13.8.2018

Mätsärivoitto ja sorsanoudon kenraaliharkka

Tuntuu, että viime mätsäristä on ikuisuus! Kesä- ja heinäkuussa ei ole ollut yhtäkään, johon olisimme päässeet. Lauantaina kuitenkin järkättiin mätsäri Kaaren takana olevalla parkkiksella, ja kun sinne niin kivasti pääsee meiltä yhdellä bussilla, lähdettiin pitkästä aikaa mätsäilemään.

Pienissä aikuisissa oli lähes 30 koiraa, joten odottelua tuli taas ihan tarpeeksi. Tuomari oli mukava ja kävi kaikki koirat kunnolla läpi. Seisotin Voltin pöydällä aseteltuna, maassa annoin sen seistä vapaasti, sillä ehdin perjantai-iltana hiukan naksutella vapaaseisomista näyttelyremmissä. Hienosti Voltti seisoskelikin, häntä heiluen! Myös liikkeet näytettiin pääosin ravilla, muutama iloloikka tosin mahtui mukaan.

Paikalla oli myös yksi wockeri :) Hurjan söpö ja iloinen tyyppi!

Saimme ekasta kehästä sinisen nauhan, mutta sinisten kehässä pääsimme jatkoon, kivaa! Nauhakehässä seisotin Voltin vapaasti, sillä tuomari juoksutti paljon, enkä olisi ehtinyt asetella sinttiä rauhassa. Yllätykseksi meidät sijoitettiin ekaksi :) Sentään joku tuomari ymmärtää Voltin söpöyttä!

BIS-kehää ei tarvinnut kauaa odotella, sillä pienten koirien kehä oli viimeisenä käynnissä. BIS-kehässä vain seisotettiin ja juoksutettiin, ja ilmeisesti kaikki muut tuomarit olivat ihan puusilmiä, kun laittoivat Voltin kymmenenneksi yhdestätoista koirasta. Voltti esiintyi edelleen oikein mallikkaasti sekä aseteltuna että vapaasti, kerran kyllä lähdin itse juoksemaan karkuun, kun huomasin että koiran kuonoa pitävällä kädelläni istui ampiainen.. Hyi. Amppareita oli paikalla ihan hirveästi, ilmeisesti kuhnurit on heivattu ulkoruokintaan. Palkinnoksi tuli pari pokaalia, pari pikkupussia Joseraa, pehmolelu ja erilaisia herkku- ja näytepusseja. Ihan hyvää täydennystä herkkuvarastoihin siis. Mätsärit ovat kyllä kivoja, etenkin kun välillä onnistaakin!


Tämä seisoja voitti mätsärin, oli kyllä tyylikäs yksilö.
Sunnuntai-iltana taas oli vuorossa kenraaliharkka ennen vesityökoetta. Olisikohan tässä hetkeksi uimista riittämiin :) Ajelimme taas kasvattajan kanssa Kirkkonummelle kallioiselle rannalle. Voltti tunnisti paikan ja käveleminen Evan sekä tyttöjen perässä oli ilmeisen haasteellista, ja kitinä alkoi heti, kun järvi tuli näkyviin. Voltti huusi taas treenit läpeensä, sai-raan ärsyttävää, ja mun ärsyyntymisestä sen kierrokset tietty nousevat vielä enemmän. Myös paikallaolossa oli enemmänkin ongelmia, Voltti hilasi persustaan eteenpäin jatkuvasti odottaessaan noutolupaa.. Lisäksi se piti niin kovaa ääntä, ettei kuullut noutolupaa. Huoh.

Pari ekaa noutoa oli vähän meh, Voltti toi sorsan rantaveteen lillumaan ja tökki ja käänteli sitä siinä. Toisaalta se nappasi sorsan vedestä paljon nopeammin ja varmemmin kuin viimeksi, ja otekin oli parempi. Kerran lähdin itse karkuun, jolloin Voltti kantoikin sorsaa tosi pitkälle maalle mun perässä, hienoa! Muutettiin hieman taktiikkaa niin, että kun koira tulee "lilluttamisetäisyydelle", niin lähdenkin vähän peruuttamaan pois. Tällä taktiikalla sorsa tuli mulle asti.

Tälle naurahdin :D Noutajat <3 Kultsuja oli paikalla useampi, labbiksia ja tollereita pari. Flättejä ei yhtään, harmi.
Tauon jälkeen toinen setti otettiin kaislikossa, mutta kaislikossa oli niin matalaa, ettei uimista tullut oikeastaan lainkaan. Sorsa tuli siis vain puoleenmatkaan maalle ja jäi siihen lojumaan. Vika nouto otettiin vähän eri kohdasta, jossa oli jyrkempi ranta ja tästä sorsa tulikin suoraan vedestä käteen. Siihen sitten lopetettiin Voltin osalta, ja kakarat (Voltti ja Caitlyn) pääsivät vielä vähän telmimään rannalla sekä uimaan vapaasti. Video leikeistä

Nyt ei sitten muuta kuin jännittämään itse koetta. Aika moni asia ei vielä ole mitenkään hyvällä mallilla ja osa mennyt jopa huonommaksi tässä treenien edetessä (ääntely, odottamisvaikeudet ja malttamattomuus), mutta eipä muuta kuin soitellen sotaan (tässäkin lajissa). Onneksi ei myöskään ole aikeissa vielä lähteä oikeisiin metsästyskokeisiin, niin jos koe ei menekään läpi, niin sitten menee myöhemmin.


