5.11.2018

Onnistumisia fasaanijahdissa

Lauantain tihkusateessa kurvailimme tiemme Somerolle fasaanitarhalle, jossa olimmekin Voltin kanssa ensimmäisinä paikalla. Ehdimme siis käydä vielä pikku lenkin ennen muiden saapumista ja treenien aloittamista.

Kaikki koirakot paitsi yksi olivat ottaneet aamupäivälle kädestä lähetykset, niin mekin. Voltin vuoro oli vikana, koska halusin sen harjoittelevan odottelua sekä purkaa siitä mahdollisimman paljon virtaa pois. Aamumuumiona olin unohtanut tarkistaa, että meillä on pilli mukana, ja kotiinhan se oli jäänyt - onneksi kanssatreenaaja lainasi meille noutajapilliään päivän ajaksi. Käytiin ottamassa siihen vähän tuntumaa ennen omaa vuoroa tekemällä hakua ja pysäytyksiä tyhjällä pellolla, ja Voltti reagoi myös hajukentässä kivasti pillityksiin. Mua vähän säikäytti pillin kova ääni - mulla on myös noutajapilli Aidanin ajoilta, mutta käytin senkin kanssa enemmän spanielipilliä, koska se on kivemman värinen xD Ulkonäkö ennen kaikkea hei!


Vuoroa odotellessa tuli hyvää harjoitusta paukkujen ja lentävien lintujen katselemiseen, ja ekalla kerralla Voltti rykäisikin itsensä laukauksesta remmin päähän riehumaan. Tainnut vähän ehdollistua siihen, että laukauksesta tulee nouto.. Toisella kerralla se jo istui nätisti paikallaan ja palkkasinkin siitä. Voltti vinkui koko päivän kaikki odotteluajat, mikä harmitti mua hirveästi. Maailman ärsyttävin ominaisuus koirasta, ja kokeissa siitä taidetaan rankaista parhaimmillaan heittämällä koira ulos kokeesta. Sateen tauottua iski hirveä tuuli, joten voi olla, että läpimärkä koira kitisi myös kylmyyttään.. Pidin sillä odotteluajat Pomppaa päällä, ja ainakin silloin tärinä väheni jonkin verran. Kotimatkalle se sai päälleen JumppaPompan lämmittämään, ja kotona koira olikin kivasti jo kuivunut.

Omalla vuorolla tehtiin jonkin verran hakua ennen linnulle päätymistä. Haku oli kyllä tosi löysää ja Voltti lähinnä tepasteli mun vieressä. Lintua lähestyessämme Voltti alkoi kovasti painaa sitä kohti, ja mä taas kauheasti kutsuin koiraa pois ja varmistelin että se pysyy hallinnassa. Sain kanssatreenaajalta vinkin, että koiran oikeastaan kuuluisikin johdattaa mut linnulle, ja liikaa ei kannata kutsua sitä pois linnun luota. Parempi olisi opetella lukemaan koiraa ja näkemään, milloin se on lähestymässä riistaa, jolloin voi itse liikkua vähän ripeämmin koiran perässä riistalle.

Lähellä pusikossa kykkivää linnunpitäjää pillitin Voltin istumaan, ja se istuikin kiltisti kun lintu heitettiin ilmaan ja ammuttiin. Syöttelin Voltille paljon nameja, ja se istui rauhallisesti vinkumatta paikallaan. Valitettavasti lintuun tuli huono osuma, eikä Voltti tietenkään päässyt haavakkoa hakemaan, joten nouto jäi tekemättä. Tällöin se alkoi myös kitistä, kun ihmiset alkoivat huudella keskenään että tippuiko se lintu vai ei. Toisaalta on tärkeää tottua myös siihen, että aina ei ylösajosta tai laukauksestakaan tule noutoa! Voltti oli vika koira, joten siirryimme haavakon etsinnän jälkeen lounaalle. Mukana ollut aikuinen koira sai paljon töitä, kun kakarat vuorotellen sössivät omat suorituksensa :D


Lounaan jälkeen kokeiltiin sitten tietolintua ilman heittäjää, ja lintu vietiin vähän korkeampaan heinikkoon kykkimään. Ennen omaa vuoroa herättelin Volttia istumiseen tekemällä muutaman daminheiton sivummalla, ne olivat kivoja.

