13.3.2019

Huuda ilosta(?)

Vanhoja kuvia vuoden takaa - onhan se vähän kasvanut tästäkin <3 Ainakin pää on täyttynyt ja ylimääräiset höttötöyhdöt eivät enää ihan noin törkeitä!
Maanantai-illan ohjattuihin treeneihin vein taas vähän ylivirittyneen pikku snaapelin. Tällä kertaa oltaisiin kyllä ehditty lenkille, mutta en vaan töiden jälkeen mitenkään jaksanut. Lauantaina käytiin laulamassa karaokea, ja muutaman viinilasillisen jälkeen yöunet olivat tosi huonot, joka heijastui vielä maanantain työpäiväänkin. Pöh!

Meillä oli onneksi treeniaikaa puolisen tuntia, kun pari koirakkoa ryhmästämme olivat poissa. Voltti sai aloittaa pikku juoksentelulla, käskin sen vuorotellen seisomaan, istumaan ja maahan, ja koska kaikki asennot menivät kerrasta oikein, ei tehtykään sitä sen enempää. Hyvä minä, mä olen oppinut jotain!!

Erotteluista siirryimme kiertämiseen. Tässä alkoikin sitten tulla ääntä, ja koko lopputreenit Voltti vuosi enemmän tai vähemmän. Jonkun verran puhuttiin koutsin kanssa ääntelystä. Kuulemma kannattaa kokeilla oikeasti yrittää purkaa koiraa ennen treenejä, esim. pidemmillä palloleikeillä ja riittävällä lenkillä. Josko ensi kerralla saisin aikaiseksi.. Toki ei ole mitään järkeä treenata tietoisesti ja toistuvasti ylikierroksilla olevan koiran kanssa, sillä ääntely todellakin ruokkii itseään! Lisäksi hermostunut/kiihtynyt mielentila yleistyy nopeasti ko. liikkeen suoritukseen, mitä en todellakaan halua.


No, kierroissa tuli pientä räh räh-ääntä koiran tehdessä kiertoa, tai vinkumista kierron odottamisessa. Tehtiinkin sitten niin, että koutsi laittoi mun selän taakse kauas kapulan odottamaan, ja kun koira ensin kiersi, sen pitikin mennä noutamaan kapula. Kun se joutui miettimään ja luopumaan kapulasta, se oli vähän hiljempaa :D Näitä kuuntelujuttuja pitäisi tehdä paljon enemmän! Lopputreeneistä otettiin vielä ruutu mukaan niin, että ensin oli kierto, sitten mun selän taakse ruutuun lähetys. Pallo oli valmiina, mutta kun Voltti ei sitä pikku maavallin takaa nähnyt, se jäi pyörimään ruutuun. Pitää piilotella sitä palloa vähän useamminkin.

Tehtiin myös pari hyppyä (ajatuksena tehdä niiden jälkeen kierto hypyn ohi), mutta näissä odotteluissa Voltti vasta vinkuikin :( Sitä vähän ihmettelin, koska yleensä vinkumista tulee silloin, kun koira ei tiedä ihan varmasti, mitä tekee. Jälkikäteen tajusin, että olen palkannut sitä siitä, että se istuu mun edessä tms odottamassa, kun puhun koutsin kanssa, vaikka se vinkuisi. Hyi mua! Tähän tulee nyt nollatoleranssi, eli ns. siinä-käskylläkään ei saa vinkua sitten yhtään. En halua paikallaoloissa vänisevää koiraa.

Vuosi sitten käytiin katsomassa karvalehmiä Tahkolla <3
Kolmisen toistoa tehtiin tunnariakin, ensin kapula piilotettiin maavallin taakse ja sitten putkenpainojen sekaan. Maavallin takaa Voltti bongasi kapulan silmillä, mutta putkenpainojen seassa sai hetken kolistella ja nuuskutella, ennen kuin löysi kapulan :D Puremista alkoi kolmannessa noudossa olla ja kapulaan jäi ihan kunnon jäljet, joten ei otettu sitä enempää. Mun täytyy kotona tehdä paljon pitotreeniä tunnarilla, jotta senkin pitoon saisi samaa rauhallisuutta kuin normikapulaan.

Ehdittiin vielä aloitella luoksetulon stoppeja. Tehtiin niin, että koutsi kutsui Voltin luokseen hakemaan namin, ja mä kutsuin sen takaisin ja stoppasin paluumatkalla. En vielä tiedä, haluanko käyttää suullista käskyä vai käsimerkkiä seisomisessa, tai kumpi ylipäänsä sopii Voltille paremmin, niin käytin nyt sitten molempia eli viskasin pallon suullisen käskyn kanssa yhtä aikaa. Kivoja stoppeja oli. Kerran palkkasin vahingossa istumisesta (käsi pystyssä on istumiskäsky), mutta väliäkö tuolla näin alkuvaiheessa. Maahanmenoa kokeiltiin ihan suullisella käskyllä, ja se oli hirveän hyvä! Voltti meni vähän vinoon, mutta palkan suunnalla tähän voinee vaikuttaa. Tosi kiva, että sillä on niin täpäkkä asenne tekemiseen :) Koutsi vinkkasi, että hän palkkaa seisomiset aina takapalkalla ja maahanmenot edestä (tällä haetaan sitä, että koira ns. syöksyy maahan suoraan kohti ohjaajaa). Täytyy vähän kuulostella, miten olisi Voltille parasta.

peto (rip pallo, hajosi vikoissa omissa hallitreeneissä)
Treenien jälkeen syöttelin vielä loput namit hallin ulkopuolella front-tempusta (jonka päätin lisätä kisaohjelmaan) sekä temppuerotteluista. Front+maahanmeno sujuu jo kivasti, ja kun Voltti on makuulla, mä pystyn suht vapaasti liikkumaan sen ympärillä. Toivotaan, että onnistuu myös kisakehässä :) Eilen illalla teetin jonkun verran temppuerotteluja sekä lenkillä että lenkin jälkeen iltaruualla, joitakin stipluja tuli mutta kyllä ne ihan ok oli pääsääntöisesti. Erityisesti front ja spin (myötäpäivään pyörähdys) alkavat olla molemmat hyvällä tasolla niin, että Voltti erottaa ne toisistaan lähes aina.

Loppuviikosta käydään vielä Kompassilla, jonne sain dibsattua kaksi 21-22 vuoroa ennen kisoja. Kivaa, sieltä koitan saada taas videota treeneistä!

6.3.2019

Koiratanssin möllikisat ja hoitokoiria

Keskustan läpi käveleminen sunnuntaina puoli viideltä oli mm. ihan parasta
Tahtitassut ry järkkäsi koiratanssin möllikisat Salossa viime sunnuntaina. Mä tein aika ison osan järjestelyistä, ja olin paikallakin ensimmäisenä. Jouduin kulkeutumaan Saloon bussilla, joka lähti Kampista viideltä, eli mun piti kotoa lähteä neljältä, eli herätä kolmelta.. hyi! Onneksi sain bussissa nukuttua, ja toki kotiin päästyämme kaaduinkin heti sänkyyn heitettyäni koirille ruuat ja nukuin yli 10h ennen maanantain työpäivää.

Meillä on tämän viikon hoidossa Enya-tyttö Voltin kasvattajalta (Caitlynin äiti, jotain sukua Voltillekin), ja Enya pääsi sitten myös mukaan kisareissulle. Sille päivä oli vähän tylsempi, koska se joutui lähinnä hengailemaan häkissä, mutta päästiin sentään tauolla käymään pikku lenkillä molempien koirien kanssa. Kameraa en saanut mahtumaan mukaan, mutta pari kännyräpsyä sain auringossa otettua. Täytyisi kuvaamisenkin kanssa aktivoitua, kevät on nyt parhaimmillaan, kun aurinko paistaa kirkkaasti lähes joka päivä. Aamulenkeillekin tekisi mieli unohtua vähän pidemmäksi aikaa, eikä yhtään huvittaisi lähteä töihin pitkien, rauhallisten lenkkien sijaan.

tyä ukot
Möllikisoihin olin ilmoittanut Voltin kehätreeniluokkaan sekä improluokkaan. Kehätreeniluokassa oli 5 minuuttia aikaa treenata mitä haluaa, ja improluokassa laitettiin joku random biisi soimaan ja siihen piti sitten improta jokin ohjelma. Kehätreeniin olin kauhean tyytyväinen, ja improluokassakin Voltin yleisestä mielentilasta tykkäsin. Otin sen käytännössä suoraan häkistä kehään, ja se oli ihan intoa täynnä, mutta malttoi kuitenkin kuunnella, mitä sanon. Tämä olikin oikeastaan se asia, mitä kaikkein eniten näissä möllikisoissa halusin kokeilla, ja huhtikuun virallisiin kisoihin (samassa hallissa) otetaan ehdottomasti myös tämä taktiikka käyttöön. Täytyy vaan lämpätä koira huolellisesti ennen häkkiin laittoa ja jättää sille takki päälle, jottei se ihan kylmänjäykkänä joudu tekemään. Nyt mentiin kehään JumppaPomppa päällä. Onneksi meillä ei vielä ole mitään fyysisesti kovin vaativia temppuja, että koiraa tartteisi ihan asiakseen lämmitellä - en kuitenkaan tahdo revitellä sitä kylmillä lihaksilla liikaa.

Peruutuksissa Voltti oli vähän epävarma, ja improluokassa oikeasti keskityin siihen että kohdistan katseeni reilusti koiran yli, ettei se ota painetta mun tuijotuksesta. Tämä helpotti selvästi koiran suorittamista. Pujottelut ja pyörimiset oli kivan reippaita ja tarkkoja, ja myös mun kiertäminen sujui tällä kertaa tosi hyvin. Erottelutreeneistä on siis ollut hyötyä :)

Palkkailin koiraa kehätreenissä vähän enemmän kuin olin ajatellut, mutta toisaalta ensimmäisen kehäpalkkauksen jälkeen on oikeastaan se ja sama, palkkaako koiraa vielä lisää. Saatiin ujutettua sekaan pari onnistunutta toistoa front-tempusta (improluokassa se ei enää onnistunutkaan, vaan Voltti esitteli vauhdikkaita kieppejä molempiin suuntiin), ja lisäksi mun jalkojen välistä peruutus ja pitkä pakitus sen jälkeen onistuivat myös. Loppuun Voltti sai vielä lelupalkat sekä kehätreeni- että improluokassa. Improssakin palkkailin pari peruutusta, kun niissä on nyt tuntunut olevan haastetta. Innolla kyllä odotan huhtikuun kisoja, täytyisi vain joku ohjelmantynkä vielä kehitellä siitä raakileesta, mitä mulla nyt on!

Video (kiitos Sanna ja Anna kuvaamisesta!), ensin kehätreeni ja lopussa eri musalla improluokka:


Enyan lisäksi meillä on ollut hoidokkina myös vanha tuttu Aslan-labbis, joka vietti toissaviikonlopun kanssamme. Huhtikuun puolessavälissä Enyan pentu Ressu tulee hoitoon, eli näitä hoidokkeja tuntuu nyt riittävän :D Voin myös varovaisesti tunnustaa, että olen suunnitellut toisen koiran hankintaa, mutta nyt jo kolmas pentue vaikuttaa menneen mönkään (yhtä ei tullutkaan, yksi narttu jäi tyhjäksi ja tästä kolmannesta ei astutus tainnut varmuudella onnistua). Harmittaa, mutta tässä kolmannen epäonnen kohdalla aloin kyllä jo miettiä, yrittääköhän universumi kertoa, ettei mun kuulu hankkia toista koiraa.. On vaan ollut niin ihana nähdä, miten Voltti nauttii koiraseurasta ja kuinka söpöjä ne ovat Aslanin tai Enyan kanssa olleet yhdessä. Lisäksi etenkin tuollainen pikku-kuukkeri mahtuisi sopivasti toiseen kainaloon Voltin ollessa toisessa.. ;) Ja toisaalta on hirveä flätin ikävä, etenkin, koska flättien kanssa metsästystreenaaminen on niiiiin paljon helpompaa. Senkun viskelee dameja menemään, ei tarvitse yhtään pähkäillä sen riistan lähellä olevan hallinnan kanssa, mikä näiden kääpiöiden kohdalla on ehkä isoin ongelma metsästyshommissa.

Pomppaporukka <3

Katotaaks tota ku se hihkuu tossa? -Ei katota -Joo ei katota
Toinen juttu, mikä koiranhankinnassa aiheuttaa nyt epävarmuutta on se, että me joudutaan muuttamaan, ja muuttoaikataulu on vielä täysin auki. :( Puolisentoista vuotta kestänyt rivarionni vaihtuikin suruun ja murheeseen, kun kiinteistömme kuntokartoituksen yhteydessä selvisi, että mun (päätyasunnon) ulkoseinän sisällä ja lattian muovimaton alla on kosteus- ja mikrobivaurio. Lisäksi koko kiinteistö puretaan heti, kun kaupunki saa kaavamuutoksen runnottua läpi - todennäköisesti 4 vuoden päästä. Oli aikamoinen isku vasten kasvoja, kun tiedotustilaisuudessa näin oman asunnon kohdalla tiedon tuosta kosteusvauriosta, tämän lisäksi nimittäin vain kolmessa asunnossa oli pikaista korjaustarvetta ja missään ei näin pahaa. Mutta eipä tarvitse enää ihmetellä, miksi olen ollut niin paljon sairaana viimeisen vuoden aikana.

Harmittaa ihan hirveästi, että meidän pitää muuttaa, ja olen jo ehtinyt parit itkutkin tihrustaa tässä epätoivossani. Olen tykännyt tästä asunnosta ja alueesta todella paljon, enkä enää yhtään haluaisi takaisin kerrostaloon. Mutta ei auta kuin toivoa, että saadaan kaupungilta mahdollisimman pian uusi asunto, ja mahdollisimman kiva sellainen. Rivareita ja muita pientaloja kaupungilla vaan on ihan hirveän vähän, joten todennäköisyys yhtä kivalle asunnolle (ja omalle pihalle) on valitettavasti häviävän pieni. Aivan järkyttävän suuri stressinaihe tämä asunnon odottaminen kyllä on, olen nukkunut tosi huonosti viime aikoina ja muutenkin ollut ahdistunut ja vetämätön. Koirakin siis on ollut treenaamatta, jos noita möllikisoja ei lasketa, mutta onneksi se on niin ihana ja sopeutuvainen, ettei sitä haittaa. <3 Voltti on kyllä niin kultakimpale, olen ihan äärettömän onnellinen siitä!

Aslania harmitti, kun piti kesken hyvän lenkin käydä istumaan jäälle :D

5.3.2019

Helmikuun tokoilua kokeenomaisesti ja ohjattuna

No onpas taas ollut kirjoittelutaukoa kiireen vuoksi.. Tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa ikuisuuden, kun en ole ehtinyt editoida videota. Katsottuani videon totesin, ettei siinä oikein ole mitään näytettävää, joten menkööt ilman videota (ja kuvia) sitten ainakin itselle muistiin, ja ei näin -listalle..

Helmikuun alun lauantaina kävimme Agimestassa kokeenomaisissa treeneissä, joissa vedettiin alokasluokka läpi paikkiksineen, ja seuraavan viikon maanantai-iltana oli ensimmäinen kerta HAU:n hallissa. Oman seuran halli on siis edelleen käyttökiellossa, onneksi saimme HAU:lta lepakkovuoroja loppukevääksi, jotta saamme treenit vedettyä loppuun. Onneksi myös sain auton lainaan, sillä meidän vuoromme oli viimeisenä, ja pääsimme lähtemään kotiin klo 23 jälkeen..

Lauantaina nautimme ihanasta auringosta ennen ja jälkeen treenien, itse treenit olivat vähän meh. Voltti oli tosi huonossa mielentilassa, vinkui paikallamakuussa, ja karkaili mun viereltä siirtyessämme suorituspaikalta toiselle. Karjuin sille sitten kitapurjeet lepattaen, tosi fiksua! Tähän ongelmaan paneuduimmekin heti ensimmäisenä maanantain treeneissä. Voltti meinasi lähteä taas hillumaan, mutta kun koutsin ohjeistuksesta kävelin itse hyvin määrätietoisesti suorituspaikalle, alkoi koirakin kulkea mukana paremmin. Ei ihme jos tekee mieli haahuilla, kun mäkin haahuilen sormi suussa menemään niin, että koira menee ihan epävarmaksi. Muutaman toiston ja kontaktista palkkaamisen jälkeen olikin jo ihan eri meininki, kun otin itsekin paremman asenteen liikkumiseen!