Vasemmanpuoleinen vinttikoira ihastutti värityksellään!
Myös parkin väriset lapparit ovat aina viehättäneet

9.8.2018

Sorsintaa


Keskiviikkoiltana pakkasin sulatetun sorsan ja Voltin autoon ja ajoimme Kirkkonummelle treenailemaan kasvattaja-Evan kanssa. Evalla oli mukana 3 omaa koiraansa, ajatuksena siis se, että jos sorsa ei Volttia kiinnosta, saa toinen koira hakea sen.

Volttiahan kyllä olisi ainakin uiminen kiinnostanut. Se aloitti huudon heti kun huomasi Evan ja koirat, eikä huuto loppunut treenien aikana ollenkaan. Noutoja tehdessämme yritin odottaa, että koira hiljenisi, ennen kuin laskin sen liikkeelle. Voltti ui sorsan luo hirveää vauhtia, mutta ei oikein meinannut ottaa sitä suuhunsa, lähinnä närppi sitä ja ui sen päällä niin, että lintu upposi, tai tökki sen rantaveteen lillumaan..


Mä olin ehkä jo vähän epätoivoinen, että tuleeko koko hommasta mitään ja pitäisikö vaan perua koe, mutta kun Enya pari kertaa sai napata sorsan rantavedestä ihan Voltin nenän edestä ja sai vielä Evalta nameja palkaksi, alkoi sorsa kiinnostaa vähän enemmän. Lopulta sain kahdesti linnun suoraan käteen, josta tuli tietty superpalkka (kissanruokaa pussista, nam). Jätimme treenit toiseen onnistumiseen, jolloin ei tarvinnut enää edes käyttää kateuskorttia ennen hakua. Sunnuntaina meillä on vielä toiset treenit, ja luulisin, että sen jälkeen on ihan todennäköistä saada vesityö läpi. Kyllähän Voltti suoritukseen pystyy, kunhan vaan ei jää liikaa ihmettelemään tirppaa. Vaatinee myös kunnon lenkityksen ennen koetta sekä tarpeeksi hermoja multa, jotta saan koiran pidettyä rauhallisena, ettei se lietso itseään huutokonserttikierroksille..

Näin jälkiviisaana olisi ehkä kannattanut hankkia ne linnut vaikka heinäkuun alussa, jotta olisi saanut enemmän treenikertoja alle ja siten itselleen varmemman olon. :D Enpä vaan ajatellut asiaa, kun Aidanillakaan ei ollut ikinä mitään ongelmaa vedestä hakemisen kanssa, ja Voltti on riistapukitkin noutanut aina hienosti. Mutta seuraavalla kerralla sitten aloitetaan treenit vähän aikaisemmin!


Vesityöhommien lisäksi pitäisi laittaa tulille myös ne koiratanssitreenit, sillä Akaan tuplakisatkin ovat jo kahden viikon päästä. Olen suunnitellut uuden ohjelman, mutta alkuosassa on vielä viilaamista. Temput ovat tämänhetkisen suunnitelman mukaan vanhoja tuttuja, ainoastaan käsistä tehdyn renkaan hyppääminen vaatii vielä lisätreeniä - onneksi Voltti on hokannut sen aika hyvin ja tykkää siitä. Ajattelin varata pari hallivuoroa tässä ennen kisoja, jotta päästään viileässä ja tilavassa ympäristössä tekemään treenejä. Pohdiskelin myös vapaakortin hankkimista talvikaudeksi, täytyy vaan tsekata että aktiivisuuspisteet riittävät.. Talkootilaisuuksia on kyllä tulossa, kunhan vaan mulla olisi silloin vapaata.

Tänään onkin vuorossa jännyyksiä, nimittäin Koiramme-lehden kuvaukset. Mua haastateltiin lehteen ja Voltti pääsi malliksi, miten hauskaa! Juttu ilmestyy näillä näkymin syyskuun lehdessä, eli kannattaa haalia se käsiinsä, jos haluaa ihkuja kuukkerikuvia nähdä ihan painetussa muodossa.


8.8.2018

Vesitöitä kerrakseen


Viime viikon torstai-iltana lähdimme ensimmäiselle vähän pidemmälle iltalenkille pitkään aikaan (Aslanin kanssa kiersimme lähinnä korttelia ympäri). Pakkasin mukaan keskiviikon treeneistä ylijääneet Naturikset sekä damin ja pillin ja suuntasimme Mätäojan sekä peurarinteen alueelle.

Aloitimme joelta, jossa Voltti pääsi uimaan. Seuruutin sen rantaan, koska vesityökokeessa koira tulee viedä rantaan kytkemättömänä, eikä tässä ollut isompaa ongelmaa. Voltti sai ensin lutrata ihan vapaasti ja juoda, jonka jälkeen heitin sille damin. Heitinkin sen sitten niin komeassa kaaressa, että se jäi joen yllä roikkuvaan puuhun kiinni. :D Voi luoja. Lisäksi säikäytin puun alla lekotelleen sorsan, joka ilmaisi närkästyksensä oikein kovaäänisesti. Voltti alkoi äännellä tässä vaiheessa tosi paljon, joten en sitten päästänyt sitä lähellekään vettä.

Yritin saada damia alas heittelemällä sitä kivillä (sorsa oli jo poistunut paikalta, joten se ei ollut tulilinjalla) sekä löytämilläni karahkoilla. Karahkat olivat valitettavasti just liian lyhyitä, enkä damiin ylttänyt, eikä edes puun ravistelu auttanut. Olin jo niin hiestä märkä ja kyllästynyt koiran riekkumiseen, että päästin sen vielä kerran pulahtamaan ja jätin damin puuhun. Ehkä se sieltä joskus alas tulee, tai joku innokkaampi saa sen irroitettua.

