10.6.2018

Onnistumisia ja epäonnistumisia


Loma on ihan parasta: pihalla löllymistä, kirjojen lukemista (Harry Potter <3), joutenoloa ja pitkiä iltalenkkejä sekä vielä pidempiä aamu-unia. Voltti on päässyt välillä lenkin varrella uimaan, ja vähän useammin treenailemaan.

Noudot


Eilisiltana kävimme Talinhuipun koulutuskentällä treenailemassa noutojuttuja eräässä FB-ryhmässä heitetyn haasteen innoittamana: kolme markkeerausta ja yksi muistinouto samaan paikkaan. Mun heittotarkkuudella "sama paikka" oli semmoinen kolmen metrin säteinen ympyrä, mutta hienosti Voltti poimi kaikki talteen. Läpsäytin joka heitolla lakipisteessä käsiä yhteen, eikä se enää hämännyt koiraa katsomaan poispäin lentävästä damista. Kolmen markkeerauksen jälkeen heitin yhden damin muistiksi, siirryttiin vähän eri kohtaan kentällä, ja tein uuden markkeerauksen eri suuntaan. Tämä oli oikein hieno, ja mikä parasta, myös muistinoutodami löytyi pienen etsinnän jälkeen!

Sitten tehtiin vähän haun tyyppistä: kentällä oli lyhyt nurmikko, mutta Voltti oli niin kierroksilla, että kirmaili siinä siksakkia oikein innoissaan. Jokunen käännösvihellys, ja pari pysäytystä niin, että heitin damin mun sivulle noudettavaksi. Pysähdykset oli tosi kivoja - kunnes ihan vierestä lähti liikkeelle jänis, ja koira tietysti perään, hidastamatta vauhtia lainkaan.. Mä pillitin taas ihan turhaan, olisi pitänyt tajuta lopettaa se aikaisemmin. Kun jänis pääsi kentän aidanraosta pakoon, mä hetkeksi säikähdin että mahtuuko koirakin siitä, mutta onneksi se jäi vain pyörimään aidanvierustalle ja etsimään jälkiä. Vasta mun karjaisulla ja "tänne"-käskyllä se tuli luo, jolloin pillitin uudestaan. Jäi kyllä vähän tyhmä olo, noinko vähän se sitä pilliluoksetuloa oikeasti arvostaa?


No joo, jänisjahdin jälkeen tehtiin hetki seuraamista, jotta sain hallinnan takaisin, ja siirryttiin toiselle puolelle kenttää jatkamaan noutoja. Onneksi jänö unohtui, kun oli dameja tarjolla, ja loput noudot oli kivoja. Yhdestä eteenmenosta pysäytin, ja koska stoppi oli hieno, heitin palkkadamin mun taakse. Voltti sai ensin hakea sen, jonka jälkeen lähetin sen uudestaan eteenmenoon. Kurssi meni vähän vinoon, eikä Voltti löytänyt damia, vaan alkoi ajautua ihan väärään suuntaan etsimään. Pysäytin, ja ohjasin koiran "hae"-käskyllä ja vartaloavulla oikeaan suuntaan, minne se lähtikin ihan hirveän hienosti! Sitten kurssi taas meni vinoon, jolloin pysäytin uudestaan ja koitin lähettää taakse, ja koska nenä painui heti maahan ja koira meinasi lähteä ihan eri suuntaan, pysäytin sen vielä kerran. Tässä vaiheessa tajusin, kuinka älyttömän kaukana Voltti teki tosi hienoja pysäytyksiä ja ohjauksia (matkaa ehkä 30-40 metriä), ja kehuin sitä hirveästi samalla kun kävelin sen luo palkkaamaan sen namilla. Lähietäisyydeltä pienellä kohdistuksella dami löytyikin sitten ihan helposti.

Lopuksi tein vielä kaksi vähän pidempää markkeerausta tähän samaan kohtaan, ensimmäinen niistä meni etsimiseksi mutta viimeinen oli niin suoraviivainen, että päätin lopettaa siihen. Hyvä minä! Voltin palautukset oli yhtä lukuunottamatta tosi kivoja, ja kerran se istui mun eteen damin kanssa ilman käskyä :) Hyvä mieli jäi, vaikka jänisepisodi ärsytti. Loppulenkillä koitin hakeutua paikkoihin joissa on yleensä ollut jäniksiä ja peuroja, mutta kumpiakaan ei oikein näkynyt, ja siinä peurarinteessäkin Voltti erkani musta aika nihkeästi, kun odotti vain pysäytyksiä ja käännösvihellyksiä. Ihan kiva toki näinkin, mutten silti uskaltanut laskea sitä remmistä, koska saman tien olisi varmaan peura hypännyt metrin päästä ylös..

Yksi pupu bongattiin, ja kun Voltti lähti juoksemaan sen perään kuulematta lainkaan pillipysäytystä, mulla rasahti ja stoppasin flexin ja rempaisin koiran takaisin samalla kun karjaisin sille. Auts, ei ehkä ihan sovi yhteen tämän mun positiivisen koulutuksen ideologian kanssa.. Noh, onneksi koiralla oli valjaat ja "onneksi" niitä jänöjä on niin paljon, että luopumis- ja pysähtymistreeniä voidaan tehdä enemmänkin ja ehkä vähän hallitummin. Onneksi pääsin myös palkkaamaan koiran hyvästä pysähdyksestä silloin, kun lintu pyrähti lentoon ihan sen jaloista! Linnut on paljon helpompia kuin maassa juoksevat elikot, niitä kun ei voi saada kiinni ja niiden lentoa voi kivasti jäädä katselemaan perse penkissä.

Niinkuin tässä, kirjaimellisesti perse penkissä ja kaihoisa katse kohti komean ylilennon tehnyttä lokkia..

 

 Toko ja temput


Tällä viikolla olin varannut hallilta omatoimivuoron, jossa treenailtiin vähän temppuja kisoja varten, ja myös tämäniltaisista kimppatreeneistä käytin loppuajan temppuiluun. Kaikki sujuivat oikein kivasti. Keskityin erityisesti koreon alun paikallaoloon sekä siihen, ettei koira varasta vadille silloin, kun sen pitää tehdä käsien välistä pujottelua, sekä siihen, että se yleisesti kuuntelee käskyjä. Molemmissa treeneissä oli kyllä oikein mainiota suorittamista sekä kuuntelua! Erityisesti peruuttamisesta on ääntely vähentynyt lähes kokonaan, mistä olen tosi iloinen :) Voltti ei myöskään enää tarjoa pyörimistä jos liikkeestä annan sille pakki-käskyn, vaan lähtee heti vipeltämään takaperin. Nyt tekisi melkein mieli olla treenaamatta enää mitään ennen ensi lauantain kisoja, mutta ehkä me jotain pientä vielä iltalenkeillä tehdään.