Kokeenomaisissa harmitti myös se, että seuraaminen oli aluksi tosi hyvää, mutta teimme sitä liian pitkän pätkän. Otin seuraamisen vikana, jotta pääsen palkkaamaan siitä, mutta tuntui, että loppua kohdin sen lässähdettyä ei oikein ollut "mitään" mistä palkata. Oma moka, ei pitäisi tehdä pidempiä seuraamisia kokeenomaisissa kuin mitä on edes treenannut helpommassa tilanteessa. Tajusin sentään palkkailla perusasennoista, sen verran kuin niissä ei tullut ääntä..

Maanantaina päätin ottaa treeniin myös tunnarin, jota ollaan viimeksi tehty lumettomana aikana. HAU:n hallin pohja on niin inhottavaa kivituhka-pahvinpalasilppua, että sinne on helppo piilotella kapulaa. Ensimmäisen kapulan vein itse, seuraavat 4 koutsi, jotta Voltti tottuisi myös siihen odottelukohtaan. Odottelussa tuli ääntä, ja jostain syystä Voltti jäi tosi vahvasti kiinni ohjaajan tuijottamiseen. Se tuijotti häntä todella intensiivisesti ja pitkään, mutta lopulta käännettyään katseen muhun ja saatuaan etsintäluvan, lähti kuitenkin oikein mallikkaasti etsimään kapulaa. Tiedä sitten, mikä siinä koutsissa niin kiinnosti :D Voltti etsi nenällään tosi hyvin siihen saakka, että näki kapulan (emme haudanneet sitä, jottemme vahingossa vahvista esim. kapulan kaivamista tms häröilyä), joten täytyy miettiä, miten kapulaa voisi paremmin piilottaa. Ehkä pitää odotella lumien sulamista ja jatkaa piilotuksia nurtsilla, jota on helpompi sirotella kevyt kerros kapulan päälle näköesteeksi.

Aikaa jäi vielä, joten jatkoimme hyppynoudon treenaamiseen. Jokusen kerran Voltti kiersi esteen mennessä tai tullessa, ja teimme vähän eri variaatioita: ensin ilman kapulaa pelkkä paluuhyppy, sitten paluuhyppy kapulan kanssa, sitten kapula vietynä ja sitten heitettynä. Koutsi oli nappaamassa kapulan pois, jos Voltti kiersi, ja mä taas kehuin hypyt sekä mennessä että tullessa. Pari toistoa oli tosi kivoja jo, mun pitää vaan olla tarkkana etäisyyden sekä koiran suuntaamisen kanssa (keskellä estettä). Jatkotreeniin pitää ottaa se, että kapula on vinossa esteen takana, jotta koira oppii hakemaan aina esteen paluumatkalla.

Maanantain treenit olivat paljon kivemmat kuin lauantain! Huomaa kyllä, miten koiran, ja luonnollisesti myös mun, tunnetila vaikuttaa koko treeneihin. Heti vinkumisen alettua lauantaina kehään mennessä mulla paloi käämi saman tien, maanantaina taas keskittyessäni juttelemaan koutsin kanssa onnistuin ignooraamaan vinkumiset ja mielentila pysyi molemmilla paljon rennompana treenin ajan. Odotan kyllä innolla maaliskuun lopulla olevaa Jari Kantoluodon koulutusviikonloppua, jossa nimenomaan tähän tunnetila-asiaan paneudutaan (vink, kuuntelu- ja luentopaikkoja on vielä)!

11.2.2019

Koiratanssin koulutusohjaajakurssi ja halliharmistus

Osallistuin viikonloppuna koiratanssin koulutusohjaajakurssille. Oli kyllä hirmu informaationtäyteinen ja mieluisa viikonloppu! Tosi raskas toki, mutta tuntui, että sain kurssista ihan tosi paljon irti. Pääsin paikalle Lauran ja ihanan mörrimudin (tunne molemminpuoleinen, or not) kyydillä, ja piheillessämme jäimme hallille nukkumaan. Jännä mutta kiva kokemus, kun allergialääkkeet olivat mukana enkä mennyt yön aikana ihan tukkoon. Lauantaipäivä oli tosiaan niin raskas, että vieraasta paikasta huolimatta simahdin tosi nopeasti, ja nukuinkin jonkun yhdeksän tuntia yhtä soittoa.

Kirjoittelin ja piirtelin hienoja muistiinpanojakin lauantain luennoista, sunnuntain käytännön harjoituksissa oli ihan riittävästi tekemistä toisten treenien seuraamisessa ja palautepohdinnoissa. Käytännön harjoitusten yhteydessä oli tosi kiva juttu se, että vuoroaan odottavat koulutusohjaajakokelaat saivat antaa vuorossa oleville kouluttajille palautetta ennakkoon määrätyistä aiheista. Palautteen antoa kun ei koskaan tule treenattua liikaa!

Muistiinpanot suunnilleen auki kirjoitettuina..

Yleistä

- laji halutaan pitää sellaisena, että se sopii kaikille koirakoille! Jokaisella koiralla ja koirakolla on omat vahvuutensa, joita tuoda esiin
- kumppanuus = hyvä olla yhdessä tässä hetkessä
- stressin/jännityksen haju kisoissa saa koirat toimimaan oudosti


Koulutusohjaajan tehtävä

- autetaan ohjaajia tuntemaan koiransa entistä paremmin
- tunnista, millaisia koulutettavia: lähtökohdat, syyt treenata, tavoitteet/ei tavoitteita..
- avustaminen puuttuvien palikoiden rakentamisessa
  • kukaan ei osaa molempia osa-alueita (koirankoulutus ja tanssiminen) luonnostaan, ne ovat aina aluksi eri tasolla. Huipulle ei pääse, jos ei kehitä sitä huonompaa osa-aluetta
- anna koulutettaville edes se osaaminen, mitä sinulla on; älä vähättele itseäsi, koirakot saavat koulutuksesta aina jotain. Vähintään treeniä vieraan kouluttajan kanssa
- ota vain ryhmiä, joiden kouluttamisesta olet kiinnostunut
- kunnioita koulutettavia ja heidän ideologioitaan
- jos ohjaajalla tai koiralla on huono päivä, koita saada keskittymään siihen, mikä tänään on hyvää
- koulutusohjaaja ei voi tietää, mitä ja miten koiran kanssa on tehty, ja miksi se tekee jotain! -> kunnioita ohjaajaa ja kuuntele, mitä koira kertoo!
- myönnä virhearviot
- treenien suunnittelu
  • aihealue
  • mitä harjoitteita käytettävissä
  • koirakoiden taso, miten kaikki saavat treenistä jotain
    • pyydä etukäteistietoa!
  • mitä pitää kehittää, jotta päästään eteenpäin?
  • ajanhallinta! 
  • vasta-alkajille nopeasti tuntumaa koreon suorittamiseen

Möllit/ALO:
- ensimmäisen ohjelman kasaaminen ja sen merkityksellisyys koulutettaville
- ohjelman treenaamista
- kisakynnyksen ylittämisen tärkeys (niille jotka tahtovat kisata)
- yksikään liike, jonka koira kisakehässä tekee, ei ole itsestäänselvyys

AVO:
- koirakon oman tyylin löytäminen
- koreografiaan panostaminen

VOI:
- huikean ohjelman hiomiseen on tunnettava koirakko ja sen vahvuudet ja heikkoudet
- ohjelman flow: valmistelevat liikkeet sekä ohjauseleet pieniä
- Miten erottua? 
  • FS-puolella uusia temppuja ei enää kovin paljoa ole keksittäväksi, koiran fysiikka huomioiden
  • haastetta temppuihin: kaukana, ohjaajan selän takana, koira selkä ohjaajaan päin, liike koostuu useammasta osasta (esineen nosto ja kantaminen, esineen irrottaminen koriin, korin nostaminen ja tuominen)
  • oma tyyli!
- yhteistyön oltava hiottua: arkielämän merkitys!