Korppikotka
Purolta siirryimme peurarinteen suuntaan tekemään hakua. Voltti selvästi otti vähän hajua ylempää rinteestä, mutta kuunteli pilliä ihan älyttömän hyvin! Lähettelin sitä oikealle ja vasemmalle, ja se teki hassuja kokkeriloikkia korkeassa heinikossa. Tänään ei tiheä kasvusto haitannut, mutta toisaalta ilma oli viileämpi ja koira läpimärkä, joten ehkä sillä oli riittävästi energiaa puskea läpi ryteiköistä. Yhtäkään peuraa tai pupua en nähnyt, mutta koira tosiaan selvästi haistoi ne, ja silti reagoi pillityksiin lähes välittömästi. Loppuun pysäytin sen keskelle heinikkoa, josta näkyi hädintuskin päälaki ja pyöreät silmät :D, ja viskasin pallon palkkioksi. Pallo putosi niin ettei koira nähnyt sitä, joten sain vahvistettua vähän "tarkkana"-käskyä (ideana se, että käskyn kuullessaan koira haistelee tarkemmin ja tekee työtä enemmän, koska tietää, että osoitetussa kohdassa on jotain).

Viikonlopun Voltti oli hoidossa, sillä mä olin Tallinnassa ja sitsaamassa. Eilen (tiistaina) oli kuitenkin vesityötreenit Hyvinkäällä, kun käytiin raivaamassa koepaikkaa koekuntoon. Me nimittäin päästiinkin mukaan myös 14.8. Hyvinkäällä järjestettävään kokeeseen, mikä on jo aika pian, hui. Mutta sen jälkeen ehtii vielä sinne Orivedellekin, jos ei mene läpi, tai sitten lykätä kokeen johonkin tulevaisuuteen, jos homma on aivan erityisen kaoottista.

Eiliset treenit olivat kyllä kaikkea muuta kuin kaoottiset. Odotellessa Voltti möykkäsi tapansa mukaan ihan riittävästi, mutta itse suoritukset olivat hienoja. Ensimmäinen markkeerausnouto meni vähän mönkään, sillä Voltti yritti metsästää lammen pinnassa olevia vesikasveja ja hävitti damin, mutta loput onnistuivat hyvin. Mukana oli myös starttipistooli, mikä oli tosi kiva juttu! Paukkuihin Voltti ei erityisemmin reagoinut. Damit heitettiin lammen toiselta rannalta piilosta kaislikkoon, ja seuruutin koiran vapaana lähetyspaikalle, eli pyrittiin tekemään mahdollisimman kokeenomaiset suoritukset.


Voltti sai tehdä myös yhden muistin, kun ensimmäinen dami jäi hakematta ja toisen damin noudon jälkeen eka tietty jäi kaislikkoon odottelemaan. Kolmannen heiton Voltti haki vaikeuksitta, ja heittoalueella polskiessaan se oli liikuttanut ekan damin vähän paremmin näkyviin. Tällöin se sai silmät naulittua kaislikossa odottavaan muistiin heti lähetyksessä ja teki hyvän, suoraviivaisen noudon.

Tehtiin vielä toinen setti, välissä yksi pentukoira jätti veteen useamman damin, kun ne taisivat olla hänelle liian kaukana :) Voltti sai hakea nämä eteenlähetyksinä, damit siis olivat valmiina vedessä n. 20-30m etäisyydellä. Ainoa vika oli se, että Voltti halusi aina vaihtaa damin, ja arpoi hetken, ennen kuin sai päätettyä haluamansa noudettavan. Viimeisenä vielä markkeeraus samaan kaislikkoon kuin aiemmin, tämä oikein hyvä.

Tänään käymme vielä Evan kanssa tekemässä treenit sorsalla, sunnuntaina on myös aikomus mennä sorsailemaan. Eilisistä treeneistä jäi kyllä kivan varma ja rento olo, Voltti oli tosi taitava!


2.8.2018

Peltohakua ja muistinoutoja


Lähestyvästä vesityökokeesta innostuneena tilasin Voltille netistä kolme sorsaa sekä ajelin keskiviikkona Ullan (koiraharrastaja.fi) vapaisiin treeneihin. Aslan lähti autoineen kotiin jo tiistai-iltana, mutta sain onneksi työkaverin biilin lainaan, ja lähdimmekin heti töiden jälkeen ajamaan Voltin kanssa kohti Nurmijärveä.

Aiheena oli haku sekä muistinoudot. Olimme tällä kertaa uudessa paikassa, jossa oli valtaoja ihan tien vieressä, eli koiria pääsi viilentämään helposti suoritusten välissä. Meitä oli paikalla 3, eli tuli mun ja Voltin makuun just sopivat tauot settien väliin. Settejä tehtiin niin ikään kolme, kaksi oli samassa paikassa heinikossa ja viimeinen ojanpenkereellä.


Aluksi Ulla aina pudotti damin muistiksi (ja jäi sen viereen seisomaan, jottei koira pääse palkkaamaan itseään hausta karkaamisesta), jonka jälkeen lähdettiin hakuun. Ekalla hakuunlähetyksellä Voltti kävi aina tsekkaamassa damin, mutta muuten se teki ihan tosi hienoja luoveja! Oikein yllätyin, sillä muistissa oli vielä hyvin edelliset treenit, joissa pillikäskyjä piti takoa koiran päähän ihan urakalla. Voltti paineli heinikossa menemään reippaasti korvat liehuen ja kuunteli nätisti pilliä. Aluksi palkkasin jokaisesta käännöksestä, mutta ekan tauon jälkeen palkkasin vain n. joka toisen käännöksen. Tällöin saatiin välillä jo aika makeita kahden käännöksen sarjoja, joissa koira juoksi mun edestä suoraan toiselle puolelle.