Tokojutuista aloitin sivuilletuloilla ja seuraamisilla. Olin rakentanut ruudun oven puoleiseen päätyyn ja pyysin treenikaveria viemään Voltille pallon valmiiksi ruudun taakse, ja heti halliin saapuessamme se taisi bongata ruudun. Sivulletuloissa se myös meni heti eteenpäinsinkoamisasentoon - ei hyvä.. Täytyy vahvistaa sivu-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään tekemään seuraamisia tai muita lähellä tehtäviä hommia, ja tänne-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään noutoon, merkille, ruutuun ja kiertoon. Veikkaisin, että tämä ei ole mikään paha rasti, täytyy vaan itse keskittyä siihen.

Seuraaminen oli tosi kivaa! Ihan snadisti tuli jotain märhäysääntä silloin, kun annoin koiralle namin, mutta se on aika yleistä silloin, kun koira on kovin innoissaan. Kiva, kun tämäkin on mennyt eteenpäin ahkeralla treenaamisella: jokunen aika sitten tehdessäni ensimmäisenä seuraamista, oli koira niin kierroksilla, ettei se malttanut seurata ollenkaan. Nyt myös treenikaveri oli häiriönä ja käveli meidän lähellä sen ajan kun tein seuraamista, mutta Voltti ei hänestä välittänyt.

 

Ruutuun päästiin seuraamisen jälkeen, ja sinne mentiin toki hippulat vinkuen. Tyhjään ruutuun lähetin koiran kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmilla kerroilla se vähän kierteli ja kaarteli ja pysähteli ennen ruutuun eksymistä. Viskasin kuitenkin pallon sille palkaksi, katsotaan jääkö varmistelusta tapa vai meneekö se ohi, kun koiralle tulee osaamisen myötä varmuus liikkeeseen.

Tauon jälkeen teimme paikallaoloja, ensin maaten ja sitten istuen. Maaten makuu oli tosi hieno, kävin kerran nopsasti piilossa kääntymässä ja pari kertaa menin melkein toiseen päähän hallia, mutta Voltti makasi sfinksinä paikoillaan. Se pysyi tosi hienosti, vaikka vierustoveri lähti juoksemaan ohjaajan perään ja vähän haukahtelikin mennessään - siitä Voltti sai monta namia! Vaihdoimme paikkaa ja teimme vielä nopean istumisen, sekin oli kiva ja rauhallinen. Ihanaa, kun Voltti on niin vauhdikas ja virtaisa tättähäärä, mutta silti se jaksaa keskittyä istumaan paikoillaan hiljaa ja rauhassa. Hieno pieni mies <3

Hän osaa myös hirveän rennosti ja söpösti poseerata <3

7.6.2018

Voltti spanieleiden taipumuskokeessa


Onpa taas aika hurahtanut eteenpäin! Mulla alkoi viime viikolla loma, jonka eka viikonloppu vietettiin Lahdessa porukoiden luona. Voltti pääsi lauantaina hautajaisten jälkeen pitkälle metsälenkille, ja kiersimme metsälammen ympäri harjoitellen vesi- ja maanoutoja erilaisista rannoista. Jyrkät rannat olivat Voltille vähän vaikeita, ja suohon se meinasi jäädä jumiin, jolloin jouduin auttamaan sen niskavilloista ylös. Itse noudot olivat tosi jees, palautukset pääosin suoraan käteen. Oli tosi ihanaa lenkittää koiraa pelkäämättä koko ajan, että jostain juoksee jänis tai kauris karkuun, tuolla "oikeassa" metsässä kun elukat pysyvät poissa tieltä. Voltti oli myös tosi kivasti kuulolla koko lenkin.


Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävin vielä räpsimässä muutamat kuvat Voltista Löytynmäen koirankoulutuskentän ympäristössä. Haaveena oli saada kuva, jossa Voltin taustalla näkyy radiomastot, mutta eihän ne mitään näy tuolla syväterävyydellä.. Höh. Mutta hyppyrimäet sentään saatiin kuvaan!


Tiistaina sitten lähdettiinkin heti yhdeksältä kohti Tamperetta, jossa käytiin moikkaamassa siskoa ja Raketti-kissaa, ja Tampereelta suuntasimme iltapäiväksi Hämeenlinnaan taippareihin. Paikalle saavuimme viimeisten joukossa, ja alkupuheiden sekä suoritus- ja tuomarijärjestyksen arvonnan jälkeen tarkistettiin koirien sosiaalinen käyttäytyminen, ja koirat saivat tutustua jäljentekofasaaneihin. Volttihan ei olisi millään malttanut jättää fasua! Sitten pakattiin koirat takaisin autoon ja lähdettiin ajelemaan haku- sekä jälkimaastoihin.

Molemmissa ryhmissä oli 5 koiraa, ja Voltti oli omassa ryhmässämme tokavikana. Odottelua tuli ihan reippaasti, ja uimapaikalle päästiin joskus seiskan aikoihin, kun kaikki olivat suorittaneet metsäosuuden. Mulle tuli yllätyksenä, ettei tuomari kerro, meneekö osuus läpi vai ei, ja että kaikki saavat osallistua kaikkiin osuuksiin. Noutajien taippareissahan käy niin, että jos koira ei ui, ei ole hakuruutuun asiaa, ja jos hakuruutu ei mene läpi, jäljelle ei tarvi tulla. Mutta nyt siis sen jälkeen, kun kaikki osiot oli suoritettu, piti itse tuloksia jännittää vielä pitkälle iltaan.

Voltti oli ärsyttävä vinkuja koko päivän vuoroa odotellessaan.. Päivä oli onneksi viileämpi kuin edelliset, ja kovin tuulinen, eli koirat pysyivät virkeämpinä. Mulle kyllä tuli hiki pehmeässä sammalmättäikössä rämpiessä. Hakuun päästin Voltin ihan vaan "vapaa"-käskyllä juoksemaan, ja se yllätti aloittamalla heti tosi hienon hakukuvion ja sujahtelemalla puolelta toiselle mun, tuomarin ja ampujan kävellessä rauhaksiin eteenpäin. Aika äkkiä tuomari antoikin jo luvan ampua, ja haulikon paukkua Voltti säpsähti, vilkaisi ampujaa, ja jatkoi kaahottamistaan. Tosi kivasti se myös piti yhteyttä ja jäi välillä odottelemaan - ihan kuten lenkeilläkin, tietty. Välissä tuli kakkahätä juoksemisesta, ja kun palasimme samoja jälkiä takaisin, vauhti hiukan hiipui. Ei vissiin ollut enää niin siistiä juosta, kun tiesi että ollaan menossa takaisinpäin :) Lähellä aloituspaikkaa tuomari antoi luvan kytkeä koiran, ja hakuosuudesta olin kyllä varma, että meni läpi.


