11.1.2018

Talla pohjaan, Jeesus ohjaa


Otsikon slogan pätee sekä valokuvaukseen että koirankoulutukseen. Ainakin Voltin mielestä.

SIIS OMG KÄSSÄÄTTEKS AURINKO HEI APUALOL KUIN EBIN
Sunnuntaina Espoon taivaan valtasi valoilmiö, joka sai ihmiset ja eläimet sekaisin, mukaanlukien minut ja Voltin. Olin laittanut herätyksen kerrankin ajoissa viikonloppunakin, sillä kuten kaikki muutkin näin tammikuussa, olen näköjään aloittanut uuden elämän (puoliksi vahingossa). Uudenvuodenpäivänä päätin kokeilla, kuinka pitkään pystyn olemaan ostamatta herkkuja kotiin. Uljaat muotoni ovat nimittäin olemassa ihan syystä, ja herkuttelu on viimeisen vuoden aikana riistäytynyt käsistä. Kaikki oikeastaan lähti siitä kun Aidan kuoli, ja loppua ei näkynyt ennen kuin nyt. Reilun viikon olen onnistunut kulkemaan herkkuhyllyjen ohi kaupassa, mistä olen aika hitsin ylpeä. Jännä nähdä, millaiseen tilanteeseen tämä testi loppuu, eli mikä on sellainen hetki, kun on aivan pakko saada ostaa suklaata.

JA SIT MÄ FLIPPAAN
Takaisin asiaan: lähdettiin sunnuntaiaamuna lenkille hyvissä ajoin nauttimaan auringosta, kuten puolet koko pääkaupunkiseudun asukkaista. Suuntasimme golfkenttää kohti, ja lenkin puoleenväliin asti räpsin ihan urakalla kuvia Voltista. Voltti meni täysiiiii. Se sai olla tosi paljon vapaana, mutta välillä joutui flexiin. Pari ikävää kohtaamista sattui: ensimmäisessä kultsu kirmasi golfkentältä meidän luo, kun rymyttiin reunalla olleessa pusikossa. Kenellekään ei käynyt mitään, mutta Voltti ei kuunnellut luoksetulokäskyjä :( nappasin sen sitten valjaista syliin sen haistellessa kultsua.

Kyllä kiitos herkku
Toinen kohtaaminen oli, kun hiukkasen treenasin temppuja Voltin kanssa lenkin loppupuolella. Aurinko paistoi matalalta ja näkyvyys vastavaloon oli olematon, mutta niin vain Voltti bongasi kauempana juoksevan jättiläiskoiran ennen mua ja lähti kirmaamaan sitä kohti pallo suussa. Kutsuhuudot kaikuivat kuuroille korville, mutta VOLTTI PERKELE!!! toimi, ja pentu teki uukkarin ja juoksi mun jalkoihin. Tyhmyyksissäni en huomannut sitä palkita kunnolla, mutta olihan sillä jo pallo suussa. Näistä kohtaamisista huolimatta oli aivan ihana lenkki!


Maanantain ohjatuissa treeneissä aloitimme purkamalla Voltista vähän energiaa eli harjoittelemalla juoksusta pysähtymistä. Voltti sai kirmata hallissa vapaana ja mä käskin sitä odottamaan. Ei ollut kauhean hyviä suorituksia ennen kuin tajusin käskyttää vähän terävämmin ja viskaamaan pallon nopeammin (veikkaan, että pallo aiheutti mua kohti valumista). Voltti oli myös tuhma ja kävi härkkimässä vuoronsa lopettanutta koiraa hallin reunalla, sai ansaitusti rähähdyksen ja juoksi hippulat vinkuen takaisin mun luo. Tyhmä Voltti, taisi siellä irtilenkillä tajuta, että toisia koiriahan voi härkkiä.


Toisena juttuna vähän ruutua, koutsi vei pallon ja Voltti haki sen pois. :D Yritettiin tehdä niin, että koira ei näe pallon vientiä, mutta se lurjus lunttasi mulla olleista nampoista huolimatta! Mutta taas mentiin täysii ruutuun. Ihan pieni piiip kuului ennen lähetystä, mutta itse liikkeessä ei onneksi tullut ääntä.

 Seuraavaksi seuraamista, kun pahimmat höyryt oli juoksutettu koirasta pois. Meni kivasti, loppupätkä tehtiin myös ilman keppiä ja sekin oli oikein hyvä. Koutsi käski palkata vaihtelevasti muutaman askeleen ja vähän pidempien pätkien välillä, sillä Voltti ennakoi jo palkan kohtaa pomppaamalla parin askeleen jälkeen.

Voltti esitteli kesken seuraamisen hienoa peruuttamistaan, joten loppuun kokeiltiin vähän luoksetulon stoppia niin, että Voltti saa kesken kaiken peruuttamiskäskyn. Kiva, kun tällä koutsilla on näitä vähän erilaisia lähestymistapoja liikkeisiin! Tiedän ainakin yhden koiran, jolle tämä taktiikka tuotti tosi hyvän pysähdyksen. Ideana siis, että pysähtyminen opetetaan peruuttamisen kautta: ensin koira käsketään kesken luoksetulon vain peruuttamaan, sitten peruuta+seiso, sitten seiso+peruuta. Muutama toisto kokeiltiin, ja meni hyvin heti kun mä laitoin kädet selän taakse enkä tehnyt ainaisia pakkoliikkeitä ja heilumisiani, jotka häiritsivät koiraa ihan hirveästi.. Mutta tämä menee ehdottomasti jatkotutkiskeluun ja -kokeiluun.

öhhöhöhö keppi
Saatiin myös kehuja siitä, että Voltti on kehittynyt hirveästi tämän kurssin aikana (loka-marraskuun vaihteesta). Niinhän se onkin :) kuulemma etenkin tuo seuraaminen on mennyt harppauksilla eteenpäin. Kiitos Kompassi-treenien ja siellä leikkimisen, Voltti toi mulle tällä kertaa palloa koko ajan syliin asti ja hyppäsi oikein vasten sitä esittelemään.

Voltti on kyllä hirveän ihana harrastuskaveri ja aivan älyttömän lupaava! Muistan, kuinka Aidan ei tämän ikäisenä malttanut leikkiä vieraissa paikoissa tai muutenkaan malttanut tehdä oikein mitään, ja siitä kuitenkin tuli tosi kiva ja innokas treenikamu. Nyt mulla on pentu joka on hulluna leikkimiseen ja herkkuihin ja osaa jo vaikka mitä ja haluaa näyttää, mitä osaa. Ihan mieletön tyyppi, ei parempaa voisi toivoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi!