkeen niin, että haettavana oli jonossa kolme damia. Damit jäivät vähän liian lähelle toisiaan, ja ensimmäisessä noudossa Tempo kaahasi ekan damin yli, nappasi tokan suuhunsa, näki ensimmäisen damin, tiputti tokan ja toi sen ekan. Lisäksi hölmönä teimme tämän linjan suoraan tuon edelliskertaisen hakuruutumetsän viereen, jolloin yllättäen hakumetsä veti Tempoa puoleensa, ja jouduin aika tiukasti käskemään sitä mun luo. Toinen lähetys oli asiallinen, kolmannessa Tempo lähti ensin huonosti, sitten eteni täysiä suoraan damille ja yritti taas kaartaa takaisin metsän kautta. Damia lähestyi myös joku lintubongari just kun koira osui sen luo, mutta onneksi Tempoa ei kiinnostanut, vaan se nappasi damin ja palautti mutkan kautta mulle.

Ai miks me ei käydä remmilenkkejä päivittäin

Myös tottelevaisuus on ihan huomaamatta parantunut, kun olen palkkaillut Tempoa vierellä kulkemisesta ja istumisesta. Hakuruuduissa ekan damin noudon jälkeen sitä pystyy ihan pitämään vapaana, se istuu nätisti sivulla kun heiluttelen kättä, ja lähtee liikkeelle vasta "meeppä ettii" -vihjeestä. Niin kuuliainen poika.

Vaakkuja ja vesinoudot lokilla


Eilisiltana otettiin vielä vähän riistahommia. Näytettiin junnuille maalla varista ja vedessä lokkia. Tempo ensin hyljeksi vaakkua ja sanoi että hae ite, mutta kun Electra pari kertaa kävi nappaamassa vaakun sen nenän edestä, niin johan alkoi nousta :D Ensimmäinen nouto meni vähän harakoille, toinen tuli käteen ja Tempo sai hetken tauon. Leonan treenin jälkeen Tempolle toinen setti, joista ensimmäisen se vei Camillalle (jolloin Electra koitti napata vaakun sen suusta, ja Tempo joutui taistelemaan sen takaisin itselleen xD), toisen noudon se toi hippulat vinkuen mulle, ettei kukaan vaan sitä pölli xD Lihapullaa palkaksi, ja homma hautumaan hetkeksi.

Niin kaunis ilta-aurinko ja metsälampi <3
Ajoimme vielä lammen rantaan lokkihommiin. Electra sai taas näyttää mallia vesinoudosta, ja hyvin näyttikin. Tempo pääsi vuoroon ensimmäisenä, mutta ei oikein uskaltanut mennä veteen metsälammen rannasta, joka oli vähän äkkijyrkkä. Kun Tempo oli hetken ruikuttanut, Camilla näytti sille sopivan veteenlaskeutumispaikan. Päästyään veteen Tempo haki lokin muitta mutkitta. Palautus tuli vähän vinoon niin, että jouduin itse liikkumaan koiran luo, mutta toisella noudolla se toi lokin nätisti mulle. Nappasin linnun sen suusta ennen kuin se ehti nousta maalle, jottei se droppaisi sitä ravistellessaan. Hienosti sujui tämäkin! Treenien jälkeen junnut pääsivät vielä vähän rallattamaan ja Electran uimakouluun. Electra on hauska, kun yrittää saada junnut uimaan perässään pidempää lenkkiä ja oikein näyttää, kuinka homma hoituu. Eiköhän tuo Tempon ujostelu pian lopu, kun saa hyviä kokemuksia erilaisista rannoista.

Olen kyllä kovin innoissani tästä taipparihommasta ja nome-treeneistä. Tempolla on mielettömän hyvät synnynnäiset taipumukset, ja sen kanssa treenaaminen on ollut tosi jees! Hyvin pienellä vaivalla pitäisi saada koevalmiiksi, ja jos vaan saadaan taipparikoepaikat kesälle, niin johan me syksyllä lähdetään flättien Juniorimestaruuteen. Pois alta risut ja männynkävyt!


15.5.2020

Terve kevät(?)

Jep, Tempo on iso boi.
Tempon äiti Loiste ja isä Saku <3
Saku takapenkillä

Treenirintamalla on ollut aika hiljaista, mutta viime viikonloppuna vihdoin oikeasti aktivoiduimme. Kuvaoksennus puhelinkuvia viimeisen parin kuukauden ajalta, sori niistä.

Olemme majailleet pääsiäisviikosta saakka koronakommuunissa Tempon kasvattajan Camillan luona, kiitos vieraanvaraisuudesta! Etätyöskentelyhän sujuu lähes mistä vain, ja koiratkin ovat nauttineet kovasti tyttöseurasta (Tempon sisko Leona sekä hollannin"serkku" Electra). En ajatellut, että tällaisesta erakosta kuoriutuisi enää kimppa-asujaa, mutta paritalonpuolikkaassa on riittävästi tilaa olla ja hengittää. Ja toki, kun ei tarvitse päivää viettää asiakaspalvelussa, ei tarvitse myöskään iltaa viettää yksin kotona mököttämässä ja palautumassa sosiaalisista kontakteista. xD

Metsäilty on. Tempo on komee.

Kevät ei oikein ole osannut päättää, tullakko vaiko eikö tulla. Vuoropäivin on lämmintä ja aurinkoista tai sataa lunta, räntää ja rakeita. Ärsyttävää, kun ei talvella voinut tulla lunta, mutta minkäs teet. Onneksi yön aikana sataneet moskat sulavat yleensä aamupäivän aikana pois, ettei ole tarvinnut koiria ulkoiluttaa loskassa.

Tempo on kasvanut hirvittävän paljon kokoa viimeisen parin kuukauden aikana. Metsälenkkeily ja siskon kanssa rallattaminen ovat kehittäneet sille myös kunnon muskelit takajalkoihin! Viimeisen viikon olemme kilpaa Camillan kanssa kehuneet sen kauneutta ja harmitelleet häntämutkaa.

Voltti-tomppeli jyrsi toisen korvan karvat polkkapituuteen. Oli varmaan hyvää.
Ihanin Electra pääsi toimistolle ja valtasi heti mun vieressä olleen työtuolin. Niin söpö ja hassu tyyppi. <3
Kattokaa nyt <3 silkkimuikku <33
Viikko sitten tosiaan innostuimme vihdoin treenaamaan, kun päätimme ilmoittaa kaksoset taippareihin. Ei muuta kuin Kompassille treenaamaan damipalautuksia, jotka ovat olleet Tempolla vähän hakusessa. Aika hakusessa ovat edelleen - ihan hirveää säätöä, mulla meni hermo itseeni kun olen niin surkea kouluttaja, ja ehdin jo suutuspäissäni heittää hanskat tiskiin. Tehtiin sitten pari päivää niin, että mä istun tuolilla damin ja namien kanssa ja Camilla naksuttelee. Kyllä voi saatana vaikeaa olla yksi luovuttamisen opetus - tällä hetkellä Tempo on onnistuneesti opetettu tuomaan dami mun eteen ja sylkemään se mun jalkoihin. No, tulee sentään mun eteen, eikä jää sinne missä oli, kuten tässä välissä olleilla yrityksillä. Harmittaa, kun sillä oli niin kivat noudot ja syliin palautukset ja pidot, ja jotenkin mä onnistuin ne särkemään.

