18.9.2018

Tokovideoita pitkästä aikaa


Maailman söpöin mini-kuukkeli <3
Lämmin syksy on jo hiukan alkanut viilentyä, ja olemme päässeet käymään pitkiä aamulenkkejä raikkaassa metsässä sekä iltalenkkejä sumuisella golfkentällä. Ihanaa! Lenkkien varrella on toki treenailtu, ja etenkin viime sunnuntain tokon piirinmestaruuskisat nostivat treeni-intoa tokonkin osalta. Olin kisoissa töissä buffassa, sillä tarvitsen talkoopisteitä talvikaudelle, onneksi pääsimme niihin ryhmiin joihin halusinkin: yhteen pennut-EVL-ryhmään sekä ulkopuolisen kouluttajan valmennusryhmään :) Lisäksi koulutan itse pennut-AVO-tasoista ryhmää, hauskaa päästä pitkästä aikaa kouluttamaan tokoa! Kamera on kyllä saanut lomailla sateiden ja pimeiden iltalenkkien vuoksi, joten täytekuvina viime vuotista pentu-Volttia.

Iltaruokakaukoja olemme tehneet muutaman kerran, ja yhden kerran otin videolle. Osa vaihdoista on tosiaan vielä vähän epätarkkoja, mutta lisää treeniä vaan. Voltti kuuntelee jo melko hyvin, ainoastaan istumisesta se ennakoi seisomista todella herkästi, joten palkkailen todella paljon pelkästään paikallaan istumisesta ja muissakin asennoissa pysymisestä (nämä pätkät leikkasin videolta pois). Tykkään kyllä Voltin asenteesta, ja vaihdot ovat ihanan nopeita - vauhti korjaa virheet, sano!



Eräälle iltalenkille otin namit ja pallon mukaan, mutta futiskentän viereinen parkkis oli pelin takia täynnä autoja, joten suuntasimme golfkentälle. Voltti suorastaan ratkesi riemusta ja oli ihana nähdä, kuinka se korvat tuulessa hulmuten kiihdytteli huippunopeuteensa aavalla kentällä. Pysyimme toki kentän reunoilla jo valmiiksi huonokuntoisella nurtsilla, poissa kynsisaksilla leikatulta nurmikolta. Lenkillä tuli yksi kunnon malttiharjoitus: Mätäjoen ylitys vapaana sekä joessa kelluva joutsen. Jouduin antamaan aika monta "tänne"-käskyä, kun Voltti alkoi keulia kohti jokea ja joutsenta, mutta niin se vain seurasi vapaana joen yli. Namit eivät kylläkään kelvanneet, kun kierrokset nousivat liian korkeiksi.

Kun pahimmat energiat oli purettu, treenasimme vauhdista pysähtymistä. Odota-käskyllä Voltti tekee melko laiskan käännöksen etenkin kovasta vauhdista, ja siinä on oikeasti riski, että se kaartaa esim. ruudun ulkopuolelle. Odota-käsky on myös kovassa käytössä ihan arkielämässä, joten päätin opettaa seiso-käskystä sen napakan ja nopean pysähdyksen, jota en tuhlaile tokokenttien ulkopuolella ilman erityisen hyvää syytä. Odota-käskyn pysähdys kun riittää lenkkikäyttöön oikein hyvin.

Voltti ja Leppo-corgi
Treenin aloitin samalla tavalla kuin aikanaan Aidanin kanssa: terävä SEISO-käsky ja samalla hetkellä viskaan koiraa pallolla. Muutaman suht peräkkäin tehdyn toiston jälkeen testasin käskyä parin sekunnin viiveellä pallonheiton kanssa, ja reaktio oli juuri sellainen kuin halusin, eli koira kääntyi salamana kohti mua. Hyvä! Jatketaan siis tällä metodilla, tällä tulee varmasti myös jäävään seisomiseen kiva stoppi.

Tiistain iltalenkille otin ihan kamerankin mukaan ja suuntasimme kohti Talinhuipun kenttää. Siellä olikin jotkut muut treenit menossa, enkä kehdannut kysyä mahtuuko kentän toiseen päähän treenaamaan, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Sopiva paikka löytyikin vasta Vermonniityn rakennustyömaalta, jossa oli valaistu pätkä suljettua tietä. Asentelin siihen kameran ja aloitimme treenit seuraamisella.



Videolta seuraaminen näyttää tosi hassulta, kun Voltti pomppii oudosti eteenpäin, hiukan yli-innokas pikku töyhtöhyyppä. Pientä epätarkkuutta seuraamisessa vielä on, mutta tykkään kyllä kovasti koiran ilmeestä ja asenteesta! Seuraamisen jälkeen jääviä eli maahanmenoa ja istumista, maahanmenot tein vierellä kävelystä (en antanut koiralle mitään käskyä) ja vau, nehän olivat jo aivan todella hienoja! Mun ei tarvinnut yhtään hidastaa vauhtia ja yritin olla antamatta muita apuja kuin maahan-käskyn, mutta toki vähän tuli päällä nytkäytettyä. Näihin olin silti hirveän tyytyväinen.

Istumista kokeilin myös sivulla kävelystä, mutta Voltti teki maahanmenon, joten treenattiin käskyä takaperin kävellen. Nämä onnistuivat hienosti. Väliin pari luoksetuloa ohjatuilla sivulletuloilla, jotka jäivät kameran ulkopuolelle, ja niissä onkin vielä paljon tekemistä. Sivulletuloa pitäisi alkaa treenata ihan kunnolla ja ehkä ottaa se koroke takaisin käyttöön, kun koira on ilman käsiapua ihan ulalla siitä, mihin sen tulee mennä istumaan.

Kyllä nousi kapulatkin innolla viime vuoden kesäkuussa!
Viimeisenä noutokapulan pitoa, tämä ei sitten mennytkään yhtään niin hyvin. Voltti oli aika korkeilla kierroksilla ja yritti kahmaista kapulaa heti mun kädestä, ja kun sen lopulta sille annoin, se otti sen takahampaisiin pureskeltavaksi. Huomautin tästä sanomalla nätisti "shhh", jolloin Voltti loukkaantui ja räkäisi kapulan maahan. Myös uudella toistolla se haukkasi kapulan suoraan leukoihin järsittäväksi ja taas huomautuksesta räkäisi sen. Sitten kapula ei kelvannut enää ollenkaan, vaan jouduin melkein työntämään sen koiran suuhun (videolla näyttää paremmalta kuin miltä tuntui), ja välillä kun odotin liian pitkään koiran leukojen rauhoittumista, se sylkäisi kapulan pois. Okei, muutama onnistuminenkin saatiin ja etenkin lopun oma-aloitteinen kapulannosto maasta oli tosi kiva, mutta kyllä muuten harmittaa! Tuli vietyä kapulan pito ulkotreeneihin ihan liian nopeasti.

Kotona otin iltaruuan kanssa vielä uuden pitosession, ja tajusin, mistä ongelma juontui: Voltti ei kestä palkan näkemistä ja kapulan pitoa yhtä aikaa. Otin siis kouraan pari nappulaa, toiseen kouraan kapulan, ja annoin koiran ihan itse keksiä, mitä sen tulee tehdä. Kovin kauaa ei tarvinnut kuitenkaan istua paikoillaan, kun koira hyvin varovasti avasi suunsa ja vinkumisen säestyksellä otti kapulan oikeaan kohtaan heti kulmureiden taakse. Hyvä! Toistoja tehtiin useampi, ja loppua kohden suorittaminen parani ja vinkuminenkin jäi pois. Tätä lisää, ja eiköhän kohta voida taas kokeilla siirtää pitoa ulos.

Ensi viikolla meidän seura järkkää möllitokot, joihin ajattelin viedä Voltin kokeilemaan tokokisaamista sen lisäksi, että itse tietty kerään talkoopisteet siltäkin illalta. Talkoita onkin sekä tällä että ensi viikolla useamman päivän verran, joten meidän pitäisi saada vapaaharjoittelukorttiin oikeuttavat pisteet kasaan. Kouluttajana saan kyllä muutaman treenisuunnitteluvuoron, mutta vapaakortilla tulisi ehkä aktivoiduttua käymään hallilla vähän useamminkin. Alan olla sen verran hienohelma, että enää en viitsi kaato- tai räntäsateella treenata ulkona, jos ei ole pakko :)

Hyvin totinen ja mahdottoman pörröinen puolivuotias töyhtöhyyppä

10.9.2018

Fasaanileiri Somerolla: Voltin ensimmäiset riistatyöt

Maastot olivat hulppeat! Härkäpapupeltoa, metsikköä ja niitä rajaavia ojia.