Liikkeet

- sujuvuus tärkeää!
- mitkä temput nostavat tai laskevat koiraa kisoissa? Mitkä treeneissä?
- suosikkitemput strategisiin kohtiin: palkkaamaan vaikeasta liikkeestä, vauhdittamaan koiraa rauhallisen kohdan jälkeen
- koiran liike on luonnollista
  • koiran tulee näyttää siltä, että se hallitsee kehonsa koko sen ajan, kun se tekee
  • koiran liikkeen tulee olla luonnollista
  • eli koiran hyvinvointi etusijalla!
- oivalla se, mitä juuri oman koiran kanssa voi tehdä
- jos pitää miettiä, onko joku liike "sallittu" vai tuleeko siitä noottia, miksi edes laittaa ohjelmaan sellaista liikettä?
- pienistä paloista suuriksi kokonaisuuksiksi
  • pitää osata kävellä sivuttain ja työskennellä nenä poispäin ohjaajasta kaukana, ennen kuin voi harjoitella kaukana tehtävää sivuttaiskävelyä nenä ohjaajasta poispäin
- liike vs. variaatio: variaatiota ei lasketa omaksi liikkeeksi

Harjoitteista

- on tärkeää oppia reagoimaan virheisiin kisasuorituksessa!
  • improharjoittelu
  • "turvatemppu", jonka suorittaa, jos pasmat menee sekaisin
  • miten muuten päästä jatkamaan koreota, joka meni mönkään?
    • esim. jos koira lähtee hepuloimaan, levitä kädet, leiki että liike oli suunniteltu, ja toivo että koira tulee kohta takaisin :D
- musiikki mukaan jo alusta lähtien
  • paljon harjoitteita niin, että koiran kanssa vain mennään ja hillutaan musiikin tahdissa, ja koiraa palkitaan kontaktista 
  • jos musiikin ottaa vasta myöhemmin, on huomattavasti vaikeampaa totuttaa koiraa ohjaajan hillumiseen
- apuvälineet: ensin törppö, sitten kahvimuki, sitten liiskattu kahvimuki

HTM

- oikea position kohta on koiran lapa ohjaajan jalan kohdalla
  • sivuttain tehtävissä positioissa lapa on johtavan jalan kohdalla, ei jälkimmäisen
- sijainti + suoruus + liikkumistapa; koira pystyy pitämään position
- systemaattisuus: jos koira nojaa, nojaa kaikissa positioissa ja suunnissa ja temmoissa
- kehotietoisuus!

Ohjaaminen

- vartalo/käsiavut
  • sallittuja kaikissa luokissa
  • johdonmukaisuus
  • isotkin avut ok, kun ne piilottaa liikkumiseen
  • viennit ja ohjaaminen ok, "namikäden" seuraaminen ei
  • käsien tasapaino! Jos toinen käsi liikkuu isosti, toinen ei voi roikkua ammuttuna
- koira vs. musiikki -> aina koira 
  • riko tempo, jos koira sitä tarvitsee
  • pyörähdyksestä suoristus, ennen kuin lähdetään liikkeelle
  • koiralle on annettava reaktioaika!
- ohjaamistreeni ensin ilman koiraa ja koira mukaan vasta, kun sujuu!
  • eliminoidaan ajoitus-, käskytys- ym. ongelmat ilman koiraa
- pidä kirjaa käskystä
- riittävän selkeät ja erilaiset käskyt/merkit (viereen/kierrä samalla äänensävyllä liian samanlaisia)

Koreografia 

- musiikin valinta
  • tempo (ei välttämättä askel, voi olla myös heiluva häntä)
  • musiikki koiran olemukseen sopivaa
    • ei liian raskasta kevyelle koiralle, ei liian kevyttä massiiviselle ja isolle
  • myös ohjaajalle sopiva musiikki
  • koiran ja ohjaajan liikkeen yhdistäminen
    • koiralta iso liike -> ohjaajalta iso liike
    • jos koira on todella pieni, voi ohjaaja tehdä myös pienempiä liikkeitä, jottei varasta huomiota
    •  koiran nopea liike vetää huomion siihen
    • ohjaamisen ja liikkumisen yhdistäminen
- koiran ja ohjaajan oma tyyli!
  •  saman ohjaajan eri koirilla eri tyylit
  • mitkä puolet välittyvät yleisölle?
  • kokeilujen tärkeys!
- teema/tarina
  • musiikki ei saa unohtua!
  • koiratanssi ei ole temppushow musiikin kanssa, vaan taiteellinen esitys!!
  • ei hissimusiikkia, vaan musiikki sidottava ohjelmaan
  • ei kisaamaan treeniliivissä...
    • rekvisiitta/pukeutuminen myös koiran taitojen mukaan, alokasluokassa riittää vähempikin mutta osaavan koiran kanssa voi panostaa paljonkin
- rekvisiitta
  • tulee aueta ilman ylimääräisiä selittelyjä
  • käytettävä harkiten ja riittävästi
  • käytettävä tasapainoisesti (ei kaikkia rekvisiittatemppuja kerralla, ripottele pitkin ohjelmaa)
  • naamiointi
    • jos ohjelmaan kuuluu kivi, yritä tehdä rekvisiitasta kiven näköinen, pelkkä harmaa kangas ei riitä
    •  älä tuo pesuvatia kehään jos et ole siivooja (kröhöm..)
  •  valitse rekvisiitta, johon koira ei varmasti sotkeudu (esim huivihypyt)
- kehän käytön tasapaino
  • paitsi sijoittumiset, myös eri tasot (kurkotukset, keskitaso, kyykyt/istumiset)
 - videointi auttaa suunnittelussa

Lauantaipäivä oli tosiaan tiukkaa luentoasiaa, sunnuntaina siirryimme käytännön harjoituksiin. Olimme saaneet ihanan paljon koirakkoja ja eri taitotasoilla (täysin aloittelevia, vähäisellä tai enemmällä kokemuksella sekä kisaavia). Mua kuitenkin jännitti tämä koulutus enemmän kuin siellä arkitottiskurssilla olleet koulutukset, tosin aikaakin oli yli puolet enemmän (tunti per kolme koiraa), ja puolessavälissä säikähdin, että multa loppui harjoitukset kesken. xD Olihan niitä onneksi vielä jäljellä. Välillä katkesi ajatus puhuessa, ja tuntui, että seisoimme kaikki kiusallisessa hiljaisuudessa - sitäkään ei ole koskaan kursseja kouluttaessa käynyt. Mutta niillä ei olekaan hirmuista raatia tuijottamassa ja arvioimassa mun jokaista liikettä! Palaute oli tosi kivaa ja kannustavaa, ja siitä jäi hyvä mieli. Koko viikonlopusta jäi kyllä kiva fiilis, vaikka väsymys on tosiaan aikamoinen ollut koko päivän.

Treeni-innostus luonnollisesti on sekin noussut nyt kun on välissä olleet kunnon yöunet ja päikkärit, ja iltaruuan Voltti saikin kuuntelutreenillä. Temppuina pyöri, spin, front, pakki, istu ja tassu. Etenkin spin ja front luonnollisesti menevät vielä sekaisin, mutta kyllä niitä onnistumisiakin oli, tuttujen temppujen kanssa toki sujui hyvin. Jalkojen päälle kiipeämistä treenattiin myös jalat-käskyllä, ja sehän on jo ihan valmis temppu, jos vaan käsiapua käyttää.

Halliharmistustakin on tosiaan ollut, meidän seuran hallilla nimittäin oli viikko sitten tulipalo ja se on nyt käyttökiellossa. :( Hallin toisessa puoliskossa ollut autokorjaamo paloi ihan maan tasalle, joten jää nähtäväksi, voiko meidän puoliskoa pelastaa, vai ovatko rakenteet tuhoutuneet liian pahasti korjaamon romahduksen yhteydessä. Esteet ja irtaimisto selvisivät hengissä, kiitos hallin puolivälissä olleen palomuurin, mutta ovathan ne ihan noessa ja savussa ja kaikessa palon tuomassa myrkkyliassa. Yritämme pestä niitä keväällä, mutta mä olen vähän skeptinen sen suhteen, että saadaanko niitä riittävän hajuttomiksi koirakäyttöön. Kiitos ystävällisen koiraseuran, saimme korvaavia vuoroja läheiseltä hallilta, jotta kevään kurssit saadaan vedettyä loppuun. Todella kurja tapaus, ja iso kolaus pienelle seurallemme, jos hallia ei voida pelastaa. Luojan lykky, että henkilö- ja koiravahingoilta vältyttiin, materia on kuitenkin jos ei pestävissä, niin ainakin rahalla korvattavissa!