Kokeilin vielä kotona ilman nameja, ja johan alkoi sujua. Tempo ehkä tarvitsee nyt hetken treeniä niin, että mukaan ei sotketa nameja ollenkaan. Tempon isän omistajalta Emmiltä sain myös vinkkejä jatkoon, mm. damilla leikittämistä (jota on tehtykin) sekä vetoleikkimistä (jota olen kauheasti yrittänyt tuolle opettaa), saa nähdä mitä niillä saadaan aikaiseksi. Eiköhän se siitä, ajan kanssa. Leikkimistä pitäisi tehdä myös kauheasti, ja sitä ja tätä ja tota. Kummasti meni pari kuukautta ihan harakoille ja täysin treenaamatta, mutta jos ei ole treeni-intoa, niin turhahan sitä on yrittää mitään työstää.

Koiranraatoja 1: Voltti pesiytyi Camillan takkiin <3
Koiranraatoja 2: onks pakko häiritä?
Koiranraatoja 3: kaksosrötköt
Koiranraatoja 4: raatojen raato

Taipumukset junioreilla on kyllä kunnossa! Ensimmäiset vesinoudot (kahluusyvyydeltä) sujuivat tosi hienosti, damit palautuivat molemmilta lähelle ohjaajaa, ravistelut vaan piti tietty hoitaa väärässä kohtaa :) Hakuruutua olemme tehneet pari kertaa, ja jestas miten hienosti tyypit vetävät. Ei paljoa tarvitse houkutella lähtemään, kun damit on ensin viety yhdessä; molemmat ampuvat matkaan kuin tykin suusta ja tekevät hienosti töitä löytääkseen damit. Tempolla paha mieli luovutuksista sekä paskahätä varjostivat ekaa hakuruututreeniä, mutta tokalla kerralla se oli ihan eri meiningillä liikenteessä, kun luovutuksia oli treenattu välissä lisää ja suoli tyhjennetty ennen treenejä. Tyyppi irtoaa hirveän hienosti, ja etsii järkevästi: ensin läheltä, siitä pikkuhiljaa laajentaen. Eikä jää kyselemään, vaan hoitaa homman itsenäisesti maaliin. Ihan mieletöntä.

Vesinoutojakin on tehty lisää: ojan ja puron ylityksiä (nyt piti jo pari uimavetoa ottaa) sekä ekat kunnon uintinoudot. Ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi se, että Voltti rääkyi suoraa huutoa ja mä rääyin Voltille, joka paineisti kaikkia muita, jolloin yksi palautus oli huono. Note to self: spanieli jää jatkossa kotiin tai autoon, jos mukana on dameja. Itse ylitykset tosi ok. Tempolla on jo hieno motivaatio damihommiin, eli nyt pitäisi alkaa rakentaa malttia. Tempon mielestä nimittäin jokainen heitetty dami on tietysti tarkoitettu hänen noudettavakseen.

Lekkilä näyttää junioreille mallia.
Tempon eka uintinouto
Kun dami heitettiin järveen, tuli pikkupojalle itku, kun eihän hän tiennyt, miten sen saa haettua. Electra näytti kerran mallia Tempon katsoessa rannalta silmät lautasina, ja seuraavan damin perään se lähti epäröimättä, ui hakemaan sen ja palautti käteen, kun olin tarpeeksi rannassa vastassa. Mieletöntä, en olisi uskonut että koira lähtee ihan noin helposti uimaan, kun edellisenä kesänä se taisi polskia vain kerran kunnolla. Kuten sanottua, taipumukset kunnossa :D

Huomenna sovimme jatkavamme treenejä (ilman Volttia), hauskaa. Myös Kompassin kurssit pyörähtivät taas käyntiin, mikä on tosi ihanaa, vedin ekat tunnit tauon jälkeen eilen. Kyllä elämä vähitellen voittaa!

24.3.2020

Koronakuulumiset

Ei, en ole vielä sairastunut, tai ainakaan tiedä sairastuneeni. Altistunut olen kyllä, kun ilman omaa autoa olen julkisilla kulkenut duuniin ja kaupassakin on pakko käydä. Tässä postauksessa en kerro koiratreeneistä, ne ovat nyt aika lailla olleet tauolla, mutta juttua kyllä riittää ja mikäpä olisi parempi paikka purkaa kaikkia tuntemuksia kuin koirien blogi. Kannattaa ottaa teksti siis enemmän tunteiden oksennuksena kuin minään ohjeena mihinkään. En jaksa edes laittaa nyt kuvia, vaikka kerran mulla oli kamera mukana lenkillä. Oli jo aika hämärää ja kuvista tuli pimeitä ja plääh. Ja etukäteishuomiona, mä olin (ja olen) just se, joka sanoi että "sehän on vaan flunssa" ja "kyllähän kausi-influenssaankin kuolee ihmisiä miljoonia joka vuosi". Pyörittelin silmiäni kun ihmiset saivat paniikin sen ensimmäisen Suomessa olleen koronatapauksen takia, ja pyörittelen kyllä silmiäni edelleen niille, jotka jatkuvasti jakavat kauhuotsikoita. Ei ne hyödytä ketään. Just nyt olisi syytä pitää mieli mahdollisimman hyvänä, jotta kehokin pystyisi mahdollisimman tehokkaasti suojaamaan kaikilta uhilta.

Reilu viikko sitten torstaina alkoi tapahtua. Olin saikulla kotona, mutta kotiinkin kulki tieto, että hallitus on kieltänyt yli 500 hengen kokoontumiset koronan vuoksi. Töissä alkoi saman tien pikakriisikokous jonka seurauksena Wappu sekä AYY10-vuosijuhlat peruttiin hallituksen ohjeen perusteella. Se tuntui tosi isolta jutulta. Wappua ei ole käsittääkseni ikinä ennen peruttu tai jätetty järjestämättä. Palvelutoimisto meni kiinni ja meidät kehotettiin tekemään toistaiseksi etätöitä, ellei ole aivan pakko olla toimistolla.

Muhun ja koiriin tämä ei vielä vaikuttanut, mutta kovasti tuskailin jo torstai-illan aikana sitä, miten meidän sunnuntain tokokokeen käy. Mun teki mieli osallistua kun oltiin treenattu niin pirusti (treenejä olen kirjannut tosi paljon meidän hienoon personal planneriin, ja se onkin ollut hirmu kiva tapa päättää päivä kun vielä ennen nukkumaanmenoa käy päivän treenit läpi ja tekee jotain muuta kuin notkuu kännykällä). Tokokoe tuntui myös ihan minimaaliselta riskiltä verrattuna niihin 500 hengen tapahtumiin, eihän pikku kyläkokeessa olisi kuin 20-30 ihmistä kerrallaan isossa maneesissa. Silti omatunto kolkutti ja mietin jo, että moni tulee mua syyllistämään, jos menen.