Pysähdyspillitykset Voltti teki oikein taitavasti ja terävästi. En käynyt sitä kertaakaan palkkaamassa, sillä se oli vähän kauempana kun pysäytin sen, mutta palkaksi se pääsi tietty hakemaan damin. Damin paikka oli joka kerta hyvin muistissa, ja palautuksetkin olivat mainioita. Kuumuudesta huolimatta ojassa lutraus taisi virkistää Volttia juuri sen verran, että odotellessa siitä pääsi vähän ääniä, ja lyhyessä remmissä kävely oli kovin haastavaa. Palkkailin jokusen kerran kuitenkin kauniista odottamisesta sekä kävelystä.



Viimeinen suorituskerta oli tosiaan ojanpenkereellä, joka oli aika tiheää puustoa ja kasvustoa. Voltille maasto oli selvästi vähän liian vaikea, ja väsyneenä se ei ehkä jaksanutkaan taistella itseään puiden läpi. Toki sen kerran kun se pääsi ojaan asti, se kuljeskeli ojaa pitkin vähän turhankin kauas.. Välillä tehtiin pisto myös pellon puolelle, mutta meno ei kyllä ollut enää yhtään niin hyvää kuin aiemmilla kahdella kerralla. Noudot olivat kuitenkin hienoja. Onneksi meillä on tässä lähellä se Mätäoja, jonka varrella voi tehdä vastaavia treenejä!

Hyvä fiilis kyllä jäi! Voltista tulee vielä kelpo metsästys(koe)koira. Tai no, katsotaan nyt miten se vesityökoe sujuu. Sen verran vauhdikas vesipeto tuo kyllä on, etten usko, että siinä on suurempaa ongelmaa.


1.8.2018

Mökkireissun uimahyppyjä ja tokoilua tropiikissa



Viime viikonlopun vietimme kaverini mökillä Joutsassa, oli aivan ihanaa! Helteet tai itikatkaan eivät erityisemmin häirinneet tuulen vuoksi, ja toisaalta pitkälle yöhön oli ihanaa istuskella terassilla pelailemassa pelejä ja juttelemassa. Voltti käytännössä asui järvessä, haki koko ajan sille heitettyä palloa ja kiehnäsi ihmisten huomiota hakemassa. Uusi linssi pääsi töihin, joten näitä Voltti-kuviahan sitten taas riittää :D Kotimatkalla kiersimme Pulkkilanharjun kautta, jossa oli taukopaikalla tehty hauskoja kivikasoja rannalle ja järveen, joten vielä silloinkin Voltti joutui poseeraamaan. Vähän sille kyllä tuli itku, kun se olisi halunnut vain uida, eikä yhtään istua paikoillaan.


Voltti pääsi myös kanssamme saunaan ja uimaan, oli ihan superhauskaa uida koiran kanssa. Voltti polskutteli ihmisten keskellä ja ui sylistä syliin, sen oli pakko kiivetä koko ajan jonkun olkapäille. :D Ja mikä hauskinta, se oppi hyppäämään laiturilta! Toistaiseksi vain ihmisen tai lelun perässä, mutta eiköhän se siitä muutu, kun koiralle tulee rohkeutta lisää. Oli tosi suloista, kun Voltti touhotti omiaan pihalla, meni rantaan ja lähti oma-aloitteisesti uimaan pikku lenkkiä järveen. Niin onnellinen pieni koira.

Lauantaina pidimme pienet vesinoutotreenit, kaveri heitti laiturilta dameja pidemmälle kuin normaalisti ja Voltti haki (äänen kanssa). Ei siis auttanut, että se oli jo aamupäivän saanut juosta pihalla ja uida sydämensä kyllyydestä. Toivottavasti ei tule tavaksi.. Palautukset oli hyviä, kerran dami taisi pudota kun oli korvassa vettä, joka piti ravistaa pois. En pyytänyt istumista, sillä Voltti joutui tulemaan järvestä vähän kivikkoisesta rinteestä, ja olin vain tyytyväinen, ettei dami pudonnut matkalle vaan tuli käteen asti.

Muutaman linjan ja sokon tein myös maalla, kun vauhtia riitti uimisen jälkeenkin. Pari kertaa Voltti varasti, ja pari kertaa linjat olivat alussa vähän mutkikkaita, mutta dami kyllä palautui joka kerta. Nyt pyysin istumisen palautuksessa, ei ongelmaa.


Voltti ei ihan uskaltanut hypätä xD
Paitsi damin perässä! Kuva: Kaisu Sandberg

Mökkeilyn jälkeisenä maanantaina olikin tokavika tokokerta, jonne mukaan lähti vain Voltti. Pojat ovat olleet töissä mukana, joten Aslan sai jäädä kotiin nukkumaan työpäivän päätteeksi. Aslanin mukana toki tuli hänen korkeutensa auto, jossa on ältsin kätevä lukittava koirakalteri. Mökkimatkan kauppareissukin hoidettiin Heinolan Sittarissa niin, että Voltti jäi varjoon parkkeerattuun autoon luun ja vesikupin kanssa, veräjä lukkoon ja takaluukku auki. Toki myös treeneissä koira sai odotella autossa. Virittelin myös pikkukameran jalustalle kuvaamaan treenejä, tähtäys tosin oli vähän sivussa, mutta näkeehän tuosta jotakin!