2.2.2019

Kuokkimassa tokoryhmässä

Hyvin ylpeä
Seurakaveri kauppasi tämän päiväistä kurssikertaansa, ja minä iskin kimppuun kuin sika limppuun. Aina tekee hyvää käydä välillä vierailemassa muissakin ryhmissä ja kuulla vinkkejä ja ajatuksia erilaisilta kouluttajilta! Aiemmin hakeuduin tietoisesti uusille kouluttajille myös siksi, että jännitin niitä tilanteita, ja halusin oppia paitsi itse sietämään jännitystä, myös siedättämään koiraa sille että jännitän. Tänään kuitenkin huomasin, etten hermoillut vierasta kouluttajaa lainkaan, eli jonkinlaista kehitystä on itsessänikin tapahtunut vuosien varrella :)

Sain meille tokan treenivuoron, ja ensimmäisen treenaajan ajan istuskeltiin hallin reunalla ja palkkailin Volttia rauhallisesta odottamisesta ja katsekontaktin tarjoamisesta. Tässä se onkin petrannut, ja jos se välillä kääntyi vilkaisemaan ruutuun tömistelevää koiraa, se kääntyi myös hyvin nopeasti takaisin tuijottamaan mua. Jonkin verran se piippasi, mutta aika hiljaa. Otin myös muutaman kapulan pidon, joista jälkimmäiset olivat onnistuneempia.

Koska heräsin vapaapäivästä huolimatta aikaisin, ehdin myös ennen treeneihin lähtöä vähän miettiä, mitä haluan tehdä. Päätin ottaa aiheeksi ohjatun noudon. Saan harvoin treenikavereita, joten apukädet kannattaa käyttää hyödyksi. Voltti on tehnyt tokon ohjattua noutoa viimeksi ehkä viime keväänä, jolloin aloitin sen treenaamisen namikuppien avulla. Kesällä ja syksyllä on tietty noutoja tullut dameilla tehtyä eri suunnista, ja luotin siihen, että Voltti kyllä hakee kapulan kun kerta näkee sen vienninkin. Pyysin koutsia ensin viemään vain yhden kapulan, ja koska sen nouto oli hyvä, laitettiin molemmat kapulat tarjolle. Tässä kohtaa sanoin koutsille, että pysyy hereillä ja nappaa oman puoleisensa kapulan pois, jos Voltti ryntää sinne, koska damejahan se on vaihdellut kovasti. :D

Hyvää keppiä.
Voltti kauhaisi oikean kapulan mukaansa ja lähti juoksemaan kohti toista kapulaa, ja mä päätin vain odottaa hiljaa, että se kääntyy mua kohti. Kääntyihän se sitten kun tajusi, että toinen kapula ei ole saatavilla, jolloin hihkuin sille kehuja ja päästin hyppäämään mua vasten kapulan kanssa ottamaan namin palkaksi. Toisella toistolla se kaarsi jo vähän lyhyemmin kohti toista kapulaa, mutta koutsi ehdotti, että palkkaisin Voltin lelulla heti, kun se on ottanut kapulan suuhunsa. Tässä oli ensin vähän ajoitusongelmia (siis tuo koira on ihan helkkarin nopea ja mä aina jään vaan ihailemaan sen menoa) ja sitten ongelmia siinä, että kapula jäi pystyyn ja Voltti ihmetteli sitä, mutta vikat toistot se tuli jo paljon suoraviivaisemmin mua kohti. Ajatuksena pallon esiin kiskaisulla siis luonnollisesti se, että koira alkaisi heti kapulan suuhun otettuaan vipeltää mua kohti, koska on kiire palkalle. Pallo toimi palkkana hyvin, tosin loppuvaiheessa Voltti valitsi palkaksi mieluummin kapulan tai namin, jos pallo ei lentänyt mun taakse.

Aina ennen noutoa annoin virittelykäskyn "tehdään ohjattu nouto" ja palkkailin tiuhaan, kun koira istui mun sivulla. Vähän se vänisi, kun odotti noutolupaa, mutta jätin huomiotta ja palkkasin hiljaiset hetket. Kävelytin koiran mun vierellä lähetyspaikalle ja namiavustin sen seisomaan pylly kapuloita kohti. Voltti pysyi hirmu hienosti paikoillaan noutolupaa odottaessaan, on siis ollut hyötyä siitä, että olen palkkaillut pysähtymisten lisäksi myös paikoillaan seisomisesta! Halusin heti alusta lähtien ottaa nämä alkumanööverit käyttöön, jotta koira tottuu siihen, että tietty määrä asioita tapahtuu ennen noutoa. Ilahduttavan hyvin se luopui kapuloista, otti kävellessä kontaktia muhun ja (namin perässä, köh) kääntyi seisomaan selkä kohti kapuloita. Hyvä tästä tulee!

ärrin
Loppuun ehdittiin tehdä kaksi ruutua. Eka oli tyhjä, karjaisin vaan koiralle seiso-käskyn kun se ehti ruutuun ja heitin heti pallon perään. Seisominen ei ollut niin hyvä kuin yleensä, mutta kääntyi se pienellä kaarroksella mua kohti ja pysyi ruudun sisällä, joten sinänsä ihan ok. Toiselle toistolle koutsi vei koiran huomaamatta pallon odottamaan. Voltti tähtäsi jostain syystä lähelle ruudun oikeaa reunaa, mutta bongatessaan pallon ruudun takana sinkaisi tietty sinne.

Ruutuvirittelystä koutsi kommentoi, että kannattaa välillä tehdä asioita myös eri tavalla kuin koira luulee tehtävän. Eli sanoa ruutuvirittelykäsky, mutta lähteäkin tekemään seuruuta. Voltti kuulemma vaikuttaa just sellaiselta koiralta, että se kyllä tietää mitä tekee, ja kun se tietää, niin tekee just niin kuin luulee että pitää tehdä :) Sinänsä kyllä tykkään, että se tietää mitä liikkeet pitävät sisällään, mutta tietysti kaavoja rikkomalla treeniin saa vaihtelua ja koiraa paremmin kuulolle. Täytyy siis pitää tämä mielessä ja muistaa välillä yllättää koira tekemällä jotain muuta kuin mitä se luulee, että teemme.

Voltti sai luonnollisesti paljon kehuja innokkuudestaan, huippunopeasta hännästään ja raivokkaasta vetoleikkimisestään. No onhan se aivan ihana pikku pörröpää. Vaikka kusikin menomatkalla taas Pompan sisälle ja haisi ihan pissalle kunnes päästiin kotiin ja suihkuun. Kerran töihin mennessä se paskoi housukarvoilleen, kärytti paskanhajua koko bussin täyteen, istui bussissa takkinsa päälle niin että takkikin oli kakassa, ja joutui sitten heti työmaalle saavuttuamme suihkuun. Onneksi mulla on pesukone!

Kakkahousu

18.1.2019

Liikkumistreeniä musiikin kanssa


Tiistai-illalle sain vielä klo 21-22 kymmenen euron vuoron Kompassista, jonne raahauduin työpäivän jälkeen vähän turhan väsyneenä. Otin kajarin ja kameran mukaan, ja soitin koko treenien ajan musiikkia taustalle - tätä täytyy tehdä useammin! Teimme oikeastaan vain tanssihommia. Videoilta nyt näkyy suunnilleen mitä tehtiin, mutta aloitin ison ympyrän naksuttelulla kosketuskepin kanssa. Katsotaan tuleeko tästä mitään, ainakin Voltilla oli hauskaa.