 

Lauantai


Mulla meni pakkailut yllättäen yli puolenyön, koska en voinut aloittaa ajoissa, joten vähän liian lyhyillä yöunilla lähdettiin matkustamaan junalla Espoon keskukseen. Voltin kasvattaja Eva otti meidät sieltä kyytiin, ja puoli kymmenen jälkeen saavuimme fasaanitilalle. Voltti pääsi nopeasti pissalle ja jäimme odottelemaan muiden tuloa. Mua jännitti aika paljon, sama reaktio kuin aina vieraassa seurassa ja paikassa - etenkin, kun oltiin ekaa kertaa riistan kanssa tekemisissä.

Myös Voltti oli melkoisilla kierroksilla, ja kiskoi ja kitisi jatkuvasti. Mun kauhuksi päivä aloitettiin tietolinnuilla (lintu, joka on laitettu tiettyyn paikkaan odottamaan, jotta ohjaaja tietää sen sijainnin). Voltille oli siis lauantaille kaavailtu yksi tietolintu ja yksi lintu maastoon; lintuja oli tilattu etukäteen tietty määrä, ja ne oli edellisenä iltana tai aamulla viety maastoon valmiiksi. Meitä edeltävät koirat tekivät hakua linnulle saakka, josta tuli ylösajo ja mahdollisesti pudotus sekä nouto. Pari lintua taisi päästä karkuun, yksi koira nouti haavakon. Mua vähän hirvitti, sillä näin jo, kuinka Voltti ryskää linnulle tuhatta ja sataa, sillä laukaukset ja muiden työskentelyn seuraaminen oli kiihdyttänyt sitä entisestään.

Kultakutri
Paikalla ollut toinen kasvattaja Terhi oli meitä ystävällisesti neuvomassa, ja kokeilimme ensin, voisiko Voltin viedä linnulle haussa. Päästin sen remmistä irti, annoin hakukäskyn ja se sinkosi tuhatta ja sataa kauimpana seisovan ampujan luo, eikä kuullut yhtäkään luoksetulokäskyä. Päätimme siis, että Voltti viedään linnulle hihnassa, ettei se pääse karkaamaan mihinkään.

 Ylösajo oli ihan täysi katastrofi. Tästä on videokin, mutta mä en ole edes halunnut katsoa sitä.. Voltti kiskoi henki vinkuen linnulle, ja kun lintu pölähti heinien alta lentoon ja pillitin istumiskäskyn, oli Volttia pakko pitää ihan pannasta kiinni, kun se huusi ja tempoili riistan perään. Laukauksen ja pudotuksen jälkeen huuto yltyi, eivätkä edes namit kelvanneet. Mä en tiennyt yhtään mitä tehdä, mutta ajan kanssa Voltti rauhoittui istumaan ja ruokakin alkoi kelvata. Toinen koira sai noutaa linnun, ja Voltille se annettiin noudettavaksi vähän lähempää. Ensin Voltti vain tutki ja käänteli lintua, mutta Terhin yrittäessä ottaa sen pois, Voltti otti sen kiireesti suuhun ja kantoi johonkin mun lähelle.

Terhi sitten sanoi, ettei Voltin kanssa voi riistalla enempää treenata, sillä se ei ollut lainkaan hallinnassa. Olin samaa mieltä, vaikka harmitti niin pirusti! En ollut yhtään osannut ajatella, että se menisi noin sekaisin. Jälkikäteen taas soimasin omaa tyhmyyttäni ja soimaan edelleen, sillä asetelma ekaan treeniin oli just niin väärin kuin olla ja voi: ei kunnon aamulenkkiä, pitkä pätkä häkissä autossa, koiraa kiihdytetty huippulukemiin ennen omaa suoritusta eikä millään muotoa edes yritetty purkaa siitä energioita pois.. Mulla kyllä välähti mielessä ennen suoritusta, ettei ehkä ole parasta ottaa tietolintua heti ensimmäisenä aamulla, mutta en sitten osannut käyttää omia aivojani ja sanoa muille ajatuksiani ääneen, vaan tein kuten käskettiin. Olisi ollut niin paljon parempi, jos Volttia olisi ensin saanut väsytettyä maastossa ja riistalle olisi menty vasta iltapäivällä. Lisäksi luulen, että pannasta kiinni pitäminen sai Voltin vielä pahemmille kierroksille, kun se keskitti kaiken energiansa vain irti rimpuilemiseen ja kurkku suorana huutamiseen..



Noh, loppupäivän sitten kuljimme maastossa muiden jäljessä, palkkailin koiraa nätisti kulkemisesta ja laukausten aikana istumisesta. Lounastaukoon mennessä ääntely helpotti hiukan, ja välillä istuskelimme pitkätkin tovit rauhassa katsellessamme muiden koirien treeniä, ja kävellessä remmikin alkoi pysyä löysällä. Mitään oikeaa seuraamista en tietenkään vaatinut, vaan tänne- ja lyhyt remmi -käskyillä seuruutin koiraa maastossa. Kriteerinä oli remmin löysällä pysyminen ja se, että koira pääsääntöisesti kulki mun vasemmalla puolella. Polven kohdalla kävelystä tuli nami, remmin kiristymisestä pysähdys ja käsky tulla takaisin vierelle. Vedin remmin kiinni olkani yli, se toimi hyvin, kun kädet jäivät vapaaksi ja remmistä jäi sopivan pituinen pätkä vierellä kävelyyn.

Tämä muiden treenien katselu ja rauhoittumistreeni teki Voltille ihan todella hyvää, ja iltapäivällä se oli jo sen verran rauhoittunut, että uskalsin mennä tekemään hakua sen kanssa. Menimme keskelle peltoa, jonne lintuja ei tiettävästi oltu viety, ja Voltti tekikin kohtuullisen rauhallista hakua. Päivästä oli tullut kuuma, ja liika puhti oli jo saatu pois, mutta kuljeskelimme pellolla, treenailimme käännösvihellystä ja pyysin myös pari istumista. Koitin jonkin verran ohjata Volttia hakuun, mutta se alkoi olla sen verran väsynyt, ettei oikein jaksanut lähteä mun huitomiin suuntiin. Yhden pikkulinnun se hätyytti liikkeelle, mutta pysähtyi pillistä ja palkkasin siitä. Kuulemma pikkulintuja kylläkin saisi jahtailla ihan rauhassa eikä niitä kannata noteerata, mutta tietääpä sitten jatkossa.

Hakua tehtiinkin tosi pitkä pätkä, kunnes saimme muut kiinni ja kävelimme metsän kautta takaisin autoille. Voltti oli tosi väsynyt kun pääsi autoon, ja ajelimme mökille majoittumaan. Mökki olikin todella kiva! Siinä oli kaksi eri puolta, joiden väliin oli rakennettu iso terassikatos. Päätimme pitää koirat pois mökeistä (yöllä saivat olla sisällä häkeissä), jotta aamusiivoaminen olisi helpompaa.

Voltin söpöliini tyttöystävä :D <3
Koko hullu spanielilauma kirmasi yhdessä mökin pihamaalla - onpa ihanaa, kun noin iso porukka tulee toimeen ilman mitään mutinoita! Voltti tykästyi erityisesti pieneen punaiseen Sisu-tyttöön, jonka kanssa se leikki pitkälle iltaan. Muut lähtivät vielä sorsapassiin illaksi, ja mökille meitä jäi kolme ihmistä. Aika pian saunan ja ruuan jälkeen alkoi uni painaa silmiä, ja oli pakko painella nukkumaan. Voltin häkistä ei kuulunut yön aikana pihaustakaan, toinen oli ihan puhki. Ja kyllä mullekin uni maistui, vaikka yleensä nukun vieraissa paikoissa huonosti.


Sunnuntai


Sunnuntain treeneihin lähdettiin mökin siivouksen jälkeen uudella innolla. Olin tehnyt toimintasuunnitelman päiväksi ja päättänyt, että aamulla vain kuljemme muiden mukana, mutta iltapäivällä lounaan jälkeen otamme vielä yhden tietolinnun. Olin varannut myös sunnuntaille kaksi lintua, mutta eräs kanssatreenaaja osti multa toisen pois, mikä oli tosi kiva. Linnuilla kuitenkin oli hintaa ihan riittävästi, ja lauantainakin oli toinen jäänyt käyttämättä.

Voltti rauhoittui mukanakulkemiseen ihan hirveän paljon paremmin ja äänteli rutkasti vähemmän kuin lauantaina. Olin tästä tosi iloinen ja sain palkata hyvästä seuraamisesta paljon. Jopa ylösajot ja laukaukset se seurasi pääosin hiljaa paikoillaan, eli siitäkin sateli palkkaa. Pari kertaa olimme tosi huonossa kohtaa ja lintu lensi suoraan meitä päin, jolloin sitä ei luonnollisesti voinut ampua, mutta myös näissä tilanteissa Voltti pysyi suht rauhassa.


