10.6.2018

Onnistumisia ja epäonnistumisia


Loma on ihan parasta: pihalla löllymistä, kirjojen lukemista (Harry Potter <3), joutenoloa ja pitkiä iltalenkkejä sekä vielä pidempiä aamu-unia. Voltti on päässyt välillä lenkin varrella uimaan, ja vähän useammin treenailemaan.

Noudot


Eilisiltana kävimme Talinhuipun koulutuskentällä treenailemassa noutojuttuja eräässä FB-ryhmässä heitetyn haasteen innoittamana: kolme markkeerausta ja yksi muistinouto samaan paikkaan. Mun heittotarkkuudella "sama paikka" oli semmoinen kolmen metrin säteinen ympyrä, mutta hienosti Voltti poimi kaikki talteen. Läpsäytin joka heitolla lakipisteessä käsiä yhteen, eikä se enää hämännyt koiraa katsomaan poispäin lentävästä damista. Kolmen markkeerauksen jälkeen heitin yhden damin muistiksi, siirryttiin vähän eri kohtaan kentällä, ja tein uuden markkeerauksen eri suuntaan. Tämä oli oikein hieno, ja mikä parasta, myös muistinoutodami löytyi pienen etsinnän jälkeen!

Sitten tehtiin vähän haun tyyppistä: kentällä oli lyhyt nurmikko, mutta Voltti oli niin kierroksilla, että kirmaili siinä siksakkia oikein innoissaan. Jokunen käännösvihellys, ja pari pysäytystä niin, että heitin damin mun sivulle noudettavaksi. Pysähdykset oli tosi kivoja - kunnes ihan vierestä lähti liikkeelle jänis, ja koira tietysti perään, hidastamatta vauhtia lainkaan.. Mä pillitin taas ihan turhaan, olisi pitänyt tajuta lopettaa se aikaisemmin. Kun jänis pääsi kentän aidanraosta pakoon, mä hetkeksi säikähdin että mahtuuko koirakin siitä, mutta onneksi se jäi vain pyörimään aidanvierustalle ja etsimään jälkiä. Vasta mun karjaisulla ja "tänne"-käskyllä se tuli luo, jolloin pillitin uudestaan. Jäi kyllä vähän tyhmä olo, noinko vähän se sitä pilliluoksetuloa oikeasti arvostaa?


No joo, jänisjahdin jälkeen tehtiin hetki seuraamista, jotta sain hallinnan takaisin, ja siirryttiin toiselle puolelle kenttää jatkamaan noutoja. Onneksi jänö unohtui, kun oli dameja tarjolla, ja loput noudot oli kivoja. Yhdestä eteenmenosta pysäytin, ja koska stoppi oli hieno, heitin palkkadamin mun taakse. Voltti sai ensin hakea sen, jonka jälkeen lähetin sen uudestaan eteenmenoon. Kurssi meni vähän vinoon, eikä Voltti löytänyt damia, vaan alkoi ajautua ihan väärään suuntaan etsimään. Pysäytin, ja ohjasin koiran "hae"-käskyllä ja vartaloavulla oikeaan suuntaan, minne se lähtikin ihan hirveän hienosti! Sitten kurssi taas meni vinoon, jolloin pysäytin uudestaan ja koitin lähettää taakse, ja koska nenä painui heti maahan ja koira meinasi lähteä ihan eri suuntaan, pysäytin sen vielä kerran. Tässä vaiheessa tajusin, kuinka älyttömän kaukana Voltti teki tosi hienoja pysäytyksiä ja ohjauksia (matkaa ehkä 30-40 metriä), ja kehuin sitä hirveästi samalla kun kävelin sen luo palkkaamaan sen namilla. Lähietäisyydeltä pienellä kohdistuksella dami löytyikin sitten ihan helposti.

Lopuksi tein vielä kaksi vähän pidempää markkeerausta tähän samaan kohtaan, ensimmäinen niistä meni etsimiseksi mutta viimeinen oli niin suoraviivainen, että päätin lopettaa siihen. Hyvä minä! Voltin palautukset oli yhtä lukuunottamatta tosi kivoja, ja kerran se istui mun eteen damin kanssa ilman käskyä :) Hyvä mieli jäi, vaikka jänisepisodi ärsytti. Loppulenkillä koitin hakeutua paikkoihin joissa on yleensä ollut jäniksiä ja peuroja, mutta kumpiakaan ei oikein näkynyt, ja siinä peurarinteessäkin Voltti erkani musta aika nihkeästi, kun odotti vain pysäytyksiä ja käännösvihellyksiä. Ihan kiva toki näinkin, mutten silti uskaltanut laskea sitä remmistä, koska saman tien olisi varmaan peura hypännyt metrin päästä ylös..