Itse tilanteessa mukana käveli ja mua neuvoi kanssatreenaaja Henna, kiitos kovasti siitä! Tehtiin Voltin kanssa hakua lintua kohti, ja kun se sai siitä hajun ollessamme jo suht lähellä, otin vähän reippaampia askeleita. Jäin kuitenkin liian kauas koirasta, ja vaikka se pysähtyi ylösajoon todella hienosti pillistä, laukauksesta se otti ja lähti suoraan noutoon. Mä tietty tyhmänä karjuin perkelettä ja saatanan rakkia sen perään, mutta sinne se kääpiö kirmasi korvat liehuen etsimään tirppaa. Tälläkään kertaa se ei kuitenkaan ottanut lintua suuhun ennen kuin toinen koira kävi lähellä pyörähtämässä, mutta nyt lintu tuli todella pitkän matkan takaisin ja sain sen Voltilta (pikku ylpeilylenkin kautta) suoraan käteen :) Voltti saikin siitä useamman kourallisen nameja palkaksi!

Joo, edelleen on uimakausi!
Oli siis onnistunut ja kiva päivä, ja nyt saakin nämä opit hetkeksi jäädä hautumaan, seuraavaa kertaa ei siis vielä ole sovittu. Juttelimme vielä treenien jälkeen ja kuulemma kauheasti ei välttämättä ole tarvettakaan treenata riistalla aidossa tilanteessa, kun koiralta kuitenkin kaikki osa-alueet onnistuvat. Mä haluaisin tietty, että Voltti nostaisi linnun heti eikä jäisi sitä ihmettelemään, mutta meillä on onneksi pakkasessa muutama fasu odottamassa sitä, että päästään jonkin toisen koirakon kanssa treenaamaan ja käyttämään mahdollista kateuskorttia. Eihän sitä ylösajo-osuutta noutoon tarvitsekaan.

Paukkunoutoon sain sellaisen neuvon, että periaatteessa se on vain häiriön ja paikallaoloajan lisäämistä: ylösajosta ja laukauksesta noutolupaan on kuitenkin todella pitkä aika, joten voi olla, että koira ei vain ole tottunut odottamaan ylösajosta niin pitkään. Lisäksi olin tietty vähän liian kaukana koirasta, eikä mun henkinen yliote ehkä riittänyt niin pitkälle. Eli lääkkeeksi tähän tulisi istuttaa koiraa ylösajon (dameilla tehdyn) jälkeen paljon pidempiä aikoja paikallaan ennen noutoa, ja lisäksi tietty tehdä niitä paljon pidemmältä välimatkalta. Tällöin riistatilannekin on varmaan helpompi, kun odotus ei ole enää niin pitkä verrattuna treeneihin.


Kotimatkan Voltti nukkui sikeästi, ja kotiin päästyämme veinkin sen melkein heti yöksi hoitoon halloween-juhlien takia. Sunnuntaina se ehti olla kotona muutaman tunnin ennen kuin lähti taas hoitoon, tänään Voltti on nimittäin taas koulussa käymässä työkaverin tytön kanssa. Aika haipakkaa hänellä siis ollut, onneksi ennen viikonloppua se saa olla rauhassa kotonakin. :D Mulle meinasi tulla vähän huono omatuntokin siitä, kuinka paljon Voltti joutuu ramppaamaan eri paikoissa hoidossa, mutta kun se eilen haistettuaan hoitajansa parkkiksella melkein räjähti riemusta, omatunto ei enää kolkuttanut. Voltti on niin symppis <3

Lauantaina mennään Lahteen viettämään isänpäivää, ja nyt saakin viedä ihan fasaanipaistit juhlapöytään! Sunnuntaina ajelemme Jyväskylään vähän koiratanssimaan ja hoitamaan muita bisneksiä, ja ma-ke olen lomalla. Ihanaa, viime viikonlopun jäljiltä tuntuu etten muuta kaipaisikaan kuin hetkeä ihan rauhassa kotona koira kainalossa.

Väskä pieni suuri metsästäjä. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!