Jälkeä saatiin taas odotella tovi jos toinenkin, mutta lopulta tuli meidän vuoro. Volttihan on ohjattuna tehnyt tasan yhden jäljen, sen 30 metrin kanidamilla tehdyn, joten tämä osio mua oli etukäteen huolettanut. Voltti sai kuitenkin nähdä, kun jälkeä vedettiin, ja se selvästi haistoi fasaanin. Tämäkin mua vähän ihmetytti, mutta ilmeisesti on ihan ok, että koirat näkevät jäljen vetämisen. Alkumakaus oli merkitty, mutta sitä ei paljoa ehditty tutkia, kun Voltti jo sinkosi jäljestämään. Tuomari kehotti mua vähän jarruttelemaan sitä, jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi, ja jouduinkin hidastamaan vauhtia aika paljonkin. Silti Voltti jatkoi vauhdissa suoraan kulmasta yli ja eteni parisenkymmentä metriä ennen kuin tajusi, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Onneksi se löysi takaisin jäljelle, kun vaan odottelin hiljaa! Ja sitten mentiin taas kovaa, ja ihan äkkiä tulikin jo jäljen loppu ja fasaani vastaan. Sitä Voltti tutkiskeli kovin innokkaasti ja pyöritteli kuonollaan ympäri, ei kuitenkaan tohtinut napata mukaan. :D

Kun jäljet oli suoritettu, lähdettiin ajelemaan uimapaikalle. Metsälampia ei voinut lintujen pesinnän sekä armeijan harjoitusten vuoksi käyttää, joten uimapaikaksi oli valikoitunut virallinen koirien uimaranta. Mä pelkäsin, että siellä on jotain kamalia tappajakoiria juoksemassa valtoimenaan, mutta onneksi kolea ja tuulinen ilta oli tehnyt tehtävänsä, eikä muita koiria meidän kymmenpäisen spanielijoukkomme lisäksi näkynyt.

Rannassa Voltti alkoi huutaa melkein suoraa huutoa, se olisi niin kovin mieluusti hakenut kaikki maailman riistapukit! Yritin seurauttaa sen rantaan oman vuoron koittaessa, mutta se intoutui silti vähän kiskomaan remmissa. Eka heittoni jäi vajaaksi, joten tuomari käski uusimaan sen - Voltista oli toki ihan parasta, että se sai tehdä kaksi noutoa! Molemmat noudot se palautti tosi hienosti mun käteen, ja odotti noutolupaa kauniisti. Hieno poika :)


Alunperin meidän kokeilijoiden piti jäädä vesityöpaikalle odottamaan tuloksia, mutta koska siellä kävi niin kylmä tuuli, kokeen järjestäjä päätti että voimme kaikki lähteä läheiseen pitseriaan. Ja sekös kelpasi pitkän metsässäseisoskelupäivän päätteeksi! Pari tuntia siinä meni kun tulokset kirjoiteltiin, ja ihan vähän ehdin jännittääkin, että riittikö jäljen suoritus läpipääsyyn. Riittihän se, ja Voltti sai nyt oikeuden osallistua käyttöluokkaan toivottavasti ainoassa näyttelyssään :)

Arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen
Elohopean vilkas, innokas nuori narttu. (xD) Erityisen innokas tutustumaan, kiltti toisille koirille.

Haku ja laukaus
Voltti aloittaa tarmokkaasti hyvällä maaston kattavalla hakukuviolla. Laukauksesta se seisahtuu, katsahtaa ampujaan ja jatkaa tehokasta työskentelyä.

Jäljestys
Maavainulla vauhdikkaasti häntä viuhtoen Voltti aloittaa tarkan jäljestyksen. Kulmalta yli, mutta jälki löytyy pienen etsimisen jälkeen. Kaatoa nuuhkitaan ja käännellään.

Vesityö
Voltti säntää innokkaasti veteen. Toinen heittokerta onnistuu ja Voltti tuo riistapukin ohjaajalle.

Tottelevaisuus
Kytkeminen sujuu hienosti. Voltti tottelee empimättä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Voltti on vilkas ja energinen koira, jonka ohjaaja hallitsee varmasti.

Palkinnoksi Voltti sai kivan rusetin, ja ehdin dibsata meille myös fasaanin, jolla jäljet oli tehty. Sitä ihmeteltiin vielä kotona ja Voltti pääsi sitä siivestä vähän kantamaankin sisällä, kunnes laitoin sen pakkaseen odottelemaan jatkotreenejä. Olipa tosi kiva päivä, ja kiva oli myös jutella muiden spanieliharrastajien kanssa kokeen aikana! Nyt sitten seuraava etappi onkin elokuun vesityökoe, jonka jälkeen voi alkaa suunnitella metsästyskokeita. Toki olisi kuulemma suotavaa, että koira kävisi oikeasti metsällä ennen kokeita, mutta kun mä en eikä kukaan lähipiiristäkään metsästä, niin saa nähdä tarjoutuuko mahdollisuutta sellaiseen. Treenejä ainakin jatkellaan hyvillä mielin :)

25.5.2018

Kirsikankukkia ja tämän viikon treenejä

Viime viikon tiistaina Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Hirveä tungos oli, mutta sainpas silti muutaman ihkun kirsikankukkakuvan Voltista!

Mulla on ollut tällä viikolla kovasti kaikennäköistä tekemistä iltaisin, ja on pitänyt tehdä töissäkin vähän pidempiä päiviä, mutta Voltti on silti päässyt vähän treenailemaan. Ihanat kesäsäät hellivät edelleen, onneksi mulla alkaa loma ensi viikon torstaina, jotta päästään paremmin nauttimaan ulkoilusta!

Tiistain iltalenkillä hiivimme Talinhuipun pk-kentälle, jossa ilmeisesti on ihan kosher treenailla silloin, kun siellä ei ole muiden treenejä. Aika kämäinen se toki on, osin pehmeää, paksua hiekkaa, ja osin muhkuraista ja epätasaista nurmikkoa, mutta ainakin ihan luvallinen paikka treenata koiraa vapaana. Eikä tarvitse koko ajan vilkuilla, tuleeko joku jostain puskasta, sillä kenttä on kokonaan aidattu. Keskiviikkona taas oli vuorossa vetämäni temppukurssi, jonne Voltti pääsi mukaan, ja sai tunnin häkissä odoteltuaan itsekin puuhastella kentällä.

