11.2.2019

Koiratanssin koulutusohjaajakurssi ja halliharmistus

Osallistuin viikonloppuna koiratanssin koulutusohjaajakurssille. Oli kyllä hirmu informaationtäyteinen ja mieluisa viikonloppu! Tosi raskas toki, mutta tuntui, että sain kurssista ihan tosi paljon irti. Pääsin paikalle Lauran ja ihanan mörrimudin (tunne molemminpuoleinen, or not) kyydillä, ja piheillessämme jäimme hallille nukkumaan. Jännä mutta kiva kokemus, kun allergialääkkeet olivat mukana enkä mennyt yön aikana ihan tukkoon. Lauantaipäivä oli tosiaan niin raskas, että vieraasta paikasta huolimatta simahdin tosi nopeasti, ja nukuinkin jonkun yhdeksän tuntia yhtä soittoa.

Kirjoittelin ja piirtelin hienoja muistiinpanojakin lauantain luennoista, sunnuntain käytännön harjoituksissa oli ihan riittävästi tekemistä toisten treenien seuraamisessa ja palautepohdinnoissa. Käytännön harjoitusten yhteydessä oli tosi kiva juttu se, että vuoroaan odottavat koulutusohjaajakokelaat saivat antaa vuorossa oleville kouluttajille palautetta ennakkoon määrätyistä aiheista. Palautteen antoa kun ei koskaan tule treenattua liikaa!

Muistiinpanot suunnilleen auki kirjoitettuina..

Yleistä

- laji halutaan pitää sellaisena, että se sopii kaikille koirakoille! Jokaisella koiralla ja koirakolla on omat vahvuutensa, joita tuoda esiin
- kumppanuus = hyvä olla yhdessä tässä hetkessä
- stressin/jännityksen haju kisoissa saa koirat toimimaan oudosti


Koulutusohjaajan tehtävä

- autetaan ohjaajia tuntemaan koiransa entistä paremmin
- tunnista, millaisia koulutettavia: lähtökohdat, syyt treenata, tavoitteet/ei tavoitteita..
- avustaminen puuttuvien palikoiden rakentamisessa
  • kukaan ei osaa molempia osa-alueita (koirankoulutus ja tanssiminen) luonnostaan, ne ovat aina aluksi eri tasolla. Huipulle ei pääse, jos ei kehitä sitä huonompaa osa-aluetta
- anna koulutettaville edes se osaaminen, mitä sinulla on; älä vähättele itseäsi, koirakot saavat koulutuksesta aina jotain. Vähintään treeniä vieraan kouluttajan kanssa
- ota vain ryhmiä, joiden kouluttamisesta olet kiinnostunut
- kunnioita koulutettavia ja heidän ideologioitaan
- jos ohjaajalla tai koiralla on huono päivä, koita saada keskittymään siihen, mikä tänään on hyvää
- koulutusohjaaja ei voi tietää, mitä ja miten koiran kanssa on tehty, ja miksi se tekee jotain! -> kunnioita ohjaajaa ja kuuntele, mitä koira kertoo!
- myönnä virhearviot
- treenien suunnittelu
  • aihealue
  • mitä harjoitteita käytettävissä
  • koirakoiden taso, miten kaikki saavat treenistä jotain
    • pyydä etukäteistietoa!
  • mitä pitää kehittää, jotta päästään eteenpäin?
  • ajanhallinta! 
  • vasta-alkajille nopeasti tuntumaa koreon suorittamiseen

Möllit/ALO:
- ensimmäisen ohjelman kasaaminen ja sen merkityksellisyys koulutettaville
- ohjelman treenaamista
- kisakynnyksen ylittämisen tärkeys (niille jotka tahtovat kisata)
- yksikään liike, jonka koira kisakehässä tekee, ei ole itsestäänselvyys

AVO:
- koirakon oman tyylin löytäminen
- koreografiaan panostaminen

VOI:
- huikean ohjelman hiomiseen on tunnettava koirakko ja sen vahvuudet ja heikkoudet
- ohjelman flow: valmistelevat liikkeet sekä ohjauseleet pieniä
- Miten erottua? 
  • FS-puolella uusia temppuja ei enää kovin paljoa ole keksittäväksi, koiran fysiikka huomioiden
  • haastetta temppuihin: kaukana, ohjaajan selän takana, koira selkä ohjaajaan päin, liike koostuu useammasta osasta (esineen nosto ja kantaminen, esineen irrottaminen koriin, korin nostaminen ja tuominen)
  • oma tyyli!
- yhteistyön oltava hiottua: arkielämän merkitys!