Front-temppua tein pariin otteeseen, se alkaa olla jo tosi kiva :) Mun pitää vain olla tarkkana siitä, että Voltti on käskyä annettaessa joko tulossa suoraan mua kohti tai on suorassa mun edessä, koska muuten se menee vinoon. Myös maahanmeno ja istuminen onnistuvat front-asennossa hyvin. Naksuttelin taas eteenpäin kävelyä, kosketuskepin kanssa tätäkin, käskynä "kävele". Ihan pari toistoa kokeilin välillä ilman keppiä, mutta kävely oli sen verran haparaa, että täytyy tehdä vielä todella paljon kepin kanssa. Olen tosi innoissani tästä, harmi vaan ettei meillä kotona oikein ole tilaa kävelyttää koiraa, niin treenata pystyy vain muualla.

Kävin kerran läpi uuden koreon ilman koiraa, ja siihen tuli heti tosi paljon muutoksia. Jostain syystä mielikuvitus-minä ja -koira liikkuvat paljon sulavammin ja nopeammin kuin todellisessa elämässä! Jalkojen välistä peruutusta ja peruutusta selän takana treenasin vähän enemmän, ja jostain syystä näissä peruutuksissa Voltti oli hipihiljaa ja teki pitkiä, suoria peruutuksia. Edessä olevissa peruutuksissa siltä tulee (ja tuli nytkin) helposti ääntä, ja peruutus on vähän tökkivää. Ehkä pitää kokeilla sitä, etten tuijota koiraa sen peruuttaessa, jos se vaan ottaa painetta mun kyyläyksestä.

Linkki videoon (lopussa kävele-temppua jos et kaikkea jaksa katsoa)


Koska oli tilaa ja musiikkia, tein paljon omaa liikkumistreeniä tuttujen temppujen muodossa (pujottelu, minua, kepin kierto). Mun kiertämistä olen treenannut viime aikoina paljon, ja se on taas vähän parempi kuin ennen treeniputkea. Teetin kierrättämistä sekä mun seistessä että istuessani lattialla. Oli hauskaa kokeilla erilaisia liikkumisia ja käsienheilutteluja, vaikka ne onkin videolla osa aika nolon näköisiä :D Toisaalta mun pitäisi oppia heittäytymään kunnolla ja tekemään oma liikkuminen paljon rohkeammin ja mieluummin liian överisti, jolloin ne vähän hölmötkin liikkeet näyttävät paremmalta. Tärkeää on myös opettaa Volttia paljon enemmän mun liikkumiseen.

Kokonaisuutena treenistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka olinkin aluksi vähän väsynyt. Ohjelmaan pitää tehdä paljon muutoksia, ja mun täytyy käydä treenaamassa liikkumista etenkin kepin kanssa itsekseni vielä hirveästi, mutta eiköhän tästä vielä hyvä avo-koreo tule!

16.1.2019

Treenikauden aloitus


Maanantai-iltana oli vuoden ensimmäiset ohjatut treenit. Tein urotyön ja kävelimme Voltin kanssa hallille, huh! Matkaahan ei siis ole kuin kolmisen kilometriä, mutta Konalantie on aivan kammottavan ikävystyttävä käveltävä, ja lisäksi pehmeä uusi lumi ja sen alla oleva liukas jää hidastivat kävelyä. Mutta tulipahan lenkkeiltyä, kun lisäksi kävelimme kotiin Pitäjänmäestä.

Voltti vihaa.
Voltti oli ihan todella innoissaan treeneihin pääsystä, eikä hallilla enää muistanut mököttää siitä, että puin sen sekä haalariin että korvahuppuun uuden lumen takia :D En kauheasti ehtinyt sitä rauhoitella ennen omaa vuoroa, mutta vuoron aikana ja jutellessamme kouluttajan kanssa palkkasin sitä paljon paikoillaan odottamisesta. Unohdin käyttää siinä-käskyä, mutta muistan sitten ensi kerralla.

Aloitimme sivulletulolla, jota olen tehnyt alustan kanssa korko-tempun kautta. Homma oli vähän säätöä, ja Voltti tarjosi kovasti uusia temppuja, eli myötäpäivään pyörähdystä ja leikkiinkutsuasentoa. Näitä ollaankin joululomalla kovasti naksuteltu, ja pyörähdykset eri suuntiin Voltti alkaa erottaa jo tosi kivasti! Sivulletuloon sain neuvoksi käyttää korko-käskyä myös sivulletuloon, kun koira kerran sillä pyörii, mutta en kyllä sitä halua tehdä. Taidan ennemmin vain aluksi aina naksutella alustalla pyörimisestä ilman mitään käskyä. Lisäksi olisi kuulemma ehkä fiksumpaa käyttää alustana esim. kirjaa hiirimaton sijaan, koska kirja on helpompi hahmottaa. Pointti. Kolmantena neuvona oli palkata koira ensin sivulta, sitten heittää nami johonkin kauemmas alustasta, jotta koira joutuu hakeutumaan sivulle eri suunnista ja vähän kauempaakin. Tämä otetaan ehdottomasti mukaan treeneihin!


Katsoimme myös liikkeestä seisomista, jota niin ikään vähän treenattiin ainakin viime viikolla. Silloin Voltti vain istui istumisen perään, ellen fyysisesti pysäyttänyt sitä namilla, tai heittämällä palloa. Nyt seisomiset olivat jo paljon parempia, ja ajattelinkin ääneen, jotta yleensä selkeät takapakit indikoivat sitä, että koira alkaa oikeasti sisäistää asian ja seuraavalla kerralla osaa taas hitusen paremmin. Eipä siinä muuta kuin toistoja, toistoja ja pari toistoa vielä lisää. Stopit ovat kyllä jo nyt kivan napakoita.

Aikaa oli vielä jäljellä vaikka ja kuinka, joten jatkettiin vielä merkin kiertoon. Merkinkiertotreenit olivat ihan karmeat silloin joulukuun alkupuolella, mutta kun pahimmat höyryt oli päästelty, Voltti oli ihan kivassa mielentilassa. Alkuun se ei löytänyt merkkiä, mutta lähdimme korjaamaan asiaa sillä, että koutsi kävi näyttämässä merkin koiralle. Kierrot oli näytön jälkeen todella tiiviitä ja suoraviivaisia! Ohjeeksi tuli vaihtaa merkin paikkaa ja käydä näyttämässä sitä, silloin siis kun on avustaja paikalla. Yksin ollessa pitää vaan helpottaa, sillä on ihan turha painostaa koiraa kiertämään jos tehtävä on sille liian vaikea.

Loppuun katsottiin vähän kaukoja, joissa oli juoksemisen jälkeen vähän enemmän virtaa :) Vinoutta pitäisi korjata, ja koittaa luopumisen kautta päästä eroon nameista. Kivat treenit, hyvillä mielin taas jatketaan tokoiluja!


12.1.2019

Vuoden vaihtuessa





Joulukuun viimeinen ilta kului ihanan leppoisasti kavereiden kanssa leffoja katsellessa, juorutessa ja pelatessa. Olin itse liikkeellä autolla Voltin takia, jottei a) kukaan ammu sitä raketilla bussipysäkillä ja b) kukaan oksenna sen päälle bussissa. Vielä pari vuotta sitten biletin vuodenvaihteen aikana aamuun asti, mutta enää ei kyllä jaksa. :D Kivaa syödä sipsiä ja karkkia, mennä aikaisin nukkumaan ja herätä uuteen vuoteen ilman krapulaa tai morkkista. Vaikka Voltti ei ulkona edes huomannut raketteja, niin en halunnut viedä sitä mahdollisesti säikkymään jonkun idiootin maata pitkin ampumia paukkuja. Sisällä ollessamme sillä oli niin kiire kiehnätä kaikkien sylissä, ettei se korvaansa lotkauttanut ikkunan takana räiskyville ilotulitteille.



Vuoden vaihtuessa olin koiran kanssa sisällä, kun muut lähtivät katsomaan raketteja ulos. Hetken siinä karkkiähkyssä mietin sekä mennyttä että tulevaa mun paras kaveri sylissä rötköttäen. Vuosi 2018 oli ihan mieletön harrastustulosten osalta; Voltti ei ole vielä kahta vuottakaan, ja se on jo kisannut koiratanssin avoimessa luokassa, saanut alokasluokasta 4 kunniamainintaa (ensimmäinen mitätöity alaikäisyydestä johtuen, toim.huom.), suorittanut sekä taipumuskokeen että vesityökokeen ja saanut 1-tuloksen tokon alokasluokasta. Kyllä on muuten täyttynyt kaikki toiveet ja vähän ylikin!