Molemmilla kerroilla treenattiin sivulletuloja ja seuraamista, jotka alkavat pikkuhiljaa sujua vähän paremmin. Voltti tarjoaa sivulletuloa kovasti, vaikkakin vähän vinoa, mutta ainakin se selvästi alkaa vähän paremmin viihtyä sivulla. Olen panostanut kunnon palkkaukseen (kehut, rapsut ja namit), mikä on tuottanut tulosta, ja lisäksi koittanut vähentää käsiapuja. Helpoissa, häiriöttömissä paikoissa voidaan jo hyvin tehdä seuraamista niin, että mä heiluttelen käsiä normaalisti kävelyn tahdissa, mutta Voltti pitää silti paikan ja kontaktin muhun. :)

Seuraamisessa innostun aina tekemään vähintään yhden vähän liian pitkän pätkän, jolla kontakti ehtii tippua, mutta Voltti ei onneksi pane pahakseen siitä, että keskeytän liikkeen virheeseen ja aloitan alusta. Kerran erityisen innokkaassa ja keulivassa liikkeellelähdössä tallasin Voltin tassulle, mutta lahjoin sen herkuilla hiljaiseksi ja ihme kyllä, sille ei jäänyt mokasta paha mieli.



Käännöksiä olen tehnyt lähinnä vasemmalle ja melko runsaalla namikäsiavustuksella, ja niissäkin on tapahtunut selvää edistystä. Oikealle käännökset ovat luonnollisesti paljon helpompia, joten olen keskittynyt vasurikäännöksiin. Olen koittanut palkata koiran silloin, kun se on suoristanut itsensä käännöksen jälkeen, ja istuminen käännöksen ajaksi on vähentynyt. Täyskäännöksen teen todennäköisesti tulevaisuudessa oikealle, siinä kun on paljon pienempi riski huonoon käännökseen. Musta tuntuu, että moni koira tekee treeneissä tosi näyttäviä, vauhdikkaita ja suoria vasurikäännöksiä, mutta kokeissa ne jäävät aina vajaiksi.. Tämmöisen ei ehkä kaikkein suoritusvarmimman rodun kanssa täytyy minimoida pistemenetykset taktikoimalla suoritustapojen kanssa :D

Molempina päivinä harjoiteltiin myös ikuisuusteemaa eli käskyjen erottelua, ja samalla tietty jääviä (istu ja maahan). Muina käskyinä pyöri ja peruuta. Aika hyvin korvat oli tallella, ja sain palkata koiran lähes joka kerta. Lukuunottamatta tiistai-illan ihme aivohäröä, jonka aikana Voltti ei tiennyt mitä "istu" tarkoittaa, ja meni joka kerta maahan.. Mutta tulihan se oikeakin asento lopulta.

pyör
Päätin myös ottaa tosissaan työn alle seisomisen opettamisen, käskynä "top". Naksuttelin seisahtumisia, ja autoin aika paljon namikädellä koiraa pysähtymään (vasen käsi). Eiköhän se siitä lähde. Sisällä voisi vielä koittaa napata naksulla seisomista, jotta saadaan toimintoon vähän lisää vahvistusta.

Leirin temppuopetuksesta innostuneena jatkoimme myös takaperin pujottelun opiskelua. Namiavulla mennään, ja aika kivasti molempina päivinä koira on aina tuntunut vähän paremmin vastaavan ohjauksiin! Pystyn jo pääosin pitämään namikäsiä "kourina", ja keskiviikkona Voltti livahti ilman välipalkkausta kaksi jalanväliä peräkkäin. "Jeshyväotapallo!!" ja lopetettiin treeni siihen.


Mun kultapoika
Keskiviikkona kasasin ennen temppukurssin alkua ruudun valmiiksi kentälle, ja jemmasin pallon ruudun taakse pienen hiekkavallin taakse. Ainakin mun silmään se näytti olevan hyvin piilossa, mutta unohdin tarkistaa asian 40 senttimetrin korkeudelta, missä koiran silmät ovat. :D Voltti tietty seurasi tarkasti häkistään mun puuhia, mutta ajattelin, että se ehtii unohtaa ruudun temppukurssin aikana. Tehtiin vielä pikkuisen seuraamista ennen ruutuun lähetystä, mutta Voltti vastasi virittelyyn hirveän hyvin, ainoa vika oli se, että ruutuun juostessaan sen bongasi ruudun vierestä jonkun ison, valkoisen roskan (mä olisin voinut poistaa sen etukäteen...) ja juoksi ruutuun roskan kautta. Sivusuunnasta ruutuun mennessään se tietty hokasi pallonkin hiekkavallin takaa. Höh! Täytyy ensi kerralla koittaa uudestaan "tyhjää" ruutua.

Pari lähetystä tein ilman palloa, ensimmäisessä Voltti juoksi ruutuun täysiä, tokassa jäi odottamaan puoliväliin matkaa. Kutsuin pois, ja uudella lähetyksellä se meni ruutuun hyvin, ja odota-käskystä istahti ruudun takarajalle. Sai kuitenkin pallon, oma vika, kun olen lenkillä hyväksynyt odottamiset istuen. Top-käsky päässee siis myös näihin kaukopysähdyksiin käskyksi, kunhan siitä tulee varma. Muiden juttujen jälkeen lähetin Voltin ruutuun vielä eri suunnasta, jolloin se jäi vähän turhan etuosaan, mutta viskasin sille kutienkin palkan, kun se niin hienosti sinkosi kohti ruutua!

Otin loppuun myös pari paikallaoloa maaten, ja niin, että pyysin Voltin sivulta maahan. Se hiukan hämmentyi aluksi, mutta saatuaan kerran palkan oikeasta suorituksesta, tokalla kerralla meni hyvin. Paikallaolot pituudeltaan joku 10-30sek, etäisyyttä kymmenisen metriä, ne oli ok.


ROIHUVUORI POMMIT TIPPUU thug_life_doggo.jpg
Voltti on nyt ilmoitettu sekä Tahtitassun juhannuskisoihin että Oulun kisoihin 16.6. Mä tosiaan taisin mainita, että haluan edetä sen kanssa ihan rauhassa enkä kisata sitä puhki, mutta kun sen kanssa on niiiin ihanaa kisata ja reissata! Täytyy tehdä tässä välissä joitakin "kisatreenejä" eli aloituksia sekä muutamia pidempiä temppuilupätkiä superpalkalla. Voltti on kyllä aina niin innokas temppuilija, etten jaksa uskoa, että nämä alokasluokan ohjelmat olisivat sille liikaa :) Sitä en ihmettelisi, jos suoritusten pidentyessä alkaisi tulla kuuntelu- ja ääntelyongelmaa, mutta pikkuhiljaa.. Ja vähintään 3 kisaa saadaan kuitenkin vielä käydä alokasluokassa, aion nimittäin kerätä talteen kaikki KM:t mitä saa kerätä. Oulun kisoissa mennään varmaan vielä vanhalla ohjelmalla, mutta juhannukseksi ehkä voin saada uuden kasaan. Katsotaan!