Onneksi päätös tehtiin mun puolesta, kun Kennelliitto perui kaikki kokeet, näyttelyt, kilpailut ja kurssit toukokuun loppuun saakka. Harmitti niin pirusti ja ehdin jo murehtia menetettyjä rahojakin, kun kisa-, koe-, kurssi- ja testimaksuihin oli tullut upotettua reilut 200 euroa, mutta onneksi yhtä tahoa lukuunottamatta kaikki päättivät maksut palauttaa. Tässä tilanteessa se on vähintäänkin kohtuullista, sillä monen toimeentulo on uhattuna lomautusten, irtisanomisten ja yritysten vaikeuksien vuoksi. Mulla onneksi ei, sillä opiskelija-asumisessa on tällä hetkellä työtä enemmän kuin normaalisti maalis-huhtikuussa. Etätöitä olen tehnyt koko viime viikon, ja homma sujuu muuten, mutta ergonomia sohvalla röhnöttäessä on vähän hakusessa..

Perjantaina toimistolla oli todella outo ja jopa ahdistunut tunnelma, onneksi pojat olivat mukana piristämässä. Iltapäivällä tul vielä käyttökielto kaikkiin ylioppilaskunnan vuokratiloihin (saunat, kokoontumis- ja harrastustilat) ja viikonloppuun lähdin vähän sekavissa tunnelmissa. Aloin vältellä ihmisiä esim. kaupassa. Kompassin puolesta toivoin, etteivät asiakkaat kaikkoaisi. Viikonlopun hoidin Camillan koiria ja meillä oli niin rattoisaa, kävimme koirametsässä pitkän lenkin ja saunoimme Voltin kanssa ja katsoimme pari leffaa.

Maanantaina jysähti. Hallitus sulki koulut ja julkiset liikunta- ja harrastustilat, kehotti välttämään yli 10 hengen kokoontumisia ja aloitti valmiuslain käyttöönottovalmistelut. Bussilla kotiin töistä lähtiessä alkoi kurkkua kuristaa, ja vasta kotona kaverin FB-päivityksen lukiessani tajusin, miksi: kukaan ei ole koskaan rajoittanut mun liikkumista ja elämää. Ajatus mahdollisuudesta ulkonaliikkumiskieltoon tuntui ihan kamalalta. Mä olen introvertti ja rakastan kotona olemista ja tunnustan että olen joskus keksinyt tekosyitä miksei tarvitsisi lähteä johonkin (vaikka voisi ihan suoraan myös sanoa, ettei jaksa), mutta jopa mua ajatus kotiin vangitsemisesta huoletti.

Lohtua toivat kuitenkin koirat, sillä niiden kanssa pääsee aina ulos, vaikka mikä lockdown tulisi. Eikä niitä kiinnosta, vaikka huomenna kaduilla partioisi armeija vahtimassa ulkonaliikkumiskiellon toteutumista, kunhan just nyt on metsä missä juosta ja kuralätäkkö johon kaivaa kuoppaa. Kauppaankin pääsee, jos ei sairastu. Kavereille voi soittaa videopuheluita, ekat on jo tehty, ja niistä saa hirveästi energiaa! Myös duunissa videopalaverit piristävät päivää kummasti. Ja tietysti se ulkoilu, joka toistaiseksi on sallittua.

Mua ei pelota sairastuminen eikä ahdista ajatus edes siitä, että voin kuolla (ylipainoni takia olen ilmeisesti riskiryhmää). Ajatus vapauden rajoittamisesta ahdistaa. Ajatus siitä, että tartuttaisin jonkun, ahdistaa. Ajatus siitä, että tämä tila voi jatkua kuukausitolkulla, ahdistaa. Ajatus ystävien toimeentulosta, lomautuksista ja yritysten puolesta ahdistaa. Ajatus kaikesta hamstraamisesta, Lapinlomailusta, baariörvellyksistä ja muusta idiotismista ahdistaa. Ajatus siitä, että hoitoa ei riitä kaikille, ahdistaa.

Olen joutunut tekemään ihan töitä sen eteen, että pidän pääni kasassa, etten antaudu kaikelle kurjalle ja ikävälle ja pelottavalle, etten murehdi liikaa sitä mitä ehkä tapahtuu, ja etten etenkään ruoki pahaa oloa pyörittämällä jatkuvasti kaikkea mielessäni. Viime viikolla vähän väliä huolen aalto pyyhkäisi mun yli kun näin otsikoita, kaverit varoittelivat ja käskivät pysymään kotona, yritykset painivat konkurssien reunalla, sairaalat varoittelevat kuinka hengityskoneet tulevat loppumaan, ja sitten mä unohdin ostaa pyykkipulveria kauppareissulla ja jouduin heti lähtemään uudestaan.

Olen myös tuntenut hirveästi huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä. Olen käynyt toimistolla sekä Kompassilla tekemässä töitä, olen lenkkeillyt ystävän kanssa ja viettänyt aikaa hänen kotonaan, olen käynyt turhan takia kaupassa (eilen oli rankka päivä ja halusin sipsiä ja Muumilimua). Syyllisyydentunnon jälkeen kuitenkin iskee mun puolustusmekanismiajattelu: ihan vitun sama, kuollaan kaikki vittu kuitenkin, yolo ja fuck this shit. Edelleen, mua ei etukäteen pelota kuolema eikä sairastuminen, mutta olisi kamalaa olla osallisena jonkun toisen hengenlähtöön, joten yritän kuitenkin parhaani mukaan pitää maailman turvallisena. Olen tietoisesti lukenut mieluummin hyviä uutisia, sellaisia, joissa kusipaskakorona todennäköisesti selätetään pian - enkä niitä, joissa voivotellaan kuinka taas kuoli 300 ihmistä per valtio ja näin monta ihmistä sinun kunnastasi kuolee ensi viikolla.

Treenimotivaatio tosiaan katosi sen siliän tien, kun tuli päätös kokeiden perumisesta. Olen helvetin kilpailuhenkinen, enkä jaksa treenata, jos ei ole jotain mihin tähdätä. Nythän olisi tietty paras aika työstää koiria, kun ei ole muutakaan tekemistä, mutta mä en jaksa. Tauko tekee välillä ihan hyvää, joten ollaan treenaamatta. Alkuvuosi onkin mennyt ihan hirveässä treeni-innostuksessa, parhaimmillaan ollaan tehty jotain pari viikkoa putkeen kerran päivässä. Koirat jaksavat vielä olla mukavia, vaikka pääsevät "vain" lenkeille, lenkkejä toki onkin ollut nyt vähän enemmän, kun päivät tulee vietettyä sisällä koneen ääressä eikä tule edes siirryttyä töihin. Kerran jopa kävelin kauppaan.