Liikkeet

- sujuvuus tärkeää!
- mitkä temput nostavat tai laskevat koiraa kisoissa? Mitkä treeneissä?
- suosikkitemput strategisiin kohtiin: palkkaamaan vaikeasta liikkeestä, vauhdittamaan koiraa rauhallisen kohdan jälkeen
- koiran liike on luonnollista
  • koiran tulee näyttää siltä, että se hallitsee kehonsa koko sen ajan, kun se tekee
  • koiran liikkeen tulee olla luonnollista
  • eli koiran hyvinvointi etusijalla!
- oivalla se, mitä juuri oman koiran kanssa voi tehdä
- jos pitää miettiä, onko joku liike "sallittu" vai tuleeko siitä noottia, miksi edes laittaa ohjelmaan sellaista liikettä?
- pienistä paloista suuriksi kokonaisuuksiksi
  • pitää osata kävellä sivuttain ja työskennellä nenä poispäin ohjaajasta kaukana, ennen kuin voi harjoitella kaukana tehtävää sivuttaiskävelyä nenä ohjaajasta poispäin
- liike vs. variaatio: variaatiota ei lasketa omaksi liikkeeksi

Harjoitteista

- on tärkeää oppia reagoimaan virheisiin kisasuorituksessa!
  • improharjoittelu
  • "turvatemppu", jonka suorittaa, jos pasmat menee sekaisin
  • miten muuten päästä jatkamaan koreota, joka meni mönkään?
    • esim. jos koira lähtee hepuloimaan, levitä kädet, leiki että liike oli suunniteltu, ja toivo että koira tulee kohta takaisin :D
- musiikki mukaan jo alusta lähtien
  • paljon harjoitteita niin, että koiran kanssa vain mennään ja hillutaan musiikin tahdissa, ja koiraa palkitaan kontaktista 
  • jos musiikin ottaa vasta myöhemmin, on huomattavasti vaikeampaa totuttaa koiraa ohjaajan hillumiseen
- apuvälineet: ensin törppö, sitten kahvimuki, sitten liiskattu kahvimuki

HTM

- oikea position kohta on koiran lapa ohjaajan jalan kohdalla
  • sivuttain tehtävissä positioissa lapa on johtavan jalan kohdalla, ei jälkimmäisen
- sijainti + suoruus + liikkumistapa; koira pystyy pitämään position
- systemaattisuus: jos koira nojaa, nojaa kaikissa positioissa ja suunnissa ja temmoissa
- kehotietoisuus!

Ohjaaminen

- vartalo/käsiavut
  • sallittuja kaikissa luokissa
  • johdonmukaisuus
  • isotkin avut ok, kun ne piilottaa liikkumiseen
  • viennit ja ohjaaminen ok, "namikäden" seuraaminen ei
  • käsien tasapaino! Jos toinen käsi liikkuu isosti, toinen ei voi roikkua ammuttuna
- koira vs. musiikki -> aina koira 
  • riko tempo, jos koira sitä tarvitsee
  • pyörähdyksestä suoristus, ennen kuin lähdetään liikkeelle
  • koiralle on annettava reaktioaika!
- ohjaamistreeni ensin ilman koiraa ja koira mukaan vasta, kun sujuu!
  • eliminoidaan ajoitus-, käskytys- ym. ongelmat ilman koiraa
- pidä kirjaa käskystä
- riittävän selkeät ja erilaiset käskyt/merkit (viereen/kierrä samalla äänensävyllä liian samanlaisia)