Aloitimme seuraamisella, jossa koutsi oli käskyttämässä. Alussa homma meni ihan plörinäksi, sillä olen aina heti sivulletulon jälkeen aloittanut saman tien seuraamisliikkeen. Nyt odottelua tuli paljon enemmän, sillä koutsi tietysti luetteli kaikki perus liikkurin ohjeistukset ennen liikkeellelähtöä. Voltti sitten teki ihan mitä sattuu: lähti seuraa-käskystä juoksemaan eteenpäin, pyörähti ympäri ja höntsäsi jotain muuta omiaan. Useamman toiston jälkeen sitten alkoi jo onnistua, ja pääsin palkkaamaan hyvistä liikkeellelähdöistä. Muuten seuraaminen oli helteestä huolimatta ihan ok, hieman vaisumpi Voltti toki oli kuin normaalisti. Käännöksissä se lörssäsi yhden vasurikäännöksen ja oikeat sekä täyskäännökset olivat vähän löysiä, mutta eipä niitä olla kovin paljoa treenattukaan.

Tauon jälkeen teimme noudon pitoharjoituksia, jotka olivat aika meh. Voltti puri kapulaa, ei halunnut ottaa sitä suuhun ja sylki sen pois, jos laitoin sen suuhun. Täytyy tehdä näitä kotona ja ehkä se on pakko miettiä uudelleen tarjoamisen kautta opettamista, vaikka siitäkään ei tullut oikein mitään joskus alkukeväästä. Onneksi ei ole mikään kiire.

Käsi joka (voisi) koiraa rapsuttaa :<

Tähän väliin otimme paikallamakuut, 2kpl, molemmat 1min. Meitä oli vain kaksi, ja toinen koira karkasi kerran, mutta Voltti pysyi nätisti. Aluissa ja lopetuksissa sen sijaan oli vähän sanottavaa.. Maahan Voltti meni vasta tokalla tai kolmannella käskyllä, ja istumaan nousi vain käsiavulla. Olen yrittänyt ruuanannon yhteydessä treenata sivulta maahanmenoa ja nousemista, mutta pitääkin treenata sitä vähän enemmän.

Loppuun vielä liikkeestä seisomista, jossa saatiin jo muutama oikein kiva suoritus! Jonkin verran Voltti tarjoaa peruuttamista ja heti jos yritin vähentää käsi- tai namiapua, se tarjosi istumista, mutta lisää treeniä vaan, eiköhän se käsky siitä ala koiralle selvitä. Myös pari luoksetuloa tehtiin ja ihan ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä, käytin tänne-käskyä ja reilua käsiohjausta sivulletulossa. Voltti tuli kivasti lyhyenkin matkan laukalla :)



Tänään tai huomenna Aslan lähteekin sitten jo kotiin, nopeasti on puolitoista viikkoa mennyt! Aslan on rento lötköttelijä ja hidas lönkyttelijä, näillä helteillä toki yhtään pidemmät lenkit on tullut tehtyä vasta illalla. Aslan raasulle tulee hiki niin kovin helposti. Se on kyllä jo melkein vakiokalustoa, en enää esim. heräile yöllä kun se käy juomassa ja rötkähtää takaisin makaamaan niin että tanner tärisee :D Kyllä se toinen koira olisi kiva, Volttikin niin tykkää siitä, että on seuraa ja leikkikaveri..

Myös työkaverini ovat ihastuneet isoon ruskeaan, eivätkä meinanneet uskoa, kun kerroin legendoja sen villistä nuoruudesta. Aslan ja omistajansa olivat tosiaan mun ja Aidanin kämppiksiä ekoina opiskelusyksyinä, ja nuori labradori oli kyllä melkoinen tapaus! Mutta kuulemma kertomukset olivat pelkkää panettelua, jotta Volttikin saisi välillä huomiota. Enkä kyllä ehkä itsekään uskoisi, että rento ja jättipäinen möllykkä olisi joskus saanut haukkumis- ja näykkimiskilareita kesken lenkin ja roikkunut ihmisten takinhihoissa ja housunpersauksissa hepuloinnin yhteydessä..



24.7.2018

Oikein onnistuneet vesityötreenit


 Maanantain tokotreenit siirtyivät elokuulle, joten lähdimme Voltin kasvattajan kanssa vesityötreeneihin. Meressä on sinilevätilanne aivan karsea, mutta onneksi lähistöllä on järvi, jossa kävimme treenaamassa.

Järvessä oli kivan erilaista rantaa: kaislikkoa, epämääräistä mutalikkoa sekä kalliokohta. Keskityimme kaislikkotreeneihin ja uitimme koiria neljästä eri paikasta. Evalla oli mukanaan juoksuinen Enya sekä sen puolivuotias pentu Caitlyn, joten Voltti sai hyvää häiriötä sekä odottelutreeniä, kun vuorottelimme kolmen koiran kanssa. Voltti tosin odotteli lähinnä huutamalla suoraa huutoa, paitsi ihan vikalla treenipaikalla, jolloin se taisi olla jo vähän väsynyt.


Itse noudot onnistuivat oikein hyvin! Kaislikko ei aiheuttanut ongelmia, vaikka kaislikkonoutoja ei olla erityisemmin tehty, eikä sellaisiakaan noutoja, joissa joku muu heittää damin mun puolesta. Palautukset olivat pääosin hyviä, jonkun kerran Voltti pudotti damin mun jalkoihin. Suurin osa kuitenkin suoraan käteen :) Noutoonlähdöt olivat tosi vauhdikkaita ja äänekkäitäkin, alkuvaiheessa tuli kovasti kommenttia liikkeelle lähtiessä.. Taisi olla kierrokset työpäivän yksinolon jälkeen aika katossa.