Jep, ilma oli syyskuuksi turhankin lämmin..
Lounaan jälkeen otettiin ekana Voltin tietolintu, joka toteutettiin niin, että lintu lähetettiin käsistä puskasta vasta sitten, kun olin ensin käskenyt Voltin istumaan. Menin etukäteen tekemään hakua pellolle, joka sujui hyvin, mutta jälleen päivä oli niin kuuma, että päästessämme varsinaiselle hakualueelle oli Voltti jo ihan puhki. Parempi toki niin sen edellispäiväisen katastrofin jälkeen.. Ylösajoon johtava haku oli siis todella löysää ja ponnetonta, ja pysäytin Voltin liian ajoissa, kun en muistanut missä linnunpitäjä oli piilossa. Toisesta pysäytyksestä lintu pyrähti lentoon ja Voltti istui ensin hienosti mutta sitten meinasi pyrähtää perään, karjaisulla tuli onneksi takaisin. Se oli taas niin kierroksilla, etteivät namit alkuun kelvanneet, mutta luopui paljon nopeammin kuin lauantaiaamuna. Syöttelin sille ihan rauhassa nameja ja kun se oli hiljaa ja nätisti paikoillaan, lähetin sen hakemaan lintua.

Linnun löytämiseen meni tovi, ja kun se löytyi, Voltti ei halunnut ottaa sitä suuhun. Lähetimme sitten toisen koiran hakemaan sen, mutta uudellakin yrityksellä Voltti jäi vain pyörittelemään riistaa. Kun toinen koira lähetettiin uudestaan noutoon, Voltti oikein ärähti sille ja nappasi linnun äkkiä suuhunsa. Palautus ei ollut mikään erikoinen ja mä vähän sössin sen nappaamalla koirasta kiinni, mutta saatiin kuitenkin riista vaihdettua nameihin. Jes, onnistuttiin!



Loppupäivän Voltti sai hengailla häkissä ja tietysti käydä kuvattavana saaliinsa kanssa. Pikku töyhtöhyyppä kuukkeri oli jo sen verran väsynyt, että vetäytyi ihan tyytyväisenä häkin perälle varjoon pötköttelemään. Riistakuvien yhteydessä saimme tehtyä vielä pari noutoa niin, että lintu tuli mulle käteen asti :)

Olen kyllä hirveän tyytyväinen siihen, että saimme tuon onnistuneen suorituksen viikonlopun päätteeksi! Mun kuvitelmat Voltin koulutustasosta olivat ihan järkyttävän korkealla todellisuuteen nähden, mutta onneksi muut lohduttivat, ettei sitä voi tietää ennen kuin ekaa kertaa pääsee riistalle. Saimme myös paljon hyviä treenivinkkejä, ja tietysti olen kiitollinen saamastamme treeniavusta. Pääsin myös kerran itse laittamaan fasaanin maastoon, ja vaikka pelkäsin että säikäytän sen karkuun poistuessani sen luota, sinne tirppa jäi kyhjöttämään heinien alle. Maastossa oli kiva jutella muiden kanssa ja tietysti kuunnella keskusteluita koulutustavoista ja -tekniikoista. Toivottavasti pääsemme vielä tänä syksynä uudestaankin riistalle, kunhan ensin otetaan "pieni" hallintakuuri :)


Voltti valkkaa
MUN!! (Voltti murahti jopa Evalle, kun sen lintua lähestyttiin, lievää omistushalua..)
Hiukan ylpeä Voltti ihan onnesta mutkalla! xD
Pari treenivinkkiä ja ajatusta meille jatkoon, jotten unohda:
- haussa käännä koira vain, jos se ei ole hajulla; älä käännä koiraa, jos se haistelee jotain
- ylösajotreeneihin toimii esim. mantteli, takki tms lehahtava asia; koiralle olisi hyvä iskostaa mieleen refleksi, että kun jotain lehahtaa, pylly menee maahan
- haku ja damien heitto: heitä dami ensin, vasta sitten vihellä (mä olen ensin viheltänyt, sitten heittänyt)
- lenkillä tosi vaikea treeni on viskata dami koiran pään yli eteenpäin ja siitä pysäytys
- noutoon lähetyksellä ei ole mikään kiire, jos lintu ei ole haavakko, eli etenkin nuoren koiran kanssa voi odotuttaa hyvän tovin ennen kuin lähetetään noutoon
- koiraan ei kosketa palautuksessa :D paitsi palkatessa
- ei käsimerkkiä, kun lähetetään markkeeraukseen


6.9.2018

Metsästystreenejä, viikonlopun sheippailusessiot ja tokotekniikkaa

Töyhtöhyypän viikonlopun koiratanssipalkintoposeeraus ja superihanat rapina-vinku-örkit!

Metsästystreenit


Riistaleiriä innolla odottaessani päätin maanantai-iltana lähteä Talinhuipun koulutuskentälle purkamaan Voltin loppumatonta energiaa hakutreeneillä. Kentälle kävely ei erityisemmin virtaa vähentänyt, ja oikein tunsin, kuinka remmin päässä tikitti pieni aikapommi.. Olen ollut flunssassa koko viikonlopun, joten liikuttaminen on ollut vähissä. Töissä on lisäksi ollut tosi kiire uusien opiskelijoiden orientaatioviikon takia ja Voltti on ollut pitkiä päiviä yksin.

Enivei: laskin koiran remmistä irti ja annoin sille hakukäskyn. Ja sehän lähti :D Alussa sain pillittää tosi paljon, sillä Voltti juoksi hirveää kyytiä joka suuntaan. Se totteli pilliä, vaikkakin vähän tahmeasti, ja sain palkata namilla paljon. Vähän aikaa sitä juoksutettuani vihelsin pysähtymiskäskyn ja viskasin samalla damin toiselle puolelleni. Voltti meinasi ottaa varaslähdön damin perään, joten jouduin antamaan uuden pysähtymiskäskyn, ja hain damin sitten pois itse. Jatkoimme hakua, ja uudella yrityksellä Voltti pääsi jo noutoon, kun olin ensin käynyt antamassa sille namin stopista.

päästäjohakemaanjooko
Etenimme tällä taktiikalla kohti kentän toista reunaa, välillä palkkailin namilla käännöspillitykseen reagoinnista ja välillä vain kehuin ja annoin ohjauksen toiseen suuntaan. Jostain syystä vasemmalle ohjatessani Voltti lähti usein lähinnä eteenpäin, oikealle sen sijaan teki hienoja pistoja. Ehkä oikealla päin oli enemmän jotain riistanhajuja, jotka vetivät puoleensa. Istumiset daminheiton yhteydessä jäivät usein vähän vajaiksi, joten niihin pitääkin keskittyä! Palautukset oli hienoja ja innokkaita, ja monesti kun en pyytänyt Voltilta mitään, se oma-aloitteisesti istui eteeni. Jackpotherkkuna mulla oli mukana maksapatee-namiputkilo, se oli kuulemma hyvää, ainakin silmien kierousasteesta päätellen!

Välillä viskasin damin toiselle sivulleni koiran tehdessä pistoa toiseen suuntaan, jotta se pääsi tekemään löytöjä. Hienosti palautuivat nämäkin damit. Ongelmia treeniin tuli silloin, kun otin käyttöön siipidamit: eka nouto hieno, tokasta damista Voltti sai nykäistyä siiven irti ja jäi sitten rouskuttelemaan sitä, eikä millään olisi malttanut palauttaa siipeä. Voihan räkä! Heitin damin sille sitten uudestaan ilman siipeä, mutta sehän jäi puolitiehen ja Voltti lähti metsästämään sitä (mun laukkuun) hukkaamaansa siipeä. Olin aivan pöyristynyt ja kerroinkin koiralle, ettei tämmöinen peli vetele. Vaihdettiin hiukan paikkaa, heitin damin vielä kerran, ja silloin se palautui mulle asti, ja pääsin palkkaamaan koiran. Huh!

Jatkoimme hakua taas vähän eri suuntaan, ja kun pahimmat höyryt oli päästelty kentän poikki tehdyn hakukuvion sekä monen noudon jälkeen, alkoi se näyttää oikein kivalta ja Voltti reagoi pillikäskyihin paljon terävämmin. Se teki myös oma-aloitteisia käännöksiä välillä sopivalle etäisyydelle päästyään. Siipiepisodin jälkeen teetin vielä muutaman noudon ja sitten lähdimme tallustelemaan (ja juoksemaan pää viidentenä jalkana) kohti porttia ja kotimatkaa.

Toimintaa? Jooko?

Viikonlopun naksutteluita


Viikonloppuna, kun en jaksanut lenkittää Volttia, naksuttelin sille sen kaikki aamu- ja iltaruuat. Pitkään aikaan ei olekaan tullut oikeasti sheippailtua, joten tämä oli ihan virkistävää meille molemmille. Temppuina olivat vanha tuttu "front" (koira kääntyy mun edessä 180 astetta ja jää paikalleen seisomaan pylly mua kohti) sekä uusi tuttavuus, takajalat korokkeelle ja sitten pyöritään niin maan perkeleesti. Front-tempussa olemme vähän jumahtaneet paikoillemme eli siihen, että joka toinen toisto kepin kanssa ja joka toinen ilman toimii, mutta heti jos keppi on parikin kertaa peräkkäin pois, Voltti ei enää tiedä mitä tehdä. Toki temppua ei olekaan tullut treenattua pitkään aikaan, eli eiköhän se siitä, jos muistaisi harjoitella useammin.