En ole muutamaan vuoteen enää asettanut mitään tavoitteita harrastusrintamalla, sillä niiden täyttymättä jääminen harmitti vuoden lopussa aina kovasti. On vaikeaa tietää etukäteen, kuinka vuosi lopulta menee, pysyykö koira terveenä ja hengissä ja minkä verran jaksaa sitten lopulta itse panostaa harrastuksiin ja treeneihin. Olen vähän semmoinen maanis-depressiivinen mitä koiraharrastuksiin tulee, sillä joskus ei tee mieli edes ajatella koirankouluttamista, ja joskus taas tykitän menemään kahdet treenit päivässä kolmen viikon ajan putkeen. Tänä vuonna innostus on tosin ollut yllättävän tasaista, ehkä myös siksi, että koekäyntejä on ollut niin paljon. Toki Volttikin on nyt jo sen ikäinen ja tasoinen, että sen kanssa voi "oikeasti treenata" eikä vain opettaa, mitä tarkoittaa istu ja maahan.



Mun haaveet Voltin kanssa ovat valionarvo koiratanssissa ja tokossa sekä tulos metsästyskokeesta, kaikki tämä "sitten joskus", ja kunhan edetään kohti niitä haaveita, niin olen tyytyväinen. Toisille sopii paremmin osatavoitteiden asettaminen, itse en tällä hetkellä koe sitä tarpeelliseksi. Mulla on niin nuori koira, ettei meillä ole kiire mihinkään :) Suunnitelmia tälle vuodelle toki on, ensinnäkin paljon koulutusviikonloppuja ja -leirejä, koska ne on niin kivoja!

Alkuvuosi mennee ainakin kisojen osalta rauhallisemmin, koska haluan kunnolla paneutua koiratanssin kisatyöskentelyhaasteeseen. Tokossa voitaisiin alokasluokan koularia yrittääkin, mutta mihinkään Vantaata pidemmälle en tällä hetkellä jaksa tokon perässä lähteä, eikä ainakaan alkuvuodesta ole kisoja pk-seudulla. Avoin luokka on niin paljon haastavampi sekä liikkeiden määrässä että suorituksen pituudessa, että luulen, ettei Voltti ole siihen vielä valmis ennen syksyä, jos silloinkaan.


Voltti on myös tarkoitus terveystutkia: luusto nyt keväällä, silmät syksymmällä. Polvet mua vähän arveluttaa, koska ne vielä loppukeväästä sai helposti menemään sijoiltaan, mutta oli ne mitä oli, niin niillä korteilla mennään mitä meille on jaettu. Haluaisin myös luonnetestata Voltin kesällä, kun se on täyttänyt kaksi vuotta. Olisi mahtavaa osallistua syksyllä cockeriderbyyn, kun on vika mahdollisuus (derby on koirille jotka ovat korkeintaan 2-vuotiaita ja joille kausi on eka koekausi), mutta vielä kaikki on ihan auki. Katsotaan, miten treenit etenevät ja missä lajeissa tänä vuonna startataan, jos missään. Tai kyllä me nyt jossain startataan, mä olen niin kilpailuhenkinen :)

Vauhdilla tulevaan!

11.1.2019

Vireenhallintaa ja lomailua



Vuoden vikat ohjatut treenit olivat Ansun kurssilla ennen joulua. Mä lähdin treeneihin vähän epäileväisin mielin, kun edelliset ohjatut olivat menneet niin huonosti, mutta Voltti yllätti olemalla kivasti kuulolla ja suht hiljainen koko treenien ajan.

Pyysin neuvoja rauhoittumisen opettamiseen, ja treenien ajan palkkailin kovasti Volttia siitä kun se rauhassa istui paikoillaan. Koutsi neuvoi opettamaan sille jonkun taukokäskyn (joka Voltilla toki on) ja myös käyttämään sitä (jota en toki ole tehnyt). Lisäksi etenkin hallilla olisi hyvä rauhoittaa koira aina välillä tauolle, etenkin vauhtiliikkeiden jälkeen. Tällöin se oppii myös vireenhallintaa vähän siinä vahingossa sivussa, mikä tuommoiselle huithaipelille on tärkeä taito.

Kokeiltiin vauhtiliikkeenä ruutua, joka oli hieno! Ensimmäinen toisto oli tyhjään ruutuun, jonne Voltti juoksi täysiii ja myös pysähtyi todella hienosti käskystä. Toiseen toistoon koutsi vei pallon koiran huomaamatta, joten sinnekin mentiin täysii. Tämän jälkeen otettiin rauhoittumissetti ennen pientä seuraamispätkää. Voltti asettuikin suht nopeasti makoilemaan paikoillaan, kun vaan palkkasin sitä tiheästi.




Seuraamisesta tuli kommenttia, että koira kävelee kuin kakat housussa :D No niinhän se kävelee. Voisi kuulemma kokeilla opettaa rauhallisempaa kävelytapaa, jotta seuraamisesta saisi siistimmän. Tähän koutsi ehdotti kosketuskepin kanssa ison ympyrän kävelyttämistä, ehkä jopa oikealla puolella, jottei koira liikaa yhdistä sitä seuraamiseen. Tämä on ollut aikeissa opettaa muutenkin, joten otetaan testiin.

Tokokokeen jälkeen olemmekin sitten ihan vaan lomailleet. Ensin joululomailleet, ja tämän viikon vielä sairaslomailleet, kun mulle iski vuosisadan flunssa. Ehkä tästä piakkoin palataan taas normaaliin arkeen - tuntuu ihan siltä, kuin olisin maannut kuukauden kotona katsomassa sarjoja ja leffoja, vaikka oikeasti kävin tässä välissä viikon töissäkin. Tällä hetkellä elän Netflix-sarjojen rikosmysteeriulottuvuudessa enkä ole ihan varma, mikä on totta ja mikä ei. xD


Innostuin toissapäivänä vähän fiilistelemään tanssia musiikin kanssa keittiössä, mutta sain aikaan vain pahan mielen mulle ja koiralle. Voltti jääti jotenkin ihan oudosti ja oli hirveän jähmeä, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Sitten suutuin ja tiuskaisin sille, kun se vaan istui ja tuijotti mua silmät lautasina vaikka pyysin sitä pujottelemaan, jonka jälkeen se meni häkkiinsä mököttämään ja sitten tosiaan kaikilla oli paha mieli. Ihan tyhmää. Ehkä kokeillaan musiikki-improilua seuraavan kerran jossain muualla kuin kotona..

Huomenna alkaa arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi (jösses mikä sanahirviö), jännää. Ilmoittauduin myös koiratanssin koulutusohjaajakurssille, joka on helmikuussa. Volttia en ole ilmoittanut mihinkään enkä hetkeen ilmoitakaan. Koitetaan saada treenirytmistä taas kiinni, kun nyt alan pikkuhiljaa olla elävien kirjoissa. Luustokuviinkin piti mennä parin viikon päästä, mutta todettiin kasvattajan kanssa, että mennään vasta huhtikuussa, kun selkäkuvatkin saa virallisina. Turha nukuttaa koiraa kahta kertaa, ja toki pakettina ne kuvaukset saa suhteessa halvemmalla. Vaikka Voltti ei ole agilitykoira, on sillä kuitenkin aktiivinen elämä ja paikoin raskaitakin harrastuspäiviä, joten sama se on se selkäkin kuvata. Kun kerran läpivalaistaan, niin valaistaan sitten kunnolla!


26.12.2018

Tapanintokoissa tottelevaisuuskoeuran aloitus

Whiiiii
Kotiuduimme joulunvietosta jo eilen tämänpäiväisen tottelevaisuuskokeen vuoksi. Voltti olikin Lahdessa sopivasti väsytetty, sillä se ei koskaan oikein malta lepäillä siellä, kun koko ajan joku puuhaa jotain ja Voltinhan on pakko puuhata mukana. Pöhkö kuukkeli vietti puolet joulusta keittiössä takajaloillaan tepsutellen ja jouluruokatuoksuja nuuskien. xD

Olimme ilmoittautuneet iltapäiväkokeeseen, joka alkoi avoimella luokalla klo 12. Tulimme tällöin paikalle, ilmoittauduin ja lähdin käyttämään Voltin pikku lenkillä. Lenkin jälkeen toin koiran sisälle häkkiin odottelemaan ja istuin itse häkin edessä koko avoimen luokan ajan. Juttuseuraa olisi odotteluajaksi varmasti saanut muista kisaajista, mutta jotenkin sosiaaliset voimavarani olivat Lahdessa kuluneet ihan nolliin, joten istuin vain hiljaa itsekseni kuten kunnon suomalainen ikään.