Tiheämmässä kaislikossa Voltti ei nähnyt kunnolla pudotuspaikkaa ja tuli kyselemään multa neuvoja melko sinnikkään etsimisen jälkeen. Lähetin sen uudestaan, mutta se sinkosikin suoraan sivulle ja ihan väärään suuntaan. Pillistä se pysähtyi heti, jolloin kehaisin, ja ohjasin sen käden kanssa oikeaan suuntaan. Aika nopsaan se dami sitten löytyikin, kun koira osui oikealle linjalle!


Viimeisellä kohdalla eli kaislikon edessä olevalla kalliolla teimme Voltille kolmisen sokkonoutoa ekan markkeerauksen jälkeen. Kaikki heitettiin samaan kohtaan, ja suoritukset paranivat loppua kohden. Pientä apua oli siitä, että Voltti kuuli damin loiskahduksen, vaikka käänsin sen pään pois eikä se nähnyt itse heittoa. Mutta tällainen apu on kyllä täysin ok näin nuorelle ja kokemattomalle koiralle.

Ensimmäinen sokkolähetys oli hieno, Voltti bongasi damin melkein heti lähdettyään veteen. Toisella yrityksellä se ajauti vinoon, joten pyysin sen luokse ja lähetin uudestaan, mutta edelleen se lähti vähän liikaa kaislikon suuntaan. Koira kuitenkin päätyi oikealle linjalle, joten pysäytin sen (taas hieno reagointi pilliin) ja lähetin taakse - ja sinnehän se meni! Käännyttyään Voltti huomasi damin ja haki sen vauhdilla. Vau :) Kolmannessa lähetyksessä se jo luotti damin olevan samassa paikassa kuin ennenkin, ja lähti reippaasti uimaan kohti tyhjää. Dami oli pikkuisen sivussa linjasta, mutta läheltä Voltti taas näki sen ja palautti hienosti.

Odota!
HAE!
ei juma nyt mennään nin kovaa että silmät putoo päästä
täysiii
Oli tosi, tosi onnistuneet treenit! Tai no, se odotteluajan huutaminen tietty harmittaa vähän, mutta itse suoritukset hirmu hienoja. Pitkätkään noutomatkat eivät olleet mikään ongelma. Ja parempi tietty niin, sillä vesityökokeeseen on nyt aikaa kuukausi, eli ihan hirveästi emme ehtisikään paikkailla itsetunto-ongelmia.

Viikonlopuksi olemme menossa Joutsaan mökille, jossa on niin ikään sinilevätön järvi, joten siellä voimme jatkaa treenejä. Möksällä on kiva hiekkaranta, mutta myös kivikkoisempaa rantaa ja kaislikkoa, sekä tietty laituri, josta heittoihin saa hirveästi lisää pituutta. Lisäksi täytyy jatkaa sokkolähetystreenejä myös maalla, jotta saadaan niihin mahdollisimman paljon varmuutta. Kokeessa voi käydä köpelösti, jos koira ei vaikka kunnolla huomaa putoamiskohtaa, muttei myöskään etene ilman selkeää noudettavaa kohdetta.

Kotimatkalla kävin vielä kokeilemassa, saako tuolla uudella linssillä kuvia hämärässä. Hiukan sitä yskitytti, mutta ISO-arvoa nostamalla se kykeni jonkinlaiseen suoritukseen, ja ainakin tarkennus osui kohdilleen useammin kuin viilipurkin kanssa. Voltti on myös niin vauhdikas, että pidemmällä suljinajalla se ehtii liikkua liian paljon :D Viikonloppuna pitää ottaa uusi testi päivänvalossa!


Ensimmäinen ja viimeinen näyttely


 Voltti on sekalinjainen, värivirheellinen kuukkeri, jolla on yksi ylimääräinen yläetuhammas (varsinaisen hammasrivin takana), joten hän ei ole mikään näyttely-yksilö. Mahdollisia muita valionarvoja varten kuitenkin tarvitaan näyttelytulos eli vähintään H vähintään 15kk iässä, joten minähän reippaana tyttönä ilmoitin Voltin Helsingin kesänäyttelyyn, jolloin se oli just ja just 15-kuinen.

Näyttelyyn valmistautuminen kuukkerin kanssa on pikkuisen erilaista hommaa kuin noutajien kanssa. Voltille tehtiin konetyöt pari viikkoa ennen näyttelyä, ja edeltävänä iltana pesin ja föönasin sen, vein trimmiin ja varjelin loppuillan ja aamun sen karvoja kastumiselta. Mikä ei ollut ihan helppoa, sillä yöllä tuli vettä kaatamalla, ja aamulla maa oli märkää. Aamulenkin jälkeen koira piti tietysti pestä sekä föönata jalkojen ja maha- ja korvakarvojen osalta uudestaan, ja tämän hienosti pöyhityn koiran kanssa sitten suuntasimme kohti Tuomarinkylää.



Kasvattaja käski kantaa Voltin autosta kehään, ja minähän tein työtä käskettyä. Tuntui vähän hölmöltä, mutta ainakin turkki pysyi siistinä :D Olin itse aikaisin paikalla, ja virittelin häkin sekä retkituolin kehän reunalle odottelemaan kultsujen arvostelun loppumista. Voltti sai hengailla häkissään, ja mä pelkäsin että se läkähtyy sinne, mutta onneksi häkin seinillä olevat tuuletusräppänät olivat ilmeisen tehokkaat, ja häkissä tuntui ilmastointi pelaavan oikein hyvin! Sää oli meinaan kamala: kuuma ja kostea. Kun aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta, mulla oli ihan kamalan tukala olo, ja teki mieli heittää vaatteet kokonaan pois. Onneksi jokunen pilvi sekä armeliaat tuulenvireet helpottivat oloa välillä.