Kyllä tää tästä. Me selvitään. Jos ei, niin se on sen ajan murhe.

Parikin kaveria jakoi mulle tämän kuvan saatesanoilla "tulit Saila mieleen tästä". Olkoon tämä opiksi muillekin xD

25.2.2020

Yli- ja alivirettä sekä noutoahdistusta

Niin komea boi, 9kk tuli täyteen sunnuntaina.
Poikien lempileikki: Tempo juoksee miljoonaa karkuun, Voltti kaahaa perässä huutaen suoraa huutoa

Ylivire

Tämän otsikon alle menee Voltti. Voltilla on ollut aika vaikeita treenejä, ja etenkin eilisissä omatoimitreeneissä ATD:n hallilla tuli ääntä niin maan perkeleesti. Omatoimitreenejä ennen oli Marin tokovalkku, jossa katsoimme vain kaukoja (ja niitä ennen keskittymisasioita, mikä oli ihan hyvä veto).

Kaukoissa oli keskittymistreenistä huolimatta järkky ylivire ja säätäminen, eikä Voltti meinannut keskittyä ollenkaan, vaan pyöri kuin väkkärä. Tässä tuli neuvo jättää koiralle etupalkka kupissa aika lähelle sen etujalkoja. Ja tämähän toimi! Takapalkkaa kokeilin joskus itsekseni namimaatilla, mutta se sai Voltin jäkittämään ihan huolella. Etupalkka oli jostain syystä helpompi - tietty se vetää koiraa eteenpäin, kun etujalkakaukothan Voltilla kuitenkin on. Jopa seisomaannousut onnistui suht ok.

Aiemmin kaukoissa olen yrittänyt kotitreeneissä häivyttää namiohjauskättä, mutta jos namit on vasemmassa kädessä, on seisomaannousut olleet vaikeita, sillä annan sen käsimerkin vasemmalla kädellä. Tämä namikippohomma toimi paljon paremmin, joten jatketaan näillä treeneillä, ja sovittiin, että otetaan kevään vikalla kerralla tilannetsekki asian suhteen.



Videolla maanantai-illan hallin omatoimivuoro (alussa Voltin äänekkäät temput, lopussa Tempon kamala seuraaminen)

Kotona Voltti on treenaillut paljon uusia temppuja: mun ympäri peruuttamista (päkpäk), front-asennosta peruuttamista mua kohti sekä frontista kävelyä eteenpäin. Tykkään siitä, että vaikka nämä asiat on vaikeita ja ääntä tulee helposti, se kuitenkin pystyy ne tekemään. Tykkäisin enemmän kylläkin siitä, että se olisi hiljaa.. Nyt täytyy vähän kuulostella, millä sen saisi olemaan taas vähän hiljaisempi, sillä tuolla mölinällä mitä se eilen piti, ei kyllä saa muuta kuin miinuspisteitä koiratanssista. Olen toki vähän luistellut keskittymishommista ja ollut välillä treeneissä itsekin puolivaloilla, joten nyt kunnon focus myös itselle sekä paluu taaksepäin "liikkeidenvälitreenissä".

Ilmoitin Voltin Kirkkonummelle tokokokeeseen 15.3., meidän eka avo-luokan koe, jännää. Mitään tulostavoitteita ei ole, sillä liikkeet ovat rehellisesti hyvinkin kesken. Hain kuitenkin paikkaa seuran toko-SM-joukkueesta, joten kiva, että pääsen tekemään tsekin ja kokemusta kisatilanteessa, voi sitten suunnitella treenejä paremmin jatkoon, jos saadaan paikka joukkueesta!

täysiii

Alivire


Tempotsin kanssa on pohdittu näitä asioita. Hän on (kuten kuulemma veljensäkin) oikea Professori, joka helposti jää vain tuumailemaan monokkeli päässä ja piippu suussa Asioita, eikä välttämättä jaksaisi aktivoitua palkan eteen. Tässä toki vika on ihan minussakin, kun annan sille namipalkan suoraan suuhun, eli pitäisi enemmän joko heittää palkka karkuun tai odottaa, että koira tulee ottamaan sen multa :) Aktivoituminen ja asenne otettiin työn alle kunnolla eilen, kun Voltin ohjatun vuoron ja mun vetämän kurssin jälkeen otin Tempon tyhjään halliin lelun kanssa. Odottelu teki selvästi terää, ja leikkiminen maistuikin ihan kunnolla! Kivaa, kun sekin alkaa pikkuhiljaa toimia. Tosin heti palkattuani koiraa kerran namilla ei sitä lelu kiinnostanut enää ollenkaan, eli työtä kyllä riittää, mutta alku on lupaava: Tempo innostui lelusta kovasti, ja teki esim. pari maahanmenoa oikein täpäkästi. Treenin lopussa harjoiteltiin myös sosiaalista palkkaa, ja videolta katsottuani ilokseni huomasin, että pari kertaa palkkasin oikeasti hyvässä kohtaa, kun koira selvästi vähän aktivoitui mua kohti, eli esim. nosti korviaan ja ryhtiään ylöspäin. Jes! Pähkinänkuoressa, kehun ja riehutan ja hyppyytän Tempoa vähän, ja kaivan vasta sitten namit taskusta. Kyllä tää tästä.

Olen alkanut miettiä myös seuraamista vähän eri kantilta, kiitos Perusasento-podcastin (jee, oma podcast koirahulluille xD) seuraamisjakson. Olen aina tykännyt opettaa seuraamista, mutta Tempon kanssa se on takunnut jotenkin omituisen paljon. Tajusin viimein, että se alivireys ja professoriushan siellä kummittelee: Tempo ajattelee liikaa. Vaihdoin sen isän ja veljen omistajan Emmin kanssa pari ajatusta, ja hänkin kertoi vahvistavansa enemmän röyhkeyttä ja aktiivisuutta kuin liikaa keskittymistä.

Söpöin ja onnellisin <3
Lääkkeenä siis kunnon hyvä palkka ja lyhyet treenit. Toisessa onnistuin, ja nakki oli seuraamistreeniin just passeli palkka. Videolla Tempo on kivan aktiivinen ja oikeasti haluaa palkan, mutta mitään muuta kivaa seuraamisessa ei sitten ollutkaan xD No okei, takapään käyttö käännöksissä oli hyvä, ja ehkä 3 askeleen hyvä pätkä oli ihan lopussa. Voi huoh. Aika tosi törkeältä tuo kyllä näyttää: vino, keno, painaa, kääntyy ja vääntyy, ja peräpää elää ihan omaa elämäänsä. Melkoinen työmaa siis edessä, mutta nyt lähdetään liikkeelle se asenne edellä - en halua mitään matkalaukkuseuraamista, vaan koiran joka Seuraa!