Yksi pupu bongattiin, ja kun Voltti lähti juoksemaan sen perään kuulematta lainkaan pillipysäytystä, mulla rasahti ja stoppasin flexin ja rempaisin koiran takaisin samalla kun karjaisin sille. Auts, ei ehkä ihan sovi yhteen tämän mun positiivisen koulutuksen ideologian kanssa.. Noh, onneksi koiralla oli valjaat ja "onneksi" niitä jänöjä on niin paljon, että luopumis- ja pysähtymistreeniä voidaan tehdä enemmänkin ja ehkä vähän hallitummin. Onneksi pääsin myös palkkaamaan koiran hyvästä pysähdyksestä silloin, kun lintu pyrähti lentoon ihan sen jaloista! Linnut on paljon helpompia kuin maassa juoksevat elikot, niitä kun ei voi saada kiinni ja niiden lentoa voi kivasti jäädä katselemaan perse penkissä.

Niinkuin tässä, kirjaimellisesti perse penkissä ja kaihoisa katse kohti komean ylilennon tehnyttä lokkia..

 

 Toko ja temput


Tällä viikolla olin varannut hallilta omatoimivuoron, jossa treenailtiin vähän temppuja kisoja varten, ja myös tämäniltaisista kimppatreeneistä käytin loppuajan temppuiluun. Kaikki sujuivat oikein kivasti. Keskityin erityisesti koreon alun paikallaoloon sekä siihen, ettei koira varasta vadille silloin, kun sen pitää tehdä käsien välistä pujottelua, sekä siihen, että se yleisesti kuuntelee käskyjä. Molemmissa treeneissä oli kyllä oikein mainiota suorittamista sekä kuuntelua! Erityisesti peruuttamisesta on ääntely vähentynyt lähes kokonaan, mistä olen tosi iloinen :) Voltti ei myöskään enää tarjoa pyörimistä jos liikkeestä annan sille pakki-käskyn, vaan lähtee heti vipeltämään takaperin. Nyt tekisi melkein mieli olla treenaamatta enää mitään ennen ensi lauantain kisoja, mutta ehkä me jotain pientä vielä iltalenkeillä tehdään.

Tokojutuista aloitin sivuilletuloilla ja seuraamisilla. Olin rakentanut ruudun oven puoleiseen päätyyn ja pyysin treenikaveria viemään Voltille pallon valmiiksi ruudun taakse, ja heti halliin saapuessamme se taisi bongata ruudun. Sivulletuloissa se myös meni heti eteenpäinsinkoamisasentoon - ei hyvä.. Täytyy vahvistaa sivu-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään tekemään seuraamisia tai muita lähellä tehtäviä hommia, ja tänne-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään noutoon, merkille, ruutuun ja kiertoon. Veikkaisin, että tämä ei ole mikään paha rasti, täytyy vaan itse keskittyä siihen.

Seuraaminen oli tosi kivaa! Ihan snadisti tuli jotain märhäysääntä silloin, kun annoin koiralle namin, mutta se on aika yleistä silloin, kun koira on kovin innoissaan. Kiva, kun tämäkin on mennyt eteenpäin ahkeralla treenaamisella: jokunen aika sitten tehdessäni ensimmäisenä seuraamista, oli koira niin kierroksilla, ettei se malttanut seurata ollenkaan. Nyt myös treenikaveri oli häiriönä ja käveli meidän lähellä sen ajan kun tein seuraamista, mutta Voltti ei hänestä välittänyt.

 

Ruutuun päästiin seuraamisen jälkeen, ja sinne mentiin toki hippulat vinkuen. Tyhjään ruutuun lähetin koiran kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmilla kerroilla se vähän kierteli ja kaarteli ja pysähteli ennen ruutuun eksymistä. Viskasin kuitenkin pallon sille palkaksi, katsotaan jääkö varmistelusta tapa vai meneekö se ohi, kun koiralle tulee osaamisen myötä varmuus liikkeeseen.

Tauon jälkeen teimme paikallaoloja, ensin maaten ja sitten istuen. Maaten makuu oli tosi hieno, kävin kerran nopsasti piilossa kääntymässä ja pari kertaa menin melkein toiseen päähän hallia, mutta Voltti makasi sfinksinä paikoillaan. Se pysyi tosi hienosti, vaikka vierustoveri lähti juoksemaan ohjaajan perään ja vähän haukahtelikin mennessään - siitä Voltti sai monta namia! Vaihdoimme paikkaa ja teimme vielä nopean istumisen, sekin oli kiva ja rauhallinen. Ihanaa, kun Voltti on niin vauhdikas ja virtaisa tättähäärä, mutta silti se jaksaa keskittyä istumaan paikoillaan hiljaa ja rauhassa. Hieno pieni mies <3

Hän osaa myös hirveän rennosti ja söpösti poseerata <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!