Takajalkojen laitto korokkeelle alkoi vähän tahmeasti, mutta nyt neljän naksuttelukerran jälkeen Voltti laittaa jo takajalat vadille ja kääntää hiukan päätään oikealle. Muistaakseni myös etujalat vadille -tempussa liikkeen saamiseen meni tovi jos toinenkin, eli jatketaan tässäkin vaan urheasti naksutteluja. Voltti asettaa niin kovasti painoa takajaloille, että sillä ei meinaa tassut pysyä vadilla ja se on myös sen verran leveä takaa, että jalat harittavat tosi helposti vadin yli. Pitkään temppu olikin hassunnäköistä vadin yli hyppelyä, kun joka toinen kerta putosi vasen ja joka toinen kerta oikea jalka vadilta. Hauska temppuhan sekin varmaan olisi, vati-slalom! Ihana, innokas pikku tarjoaja tuo kyllä on, olen edelleen niin iloinen, että tuli opetettua sille alusta lähtien niin paljon asioita naksulla :)

 Tokotekniikkaa


 Loppukesän aikana olen keskittynyt paljon myös tokon tekniikkapuoleen, erityisesti kaukokäskyjen vaihtoihin, noutoon ja paikallaolon aloitukseen ja lopetukseen. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti ilta- ja aamuruuat, jotka olen syöttänyt treenistä riippuen joko kädestä tai kupista.

Kaukokäskyjä treenailen syöttämällä iltaruuan vaihdoista. Olen ottanut kaikkia vaihtoja samalla kertaa, yleensä ensin istu-maahan-istu -vaihtoja, sitten istu-seiso-istu -vaihtoja, maahan-seiso-maahan -vaihtoja ja viimeisenä kaikkia sekaisin. Kuulostaa ehkä todella hasardilta, mutta on toiminut oikeastaan hirmu hyvin. Olen tosin vähän laiskotellut, ja palkannut Voltin myös silloin, vaikka vaihdot eivät ole olleet aivan puhtaita - ihan kaikkea en jaksa pingottaa, ja tämä on semmoinen asia, missä lipsun. Maajoukkueeseen ei kuitenkaan tähdätä, joten mulle riittää, jos Voltti saa kaukoista numeron.

Tekniikkana on siis etujalat paikoillaan, joka on Voltille tuntunut hyvältä ja luontevalta tavalta. Toistaiseksi se tarvitsee tosi vahvat käsiavut ja meinaa usein kääntyä vasen kylki muhun päin, mutta kunhan päästään kokeilemaan esim. takapalkkaa, uskoisin tämän korjaantuvan. Nyt olen jo päässyt istumaan lattialta sohvalle ja Voltti tekee vaihtoja hyvin, seuraavaksi pitäisi päästä seisomaan sen eteen. Siihen on vielä matkaa, mutta jos edes muutaman kerran viikossa jaksaisi syöttää iltaruuat kakeista, niin sillä saisi jo tosi hyvin toistoja.


Noudon pitotreeneissä olen nostanut tehtävän arvoa superpalkalla, eli kokonaisella iltaruualla. Jo muutaman toiston jälkeen kapulan suuhun ottaminen alkoi maistua paremmin, kun heti sen jälkeen pääsi kupille rohmuamaan safkat. Nyt Voltti yrittää napata kapulan kädestäni välillä jo oma-aloitteisesti, eli pitoharjoituksia voisi siirtää myös ulkona tehtäviksi. Olen antanut sen pitää kapulaa 10-20 sekuntia ennen kuin otan sen pois, jotta kokeessa oleva 5s olisi mahdollisimman helppo. Voltti pitää kapulaa jo nätisti ja pureskelematta, ja ottaa sen itse suuhun oikealle kohdalle eli heti kulmahampaiden taakse.

Iltaruuilla olen tehnyt myös paikallaolotreenejä, erityisesti aloitusta ja lopetusta, kun itse paikallaolo sujuu jo hyvin. Eilen aloin myös siirtyä koiran taakse, joka tuntui olevan tosi vaikeaa, mutta muutaman toiston jälkeen onnistui ja Voltti pääsi kupille. Tämmöisiä pikkujuttuja tulee tehtyä paljonkin, aina vaan en jaksa tai muista niistä kirjoitella. Videoitakin tahtoisin erityisesti naksutteluista ja kaukokäskyistä kuvata, mutta koti on niin sotkuinen, ettei sitä voi julkisesti esitellä xD

30.8.2018

Akaan tuplakoiratanssikisat

Söpö pikku töyhtöhyyppä. Tänään aamulla hellyin suurille silmille ja surkealle ilmeelle ja otin Voltin töihin, mutta se joutui juuri työkaverini huoneeseen hengailemaan loppupäiväksi, kun meni hermo jatkuvaan aidan yli hyppimiseen :D
 Kyllä on taas kiirettä pitänyt, kun en ole ehtinyt kisoista kirjoitella! Lauantaina kotiuduttiin tosi myöhään, sunnuntaina olin kaverin lyhytelokuvan kuvauksissa ja tämän viikon töissä on ollut niin hirmuinen hurlumhei, etten ole jaksanut tehdä töiden jälkeen enää mitään ajattelemista vaativaa. Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa kisat auki, kun vielä muistankin niistä jotain.

Lähdimme matkaan onneksi ajoissa, sillä Akaalle ajoikin tunnin sijaan puolitoista tuntia. Hups! Ehdimme kuitenkin siis kivasti perille, lenkitin Voltin ja ilmoittauduin. FS ALO oli vasta HTM-luokkien jälkeen, mutta pikkukisassa HTM-kisaajia oli vain nelisen kappaletta, eli nopeasti tulikin ensin kehääntutustuminen ja sitten meidän vuoro. Mua jännitti hirveästi, sillä en sitten kuitenkaan ehtinyt käydä tekemässä koreota kertaakaan kokonaisena, kävin sitä läpi vain ajatuksissani. Jatkossa täytyy taas treenata ja testata koreo kunnolla ihan reilusti ennen kisoja, jottei tule tällaisia turhia jännitysmomentteja.

Jännitys sai mut sekoilemaan kehässä ihan totaalisesti: unohdin tehdä oikean aloitusasennon, meinasin unohtaa koreon (ei ollut lihasmuistissa, koska ei treenattu kunnolla) ja tämän takia käskytin koiraa myöhässä. Voltti sitten teki välillä omia ratkaisujaan, esimerkiksi karkasi pari kertaa ah-niin-ihanalle vadille ennen aikojaan, ja jotenkin koko ohjelma tuntui ihan säätämiseltä ja komentamiselta ja epäonnistumiselta. Mua suorastaan harmitti suorituksen jälkeen, kun teimme niin rikkonaisen ja huonon suorituksen, ja vetäydyin sitten valmistautumaan toiseen kisaan enkä katsonut muiden ohjelmia lainkaan. Odotteluaikana kuuntelin toisen ohjelman musan miljoona kertaa ja kävin treenaamassa sen hallin takaosassa läpi useasti, jotta sain olostani varmemman ja rennomman.


Palkintojenjakoon en vaivautunut edes ottamaan Volttia mukaan, kun ajattelin, että olisimme neljänsiä neljästä kisaajasta. Fiilis vahvistui siinä vaiheessa, kun kolmanneksi tullut sai kunniamaininnan. Olin aivan äimän käkenä, kun meidät kuulutettiin ykköspallille pistein 165,33 kunniamaininnan kera! En muista koskaan olleeni näin hölmistynyt tuloksesta, yleensä aina ajattelen meidän suoriutuneen lähinnä yläkanttiin. Palkintokuvissa sitten oltiin ilman koiraa, joten niitä ei tähän tarvitsekaan laittaa.

Kehääntutustumisessa emme käyneet, vaan jatkoin Voltin purkamista temputtamalla ja ulkoiluttamalla sitä. Ekassa kehässä sillä oli vielä vähän liikaa virtaa, mutta tokaan kehään pääsimme juuri sopivassa mielentilassa. Ohjelman suoritimme paljon sujuvammin kuin ensimmäisen, ja tempuista epäonnistui vain mun kiertäminen ihan lopussa (yleensä ihan varma temppu, en tiedä mikä blokki nyt iski). Mulla oli hirmu paljon parempi fiilis kun lähdimme kehästä! Seuruutin molemmilla kerroilla Voltin odottelualueelle, jossa laitoin sille remmin ja kerroin, että mennään hakemaan herkkuja. Palkaksi Voltti sai molemmilla kerroilla rohmuta suoraan treeniliivin taskusta kaikki loput namit. :D Mulla oli mukana sille Naturiksen maksanameja, ja ne haisi oksettavalle, en osta sitä maksa-Naturista enää ikinä..