Koreografia 

- musiikin valinta
  • tempo (ei välttämättä askel, voi olla myös heiluva häntä)
  • musiikki koiran olemukseen sopivaa
    • ei liian raskasta kevyelle koiralle, ei liian kevyttä massiiviselle ja isolle
  • myös ohjaajalle sopiva musiikki
  • koiran ja ohjaajan liikkeen yhdistäminen
    • koiralta iso liike -> ohjaajalta iso liike
    • jos koira on todella pieni, voi ohjaaja tehdä myös pienempiä liikkeitä, jottei varasta huomiota
    •  koiran nopea liike vetää huomion siihen
    • ohjaamisen ja liikkumisen yhdistäminen
- koiran ja ohjaajan oma tyyli!
  •  saman ohjaajan eri koirilla eri tyylit
  • mitkä puolet välittyvät yleisölle?
  • kokeilujen tärkeys!
- teema/tarina
  • musiikki ei saa unohtua!
  • koiratanssi ei ole temppushow musiikin kanssa, vaan taiteellinen esitys!!
  • ei hissimusiikkia, vaan musiikki sidottava ohjelmaan
  • ei kisaamaan treeniliivissä...
    • rekvisiitta/pukeutuminen myös koiran taitojen mukaan, alokasluokassa riittää vähempikin mutta osaavan koiran kanssa voi panostaa paljonkin
- rekvisiitta
  • tulee aueta ilman ylimääräisiä selittelyjä
  • käytettävä harkiten ja riittävästi
  • käytettävä tasapainoisesti (ei kaikkia rekvisiittatemppuja kerralla, ripottele pitkin ohjelmaa)
  • naamiointi
    • jos ohjelmaan kuuluu kivi, yritä tehdä rekvisiitasta kiven näköinen, pelkkä harmaa kangas ei riitä
    •  älä tuo pesuvatia kehään jos et ole siivooja (kröhöm..)
  •  valitse rekvisiitta, johon koira ei varmasti sotkeudu (esim huivihypyt)
- kehän käytön tasapaino
  • paitsi sijoittumiset, myös eri tasot (kurkotukset, keskitaso, kyykyt/istumiset)
 - videointi auttaa suunnittelussa

Lauantaipäivä oli tosiaan tiukkaa luentoasiaa, sunnuntaina siirryimme käytännön harjoituksiin. Olimme saaneet ihanan paljon koirakkoja ja eri taitotasoilla (täysin aloittelevia, vähäisellä tai enemmällä kokemuksella sekä kisaavia). Mua kuitenkin jännitti tämä koulutus enemmän kuin siellä arkitottiskurssilla olleet koulutukset, tosin aikaakin oli yli puolet enemmän (tunti per kolme koiraa), ja puolessavälissä säikähdin, että multa loppui harjoitukset kesken. xD Olihan niitä onneksi vielä jäljellä. Välillä katkesi ajatus puhuessa, ja tuntui, että seisoimme kaikki kiusallisessa hiljaisuudessa - sitäkään ei ole koskaan kursseja kouluttaessa käynyt. Mutta niillä ei olekaan hirmuista raatia tuijottamassa ja arvioimassa mun jokaista liikettä! Palaute oli tosi kivaa ja kannustavaa, ja siitä jäi hyvä mieli. Koko viikonlopusta jäi kyllä kiva fiilis, vaikka väsymys on tosiaan aikamoinen ollut koko päivän.

Treeni-innostus luonnollisesti on sekin noussut nyt kun on välissä olleet kunnon yöunet ja päikkärit, ja iltaruuan Voltti saikin kuuntelutreenillä. Temppuina pyöri, spin, front, pakki, istu ja tassu. Etenkin spin ja front luonnollisesti menevät vielä sekaisin, mutta kyllä niitä onnistumisiakin oli, tuttujen temppujen kanssa toki sujui hyvin. Jalkojen päälle kiipeämistä treenattiin myös jalat-käskyllä, ja sehän on jo ihan valmis temppu, jos vaan käsiapua käyttää.