Ennen kehäänmenoa kasvattaja vielä viimeisteli Voltin trimmin, minä tein vikat pöyhimiset ja sitten menoksi. Voltti oli ainoa käyttöluokan uros, joten pääsimme suoraan käsittelyyn. Päätin esittää sen ilman nameja, sillä seisotus oli parissa treenissä onnistunut oikein hyvin ilman namihoukutusta, ja virallisessa näyttelyssä kun oltiin, niin ajattelin sitten esittääkin koiran "virallisesti" eli kuonosta ja hännästä kiinnipitäen. Voltti antoi asetella tosi hienosti, ja pysyi pääosin kauniisti paikoillaan. Tuomarin sanellessa arvostelua se vähän venkoili, mutta kun pysyin itse rauhallisena, se malttoi olla loppuun asti.

hello derp
töppöset <33
...oh well.
Liikkeet menivät pääosin ok, mutta toisella ympärikierroksella Voltti meni kaikkea muuta paitsi ravia. Onneksi eka rinki oli ollut kaunis, samoin kuin edestakaiset liikkeet. Tuomari tuntui miettivän tosi pitkään, minkä arvosanan antaisi, mutta lopulta kuulin hänen sanovan "no annetaan hyvä". Jes!! Kehäsihteeri vielä naurahti, että mettämiehen sertti, ja minä kiitin tuomaria iloisena. Arvostelussa ei sanottu mitään hampaasta eikä värivirheestä, mutta värivirheen takia tuomari selvästi mietti arvosanaa. Mutta sepä oli sitten siinä, Voltin lyhyt ja onnistunut näyttelyura :)

Arvostelu (tuomari Jetta Tschokkinen): 15kk, vielä hyvin kevyt ja pentumainen nuorukainen. Hieman lyhytlinjainen, tulisi olla kauttaaltaan vahvempi js urosmaisempi. Kevyt pää, jossa miellyttävä ilme ja oikea purenta. Oikea-asentoiset raajat, hyvä karva. Kevyet liikkeet, aktiivinen esiintyminen. KÄY-H

Tässä vielä komea, tupsutettu Voltti 15kk :)

Kotona odottikin sitten Aslan-labbis, joka on meillä hoidossa nyt reilun viikon. Aslan on mun ja Aidanin vanha kämppis, 9-vuotias herrakoira, joka on etenkin näillä helteillä hyvin rauhallinen ja helppo tapaus. Vähän säälittää rassukka, kun sillä on koko ajan tosi kuuma, mutta onneksi koiran mukana tuli tuuletin. Siitä ollaankin nautittu kovasti! Olen pitänyt pihan ovea auki kaikki yöt, mikä myös hiukan helpottaa meidän kaikkien oloa. 

Aluksi Aslan suhtautui Volttiin melko viileästi, mutta Voltin sitkeät lähentymisyritykset ovat tuottaneet tulosta, ja eilen illalla pojat jo vähän meuhkasivat yhdessä pihalla. Lauantai-iltana mun sydän meinasi sulaa, kun Voltti ensin vei Aslanille pallon, ja sitten asettui Aslanin jalkoihin kiehnäämään. Aslanin ilme oli kyllä paljonpuhuva, se ei tuntunut yhtään tajuavan että mitä tuo sintti oikein yrittää :D Viime yön ne nukkuivat söpösti sohvalla vierekkäin. Ja tänään molemmat pojat pääsivät töihinkin mukaan.

Ekat kokeilut uudella Sigman 70-200 f2.8-linssillä, jonka ostin käytettynä Torista. Huomioikaa erityisesti viime vuosituhannella imuroitu lattia :D
"hei ihan tosi... mitä toi sintti yrittää??"

17.7.2018

Koiratreenit hirviässä helteessä

Hetken pohdiskelin maanantaina, kehtaanko lähteä treeneihin lainkaan, sillä oli ollut ihan helvetillisen kuuma päivä. Lähdettiin sitten kuitenkin, ja onneksi agihalli varjosti kenttää sopivasti, jotta voitiin tokoilla varjossa. Mitään vauhtiliikkeitä ei kuitenkaan tarvinnut edes kuvitella tekevänsä; heitin Voltille palkaksi pallon kokonaiset 2 kertaa, ja raukka oli siitä aivan puhki..

Kyllä vähäsen hirvitti, kun tajusin että hallin päätyyn agikentälle menivät jotkut treenaamaan agilityä. Sitä kenttää ei meinaan edes varjosta mikään. Sinänsä ihanaa, että on lämmintä, mutta tuntuu, ettei tämmöisiä asioita ole tarvinnut ihan muutamaan vuoteen miettiä. Asfaltti on niin kuumaa, että pienen koiran tassut (ja koira) kärventyvät kuin kananmunat pannulla, ja autossa saa huudattaa ilmastointia täysillä. Mun piti viime yönä kääriä itsenikin märkiin pyyhkeisiin, että sain unta, niin kuuma meillä oli sisällä auringon paahdettua koko iltapäivän olkkarin ikkunoihin!

Treenien laittaminen tauolle voisi olla ihan järkevää, mutta mä olen niin pihi, etten viitsinyt maksettuja treenejä passata. Viilennystaktiikat vaan käyttöön ja tosiaan juoksutukset minimiin. Agilityn treenaamista en kyllä todellakaan ymmärrä näillä lämpöasteilla, ja toivon, että ne jotka eilen kentällä treenasivat, tekivät vain jotain pientä eivätkä juoksuttaneet koiria pitkästi tulikuumalla hiekalla..