Noutoahdistus


Tämä otsikko summaa kivasti alleen molemmat koirat :) Viime torstaina tehtiin pitkästä aikaa Kompassilla daminoutoja, ja voi hyvä luoja, miten kamalaa säätöä se oli. Häiriötä oli Tempolle ihan liikaa, mutta en sitä suostunut uskomaan, vaan vääntämällä väänsin noutoa ja lopulta koira ei edes vilkaissut damiin päin vaan lähti ihan muualle huitelemaan. Voltti sai tehdä pari noutoa, mutta siltä illalta Tempon kiinnostus dameja kohtaan oli lopullisesti tapettu. Camillan kanssa yritettiin tehdä pikku pitotreeni, ja kyllähän se välillä vähän damia tökkäisi ja pari kertaa jopa vienosti avasi suuta sen kohdalla, mutta aika surkeaa yrittämistä oli.

Lauantaina lähdettiin karmeassa kaatosateessa ja tuulessa Vantaan metsiin tekemään koirille hakuruutua. Koirat odotti autossa sillä aikaa kun vietiin damit, ja Leona pääsi hommiin ekana noutaen tosi hienosti kaksi damia. Tempo pääsi seuraavana vuoroon, mutta löytäessään ekan damin ei edes yrittänyt ottaa sitä suuhunsa vaan selvästi katsoi sitä tyyliin "ei saatana taas näitä" ja lähti jatkamaan hölköttelyjään. Jotenkin se sitten erehtyi pötkön nostamaan, ja sai siitä tietty kovasti kehuja, ja leikittiin damilla noudon jälkeen. Ruokapalkkaa en antanut, mikä oli ihan hyvä veto, koska sitten se dami ainakin putoaa namin toivossa.


Ekan noudon jälkeen päästin koiran uudelleen hommiin, ja sääolosuhteet tuottivat vähän vaikeuksia. Kuljetin koiran puolihuomaamatta tuulen alle, ja kun se sai hajun damista, se sinkosi sen suuntaan, etsi damin tosi hienosti ja toi mulle. Voi ihanuus pikku noutaja <3 Taas leikittiin kovasti, ja sitten pääsi seuraava koira hommiin. Toivotaan, että noutoahdistus oli väliaikainen, ja myös sunnuntain aamulenkin 4 noutoa vaikuttivat oikein lupaavilta (Voltti sai noutaa joka kerta pari damia ennen ja jälkeen Tempon, jotta kateuskortti saisi kakaran työskentelemään paremmin).

Voltin noutoahdistus ei niinkään liity dameihin, sillä niiden suhteen olen täysin luovuttanut (vinkuu, vinkuu, vinkuu, vinkuu). Voltti oli daminoudoista kamalan innoissaan. Ongelma on kuitenkin enemmän kapulanoutojen puolella, sillä kapulanpidoista ja palautuksista Voltti selvästi vielä paineistuu, ja vinkuu herkästi. Namin kanssa autettuna se pystyy patoamaan, ja sitä ollaankin tehty oikeastaan joka kerta, jotta rauhallinen ja keskittynyt mieli yhdistyisi kapulan pitämiseen. Sivulletulot kuitenkin ovat parantuneet huimasti, ja kapula tulee jo vaivatta mun vierelle. Tunnarikapulan kanssa pidot ovat aika paljon vaikeampia, mutta hiljaa hyvä tulee, sano.

Tempokin on saanut tehdä kapulanpitoa, ja yritin aluksi tehdä sitä sheippaamalla. Tempo on kuitenkin kaikkea muuta kuin yritteliäs, ja se lähinnä jää tuijottamaan namia (tai namikättä tai -taskua), huokailee, ja oikein näkee kuinka sen päästä nousee hitaasti kysymysmerkkejä, jotka poksahtelevat leijailtuaan tarpeeksi korkealle. Välillä se joo tökkii kapulaa tai nuolee sitä tai koskettaa sitä etuhampailla, mutta kunnolla ei ole tainnut ottaa kuin ihan pari kertaa.

Tavoistani poiketen päätin lopulta lähteä tekemään sen kanssa pakkonoutoa. Ensin se tietty inhosi koko hommaa, mutta nyt on ehkä syttynyt jonkinlainen kysymysmerkinmuotoinen lamppu päässä, sillä kun laitan koiran suuhun kapulan, se jää pitämään sitä oikein nätisti eikä sylje pois ennen kuin annan palkkaluvan. Ja kapulasta se kyllä aina ilahtuu, kun sen esille otan, joten ehkä mä kerrankin olen osannut opettaa pakkonoutoa oikein? Tai sitten mulla vihdoin on koira, joka sen kestää ja ymmärtää? Mene ja tiedä, mutta tämä toimii, joten sillä jatketaan. Pakkonouto sanana kalskahtaa tosi pahalta, mutta Tempo saa koko iltaruokansa kolmesta-neljästä pidosta, joten ainakin palkkion määrä poistaa sitä negatiivista mielleyhtymää mun päässä.

Todistusaineistoa, se noutaa
No tää ainakin noutaa niin maan perkeleesti. Sai tehdä yhden noudon juoksuhaudan yli - menomatkalla leiskautti rotkon yli komeasti, paluumatkalla ei ollut enää niin kiire, joten vähän laskelmoi parasta ylityskohtaa. :D

17.2.2020

Houston, we have a problem



Ääntelyongelma on täällä taas. Voi itku.

Käytiin Janakkalan tansseissa törsäämässä kisalahjakortti ja saatiin uusi tilalle (kätevä tapa koukuttaa ihmiset palaamaan aina uudestaan :D). Työkaverini lähti mukaan, ja reissu itsessään oli oikein hauska! Se mikä ei ollut hauskaa, oli Voltin todella huonovireinen kisasuoritus. Jo ennen kisaa se oli outo ja kehääntutustumisen jälkeen meinasi käydä kakalle halliin sisälle (!!!), ja kisan jälkeen sitä selvästi närästi. Seuraavalla viikolla toki syy paljastui lääkärikeikkojen yhteydessä, josta jo kerroinkin.

Tämä pikku eevertti hyppäsi töissä tuolta kompostikehikkoaitauksesta ulos, ja Kompassilla koiraportin yli toimistosta pikkutilaan. Vitun urpo gaselli ja näyttääkin tässä ihan idiootilta. xD
Vuoroa odotellessa Voltti oli vähän vaisu, mutta ajattelin vaan että ihanaa, se on rauhallinen. Aloitusasennossa tuli vähän märinää, ja harmiksi meidän musiikki alkoi väärästä kohtaa, jolloin mulla meni vähän pasmat sekaisin ja ekaan pyörimiseen tuli ruma kielto. Alkuohjelma meni vähän kuljeskeluksi, pujotteluissa tuli Voltilta pientä kommenttia ja keppitemppujen jälkeen lähti se väninä kunnolla käyntiin (videolla kuuluva maukuminen on Voltti......). Harmittaa, että ekat 2 peruutusta oli tosi hyviä, mutta kolmas oli liikaa (epäonnistunut jalkojen välistä peruutus alla). Harmittaa myös se, että ohjelman loppu meni plörinäksi, kun Voltti hyppi mua päin kun oli maassa, kielsi rengashypyn eikä tehnyt vikaa tassujen käsivarrelle nostoa lainkaan. Lisäksi mä olin ihan veltto lahna joka on laitettu roikkumaan ladon seinästä naulalla. Oon ton kepin kanssa aivan surkea.