Ennen koiratanssikisoja on vielä Hämeenlinnan taipumuskoe 5.6., jonne tuli kutsu eilen, eli mahduttiin mukaan. Ohjelmassa siis lähiviikkoina jälkien ajamista, jota Voltti ei ole koskaan tehnyt (hups) ja pari vesinoutoa riistapukilla. Hankin Voltille kirpparilta pelastusliivit, niin ehkä se uima-asento siitä suoristuu..

sydän <3<3<3

23.5.2018

Tahtitassujen koulutusleiri 2018


Voltin treenikuvat otti Tinja Veikkolainen
Viime viikonloppuna oli odotettu Tahtitassujen koulutusleiri Yläneellä! Sää suosi, ja koko viikonlopun paahtoi aurinko. Koirille kuumuus oli tietty vähän ikävää, mutta onneksi vieressä oli joki viilentelyä varten. Kuvia räpsin koulutuksista tosi paljon, harmi kun hallissa oli niin haastavat olosuhteet, eikä kauempaa otetuista kuvista meinannut tulla mitään.. Leirillä oli kuitenkin ihana rotukirjo!

Perjantaina pakkauduimme Tinjan (ja ihkun Maggie-heelerin) autoon Karitan ja silkkiterrieri Effien kanssa, ja lähdimme ajelemaan kohti Kuralan kartanotilaa. Matka sujui leppoisasti, ja perille saavuimme ensimmäisten joukossa. Sain valkata mökistä huoneen itselleni ja huonekaverille, joita jäimmekin sitten odottelemaan. Pyrrit omistajineen saapuivatkin tuota pikaa, eivätkä pyrrineidit oikein lämmenneet innokkaalle pikku Voltille, vaan väläyttelivät koko viikonlopun ajan sille vienoja hymyjään. Toisaalta koirat olivat ainakin rauhassa huoneessa, eikä niitä tarvinnut sulkea häkkeihin yöksi estämään paineja..

Söpöin Mäksy <3
Matkaseurana ollut silkkiterrieri Effie, joka osasi hirveästi kaikkia kivoja temppuja!

Toinen huonekavereista



Iltalenksulla kävimme isommalla porukalla ja lenkin loppupuolella Voltti pääsi vielä juoksemaan pikaiset rallit Navi-shiban ja toisen pyrritytön kanssa. Voi että niillä olikin hauskaa! Iltapalan kautta sitten nukkumaan, ja ihme kyllä, minäkin sain nukuttua (huonekaveri sen sijaan ei, mä kuulemma kuorsasin varsin kovaäänisesti, hups).

Lauantaiaamu alkoi tietty aamulenkillä, ja puoli kymmeneltä alkoivat koulutukset ohjaajien aamujumpalla. Esittelykierroksen jälkeen haastoimme aivoja liikuttelemalla käsiä eri lailla sekä mm. opettelemalla nuorisohittiä flossausta - jos et vielä ole siitä kuullut, käyppä Youtubessa vilkaisemassa, ihan hullun näköistä ja tosi hauskaa :D Mäkin pääsin vähän jo jyvälle, pakko jatkaa harjoituksia kotona! Aamujumpan jälkeen mä olin ihan hikinen, onneksi ennen meidän koulutusta oli kaukoliikkeiden opetustunti, joten sain hetken vetää henkeä. Jokainen leiriläinen sai siis osallistua koiran kanssa yhdelle Nadja Böckermanin tunnille, yhdelle Liisa Tikan tunnille sekä ilman koiraa oli vielä Jenni Laineen 20 minuutin tanssi/liikkumiskoulutus. Lisäksi sunnuntaiaamuna oli leirikisat, joissa jokaiselle osallistujalle oli varattu 5 minuuttia aikaa tehdä kisanomaisessa tilanteessa mitä ikinä haluaakaan. Ja tietysti muiden koulutuksia sai kuunnella, josta saakin ehkä parhaimman annin, kun ilman koiraa pystyy keskittymään kunnolla kouluttajan puheeseen. Harmittaa, että unohdin muistiinpanovälineet kotiin, eli täytyy nyt ulkomuistista kirjoitella näitä juttuja ylös.

Nadjan koulutus


Voltille olin pyytänyt kekseliäitä temppuja sekä pikkukoiralle sopivia temppuja. Nadja ehdottikin heti sekä ohjaajan ympäri peruutusta että takaperin pujottelua. Isolla koiralla ne ovat helposti kömpelön näköisiä ja tietty koiran kääntösädekin on isompi, mutta pikkukoiralla niistä saa sujuvan ja jatkuvan näköisiä. Voltti on myös kovin näppärä käyttämään takapäätään ja kroppaansa ylipäänsä, joten otin ne mielelläni treenirepertuaariin. Opettelu aloitettiin hieman luopumisen kautta avustetulla naksuttelulla, ja tosi äkkiä Voltti jo tarjosi mun ympäri peruuttelua. Hirmu fiksu tyyppi!

Jatkettiin tästä jalkojen välistä pujotteluun, jossa tietty auttoi se, että Voltti osaa edestä peruuttaa mun jalkojen läpi. Tehtiin ensin yksi puoli kerrallaan ja kun jalkojen välistä peruutus sujui niin hyvin, keskityimme enemmän käännökseen jalan vieressä. Voltti oli tässäkin ihan tähtioppilas ja tajusi tosi nopsasti mistä on kyse, eli eipä siinä muuta kuin käsiapujen häivytys, käskyn lisäys ja se on siinä :D Loppuvaiheessa ei tarvinnut pitää enää namikättä koiran naaman edessä, vaan riitti että käsi oli "kourana" ohjaamassa vähän ylempänä. Pujottelukäskyksi valitsin "pujo", mun ympäri peruutukseen en vielä päättänyt käskyä. Nadjalta tuli tosi kivasti palautetta ja neuvoja ja hän osasi heti sanoa, mihin suuntaan liikuttaa kättä tai mitä tehdä eri lailla, jotta koiran saa tarjoamaan haluttua toimintoa.

Nainen anna ruokaa!!
#koiraurheilunilo


Muita huomioita Nadjan koulutuksista


Kaukoliikkeet


- Kaukoliikkeiden opetuksessa apuohjaajasta on usein hyötyä, jotta ei tarvitse itse jatkuvasti viedä palkkaa esim. koiran takana olevalle palkka-alustalle. Nadja oli myös muuten apuna, esim. sivukävelyssä hän saattoi antaa omalla vartalollaan vähän painetta koiralle, jotta se liikkuu sivullepäin.
- Ohjaajan edessä kaukana tapahtuvassa hypyssä apuna ohjaajalle kriteerin pitämisessä oli takapalkan lisäksi maahan laitettu remmi, koiraa taas voi pomputtaa esim. alustan päällä. Alustan käyttöä voi joutua tekemään pitkäänkin ennen kuin idea iskostuu koiralle. Koiran ajatuksia voi yrittää kohdistaa taakse myös pyytämällä siltä jotain paikallaan tai taaksepäin tehtävää temppua: pyöriminen, peruuttaminen jne.
- Ylipäänsä kun jotain kriteeriä nostetaan, täytyy muita laskea. Jos etäisyyttä kasvattaa, täytyy hyväksyä hetkellinen tason lasku esim. hypyssä. Kun koira hyppää yhtä hyvin edessä ja kauemmalla etäisyydellä, voi etäisyyttä kasvattaa seuraavan etapin.
- Kaikki etäisyyden kasvatus tulee tehdä tosi hitaasti. Koira ei voi olla kiinni käsiavuissa, vaan sen täytyy osata tehdä liike pelkällä suullisella käskyllä, ennen kuin etäisyyttä voi kasvattaa. Eli kun koira vaikka hyppää paikallaan vaikka ohjaajalla on kädet selän takana, voi alkaa etäisyyttä ottaa lisää.