Voltti on hyvin tärkeä toimistokoira-apulaismies.
No joo, itse treeneihin: aloitimme seuraamisella, ja koska koira kuumuuden vuoksi oli aika veto pois, oli meno yllättävän hallittua :D Koutsilta tuli sanomista siitä, että pysähdyksissä Voltti ensin jatkaa liikettä ja joutuu sitten ns. pakittamaan takaisin perusasentopaikalle. Toistettiin sitten pysäyksiä muutama kerta, jonka jälkeen stopit olivat parempia. Tosi vähän on tullutkin tehtyä pysähdyksiä, olen suorapalkannut liikkeestä paljon.

Tauon jälkeen katsottiin tunnaria. Ensimmäisellä toistolla laitoimme oikean ja 1 väärän, jolloin Voltti nuuhkaisi oikeaa, ja kehun jälkeen nappasi väärän eikä meinannut antaa pois. Tästä se taisi vetää itsensä vähän paineeseen, ja kun otimme uuden noudon vain yhdellä kapulalla, se pureskeli kapulaa aivan hirvittävän paljon! Toisen onnistuneen yhden kapulan noudon jälkeen pureskelu väheni selvästi. Teimme vielä kolmisen piilotusta hallin viereiseen heinikkoon, ja voi miten innokkaasti häntä huiskien Voltti etsi :) Pitää tehdä noita piilotuksia nyt paljon, josko se auttaisi nenän avauksessa.

Toisen tauon jälkeen treenasimme liikkeestä seisomista, jonka eteen en ole pannut tikkua ristiin sitten viime kerran joskus jouluna tai jotain. Tällä kertaa otettiin taktiikaksi ihan vaan kädellä pysäytys käskyn kanssa ja palkka. Aika heikkoa suorittamista oli, Voltti tarjosi hirveästi istumista ja maahanmenoa. Ihan loppuvaiheilla, kun se ehkä oli saanut jonkun hajun ideasta, tajusin vaihtaa namit vasempaan käteen (oikealla kädellä olen opettanut liikkeestä istumisen ja maahanmenon). Ja johan alkoi homma onnistua! Tulipas hölmö olo. Kai se on jatkettava tällä käsipysäytystaktiikalla, vaikka tässä kyllä romuttuvat mun ah-niin-ihanat ideologiat siitä, että koira saisi itse tajuta ja tarjota toimintoja. Tuskastuin kylläkin jo valmiiksi siitä, että pitää taas häivyttää yksi käsiapu pois, mutta ehkä tuskastuminen johtui myös pitkin selkää ja ohimoita valuvista hikinoroista..

Saatiin myös Ainuski työkaveriksi. Ainuskit tosin eivät siedä lainkaan Voltteja, joten he joutuvat olemaan eri puolilla aitaa.
Meidän treenien jälkeen kentällä oli vielä paikallaolotreenit, joita ennen kävin Voltin kanssa tsiigailemassa Mätäojaa kentän ulkopuolella. Ei näyttänyt sinileväiseltä, joten laskin Voltin pannasta ja katselin sillan päältä, kuinka se kävi vähän lutraamassa ojassa. Ja tuli muuten pahanhajuisena pois, taisi olla vähän ällö mutapohja.. Koko ohjattujen treenien ajan Voltti oli odotellut yllättävän nätisti, mutta heti kun se oli märkä, niin johan taas alkoi odottelusäheltäminen ja -vinkuminen! Ei se siis mitään ollutkaan oppinut, oli vain niin läkähdyksissä, ettei jaksanut protestoida odottelua ;)

Teimme kaksi paikkista putkeen, ensimmäinen avo-paikkis eli istuen 1min (en mennyt piiloon, palkkasin pari kertaa) ja toinen alo-paikkis maaten 2min. Palkkasin tässäkin parisen kertaa. Voltti ei mennyt maahan ekalla käskyllä ja nousi ylös vasta käsiavulla, mutta otettuamme vielä yhden minipaikkiksen noiden aloitusten ja lopetusten treenaamiseksi, se kyllä totteli ekoja käskyjä. Kiva tietty, ettei se liiemmin reagoi muiden käskyihin. Olen myös yrittänyt pitää tilanteet rauhallisina, eli syötellä Voltille namin tai pari rauhallisesta odottamisesta vielä senkin jälkeen, kun liikkuri on sanonut "kiitos" ja muut alkavat riehuttaa koiriaan, sillä Aidanin kanssa tuli tehtyä virhe tässäkin asiassa.. koira sinkosi "kiitos"-sanasta aina maata kiertävälle radalle, ja kokeissa myös ennakoi sitä, ja lähti radalle heti istumaannoususta. Voltti sai palkkaa myös siitä, kun istuskeli rauhassa odotellessamme muiden paikoilleen asettumista sekä omaa käskyvuoroa. Hyvä!

Kyllä vaan illallakin kieli pitenee..
Nyt taidetaankin vain rötvätä muutama päivä näiden helteiden takia, ehkäpä jotain pientä iltamyöhään jos lämpötilat laskevat tarpeeksi. Voltti tosiaan saa töissä olla mukana, joten onneksi sen ei sentään ilman lenkkejä ja leikkejä tarvitse yksin nököttää kotona päivät pitkät. Ja lauantainahan me ollaan menossa näyttelyyn, hui! Voltti menee trimmiin perjantai-iltana, ja kasvattaja antoi käskyn föönata se ennen trimmiä. Saa nähdä, kuinka suoriudun ;)