Olihan siinä hyvääkin: edessä kävely tehtiin ekaa kertaa kisatilanteessa ilman keppiä ja se oli vallan upea! Maahan-käsky tuli ehkä snadisti liian aikaisin, koska mua alkoi pelottaa kun Voltti käveli suoraan kohti uloskäyntiaukkoa :D Liike oli pääosin soljuvaa ja suoritus näytti tosi paljon paremmalta kuin miltä se tuntui, eli me aletaan kuitenkin olla jo aika hyviä! Lisäksi mä pääsin mokista yli kohtalaisen hyvin.

Linkki videoon


Pisteet ja kommentit (huom uusi jännittävä pisteytys! Kunniamainintaan kaikista osa-alueista tulee tuomarikeskiarvo olla 70% maksimista, eli muista 6,3 ja koiran huomioon ottamisesta 2,1):

Johanna Saariluoma
esiintyminen 6,6; sisältö 7; taiteellinen vaikutelma 6,3; koiran huomioon ottaminen 2,9 = 22,8p
"Koiralla hienoa teknistä taituruutta, jonka varaan voisi rakentaa vielä esiintyvämmänkin ohjelman. Pari pientä katkoa intensiivisessä työskentelyssä. Hyvin koiralle valittu musiikki."

Hannele Parviainen
esiintyminen 6,2; sisältö 6; taiteellinen vaikutelma 6,1; koiran huomioon ottaminen 2,9 = 21,2p
"Hiukan nuuskimista ja ihmettelyä alussa. Kehää voisi käyttää paremmin. Iloinen koira. Hyviä liikkeitä oli mutta ohjelma jäi kuitenkin vähän vaisuksi."

Outi Tastula
esiintyminen 6,3; sisältö 7; taiteellinen vaikutelma 6,3; koiran huomioon ottaminen 3,0 = 22,6p
"Voltti on iloinen ilmestys! Hieman viivettä oli osassa reagointia ja ihan kaikkea Voltti ei tehnyt. Tasokas esitys silti ja viihdyttävä."

Kokonaistulos siis 22,20p ja 2. sija. Kunniamaininta ja koulari jäi kiinni taiteellisesta vaikutelmasta (0,07 pisteestä xDD). En kyllä olisi tuolla suorituksella sitä ehkä halunnutkaan, vaikka tietty alkuun se vähän harmittikin, kun olisin jo halunnut lähteä suunnittelemaan voittajaluokan ohjelmaa.

On se sentään söpö. Miten mä saisin sen olon kisakehässä paremmaksi?

Eikä siinä vielä kaikki


Koirakeitaalla otettiin korjaussarja keskiviikon treeneissä, kun Katri oli suunnitellut meille kisatreenin ennen lauantain kisoja. Eli kaikki siis kuten virallisissa kisoissa kehääntutustumisineen ym rutiineineen. Menin kisakehään rennolla mielellä rennon oloisen koiran kanssa, mutta heti alkuasennossa alkoi vinkuminen. Ja se volinahan jatkui koko suorituksen ajan ja puolet tempuista jäi tekemättä tai ne oli rikkonaisia, tassunannot ihan kamalia. Voi harmistuksen harmistus, mä olin niin kauhean pettynyt että oli vaikeaa palkata koira mutta peruutusten jälkeen rengashypystä sitten heitin sille pallon, mikä oli varmaan paras veto mitä siinä vaiheessa pystyin tekemään. Katrille annoin sitten kunnon räntin siitä kuinka paska koira mulla on ja kuinka mä oon ihan paska ja mistään ei tule mitään.

video

Joitain ideoita sain vastineeksi: ensinnäkin se oma liike. Jos vetäisin oikeesti täysillä ja ihan överiksi, voi olla, että Voltti lähtisi paremmin mukaan - nyt mä ehkä painostan sitä jäätymällä itse jokaisesta virheestä? Toinen oli se, että peruutuksissa katsoisin vähän koiran ohi, mitä joskus kokeilinkin, vaihtelevalla menestyksellä. Ja sitten se, mikä todennäköisesti on villakoiran ydin: ohjelma vaihtoon.

Mua harmitti ajatus ohjelman ja etenkin musiikin hylkäämisestä hirveästi, sillä Jumpin' Jack on Voltille täydellinen biisi. Mutta uskon, että ongelma on pääosin siinä, että Voltti tietää ohjelman jo liian hyvin. Voisin toki räjäyttää sen kokonaan ja rakentaa uudestaan, mutta pelkään, että huono mielentila on jo yhdistynyt tuohon biisiin. Joten päätin jättää sen nyt ainakin tauolle, ja editoinkin meille jo uuden musiikin seuraaviin kisoihin, jota lähdemme nyt työstämään. Uuden ohjelman tavoitteena on se, että vaikka koira jättäisi kaiken tekemättä, mä tanssin senkin puolesta. xD Epämukavuusalue, täältä tullaan.

Volttiakin vitutti kun joutui huutokonserttinsa jälkeen häkkiin tauolle


Eikä siinäkään vielä kaikki


Sunnuntaina sovittiiin treenit Camillan kanssa Kompassille. Treenasin vuorotellen molempia koiria ja ehdittiin tehdä ihan hirveesti asioita tunnissa.