Odoteltiin tuloksia tovi, ja jossain vaiheessa kävin innoissani katsomassa pisteemme seinältä. 161, ei kunniamainintaa. Höh! Nyt iski sitten se normaali tuntemus eli pettymys. Kommenteista kävi ilmi, mikseivät teknisen puolen pisteet riittäneet: ohjelma oli liian helppo ja "outo". No joo, videolta sen myös näki että tekninen puoli jäi heikoksi etenkin, kun vika temppu epäonnistui, mutta kyllä harmitti, kun ensimmäisestä huonosti menneestä suorituksesta tuli se kunniamaininta. Tokalle sijalle kuitenkin päästiin, Leenan ihana wockeri Pii voitti alokasluokan.

Kotimatkan pelasti karkkipussi ja vakionopeudensäädin, ja kotona paineltiin melkein suoraan nukkumaan. Kyllä imaisi mehut tuollainen tuplakisaaminen! Voltti jaksoi tosi hienosti ja oli reipas, pirteä itsensä, ja tosiaan oikeastaan vasta tokassa kisassa sopivassa mielentilassa. Mutta nyt sitten kisatauolle opettelemaan haastavampia temppuja avointa luokkaa varten :)

23.8.2018

Tanssikisojen kenraaliharkka


Maanantain sadetreenien jälkeinen flunssa pakotti jäämään kotiin vielä keskiviikkona, mutta illalla olo oli jo sen verran parempi, että lähdin vetämään temppukurssin Sirkuskentälle. Voltti pääsi mukaan, sillä sattuneesta syystä en ollut sitä erityisemmin lenkittänyt, ja tunnin kestäneen kurssin ajan se huusi puussa kiinni odottelemassa. Onneksi se välillä myös hiljeni ja kelli selällään, söi ruohoa tai tuijotteli lintuja ja ohikulkijoita. Höpsö.

Yllättäen tunnin aikana Voltti oli ladannut itsensä täyteen energiaa, ja suorastaan räjähti riemusta päästessään tekemään jotain. Pyörähdykset ja pakitukset se teki hirveällä raivolla, ja päätinkin hetken heitellä sille palloa, jotta saisin pahimman virtapiikin purettua.

Tämmöinen meno oli!
Tanssipuolella treenasimme pätkiä molemmista ohjelmista (onneksi ne ovat aika samankaltaiset), ja kaikki sujui pääosin hyvin. Otin myös pienet kuuntelutreenit, eli pakitin poispäin koirasta koira perässäni ja pyysin siltä istumista, maahanmenoa ja pyörimistä. Tämä ei ihan onnistunut, eli hyvä, että tuli tehtyä! Omalta osaltani mun täytyy vielä treenata kunnolla molemmat koreot läpi, en vaan ihan tiedä vielä, että millä ajalla. Flunssa osui vähän tylsään kohtaan. Mutta ehkäpä tämä on sitten lauantaiaamun hommia, ehdin silloin käydä työpaikan tanssitilassa vetämässä pikku treenit samalla, kun haen auton. Voltin kanssa tehdään ehkä vielä jotain pikkutreenejä, mutta ei mitään isompaa, en jaksa raahautua hallille enää tällä viikolla :)

Harjoittelimme tietysti vähän myös seuraamista, sillä sitä ei voi treenata liikaa! Otin vain suorat pätkät, joista kunnon namipalkka tai pallopalkka. Tämän jälkeen vielä eteen- ja taakselähetyksiä palloilla. Tein "tuplamarkkeerauksen" eli jätin kaksi palloa vähän sivuun toisistaan. Ensimmäisen Voltti haki tosi hienosti, toinen oli sen verran maastoutunut, ettei koira sitä nähnyt ja lähti etenemään väärään suuntaan. Pysäytin sen pari kertaa (odota-käskyihin Voltti reagoi tosi nopeasti) ja yritin käsihuitomisilla lähettää sitä eri suuntiin, mutta palloa ei löytynyt. Päätin kutsua koiran pois ja lähettää uudestaan, mutta jouduin vielä käymään nostamassa palloa, jotta Voltti huomasi sen. Silloin lähetys oli hieno ja suoraviivainen.

Muutaman taakselähetyksen otin sillä näkyvämmällä pallolla, ne olivat kivoja! Voltin käännös on vähän löysä, mutta uskoisin, että kun sen kanssa vaan riittävästi tekee lähetyksiä tarpeeksi näkyvällä kohteella, liikerata vähän supistuu. Jos ei, niin sitten mennään löysällä käännöksellä. Onneksi spanieleita ei tarvitse kokeissakaan ohjata samalla tavalla kuin noutajia, eli kunhan sen nyt suurin piirtein saa oikealle alueelle, niin hyvä. Myös sivuttaissuuntia tulisi treenata paljon enemmän, samoin kuin lähihakupillitystä. Koiratanssikisojen jälkeen varmaan keskitytään enemmän näihin juttuihin, kun tokotreenitkin ovat vielä lokakuuhun asti tauolla.

Tällaisia näkymiä sitten taas vuoden päästä. Mä vähän jo ikävöin kesää, syksy on niin ankeaa ja pelkkää kuolemaa ja pimeyttä.
Tänään Voltti pääsi taas töihin mukaan, sillä en jaksanut aamulla kunnolla lenkittää sitä :D Ruokatauolla kävimme tuossa toimiston viereisessä metsässä, ja tyyppi veti ihan kunnon hepuliringit heti, kun pääsi hihnasta irti. Ensin se meinasi jo remmissä riekkua, ja mä olin aivan pöyristynyt. Mutta saipahan päästellä pahimmat höyryt ulos! Voltti on muutenkin ollut tänään vähän tuhma, mutta laitetaan tuon flunssa-sohvarötkötyksen piikkiin :)

Nyt kun tulimme takaisin työpisteelle, olen nyppinyt lattian kokolattiamatosta jo 9 punkkia. Hyi helvetti. Voltti onneksi avustaa operaatiota, ja siirtyy aina tuijottamaan ankarasti uutta punkkia mun nypättyä ja liiskattua yhden, hassu. Exspot on ollut ihan toimiva tähän asti, mutta nyt on tainnut olla liikaa uimista ja pesua - ja Otaniemi on toki kunnon punkkiparatiisi, täällä niitä on ihan järkyttävät määrät. Nyt mua kutittaa koko ajan jostain ja olen aika varma, että olen itsekin täynnä punkkeja. Hrrrr. Täytyy heti kotona laittaa Voltille uusi myrkky.

21.8.2018

Vaativampia vesitreenejä, flunssaa ja koiratanssikisoihin valmistautumista


Ihanaa, vihdoin ilmat ovat vähän viilentyneet! Olemme päässeet käymään pidempiä lenkkejä - tosin niihin tuli viikonlopun mittainen tauko, mä olin tosiaan ensin mökillä ja sitten ystävieni häissä. Eilen sain Voltin takaisin, ja kasvattaja Eva ehdotti heti samalle illalle vesityötreenejä kotinsa lähellä olevaan lätäkköön. Suostuin oitis ja hain ruokiksella treenikamat kotoa, jotta pääsimme suoraan töistä lähtemään treeneihin.

Iltapäivällä alkoi sataa, joten sen verran piti säätää, että vain suorittava koira oli lammella ja muut odottivat autossa takit päällä. Onneksi auton sai parkkiin ihan lähelle. Me käveltiin Voltin kanssa ensin vähän harhaan, mutta löysimme kuitenkin parin puhelinsoiton jälkeen paikalle, ja päästiin aloittamaan treenit. Enya oli ensimmäisenä vuorossa, jonka jälkeen Voltti. Voltti taas huusi kuin syötävä, ei meinannut malttaa istua ja oli järkyillä kierroksilla. Täytyy alkaa tehdä jotain korjaussuunnitelmia, jotta saadaan kierroksia vähän alas. Tällä kertaa ei pitäisi ainakaan olla väsyttämisen puutteesta kyse, koira kun oli töissä jo ihan naatti viikonlopun jäljiltä ja lisäksi kävelimme sen ylimääräisen lenkin kautta lammelle.

Lampi oli tosi peitteinen ja mutainen, ja toisella reunalla oli pikku kaislikon takana pikku saareke. Voltille suunnitelma oli heittää damit ensin kaislikon eteen, sitten kaislikkoon ja viimeinen saarekkeelle, mutta heittäjän sihti sijoitti damit vähän eri kohtiin :) Ensimmäiseen noutoon Voltti karkasi, ja jouduin karjaisemaan sen takaisin - pöyristyttävää!! Tällöin tietty putoamispaikka hävisi näkyvistä, ja koira lähti ensin hakemaan saarekkeen vieressä kelluvia kaljatölkkejä ja sitten vasta naaraamaan kaislikkoa. Valitettavasti se ei saanut hajua damista, eikä ymmärtänyt mun mene-käskyjä, joten jouduin kutsumaan sen pois. Eva heitti uuden damin, ja nyt nouto meni hienosti. Ainoa virhe oli se, että Voltti vaihtoi damin siihen aiemmin heitettyyn, ärsyttävää! Täytyy noudattaa sillä maalta dameja isosta kasasta monta putkeen, ehkäpä se hillitsisi vaihtamishaluja.