Paikallaolot tehtiin kolmessa ryhmässä, ja me olimme viimeisessä. Voltti joutui makaamaan kahden jättikoiran keskellä, toisella puolellaan iso rescue ja toisella puolella landseer. Onneksi meillä on seurassakin kaikenkarvaista porukkaa, joten erikokoiset ja -näköiset paikallamakuukaverit ovat tulleet tutuiksi. En ollut erityisemmin temputtanut Volttia ennen kehäänmenoa, vaan palkkaillut sitä kovasti katsekontaktista sekä paikallaan makaamisesta tai istumisesta ennen kehäänmenoa; samaa siis, mitä hallitreeneissäkin teen. Hyvä minä, minulla oli aivot!


Paikallamakuuseen siirtyessämme Voltti oli vähän levoton, ja päästi muutaman vinkaisun. Se kuitekin istui ihan nätisti paikoillaan, maahanmenoon tuli valitettavasti tuplakäsky ja koira vielä makasikin vähän vinossa. Pisteitä tuli näiden vuoksi 7,5, mutta se ei mua haittaa, kun itse paikallamakuussa Voltti oli rauhallinen mutta tarkkaavainen, kuten kuuluukin :) Tykkään kyllä tästä nykyisestä minuutin paikallamakuusta, kuten varmaan muutkin kisaajat, se tuntui todella lyhyeltä ajalta.

Omaa suoritusvuoroamme saimmekin sitten odotella, olimme tosiaan toiseksi viimeisenä vuorossa. Voltti sai hengailla myös odotteluajan häkissä, ja vasta kun meitä edeltävä koira oli tekemässä viimeistä liikettä, otin tyypin ulos häkistä ja teetin sillä joitakin sivulletuloja namien kanssa ennen kehäänmenoa. Sain erään katsojan kuvaamaan suorituksen, kiitos kovasti! Linkki videoon

 

Seuraaminen 8,5: paikka vähän heitteli, kontakti katkesi ihan lopussa (tuomari tosin kehui hyvää kontaktia ja muutenhan se olikin hyvä). Tuomari sanoi että häntä heilui niin, että koko koira heilui :D

Liikkeestä maahanmeno 9: seuraaminen oli karseeta! Voltti oli lähdössä varmaan ruutuun tai jotain, edisti törkeästi. Maahanmeno oli tosi hieno.

Luoksetulo 10: jee ei ollut edes vino :) Oli kiva kun koe lopetettiin luoksetuloon, saa koirille vielä loppuun vauhdin päälle!

Kapulan pito 9,5: Hyppäsi ottamaan kapulan suuhun, tuomari olisi halunnut että istuu koko ajan. Vinkui ihan todella hiljaa, tuomari ei kuullut. Muuten hyvä, rauhallinen pito ja siisti irrotus.

Kauko-ohjaus 8,5: tuli vähän eteenpäin, meni aluksi sivulta maahan vinoon.

Estehyppy 9,5: vino loppuperusasento, oli melkein poikittain mun sivulla.

Kokonaisvaikutus 9: tuomari kehui iloista, reipasta koiraa ja mun rauhallista ja siistiä ohjaamista. Ei tullut moitteita yhdestä liikkurin perään karkaamisesta. Seuraamisen sanoi riittävän alokasluokkaan hyvin, mutta ylempiin kannattaa vielä hioa.

Yhteensä pisteitä siis 176,50, 1-tulos ja 3. sija yhdeksästä alokkaasta! Mahtavaa! Onneksi lähdettiin, Voltti oli ihan oma itsensä kokeessa eikä yhtään semmoinen ihme laamailija :) Kehuin sitä liikkeiden jälkeen ja välillä rapsuttelin, mutten uskaltanut liikaa riehuttaa, ettei pieni kuukkeri räjähdä maata kiertävälle radalle. Kun tuomari kävi läpi pisteitä ja kommentoi suoritusta tehtyämme kaikki liikkeet, rapsuttelin ja vähän riehutinkin Volttia, ja kehän ulkopuolella en enää erityisemmin antanut mitään superpalkkaa. Laitoin vain Voltin häkkiin ja heitin muutaman namin perään. En tahdo tokoonkaan opettaa mitään hillittömiä palkallejuoksemisia tai etäpalkkaa, kun Voltilla on kuitenkin työmoraali kohdallaan. Tahdon, että se on kehässä mun kanssa tekemässä hommia eikä haikailemassa palkkojen perään. Möllitokoissahan voi käydä sitten palkkailemassa kehässä, jos sille on tarvetta.

Sivulla kävelemisestä sain välillä muistuttaa vähän tiukemmalla äänensävyllä, ja alkuperusasentojen ottaminen oli välillä vaikeaa. Tuntui, että koira oli koko ajan ottamassa ruutuun- tai eteenlähetysasentoa, ja se kyttäsi jatkuvasti jotain kohdetta, johon lukita katse. Jouduin pari aloitusperusasentoa korjaamaan tämän takia, kun pelkäsin, että Voltti ei kuule yhtään minkä käskyn annan sille, vaan singahtaa saman tien vaan jonnekin.. Luurasin koiraa pari kertaa käyttämällä kättä taskun lähellä, jotta se luulisi että otan namin käteen, ja sen jälkeen perusasennot onnistuivat. Tästä avusta tosin pitää hankkiutua eroon, se oli semmoinen hetken päähänpistosta tehty purkkapaikkausratkaisu.

Violetti hetki <3
Voltti myös äänteli välillä, videolla kuuluukin seuraamisessa hitaaseen käyntiin siirtymisen kohdalla vänähdys. Liikkeiden aikana tuli muutenkin vähän jotain kähkätystä tai pikku piippausta, mutta tuomari ei niitä tainnut kuulla, olivat sen verran hiljaisia. Veikkaan syyksi mun jännitystä ja tietty pikku kierroksenpoikasia. Kokonaisuudessaan olen näistä pikkujutuista huolimatta oikein tyytyväinen kokeeseen, sillä Voltti teki liikkeiden osalta aivan omantasoisensa suorituksen :) Oli myös tosi ihanaa palata tokokehiin, 2,5 vuotta sitten olen viimeksi ollut Aidanin kanssa kisaamassa.

Jatkoon treenattavaksi:
- perusasennot kuntoon
- palkkaa liikkeiden väleistä
- sivulta maahanmenot suoriksi
- seuraamiseen vähän rauhaa ja pikkuisen kierroksia alas
- perusasentoihin myös rauhaa

Nämä olikin tämän vuoden vikat kisat, eli tähän on hyvä päättää! Saa nähdä, kisataanko ensi vuonna missään, kun tosiaan sen vamppi-lisenssin takia pitäisi olla ainakin 4 koetta käytävänä. Mutta eipä se haittaa, vaikka olisi kisaamatonkin vuosi, mennään fiiliksen mukaan. Tokossa varmaankin haetaan joka tapauksessa vielä kisakokemusta alokasluokasta, Voltti kun on niin nuori, ja tuskin ensi vuoden aikana avo-liikkeet olisivatkaan vielä ihan kisakunnossa. Nyt jatkamme lomailua ja ehkäpä eksymme hallille treenaamaan tässä välipäivinä, kun kerran päiväsaikaan pääsee ja autokin on käytössä :)


24.12.2018

Ihanaa ja hauskaa ja riehakasta ja tunnelmallista joulua!



Toivoo: Tonttu Touho eli Voltti Voldemortti
ps. muistakaa syödä lunta
pps. ei sitä keltaista, siitä toi aina suuttuu

Oi, en yhtään tiedä miten se rusetti tolleen putosi! 0:)
..en yhtään...
derping through the snow
:P
touhoti touh!

<3