Tempo teki ainakin
  • sivulletuloa, jossa se joutuu vielä työstämään vasemmasta kädestä luopumista sekä oikean paikan hakemista (jää helposti vähän taakse)
  • kosketuskeppiä ja frontin alkeita; ensi kerralla namit jotka näkyy heittäessä, nyt meni puolet toistoista ihan plörinäksi kun sokee tempotsi ei nähnyt lentäviä nameja
  • maahanmenoja, jotka oli ihan superhienoja ja ilman melkein mitään vartaloapuja hissinä maahan plätsistä,
  • kekottamista (eli kurreistunta)
  • kumartamista, jonka tajusin ehkä olevan syy siihen että maahanmenot oli niin hienoja eli kannatti alkaa opettaa tätä pari viikkoa sitten
  • peruuttamista, jota se tarjosi joka välissä muutenkin ja peruuttaa muuten jo pitkiä matkoja vaikkakin omaan tapaansa kovin hitaasti ja harkiten
Voltti teki
  •  sivulletuloja, jotka parani kahdella treenillä niin että ehkä yksi toisto oli liian väljä ja pari toistoa jäi vinoiksi mutta muut sai palkata heti kun meni niin hienosti
  • peruutusta jossa tuli välillä ääntä ja välillä taas superhienoja peruutuksia samalla kun peruutin itse
  • front- ja kävele-erottelua niin, että frontin jälkeen käskin kävellä, nämä sujui tosi hienosti heti kun front alkoi sujua (eka tarjosi pyörimistä ja kävelyä ja tohottamista ja huutamista ja sit teki varmaan 20 toistoa vinoon kun oli ihan varma että ollaan menossa oikeaa etunurkkaa kohti)
  • kumartamista, joka on eka temppu johon olen ikinä tehnyt ärsykekontrollia oikeaoppisesti, eli palkkasin kun ei tarjonnut kumartamista ja pyysin välillä tekemään muita temppuja ja palkkasin kumartamisesta vain kun pyysin sitä
  • jalkojen väliin tuloa eli heppaa, ihan uusi juttu
  • pieniä temppupätkiä joista sai palkan kun teki hiljaa
  • tassunantoja lähellä ja kaukaa, ja näistä sai palkan heti jos teki hiljaa. Tassunannoissa ääntely on ollut helvetillistä ja en oikein tiedä mikä siihen auttaisi.
Että joo ihan vähän meni överiksi. Voisi yrittää suunnitella treenejä ja tehdä niitä sitten sen suunnitelman mukaan.. Yhden tunnin koulutin, ja sitten oli vielä ATD:n hallilla kouluttajapalis jonka jälkeen aikaa treenata vapaasti. No mähän treenasin! Voltti jatkoi front-kävely-erottelua, joka oli vaikeeta täällä, kun hallilla vire on aina ihan tapissa. Tehtiin vähän ruutua - eka toisto aivan täydellinen, mutta en tietenkään voinut lopettaa siihen, vaan piti tehdä vielä ainakin 5 aika köykäistä toistoa (miksi??). Loppuun temppupätkiä, jotka oli kamalia ja Voltti vänisi joka ikisen mun antaman käskyn jälkeen :( Siis oikeasti joka ikisen. Pyöri ÄÄ, pakki ÄÄÄÄ, minua ÄÄ äÄÄ, ali ÄÄ ali ÄÄÄ pakki ÄÄÄÄääÄÄ. Voltti meni häkkiin vänisemään ihan keskenään ja otin Tempon leikkimään mun kanssa, koska se ei osaa leikkiä, ja kerrankin sitten ihan vaan leikittiin enkä yrittänyt vääntää siitä mitään opettavaista leikkiä. Sit lähettiin kotiin.

Kyllä, revin jo pelihousuni tuon ääntelyn kanssa. Oli taas sellanen fiilis että lopetan koko koiratanssin, mutta ehkä mä vielä yritän jotain. Laitetaan nyt eka se ohjelma vaihtoon ja lopetetaan sitten uudestaan jos se ei auta.

Järjestettiin Annan kanssa koiratanssikilpailut (pakollinen homma ennen ylituomarikurssia). En muista millon oisin jännittänyt ennen kisoja noin paljon! Kisapaikalle ajaessa oksetti ja kisakehää rakentaessa oksetti ja tota sämpylää söin varmaan 2h samalla kun kirjasin tuloksia ja edelleen oksetti. Kisaaminen on niin helppoa, vastaavana koetoimitsijana oleminen aivan järkyttävän stressaavaa, kun yksi moka voi pilata kaikkien kisapäivän. No oli se kivaakin, sitten kun kaikki oli onnistuneesti ohi :D
Lahjottiin tuomarit kangaskasseilla, näitä saa muuten edelleen tilata :D

11.2.2020

Tokojuttuja ja sairastelua

ATD:n tokoviikonlopusta innostuneena olemme treenailleet tosi paljon kaikkia pikkuasioita kotosalla: kaukoja, kapulanpitoja ja nostoja, Tempolle sivulletuloja, ja Voltille tietty myös temppujuttuja. Jokuset treenit on muuallakin käyty, parit ohjatut hallilla ja parit omatoimitreenit Kompassilla. Marin ohjatuissa pureuduimme erityisesti ruutuun ja kapulanpitoon, ja niihin saatiinkin kivoja ideoita.

Vielä yksi hoitokoirakuva. Lekkilä on söpöin <3
Ruutuun sellainen ajatus, että koira ei säheltämällä saa edetä. Voltti selvästi joko tekee kerrasta oikein ja tietää mitä tekee, tai lähtee heti häröilemään johonkin eikä edes ajattele koko ruutuun menoa. Mari kehotti, että laitettaisiin aina homma kerrasta poikki, jos suunta ei ole suoraviivaisesti kohti ruutua, eli kutsun koiran pois, jos se lähtee haahuilemaan. Palkan mahdollisuus siis poistetaan - kyllähän se ruutuun osaa juosta, jos keskittyy, ja silloin saa palkankin. Rohkeasti pitää tehdä nyt myös paljon tyhjiä ruutuja, koska koira kyllä hahmottaa ruudun. Palkka joko heittämällä koiran eteen sen edetessä tai sitten esim. avustajalta.

Kapulanpidossa palattiin ihan alkutekijöihin, sillä etenkin tunnarin pito on ollut hirvittävän kamalaa. Leuat lähtee heti liikkeelle ja ihmekös tuo, kun siihen ihanan pehmeään puuhun on niin mukava purra hampaat kiinni.. Leuat pysähtyvät kyllä heti, kun koira vähän patoaa, ja patoamisessa apuna käytetään toistaiseksi namia. Eli kapula suuhun ja nami koiran naaman eteen niin, että namia tuijottaessaan se keskittyy pitämään suun kiinni, ja palkkaus. Kotitreeneissä ollaan saatu jo muutama nätti nostokin aikaiseksi, muualla en ole uskaltanut vielä kokeilla. Tunnarin etsintää ollaan kyllä tehty, se sujuu kivasti.

Taikuri Los Voltos koiratanssitreeneissä
Tempo manaa
Tempokin sai Vijuelta oman heijastinliivin ihanassa minttu-värissä, mää niin tykkään! Nyt näkyy!
Aloitettiin Kompassilla ylempien luokkien liikkeet -kurssi, mistä olen tosi innoissani, se kestää 10 viikkoa. Ekalla kerralla käytiin läpi sivulletuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Sivulletuloissa sain neuvoksi ottaa sivuaskeleen oikealle ennen kuin koira ehtii istua, jolloin se joutuu hakeutumaan oikein kunnolla mun viereen - tämä tuotti tuloksia jo ihan muutamalla toistolla, eli nyt kunnon kuuri näitä! Seuraamisessa myös käyttöön sama sivuaskeltekniikka, etenkin niin, että heti kun otan askeleen, palkkaan koiran saman tien jalasta kiinni (tää oli alkuun mulle tosi vaikeaa kun piti keskittyä niin moneen asiaan xD). Koutsi Jenni kehotti opettamaan myös pyörähdyksen kautta selän takaa palkan hakemisen, silläkin varmaan saa edistämistä ja väljähtämistä korjattua. Näillä siis myös kunnon kuuri ja ensi viikolla katsotaan, missä mennään.