Teimme vielä yhden markkeerauksen, jolla Voltti taas vaihtoi damin, ja viimeisenä sokkonoudon sillä kaislikkoon jääneellä damilla. Näillä kahdella ekalla onnistuneella noudolla Evan kehotuksesta kehuin koiraa sen edetessä ja toistin mene-käskyä matkan varrella useamman kerran. Sokkonoudossa suuntasin koiran ja annoin käskyn, ja vaikka se etsikin vähän paremman veteenmenopaikan sivummalta, se oli selvästi lukinnut kohteen saarekkeen reunalta ja eteni sitä kohti päättäväisesti ja varmasti. Tosi hyvä! Nyt vaan maalla myös näitä suuntia (eteen, vasen, oikea), niin koiralla on paremmat mahikset onnistua vedessäkin. Myös vedessä pysäytystä pitäisi treenata. Palautukset oli aika huonoja, Voltti räkäsi joka kerta damin mun jalkoihin, eli siihenkin pitää keskittyä taas uudestaan.

Treenien jälkeen rämmimme metsän kautta takaisin bussille, jotta Voltti saisi juosta mahdollisimman paljon irti. Ja sehän juoksi <3 Niin onnellinen pieni koira! Pikkuisen teimme myös hakua, Voltti kuunteli pilliä tosi hyvin. Myös muutama pysäytys ja luoksetulo meni oikein nappiin. Miinuksena sateen ja bussien pitkän odottelun myötä taisin vähän vilustua, ja tänään jäin kotiin potemaan flunssaa, pöh.


Sisällä treenailtiin äsken vähän koiratanssitemppuja ja pikkupätkiä ohjelmista. Lähetin musiikit juuri kisajärjestäjälle, ja päädyin ottamaan molempiin kisoihin eri musiikit, kun en osannut päättää, kumpaa käyttää. :D Aika suuruudenhullua, mutta kun nämä on meidän vikat alokasluokan kisat, niin pakkohan noita jo suunniteltuja ohjelmia on päästä kokeilemaan kisoissa! Kumat kiiluvat tietty silmissä, mutta jos kummastakaan kisasta ei kumaa tule, niin ihan sama, kun sellainen on jo plakkarissa :) Huomisen temppukurssin jälkeen aion hiukan treenata lisää temppupätkiä, ja katsotaan josko jaksaisin käydä hallilla torstaina tai perjantaina. Jos en, niin eiköhän me silti selvitä, kaikki temput kun ovat vanhoja tuttuja.

Näiden kisojen jälkeen aion jäädä kisatauolle ja opettaa uusia juttuja avointa luokkaa varten, katsotaan avo-starttia sitten ensi vuoden puolella. Kiva, kun on kahdet pikkukisat samana iltana, niin ei tarvitse ihan määrättömän kauan odotella. Toisaalta saa rauhassa kävelyttää koiran ennen molempia kisoja, jotta saa siitä pahimmat ylivireet purettua.

Nyt loppu se kuvaaminen, tai muuten.

15.8.2018

Ensimmäinen ja viimeinen vesityökoe


Mä jännitän aina uusien lajien kokeita paljon enemmän kuin muita. Koiratanssissa olen usein selvinnyt vain sellaisella pienellä, mukavalla odotusjännityksellä, mutta vesityökoetta aloin jännittää jo työpäivän aikana. Oli kyllä vaikeaa odotella päivän loppumista ja auton starttaamista! Voltti sai siis olla töissä mukana, jottei tarvinnut tehdä ylimääräistä koukkausta töiden kautta. Sorsa roikkui kassissa eteisen naulakossa, onneksi kukaan ei just eilen halunnut sitä kassia lainata, ihmiset kun yleensä suhtautuvat kuolleisiin eläimiin kohtuullisen nihkeästi..

Saavuimme paikalle suht hyvissä ajoin, jotta ehdin hiukan kävelyttää Volttia ennen tuomarin puhuttelua. Omat ja koiran tiedot piti täyttää arvostelulomakkeeseen itse, ja tuomarin puhuttelun jälkeen arvottiin suoritusjärjestys (meille kahdeksas kahdestatoista koirasta), kerättiin riistat heittäjälle sekä käytiin katsomassa suorituspaikka ja nollakoiran suoritus. Nollakoirana toimi maanomistajan musta labradori, joka suoritti vesityön leikiten ;) Koira nousi vastarannalle etsimään, mutta totteli pillikäskyjä tosi tarkasti ja löysi nopeasti damin vesirajasta. Se myös seurasi ilman käskyä vapaana ohjaajansa vierellä koko ajan. Tuli taas ikävä omaa noutajaa! Tuomari selosti kokeen kulun ja vastaili muutamaan kysymykseen, ja sitten aloitettiin.

Kävelytin Volttia vielä vähän lisää ennen kuin vein sen autoon odottamaan. Suurin osa koirista läpäisi testin, ja onnistuneissa suorituksissa ei tietty kauaa nokka tuhissut, joten koe eteni mukavan reippaasti. Paria koiraa ennen otin Voltin autosta ja menin odottelemaan sen kanssa vuoroamme erikseen osoitetulle odottelupaikalle. Voltti vinkui hieman, mutta makasi muuten rauhallisena mun jalkojen välissä. Sillä on hassu tapa tulla ihan liki odottelemaan tällaisissa tilanteissa, usein juurikin jalkojen väliin. Söpö. Laukauksista se aina vaikeni ja terävöityi, hyvin on iskostunut mieleen, että paukusta tulee usein jotain noudettavaa..


Lopulta meidät huudettiin aloituspaikalle. Parisenkymmentä metriä ennen lähetyspaikkaa oli merkattu kohta, jossa koiralta piti ottaa remmi pois. Seuruutusosio oli mua vähän jännittänyt, sillä Voltin mettäseuraaminen on mennyt aivan todella huonoksi viime aikoina, mutta useammalla tänne-käskyllä sain sen pysymään suunnilleen samassa tahdissa mun kanssa. Aloituspaikka piti haistella tarkkaan ennen kuin sain koiran sivulle, ja melkein heti koiran istahdettua sanoin että ollaan valmiita.

Voltti vinkui hieman, mutta istui nätisti paikoillaan, vaikeni taas laukauksesta ja lähti luvalla noutoon (mä jännityksissäni meinasin unohtaa odottaa tuomarin lupaa ja lupa tuli juuri samalla hetkellä kun aloin sanoa käskyä). Sorsan kanssa koira hiukan puljasi jotain, mutta sai lopulta siitä hyvän otteen, ja toi sen nätisti rannalle. Mä menin kyykkyyn odottamaan, mutta sorsa ei tullut käteen asti, vaan Voltti pudotti sen puolisen metriä mun eteen. Jälkikäteen vähän harmitti, sillä olisin voinut mennä vastaan ja ottaa linnun koiralta heti kun se nousi vedestä, mutta väliäkö tuolla, kun kokeessa on ihan sallittua pudottaa lintu "ohjaajan ulottuville". Läpi siis meni että heilahti! Hienoin Voltti <3

Että ei kun lisää treeniä ja kohti metsästyskokeita! Tälle syksylle tuskin ehditään niitä aloittamaan, sillä paljon on vielä tekemistä. Mutta onpa kiva, kun on näin hieno ja toimiva koira :) Voltti on vielä niin nuorikin, maanantaina tuli 16kk täyteen, ja jo nyt on päästy suorittamaan sekä taipparit että vesityökoe, ja tietty aloittamaan koiratanssikisaaminen! Mun pölhö pikku pörröpää, varsinainen lapsinero.

Voltti ja jättiläissorsa. Joillakin oli riistana ihan pikkuisia taveja, ne oli söpöjä!

13.8.2018

Mätsärivoitto ja sorsanoudon kenraaliharkka

Tuntuu, että viime mätsäristä on ikuisuus! Kesä- ja heinäkuussa ei ole ollut yhtäkään, johon olisimme päässeet. Lauantaina kuitenkin järkättiin mätsäri Kaaren takana olevalla parkkiksella, ja kun sinne niin kivasti pääsee meiltä yhdellä bussilla, lähdettiin pitkästä aikaa mätsäilemään.