Halliharmistustakin on tosiaan ollut, meidän seuran hallilla nimittäin oli viikko sitten tulipalo ja se on nyt käyttökiellossa. :( Hallin toisessa puoliskossa ollut autokorjaamo paloi ihan maan tasalle, joten jää nähtäväksi, voiko meidän puoliskoa pelastaa, vai ovatko rakenteet tuhoutuneet liian pahasti korjaamon romahduksen yhteydessä. Esteet ja irtaimisto selvisivät hengissä, kiitos hallin puolivälissä olleen palomuurin, mutta ovathan ne ihan noessa ja savussa ja kaikessa palon tuomassa myrkkyliassa. Yritämme pestä niitä keväällä, mutta mä olen vähän skeptinen sen suhteen, että saadaanko niitä riittävän hajuttomiksi koirakäyttöön. Kiitos ystävällisen koiraseuran, saimme korvaavia vuoroja läheiseltä hallilta, jotta kevään kurssit saadaan vedettyä loppuun. Todella kurja tapaus, ja iso kolaus pienelle seurallemme, jos hallia ei voida pelastaa. Luojan lykky, että henkilö- ja koiravahingoilta vältyttiin, materia on kuitenkin jos ei pestävissä, niin ainakin rahalla korvattavissa!

2.2.2019

Kuokkimassa tokoryhmässä

Hyvin ylpeä
Seurakaveri kauppasi tämän päiväistä kurssikertaansa, ja minä iskin kimppuun kuin sika limppuun. Aina tekee hyvää käydä välillä vierailemassa muissakin ryhmissä ja kuulla vinkkejä ja ajatuksia erilaisilta kouluttajilta! Aiemmin hakeuduin tietoisesti uusille kouluttajille myös siksi, että jännitin niitä tilanteita, ja halusin oppia paitsi itse sietämään jännitystä, myös siedättämään koiraa sille että jännitän. Tänään kuitenkin huomasin, etten hermoillut vierasta kouluttajaa lainkaan, eli jonkinlaista kehitystä on itsessänikin tapahtunut vuosien varrella :)

Sain meille tokan treenivuoron, ja ensimmäisen treenaajan ajan istuskeltiin hallin reunalla ja palkkailin Volttia rauhallisesta odottamisesta ja katsekontaktin tarjoamisesta. Tässä se onkin petrannut, ja jos se välillä kääntyi vilkaisemaan ruutuun tömistelevää koiraa, se kääntyi myös hyvin nopeasti takaisin tuijottamaan mua. Jonkin verran se piippasi, mutta aika hiljaa. Otin myös muutaman kapulan pidon, joista jälkimmäiset olivat onnistuneempia.

Koska heräsin vapaapäivästä huolimatta aikaisin, ehdin myös ennen treeneihin lähtöä vähän miettiä, mitä haluan tehdä. Päätin ottaa aiheeksi ohjatun noudon. Saan harvoin treenikavereita, joten apukädet kannattaa käyttää hyödyksi. Voltti on tehnyt tokon ohjattua noutoa viimeksi ehkä viime keväänä, jolloin aloitin sen treenaamisen namikuppien avulla. Kesällä ja syksyllä on tietty noutoja tullut dameilla tehtyä eri suunnista, ja luotin siihen, että Voltti kyllä hakee kapulan kun kerta näkee sen vienninkin. Pyysin koutsia ensin viemään vain yhden kapulan, ja koska sen nouto oli hyvä, laitettiin molemmat kapulat tarjolle. Tässä kohtaa sanoin koutsille, että pysyy hereillä ja nappaa oman puoleisensa kapulan pois, jos Voltti ryntää sinne, koska damejahan se on vaihdellut kovasti. :D