Kotiläksyksi tuli tehdä myös laudoista Voltille sivulletulo- ja kaukokäskykehikko :D Eli U:n muotoinen kehikko johon koira just sopivasti mahtuu, takaosa avoin. Ensin opetetaan hakeutumaan kehikon sisälle ja sitten siirretään se sivulle. Voi käyttää tosiaan myös kaukoissa, ja ehkäisee vinoutumista sekä eteenpäin liikkumista.

Oli meillä vähän aurinkoakin ja pakkasta ja luntakin eksyi maahan - ei ole enää


Loppuun tehtiin paikallaolot, ensin perustyyliin ja sitten kunnon häiriköinnillä ja hetsauksilla - eli palkattiin koiria lennosta niin, että kun oltiin kävelemässä poispäin, vapautus kiinni palkkaan. Palkan sai myös heittää koiralle tai tehdä luoksetulon pidemmän paikallaolon sijaan. Tosi hyvää treeniä näille osaaville koirille! Voltille kävi yksi moka, kun lähti liikkeelle naapurin tule-käskystä (oli tosi samankuuloinen kuin mun antamana), mutta korjattiin tämä seuraavaan yritykseen ja siitä sai lentopallopalkan. Tällaista treeniä pitää tehdä useamminkin, varmasti vähentää sitä haistelua ja ympäristön tuijottelua jätöissä.

Voltin mahavaivat


Viime viikolla Voltti olikin ekaa kertaa ihan kunnolla kipeänä. Tiistai-iltana töistä tullessamme se alkoi kotona oksentaa, eikä mikään pysynyt sisällä. Telkesin sen eteiseen nukkumaan, mikä oli ihan hyvä veto, sillä yön aikana se oli juonut ja oksentanut ja juonut ja oksentanut koko eteisen täyteen. Varasin sille iltapäiväksi lääkäriajan ja otin Tempon mukaan töihin, jotta Voltti saisi olla kotona rauhassa. Lääkäriin mennessä se oli jo paljon pirteämpi, ja ajattelin, että käynti olisi ihan turha. Röntgenissä näkyi, että ohutsuoli oli yhdestä kohtaa vähän laajentunut mutta heti ei näkynyt mitään vierasesinettä, joten Voltti sai nesteytystä, pahoinvoinninestopistoksen ja mahansuojalääkkeitä sekä passituksen kotiin syömän pieniä annoksia ruokaa.

Kipeä kuukkeli on kipeä </3 :'(

Ruoka ei kuitenkaan oikein maistunut, ja kotona vointi oli taas vähän huonompi - Voltti ilmeisesti skarppasi lääkärissä. Mukaan oli annettu ruutallinen varjoainetta, joka piti syöttää illan aikana, jotta torstaiaamun uusintakuvauksessa nähtäisiin, onko suolessa tukosta. Varjoaineet menivät nätisti kurkusta alas, ja aamulla Voltin olo oli taas jo parempi, joten otin Tempon mukaan lääkäriin ja kuvittelin lähteväni sieltä suoraan töihin poikien kanssa.

Mitä vielä, kuvat otettiin ja lääkäri katseli niitä pitkään. Hoitaja kävi välillä kysymässä, monelta varjoaineet oli syötetty, ja sitten mut kutsuttiin katsomaan kuvia. Varjoaineet olivat kaikki ohutsuolessa ja peräsuoleen asti ei ollut päätynyt mitään, eli suolessa oli tukos. Voi helvetti. Lääkäri käski viedä Tempon kotiin, lähteä Voltin kanssa pitkälle lenkille ja tulla takaisin kahden tunnin päästä uuteen kuvaan. Jos tukko ei olisi silloin liikkunut, leikattaisiin.

Meni sitten työpäivä kertaheitolla uusiksi - Tempo himaan puruluun kanssa ja Voltti lähti mun kanssa metsään. Se oli vähän laiskempi kuin yleensä, mutta silti ihan virkeä, ja touhotti menemään vain vähän tavallista rauhallisemmin. Ei kuitenkaan edes yrittänyt kakata, mikä huoletti ihan hirveästi. Reilun tunnin lenkkeilyn jälkeen lähdettiin takaisin lääkäriin huonoja uutisia odottamaan, mua pelotti hirveästi että Voltti pitäisi leikata. Kuvien katsominen kesti tällä kertaa lyhyemmän aikaa ja onneksi, onneksi tavara suolessa oli lähtenyt liikkeelle ja massaa oli päätynyt peräsuoleen asti, eli välitöntä leikkaustarvetta ei ollut! Huokaisin helpotuksesta, lähdin iltapäiväksi tekemään kotiin etätöitä ja mukaan saatiin parafiiniöljyä jota piti pakottaa pikkukoiran kurkusta alas vielä kolme kertaa päivän aikana. Lisäksi ostin purkin helposti sulavaa Hill's märkäruokaa, joka kuulemma varmasti maistuisi. Perjantaiaamuna vielä uusintakuvaus, miltä suolisto näyttäisi.

Volttia nesteytetään. Voltti VIHAA.

No ei muuten maistunut purkkiruoka. Voltti nukkui muutaman tunnin, loppuillan oli todella kipeä. Ei syönyt, vaivoin vähän joi, oli kamalan vaisu ja meni vaan piiloon mun sängyn alle tai jalkoihin kerälle. Sitä silminnähden sattui tosi paljon, ja mua itketti kun pelkäsin, että se pitäisi kuitenkin leikata. Ja tietty säälitti raukkaparka, kipeä spanieli on todella surkea ilmestys. Purkkiruuat päätyi Tempon suuhun, mutta onneksi iltalenkillä Voltti sai ripuloitua parafiiniöljyt ja vähän jotain muutakin, ja sen jälkeen söi pari nokaretta lusikalla syötettynä.

Pelkäsin jo pahinta, mutta aamulla Voltti olikin ihan oma itsensä. Kakkasi kunnon löysät aamulenkillä useaan otteeseen, ja tuotokset näytti luumurskalta. Lääkärissäkin käyttäytyi omaan hulluun tapaansa ja touhotti kuin ei koskaan olisi kipeä ollutkaan. Röntgenissä näkyi onneksi lähes normaali suolisto, eli pahin oli selvästi takana. Ruokakin meni lopulta alas hyvällä halulla, ja syylliseksi tukokseen pohdin lauantaina antamiani poronluita. Jää nyt nuo aidot luut jatkossa muille, ja meillä syödään enää nahkalöröjä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä (ja kolmella lääkärikäynnillä ja 700 euron laskulla), leikkaaminen olisi ollut tosi iso operaatio ja siitä toipuminen ollut varmasti pitkä prosessi!
Kaikki hyvin, ja metsäänkin päästiin
oli rankkaa olla kipeenä