Pienissä aikuisissa oli lähes 30 koiraa, joten odottelua tuli taas ihan tarpeeksi. Tuomari oli mukava ja kävi kaikki koirat kunnolla läpi. Seisotin Voltin pöydällä aseteltuna, maassa annoin sen seistä vapaasti, sillä ehdin perjantai-iltana hiukan naksutella vapaaseisomista näyttelyremmissä. Hienosti Voltti seisoskelikin, häntä heiluen! Myös liikkeet näytettiin pääosin ravilla, muutama iloloikka tosin mahtui mukaan.

Paikalla oli myös yksi wockeri :) Hurjan söpö ja iloinen tyyppi!

Saimme ekasta kehästä sinisen nauhan, mutta sinisten kehässä pääsimme jatkoon, kivaa! Nauhakehässä seisotin Voltin vapaasti, sillä tuomari juoksutti paljon, enkä olisi ehtinyt asetella sinttiä rauhassa. Yllätykseksi meidät sijoitettiin ekaksi :) Sentään joku tuomari ymmärtää Voltin söpöyttä!

BIS-kehää ei tarvinnut kauaa odotella, sillä pienten koirien kehä oli viimeisenä käynnissä. BIS-kehässä vain seisotettiin ja juoksutettiin, ja ilmeisesti kaikki muut tuomarit olivat ihan puusilmiä, kun laittoivat Voltin kymmenenneksi yhdestätoista koirasta. Voltti esiintyi edelleen oikein mallikkaasti sekä aseteltuna että vapaasti, kerran kyllä lähdin itse juoksemaan karkuun, kun huomasin että koiran kuonoa pitävällä kädelläni istui ampiainen.. Hyi. Amppareita oli paikalla ihan hirveästi, ilmeisesti kuhnurit on heivattu ulkoruokintaan. Palkinnoksi tuli pari pokaalia, pari pikkupussia Joseraa, pehmolelu ja erilaisia herkku- ja näytepusseja. Ihan hyvää täydennystä herkkuvarastoihin siis. Mätsärit ovat kyllä kivoja, etenkin kun välillä onnistaakin!


Tämä seisoja voitti mätsärin, oli kyllä tyylikäs yksilö.
Sunnuntai-iltana taas oli vuorossa kenraaliharkka ennen vesityökoetta. Olisikohan tässä hetkeksi uimista riittämiin :) Ajelimme taas kasvattajan kanssa Kirkkonummelle kallioiselle rannalle. Voltti tunnisti paikan ja käveleminen Evan sekä tyttöjen perässä oli ilmeisen haasteellista, ja kitinä alkoi heti, kun järvi tuli näkyviin. Voltti huusi taas treenit läpeensä, sai-raan ärsyttävää, ja mun ärsyyntymisestä sen kierrokset tietty nousevat vielä enemmän. Myös paikallaolossa oli enemmänkin ongelmia, Voltti hilasi persustaan eteenpäin jatkuvasti odottaessaan noutolupaa.. Lisäksi se piti niin kovaa ääntä, ettei kuullut noutolupaa. Huoh.

Pari ekaa noutoa oli vähän meh, Voltti toi sorsan rantaveteen lillumaan ja tökki ja käänteli sitä siinä. Toisaalta se nappasi sorsan vedestä paljon nopeammin ja varmemmin kuin viimeksi, ja otekin oli parempi. Kerran lähdin itse karkuun, jolloin Voltti kantoikin sorsaa tosi pitkälle maalle mun perässä, hienoa! Muutettiin hieman taktiikkaa niin, että kun koira tulee "lilluttamisetäisyydelle", niin lähdenkin vähän peruuttamaan pois. Tällä taktiikalla sorsa tuli mulle asti.

Tälle naurahdin :D Noutajat <3 Kultsuja oli paikalla useampi, labbiksia ja tollereita pari. Flättejä ei yhtään, harmi.
Tauon jälkeen toinen setti otettiin kaislikossa, mutta kaislikossa oli niin matalaa, ettei uimista tullut oikeastaan lainkaan. Sorsa tuli siis vain puoleenmatkaan maalle ja jäi siihen lojumaan. Vika nouto otettiin vähän eri kohdasta, jossa oli jyrkempi ranta ja tästä sorsa tulikin suoraan vedestä käteen. Siihen sitten lopetettiin Voltin osalta, ja kakarat (Voltti ja Caitlyn) pääsivät vielä vähän telmimään rannalla sekä uimaan vapaasti. Video leikeistä

Nyt ei sitten muuta kuin jännittämään itse koetta. Aika moni asia ei vielä ole mitenkään hyvällä mallilla ja osa mennyt jopa huonommaksi tässä treenien edetessä (ääntely, odottamisvaikeudet ja malttamattomuus), mutta eipä muuta kuin soitellen sotaan (tässäkin lajissa). Onneksi ei myöskään ole aikeissa vielä lähteä oikeisiin metsästyskokeisiin, niin jos koe ei menekään läpi, niin sitten menee myöhemmin.


Vasemmanpuoleinen vinttikoira ihastutti värityksellään!
Myös parkin väriset lapparit ovat aina viehättäneet

9.8.2018

Sorsintaa


Keskiviikkoiltana pakkasin sulatetun sorsan ja Voltin autoon ja ajoimme Kirkkonummelle treenailemaan kasvattaja-Evan kanssa. Evalla oli mukana 3 omaa koiraansa, ajatuksena siis se, että jos sorsa ei Volttia kiinnosta, saa toinen koira hakea sen.

Volttiahan kyllä olisi ainakin uiminen kiinnostanut. Se aloitti huudon heti kun huomasi Evan ja koirat, eikä huuto loppunut treenien aikana ollenkaan. Noutoja tehdessämme yritin odottaa, että koira hiljenisi, ennen kuin laskin sen liikkeelle. Voltti ui sorsan luo hirveää vauhtia, mutta ei oikein meinannut ottaa sitä suuhunsa, lähinnä närppi sitä ja ui sen päällä niin, että lintu upposi, tai tökki sen rantaveteen lillumaan..


Mä olin ehkä jo vähän epätoivoinen, että tuleeko koko hommasta mitään ja pitäisikö vaan perua koe, mutta kun Enya pari kertaa sai napata sorsan rantavedestä ihan Voltin nenän edestä ja sai vielä Evalta nameja palkaksi, alkoi sorsa kiinnostaa vähän enemmän. Lopulta sain kahdesti linnun suoraan käteen, josta tuli tietty superpalkka (kissanruokaa pussista, nam). Jätimme treenit toiseen onnistumiseen, jolloin ei tarvinnut enää edes käyttää kateuskorttia ennen hakua. Sunnuntaina meillä on vielä toiset treenit, ja luulisin, että sen jälkeen on ihan todennäköistä saada vesityö läpi. Kyllähän Voltti suoritukseen pystyy, kunhan vaan ei jää liikaa ihmettelemään tirppaa. Vaatinee myös kunnon lenkityksen ennen koetta sekä tarpeeksi hermoja multa, jotta saan koiran pidettyä rauhallisena, ettei se lietso itseään huutokonserttikierroksille..

Näin jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut hankkia ne linnut vaikka heinäkuun alussa, jotta olisi saanut enemmän treenikertoja alle ja siten itselleen varmemman olon. :D Enpä vaan ajatellut asiaa, kun Aidanillakaan ei ollut ikinä mitään ongelmaa vedestä hakemisen kanssa, ja Voltti on riistapukitkin noutanut aina hienosti. Mutta seuraavalla kerralla sitten aloitetaan treenit vähän aikaisemmin!


Vesityöhommien lisäksi pitäisi laittaa tulille myös ne koiratanssitreenit, sillä Akaan tuplakisatkin ovat jo kahden viikon päästä. Olen suunnitellut uuden ohjelman, mutta alkuosassa on vielä viilaamista. Temput ovat tämänhetkisen suunnitelman mukaan vanhoja tuttuja, ainoastaan käsistä tehdyn renkaan hyppääminen vaatii vielä lisätreeniä - onneksi Voltti on hokannut sen aika hyvin ja tykkää siitä. Ajattelin varata pari hallivuoroa tässä ennen kisoja, jotta päästään viileässä ja tilavassa ympäristössä tekemään treenejä. Pohdiskelin myös vapaakortin hankkimista talvikaudeksi, täytyy vaan tsekata että aktiivisuuspisteet riittävät.. Talkootilaisuuksia on kyllä tulossa, kunhan vaan mulla olisi silloin vapaata.

Tänään onkin vuorossa jännyyksiä, nimittäin Koiramme-lehden kuvaukset. Mua haastateltiin lehteen ja Voltti pääsi malliksi, miten hauskaa! Juttu ilmestyy näillä näkymin syyskuun lehdessä, eli kannattaa haalia se käsiinsä, jos haluaa ihkuja kuukkerikuvia nähdä ihan painetussa muodossa.


8.8.2018

Vesitöitä kerrakseen


Viime viikon torstai-iltana lähdimme ensimmäiselle vähän pidemmälle iltalenkille pitkään aikaan (Aslanin kanssa kiersimme lähinnä korttelia ympäri). Pakkasin mukaan keskiviikon treeneistä ylijääneet Naturikset sekä damin ja pillin ja suuntasimme Mätäojan sekä peurarinteen alueelle.