Hyvää keppiä.
Voltti kauhaisi oikean kapulan mukaansa ja lähti juoksemaan kohti toista kapulaa, ja mä päätin vain odottaa hiljaa, että se kääntyy mua kohti. Kääntyihän se sitten kun tajusi, että toinen kapula ei ole saatavilla, jolloin hihkuin sille kehuja ja päästin hyppäämään mua vasten kapulan kanssa ottamaan namin palkaksi. Toisella toistolla se kaarsi jo vähän lyhyemmin kohti toista kapulaa, mutta koutsi ehdotti, että palkkaisin Voltin lelulla heti, kun se on ottanut kapulan suuhunsa. Tässä oli ensin vähän ajoitusongelmia (siis tuo koira on ihan helkkarin nopea ja mä aina jään vaan ihailemaan sen menoa) ja sitten ongelmia siinä, että kapula jäi pystyyn ja Voltti ihmetteli sitä, mutta vikat toistot se tuli jo paljon suoraviivaisemmin mua kohti. Ajatuksena pallon esiin kiskaisulla siis luonnollisesti se, että koira alkaisi heti kapulan suuhun otettuaan vipeltää mua kohti, koska on kiire palkalle. Pallo toimi palkkana hyvin, tosin loppuvaiheessa Voltti valitsi palkaksi mieluummin kapulan tai namin, jos pallo ei lentänyt mun taakse.

Aina ennen noutoa annoin virittelykäskyn "tehdään ohjattu nouto" ja palkkailin tiuhaan, kun koira istui mun sivulla. Vähän se vänisi, kun odotti noutolupaa, mutta jätin huomiotta ja palkkasin hiljaiset hetket. Kävelytin koiran mun vierellä lähetyspaikalle ja namiavustin sen seisomaan pylly kapuloita kohti. Voltti pysyi hirmu hienosti paikoillaan noutolupaa odottaessaan, on siis ollut hyötyä siitä, että olen palkkaillut pysähtymisten lisäksi myös paikoillaan seisomisesta! Halusin heti alusta lähtien ottaa nämä alkumanööverit käyttöön, jotta koira tottuu siihen, että tietty määrä asioita tapahtuu ennen noutoa. Ilahduttavan hyvin se luopui kapuloista, otti kävellessä kontaktia muhun ja (namin perässä, köh) kääntyi seisomaan selkä kohti kapuloita. Hyvä tästä tulee!

ärrin
Loppuun ehdittiin tehdä kaksi ruutua. Eka oli tyhjä, karjaisin vaan koiralle seiso-käskyn kun se ehti ruutuun ja heitin heti pallon perään. Seisominen ei ollut niin hyvä kuin yleensä, mutta kääntyi se pienellä kaarroksella mua kohti ja pysyi ruudun sisällä, joten sinänsä ihan ok. Toiselle toistolle koutsi vei koiran huomaamatta pallon odottamaan. Voltti tähtäsi jostain syystä lähelle ruudun oikeaa reunaa, mutta bongatessaan pallon ruudun takana sinkaisi tietty sinne.

Ruutuvirittelystä koutsi kommentoi, että kannattaa välillä tehdä asioita myös eri tavalla kuin koira luulee tehtävän. Eli sanoa ruutuvirittelykäsky, mutta lähteäkin tekemään seuruuta. Voltti kuulemma vaikuttaa just sellaiselta koiralta, että se kyllä tietää mitä tekee, ja kun se tietää, niin tekee just niin kuin luulee että pitää tehdä :) Sinänsä kyllä tykkään, että se tietää mitä liikkeet pitävät sisällään, mutta tietysti kaavoja rikkomalla treeniin saa vaihtelua ja koiraa paremmin kuulolle. Täytyy siis pitää tämä mielessä ja muistaa välillä yllättää koira tekemällä jotain muuta kuin mitä se luulee, että teemme.

Voltti sai luonnollisesti paljon kehuja innokkuudestaan, huippunopeasta hännästään ja raivokkaasta vetoleikkimisestään. No onhan se aivan ihana pikku pörröpää. Vaikka kusikin menomatkalla taas Pompan sisälle ja haisi ihan pissalle kunnes päästiin kotiin ja suihkuun. Kerran töihin mennessä se paskoi housukarvoilleen, kärytti paskanhajua koko bussin täyteen, istui bussissa takkinsa päälle niin että takkikin oli kakassa, ja joutui sitten heti työmaalle saavuttuamme suihkuun. Onneksi mulla on pesukone!