Sama vai eri käsky eri suuntiin liikkumisessa?


- Esim. sivuttain kävelyssä voi käyttää samaa käskyä molempiin suuntiin, jos kriteerinä on se, että koira pysyy aina samalla kohdalla kuin ohjaaja. Jos taas koiran pitää välillä liikkua eri suuntaan kuin ohjaaja, pitää olla eri suunnille eri käskyt.
- Sama koskee muita liikkeitä: jos koiran pitää työskennellä niin, ettei se voi ilman eri vihjettä tietää kumpaa suuntaa tarkoitetaan, on oltava eri käskyt.

Esineiden bongaus ja esineellä tehtävien liikkeiden erottelu


- Koiraa voi auttaa bongaamaan esineen niin, että ennen esineellä tehtävää liikettä on aina sama valmisteleva liike, jonka jälkeen koira tietää, että tulee esinetehtävä, ja osaa valmiiksi hakea esinettä kehästä. Valmistelevaa liikettä toki voi käyttää irrallaankin, mutta esinettä ei voi käyttää ilman valmistelevaa liikettä, muuten valmistelun idea menee.
- Esim. jos koiralla on esine, jonka se voi kiertää tai mennä sen päälle: koira kiertää esineen vain, kun se on ensin mennyt jalan ali. Koira menee esineen päälle vain, kun se on kiertänyt ohjaajan takaa. Sitä ei koskaan lähetetä ristiin, ja ohjelma pitää suunnitella niin, että nämä temput seuraavat toisiaan :) Tämä oli mulle etenkin hyvä vinkki, en ole tajunnutkaan että valmistelevien sanojen lisäksi myös valmistelevia temppuja voisi käyttää!


Hyvin innokas pikku harjakoira Ifa

Liisan koulutus


Liisan koulutukseen olin ottanut toiveeksi kuuntelun sekä ääntelyn hallintaa. Ääntelyä ollaankin saatu aika hyvin kuriin ihan sillä, että liikutan koiran kunnolla ennen treenejä. Peruuttamisessa ääntä tulee helpommin, mutta olen saanut sitäkin melko paljon purettua pois, ja parempaan päin ollaan menossa. Tehtiin sitten ihan kuunteluharjoitus.

Tempuiksi valikoitui istu, pyöri ja peruuta, koska niissä sekaantumisia helposti tapahtuu. Voltti kyllä teki oikein hyvin, ainoa huomautettava asia oli, että jos se pyörähtää ennen peruuttamista, kannattaa käytös katkaista, ettei pyörähdys ketjuunnu peruuttamista ennen tehtäväksi liikkeeksi. Sunnuntain harjoituskisassahan koira pyörähteli tosi paljon ennen peruutuspätkiä, eli täytyy ottaa äkkiä korjaus työn alle.

Loppuvaiheessa otimme vielä vadin häiriöksi, sillä viime kisoissahan Voltti sinkoili sinne miten sattuu. Kiertelimme vatia ympäri ja teetin noita kolmea temppua, ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi Voltti pääsi vielä tekemään ah niin ihanan vatitemppunsa. :D

Koulutusten välissä meillä oli ihan kunnon tauko: sekä lounastunti että muutama tunti muiden koulutuksia. Lounaan ajan Voltti odotteli hallissa kevythäkissä oikein nätisti, ja odottelun päätteeksi vein sen pikku lenkille sekä uimaan mökin viereiseen jokeen. Nadjan koirat kävivät myös uimassa, ja tekivät komeita (tai shelttien tapauksessa vähemmän komeita :D) uimahyppyjä, jolloin Voltti nyyhkytti vieressä surkeana ja olisi niiiin halunnut mennä myös, muttei kuitenkaan uskaltanut. Se sai sitten rämpiä rantakaislikosta hakemaan omaa keppiä. Tein pari vesinoutoa niin, että otin palautukset käteen, ja meni tosi hienosti ja ravistamatta, vaikka mutapohjakaislikossa jyrkkää rinnettä ylös ponnistelu olikin ilmeisen raskasta.

Illalla kokoonnuimme vielä grillaamaan lähes koko leiriporukalla, ja muutama meistä kävi savusaunassakin. Savusauna oli mielenkiintoinen kokemus, en ole ennen käynytkään, ja grilliruuat tietty herkullisia. Grillailun ajaksi otin Voltin ulos hengailemaan, ja se makoili puussa kiinni ihan kiltisti. Saunaan mennessäni heitin sen mökkiin, ja palatessamme huoneessa oli edelleen kolme kokonaista koiraa. Ihanan helppo reissukaveri! Muistan, miten Aidanin kanssa piti säätää ja vääntää ja miettiä, mihin sen uskaltaa jättää vai uskaltaako ollenkaan..

Sunnuntaiaamu valkeni viileänä, vain 7 astetta lämmintä! Päivästä tuli kuitenkin yhtä lämmin kuin lauantaista, ja treenihallin auringonpuoleinen peltiseinä suorastaan hohkasi lämpöä. Lyhkäisen aamulenkin sekä aamupalan jälkeen suuntasin hallille, jossa oli julkaistu harjoituskisan arvottu järjestys. Oltiin Voltin kanssa jo tokana, joten homma oli nopeasti alta pois.

Harjoituskisa ja Jennin liikkumiskoulutus


Viiden minuutin aikana ehdimme tehdä kehäänmenon sekä koreon alkuosan 3 kertaa, johon olen ihan tyytyväinen. Vatia mulla ei ollut, joten lopetin joko käsien alta pujotteluun tai peruutuspätkiin. Palkkasin koiran sosiaalisesti kehässä, ja mentiin syömää jauhelihaa kehän ulkopuolelle, kuten kisoissakin tekisin. Istuen odottaminen oli Voltille vaikeaa, sillä se odotti niin kovasti käsien alta pujottelua, ja koirasta pääsi vähän ääntäkin odotteluvaiheessa. Peruutuksissa tuli ihan pikkuisen väninää, mutta mukavan vähän silti.