Aloitimme joelta, jossa Voltti pääsi uimaan. Seuruutin sen rantaan, koska vesityökokeessa koira tulee viedä rantaan kytkemättömänä, eikä tässä ollut isompaa ongelmaa. Voltti sai ensin lutrata ihan vapaasti ja juoda, jonka jälkeen heitin sille damin. Heitinkin sen sitten niin komeassa kaaressa, että se jäi joen yllä roikkuvaan puuhun kiinni. :D Voi luoja. Lisäksi säikäytin puun alla lekotelleen sorsan, joka ilmaisi närkästyksensä oikein kovaäänisesti. Voltti alkoi äännellä tässä vaiheessa tosi paljon, joten en sitten päästänyt sitä lähellekään vettä.

Yritin saada damia alas heittelemällä sitä kivillä (sorsa oli jo poistunut paikalta, joten se ei ollut tulilinjalla) sekä löytämilläni karahkoilla. Karahkat olivat valitettavasti just liian lyhyitä, enkä damiin ylttänyt, eikä edes puun ravistelu auttanut. Olin jo niin hiestä märkä ja kyllästynyt koiran riekkumiseen, että päästin sen vielä kerran pulahtamaan ja jätin damin puuhun. Ehkä se sieltä joskus alas tulee, tai joku innokkaampi saa sen irroitettua.

Korppikotka
Purolta siirryimme peurarinteen suuntaan tekemään hakua. Voltti selvästi otti vähän hajua ylempää rinteestä, mutta kuunteli pilliä ihan älyttömän hyvin! Lähettelin sitä oikealle ja vasemmalle, ja se teki hassuja kokkeriloikkia korkeassa heinikossa. Tänään ei tiheä kasvusto haitannut, mutta toisaalta ilma oli viileämpi ja koira läpimärkä, joten ehkä sillä oli riittävästi energiaa puskea läpi ryteiköistä. Yhtäkään peuraa tai pupua en nähnyt, mutta koira tosiaan selvästi haistoi ne, ja silti reagoi pillityksiin lähes välittömästi. Loppuun pysäytin sen keskelle heinikkoa, josta näkyi hädintuskin päälaki ja pyöreät silmät :D, ja viskasin pallon palkkioksi. Pallo putosi niin ettei koira nähnyt sitä, joten sain vahvistettua vähän "tarkkana"-käskyä (ideana se, että käskyn kuullessaan koira haistelee tarkemmin ja tekee työtä enemmän, koska tietää, että osoitetussa kohdassa on jotain).

Viikonlopun Voltti oli hoidossa, sillä mä olin Tallinnassa ja sitsaamassa. Eilen (tiistaina) oli kuitenkin vesityötreenit Hyvinkäällä, kun käytiin raivaamassa koepaikkaa koekuntoon. Me nimittäin päästiinkin mukaan myös 14.8. Hyvinkäällä järjestettävään kokeeseen, mikä on jo aika pian, hui. Mutta sen jälkeen ehtii vielä sinne Orivedellekin, jos ei mene läpi, tai sitten lykätä kokeen johonkin tulevaisuuteen, jos homma on aivan erityisen kaoottista.

Eiliset treenit olivat kyllä kaikkea muuta kuin kaoottiset. Odotellessa Voltti möykkäsi tapansa mukaan ihan riittävästi, mutta itse suoritukset olivat hienoja. Ensimmäinen markkeerausnouto meni vähän mönkään, sillä Voltti yritti metsästää lammen pinnassa olevia vesikasveja ja hävitti damin, mutta loput onnistuivat hyvin. Mukana oli myös starttipistooli, mikä oli tosi kiva juttu! Paukkuihin Voltti ei erityisemmin reagoinut. Damit heitettiin lammen toiselta rannalta piilosta kaislikkoon, ja seuruutin koiran vapaana lähetyspaikalle, eli pyrittiin tekemään mahdollisimman kokeenomaiset suoritukset.


Voltti sai tehdä myös yhden muistin, kun ensimmäinen dami jäi hakematta ja toisen damin noudon jälkeen eka tietty jäi kaislikkoon odottelemaan. Kolmannen heiton Voltti haki vaikeuksitta, ja heittoalueella polskiessaan se oli liikuttanut ekan damin vähän paremmin näkyviin. Tällöin se sai silmät naulittua kaislikossa odottavaan muistiin heti lähetyksessä ja teki hyvän, suoraviivaisen noudon.

Tehtiin vielä toinen setti, välissä yksi pentukoira jätti veteen useamman damin, kun ne taisivat olla hänelle liian kaukana :) Voltti sai hakea nämä eteenlähetyksinä, damit siis olivat valmiina vedessä n. 20-30m etäisyydellä. Ainoa vika oli se, että Voltti halusi aina vaihtaa damin, ja arpoi hetken, ennen kuin sai päätettyä haluamansa noudettavan. Viimeisenä vielä markkeeraus samaan kaislikkoon kuin aiemmin, tämä oikein hyvä.

Tänään käymme vielä Evan kanssa tekemässä treenit sorsalla, sunnuntaina on myös aikomus mennä sorsailemaan. Eilisistä treeneistä jäi kyllä kivan varma ja rento olo, Voltti oli tosi taitava!


2.8.2018

Peltohakua ja muistinoutoja


Lähestyvästä vesityökokeesta innostuneena tilasin Voltille netistä kolme sorsaa sekä ajelin keskiviikkona Ullan (koiraharrastaja.fi) vapaisiin treeneihin. Aslan lähti autoineen kotiin jo tiistai-iltana, mutta sain onneksi työkaverin biilin lainaan, ja lähdimmekin heti töiden jälkeen ajamaan Voltin kanssa kohti Nurmijärveä.

Aiheena oli haku sekä muistinoudot. Olimme tällä kertaa uudessa paikassa, jossa oli valtaoja ihan tien vieressä, eli koiria pääsi viilentämään helposti suoritusten välissä. Meitä oli paikalla 3, eli tuli mun ja Voltin makuun just sopivat tauot settien väliin. Settejä tehtiin niin ikään kolme, kaksi oli samassa paikassa heinikossa ja viimeinen ojanpenkereellä.


Aluksi Ulla aina pudotti damin muistiksi (ja jäi sen viereen seisomaan, jottei koira pääse palkkaamaan itseään hausta karkaamisesta), jonka jälkeen lähdettiin hakuun. Ekalla hakuunlähetyksellä Voltti kävi aina tsekkaamassa damin, mutta muuten se teki ihan tosi hienoja luoveja! Oikein yllätyin, sillä muistissa oli vielä hyvin edelliset treenit, joissa pillikäskyjä piti takoa koiran päähän ihan urakalla. Voltti paineli heinikossa menemään reippaasti korvat liehuen ja kuunteli nätisti pilliä. Aluksi palkkasin jokaisesta käännöksestä, mutta ekan tauon jälkeen palkkasin vain n. joka toisen käännöksen. Tällöin saatiin välillä jo aika makeita kahden käännöksen sarjoja, joissa koira juoksi mun edestä suoraan toiselle puolelle.

Pysähdyspillitykset Voltti teki oikein taitavasti ja terävästi. En käynyt sitä kertaakaan palkkaamassa, sillä se oli vähän kauempana kun pysäytin sen, mutta palkaksi se pääsi tietty hakemaan damin. Damin paikka oli joka kerta hyvin muistissa, ja palautuksetkin olivat mainioita. Kuumuudesta huolimatta ojassa lutraus taisi virkistää Volttia juuri sen verran, että odotellessa siitä pääsi vähän ääniä, ja lyhyessä remmissä kävely oli kovin haastavaa. Palkkailin jokusen kerran kuitenkin kauniista odottamisesta sekä kävelystä.



Viimeinen suorituskerta oli tosiaan ojanpenkereellä, joka oli aika tiheää puustoa ja kasvustoa. Voltille maasto oli selvästi vähän liian vaikea, ja väsyneenä se ei ehkä jaksanutkaan taistella itseään puiden läpi. Toki sen kerran kun se pääsi ojaan asti, se kuljeskeli ojaa pitkin vähän turhankin kauas.. Välillä tehtiin pisto myös pellon puolelle, mutta meno ei kyllä ollut enää yhtään niin hyvää kuin aiemmilla kahdella kerralla. Noudot olivat kuitenkin hienoja. Onneksi meillä on tässä lähellä se Mätäoja, jonka varrella voi tehdä vastaavia treenejä!

Hyvä fiilis kyllä jäi! Voltista tulee vielä kelpo metsästys(koe)koira. Tai no, katsotaan nyt miten se vesityökoe sujuu. Sen verran vauhdikas vesipeto tuo kyllä on, etten usko, että siinä on suurempaa ongelmaa.