Kakkahousu

18.1.2019

Liikkumistreeniä musiikin kanssa


Tiistai-illalle sain vielä klo 21-22 kymmenen euron vuoron Kompassista, jonne raahauduin työpäivän jälkeen vähän turhan väsyneenä. Otin kajarin ja kameran mukaan, ja soitin koko treenien ajan musiikkia taustalle - tätä täytyy tehdä useammin! Teimme oikeastaan vain tanssihommia. Videoilta nyt näkyy suunnilleen mitä tehtiin, mutta aloitin ison ympyrän naksuttelulla kosketuskepin kanssa. Katsotaan tuleeko tästä mitään, ainakin Voltilla oli hauskaa.

Front-temppua tein pariin otteeseen, se alkaa olla jo tosi kiva :) Mun pitää vain olla tarkkana siitä, että Voltti on käskyä annettaessa joko tulossa suoraan mua kohti tai on suorassa mun edessä, koska muuten se menee vinoon. Myös maahanmeno ja istuminen onnistuvat front-asennossa hyvin. Naksuttelin taas eteenpäin kävelyä, kosketuskepin kanssa tätäkin, käskynä "kävele". Ihan pari toistoa kokeilin välillä ilman keppiä, mutta kävely oli sen verran haparaa, että täytyy tehdä vielä todella paljon kepin kanssa. Olen tosi innoissani tästä, harmi vaan ettei meillä kotona oikein ole tilaa kävelyttää koiraa, niin treenata pystyy vain muualla.

Kävin kerran läpi uuden koreon ilman koiraa, ja siihen tuli heti tosi paljon muutoksia. Jostain syystä mielikuvitus-minä ja -koira liikkuvat paljon sulavammin ja nopeammin kuin todellisessa elämässä! Jalkojen välistä peruutusta ja peruutusta selän takana treenasin vähän enemmän, ja jostain syystä näissä peruutuksissa Voltti oli hipihiljaa ja teki pitkiä, suoria peruutuksia. Edessä olevissa peruutuksissa siltä tulee (ja tuli nytkin) helposti ääntä, ja peruutus on vähän tökkivää. Ehkä pitää kokeilla sitä, etten tuijota koiraa sen peruuttaessa, jos se vaan ottaa painetta mun kyyläyksestä.

Linkki videoon (lopussa kävele-temppua jos et kaikkea jaksa katsoa)


Koska oli tilaa ja musiikkia, tein paljon omaa liikkumistreeniä tuttujen temppujen muodossa (pujottelu, minua, kepin kierto). Mun kiertämistä olen treenannut viime aikoina paljon, ja se on taas vähän parempi kuin ennen treeniputkea. Teetin kierrättämistä sekä mun seistessä että istuessani lattialla. Oli hauskaa kokeilla erilaisia liikkumisia ja käsienheilutteluja, vaikka ne onkin videolla osa aika nolon näköisiä :D Toisaalta mun pitäisi oppia heittäytymään kunnolla ja tekemään oma liikkuminen paljon rohkeammin ja mieluummin liian överisti, jolloin ne vähän hölmötkin liikkeet näyttävät paremmalta. Tärkeää on myös opettaa Volttia paljon enemmän mun liikkumiseen.

Kokonaisuutena treenistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka olinkin aluksi vähän väsynyt. Ohjelmaan pitää tehdä paljon muutoksia, ja mun täytyy käydä treenaamassa liikkumista etenkin kepin kanssa itsekseni vielä hirveästi, mutta eiköhän tästä vielä hyvä avo-koreo tule!

16.1.2019

Treenikauden aloitus


Maanantai-iltana oli vuoden ensimmäiset ohjatut treenit. Tein urotyön ja kävelimme Voltin kanssa hallille, huh! Matkaahan ei siis ole kuin kolmisen kilometriä, mutta Konalantie on aivan kammottavan ikävystyttävä käveltävä, ja lisäksi pehmeä uusi lumi ja sen alla oleva liukas jää hidastivat kävelyä. Mutta tulipahan lenkkeiltyä, kun lisäksi kävelimme kotiin Pitäjänmäestä.