Katselin ja kuvailin hyvän tovin muiden suorituksia, ja ennen lounastaukoa Voltti pääsi leikkimään hallin takana olleelle nurtsille Maggie-heelerin kanssa. Bläkkäreiden leikit sopivat tosi hyvin yhteen ja niillä oli hurjan hauskaa :) Loppupäivän Voltti saikin sitten oikeastaan hengailla häkissä, kun katselin muiden koulutuksia ja tietty kävin Jennin liikkumiskoulutuksessa. Harmittaa, kun en ehtinyt suunnitella meille vielä uutta ohjelmaa ennen leiriä, joten mentiin vanhalla musalla. Alun liikkuminen pistettiin uusiksi ja harjoiteltiin erityisesti takaperin kävelyä musiikin kanssa, sillä se on vaikeaa, kuten noilta treenivideoilta näkyy! Vinkeiksi sain joustaa polvia, liikuttaa lantiota ja koittaa olla mahdollisimman letkeä. Käsien käyttöön kaipasin erityisesti vinkkejä, ja Jenni antoi mulle luvan pitää käsiä lanteilla vain siinä kohdassa, missä tehdään jalkojen välistä pujottelua. Muuten ne saavat eläytyä rauhassa musiikkiin, ja koska Voltti on niin näyttävä <3, niin mun ei tarvitse tehdä mitään erityisen hienoa käsilläni. Koreon alussa mun meno on hillitympää ja se kasvaa loppua kohden, ja vikassa seuraamispätkässä ennen loppupyörimisiä voin mennä suorastaan takakenossa. Tämä koulutus oli tosi hyödyllinen, just tällaista olen kaivannut!






Pian olikin aika sanoa heipat, pakkautua uudestaan autoon ja lähteä kotiin. Voltti oli maanantaiaamuna vielä ihan naatti, hyvä että jaksoi aamulenkille lähteä. Hurjan hauska ja hyödyllinen leiri, kiitos kaikille osallisille ja järkkääjille! Taas sai hirmuisesti uutta puhtia treenailuun! Ja toki maanantaiaamuna alkoi ilmoittautuminen Tahtitassujen juhannustuplakisoihin, joista toiseen saimme paikan, kivaa :)

Voltti on kyllä niin paras reissukaveri, ihanan mutkaton ja rento tyyppi, joka ei vähästä hätkähdä ja jonka voi ihan huoletta jättää vaikka vieraiden koirien kanssa mökkiin odottelemaan saunan ajaksi. Se teki mulle töitä hurjan hyvin koko pitkän viikonlopun, vaikka hallissa oli tosi haastava ja voimakkaasti hajustettu sekä roskainen lattia, ja sen häntä jaksoi heilua alusta loppuun hirmuisella vimmalla. Hyväntuulinen pikku kultapoika <3

14.5.2018

Helle hellii ja reenit rullaa



Ihanat, kamalat helteet ovat hellineet jo viikon verran! Mä en siedä kuumaa kauhean hyvin, mutta onhan se mahtavaa, että kesä tuli näin rytinällä. Loppuviikosta ilmeisesti jo viilenee, mutta täysin rinnoin ollaan kyllä nautittu ja hengailtu pihalla. Olen viime viikon vapaapäivät kyykkinyt kukkapenkin kimpussa, laajentanut terassia ja kaivanut pensasjuuraikkoja ylös maasta. Äiskältä sain eilen mansikkaa ja lemmikkejä, ja työkaverilta hiukan ruohosipulia. Kaupasta hain kärhöjä ja villiviiniä, tori.fi-myyjiltä olen noukkinut ilmaiseksi tai superhalvalla perennoja. Osa on vähän kärsineen näköisiä, mutta kyllä ne sieltä kasvavat. :D Ihan hassua, että musta tuli tällainen puutarha-intoilija. En malttaisi odottaa, että perennat valtaavat ruohottomat alueet ja kärhöt villiintyvät raja-aidalla!

Koirarintamallakaan ei olla laiskoteltu, sillä helatorstain helteissä ehdittiin käydä sekä mätsärissä Oulunkylässä että lenkillä Nanin ja ihanien cockerityttöjen Ruutin ja Käpyn kanssa. Mätsärissä olivat seurana Satu ja Yumi-aussi, joka tällä kertaa napsi palkinnot ollen punaisten neljäs. Voltti sai osan palkinnoista lohdutukseksi, sillä sekin esiintyi oikein hienosti: ravasi kauniisti ja yritti hukuttaa tuomarin pusuihin. Nauhakehässä, kun tuomari otti koiria jatkoon, Voltti yritti livahtaa keskelle kehää jatkossa olijoiden sekaan tuomarin kävellessä ohi. Höntti :D

Hienoin <3


Mätsärin jälkeen tosiaan lähdettiin vielä koirapuiston kautta lenkille, ja etenkin Voltilla ja Käpyllä (5kk nuori) synkkasi hirmu hyvin! Tyypit telmivät ihan hulluna koko sen puolisentoista tuntia, mitä metsässä käppäiltiin. Ja olipas tosi kiva jutella pitkästä aikaa oikein kunnolla cockeritouhuista Nanin kanssa.

Pikku treenejäkin ollaan ehditty tehdä: mätsärin jälkeen vähän kuvia varten (kiitos Satu) ja sunnuntai-iltana kimppatreenit hallilla. Kolmen hengen kimpastamme olin luonnollisesti ainoa joka vaivautui paikalle, mutta sentään toinen kanssatreenaaja ilmoitti poissaolostaan. Treenailtiin sitten Voltin kanssa ihanan viileässä hallissa ihan keskenämme. Voltti oli äitienpäivän jäljiltä mukavan väsynyt, se oli Lahdessa juossut porukoiden talon pihalla monta tuntia. Virtaa riitti silti, ja ruutuun juostiin normaalilla hädin tuskin maata hipovalla kiitolaukalla.

Ruutua tehtiin pari kertaa, väleissä oli tauot. Ensimmäinen oli täysin sokko, pieni pallo ruudun takana odottamassa, ja Voltti meni täysiii! Toinen lähetys heti perään tyhjään ruutuun, joka meni ruudusta ohi, ja kolmas lähetys oli ihan superhyvä. Vietiin ruudun taakse pallo odottamaan, ja koitettiin tehdä seuraamista, mutta pallo veti liikaa puoleensa. Vein Voltin hetkeksi häkkiin pikku tauolle, jonka jälkeen seuraamiset jo onnistuivatkin. Palkaksi koira pääsi hakemaan pallonsa ruudusta, jonka jälkeen vielä yksi tyhjään ruutun lähetys, sekin oikein bueno.

Ruutumotivaatio on siis oikein kohdillaan! Nyt täytyy jaksaa raahata lenkeilläkin ruutukamoja mukana, jotta päästään yleistämään liike muihin ympäristöihin. Hallissakin ruutua voisi välillä laittaa muuallekin kuin takaseinälle.

Kahta uutta juttua naksuttelin muiden liikkeiden välissä: hyppyä ja seisomista. Hyppyä ihan matalalla esteellä, kivaa oli :) Seisomista sain nappailtua myös ihan mukavasti, ja aloin toki molempiin liittää käskyä. Odota-käskyllä Voltti kyllä pysähtyy hyvin, mutta usein tarjoaa istumista (johtunee pillikäskyyn sekoittamisesta), ja se on toki runsaasti käytössä lenkillä ja ihan arjessa. Ajattelin siis kuitenkin opettaa erikseen tokoon seiso-käskyn, jolla paitsi pysähdytään ruutuun ja merkille, myös tehdään jäävät.


Seuraamista ja sivulletuloja treenailtiin ihan ensimmäisenä ja ruutuhommien lomassa. Sivulletuloissa oli paljon epävarmuutta etenkin, koska ruutu veti niin paljon puoleensa. Voltti jäi muutenkin tosi helposti vinoon tai taakse. Sivulletulon paikka ei ole sille vielä selvä, joten nyt täytyy kyllä palata askel tai pari taaksepäin, ja tehdä enemmän sivulletuloja kosketuskepin kanssa (ei pääse jäämään taakse, mutta mun asento pysyy suorempana) sekä reilummalla käsiavulla. Epävarmuuden takia Voltti myös lähtee helposti tarjoamaan muuta, ja jos mun suunnasta tulee yhtään painetta, se lähtee helposti litomaan. Tosi harmi, sivulletulo kuitenkin on tärkeimpiä taitoja, ja mä haluaisinkin että se on koiralle miellyttävä ja turvallinen paikka, johon se mieluummin hakeutuu liian innokkaasti. Nyt siis pohdintaan sekä työn alle se, miten sivulletulon arvoa parannetaan.


Seuraaminen oli parempaa, ja rohkenin tehdä vasemmalle käännöksiä. Aluksi tätäkin liian vähillä avuilla, jolloin kontakti katkesi ja koira jäi ihan jälkeen. Ronskimpien käsiapujen kanssa meni paremmin, ja loppuun saatiin pari hyvää käännöstä, joihin lopetettiin. Huomaan tässäkin pientä motivaation puutetta - toki koira oli päivän jäljiltä tosi väsynyt. Pelkkä naksu ja nami oli vähän meh, mutta iloisella kehulla ja taputteluilla sain ihan eri ilmeen hommaan. Seuraamisen arvoa on myös nostettava, eli parempaa palkkaa ja etenkin sitä sosiaalista palkkaa, josta Voltti niin kovasti ilahtuu :)

Viikonloppuna mennään Tahtitassujen koulutusleirille, jee! Voltin eka koiraleiri. Viikolla täytynee kertailla enemmän temppuja, ja miettiä uusi koreo valmiiksi, jotta päästään työstämään sitä tanssiopen kanssa. Innolla odotan!

Volttikin odottaa. Nam!

11.5.2018

Ajokoiran kevättreenejä

<3 <3


Höntti :D
Koulutusviikonlopusta innostuneena käytiin tiistain iltalenkillä hiukan treenailemassa. Golfkentän viereisessä heinikossa Voltti sai treenailla hakua, mikä meni oikein kivasti. Koitin pitää koiran taas 5 metrin säteellä itsestäni, ja se kuunteli hyvin pillityksiä ja välillä saatiin ihan oikean näköistä hakukuviota aikaiseksi. Toisinaan Voltti jopa kääntyi ihan itse, ilman pilliä, hakemaan namia! Ja on se vaan niin söpö, kun se loikkii spanieliloikkia heinikossa korvat lepattaen.

Molskis ja loiskis.
Haaksirikkoutuminen kivelle :D
Ilta oli sen verran lämmin, että Voltti pääsi pulahtamaan Mätäojaan. Ensin se meni ihan itse lutraamaan, ja sitten heittelin sille pari kertaa keppiä, jotta se kävisi uimassa asti. Rannasta irtoaminen hieman jännitti, mutta hyvin koiruus sitten irtosi. Yhden noudon tein damillakin, oli hieno, ja dami tuli ravistamatta käteen asti :) Uimatyyli on vielä tuollainen kovin lapsekas ja roiskiva, mutta eiköhän se siitä kehity. Mietin myös pelastusliivien hankintaa, niiden avulla voisi saada asennon vakaammaksi ja peräpään kohti pintaa.



Maalla tein vielä pari muistinoutoa vähän pidemmällä seuraamispätkällä, videolla toinen niistä. Molemmat menivät todella hyvin! Palautuksissa pyysin istumaan. Ihana, vauhdikas pikku noutaja, on niin kiva kun se luoksee dami suussa täysiä luo.



Noudot menivät niin hyvin, että ajattelin päästää Voltin hetkeksi rallattamaan palkkioksi - mikä oli virhe.. About saman tien vapaa-käskyn annettuani sillä nousi nokka pystyyn ja se lähti harhailemaan rinnettä ylös, eikä kuullut enää mitään. Aavistin pahaa, ja kyllä, kaurishan sieltä lähti liikkeelle, ja Voltti perään "komealla" ajohaukulla (räksytyksellä). Koira ja kauris katosivat näkyvistä mäen taakse, mutta räkytys kuului satunnaisesti, samoin kuin frisbeegolffareiden huudot ja tietty mun epätoivoiset pillitykset ja luoksetulokutsut.. Tulihan se pikkuperkele sieltä lopulta takaisin, kun oli tarpeekseen jahdannut. Loppulenkki meni taas ihan hirveillä pärinäkierroksilla ja koira yritti vain jäljestää. Otin sen välillä hetkeksi lyhyelle remmille, että se pääsisi tiloistaan vähän eroon. Yksi pikku noutokin tehtiin, sillä täytyyhän tuo kierrostila käyttää hyödyksi - hyvin sujui, paitsi lopussa Voltti tuijotteli dami suussaan horisonttiin varmaankin takaa-ajon toivossa..

Kyllä taas sapetti. Kotimatkalla onneksi koirapuisto oli tyhjä, joten kävin vielä tekemässä siellä rennommalla mielentilalla (kun tiesin, ettei koira pääse pitkälle) muutamat pilliluoksetulot ja -pysäytykset, ja onneksi silloin pillisignaali jo kulkeutui korvista aivojen toimintakeskukseen saakka. Koirapuistossahan oli tietty erilaiset häiriöt, kun oli paljon muiden koirien hajuja, joten siinä mielessä kyllä saa olla iloinen niistäkin suorituksista.

Yön yli nukuttuani olin jo vähän rauhoittunut, enkä ihan niin stressaa sitä, että kaikki on pilalla - eiköhän jokainen koira välillä lähde väärän elukan perään. Ensi kerralla myös tunnistan sen riistanetsintäliikehdinnän: kuono ja häntä nousee ylös ja koira menee "pilveen" ja haahuilee eteenpäin. Jos toiminnan pääsee heti katkaisemaan, ei koira ehkä ehdi ajojahtiin asti. Tarkkana siis vaan, ja kuten kaveri sanoi, ei auta kännykkä kädessä haahuilla lenkillä :)