Voltti vihaa.
Voltti oli ihan todella innoissaan treeneihin pääsystä, eikä hallilla enää muistanut mököttää siitä, että puin sen sekä haalariin että korvahuppuun uuden lumen takia :D En kauheasti ehtinyt sitä rauhoitella ennen omaa vuoroa, mutta vuoron aikana ja jutellessamme kouluttajan kanssa palkkasin sitä paljon paikoillaan odottamisesta. Unohdin käyttää siinä-käskyä, mutta muistan sitten ensi kerralla.

Aloitimme sivulletulolla, jota olen tehnyt alustan kanssa korko-tempun kautta. Homma oli vähän säätöä, ja Voltti tarjosi kovasti uusia temppuja, eli myötäpäivään pyörähdystä ja leikkiinkutsuasentoa. Näitä ollaankin joululomalla kovasti naksuteltu, ja pyörähdykset eri suuntiin Voltti alkaa erottaa jo tosi kivasti! Sivulletuloon sain neuvoksi käyttää korko-käskyä myös sivulletuloon, kun koira kerran sillä pyörii, mutta en kyllä sitä halua tehdä. Taidan ennemmin vain aluksi aina naksutella alustalla pyörimisestä ilman mitään käskyä. Lisäksi olisi kuulemma ehkä fiksumpaa käyttää alustana esim. kirjaa hiirimaton sijaan, koska kirja on helpompi hahmottaa. Pointti. Kolmantena neuvona oli palkata koira ensin sivulta, sitten heittää nami johonkin kauemmas alustasta, jotta koira joutuu hakeutumaan sivulle eri suunnista ja vähän kauempaakin. Tämä otetaan ehdottomasti mukaan treeneihin!


Katsoimme myös liikkeestä seisomista, jota niin ikään vähän treenattiin ainakin viime viikolla. Silloin Voltti vain istui istumisen perään, ellen fyysisesti pysäyttänyt sitä namilla, tai heittämällä palloa. Nyt seisomiset olivat jo paljon parempia, ja ajattelinkin ääneen, jotta yleensä selkeät takapakit indikoivat sitä, että koira alkaa oikeasti sisäistää asian ja seuraavalla kerralla osaa taas hitusen paremmin. Eipä siinä muuta kuin toistoja, toistoja ja pari toistoa vielä lisää. Stopit ovat kyllä jo nyt kivan napakoita.

Aikaa oli vielä jäljellä vaikka ja kuinka, joten jatkettiin vielä merkin kiertoon. Merkinkiertotreenit olivat ihan karmeat silloin joulukuun alkupuolella, mutta kun pahimmat höyryt oli päästelty, Voltti oli ihan kivassa mielentilassa. Alkuun se ei löytänyt merkkiä, mutta lähdimme korjaamaan asiaa sillä, että koutsi kävi näyttämässä merkin koiralle. Kierrot oli näytön jälkeen todella tiiviitä ja suoraviivaisia! Ohjeeksi tuli vaihtaa merkin paikkaa ja käydä näyttämässä sitä, silloin siis kun on avustaja paikalla. Yksin ollessa pitää vaan helpottaa, sillä on ihan turha painostaa koiraa kiertämään jos tehtävä on sille liian vaikea.

Loppuun katsottiin vähän kaukoja, joissa oli juoksemisen jälkeen vähän enemmän virtaa :) Vinoutta pitäisi korjata, ja koittaa luopumisen kautta päästä eroon nameista. Kivat treenit, hyvillä mielin taas jatketaan tokoiluja!


12.1.2019

Vuoden vaihtuessa





Joulukuun viimeinen ilta kului ihanan leppoisasti kavereiden kanssa leffoja katsellessa, juorutessa ja pelatessa. Olin itse liikkeellä autolla Voltin takia, jottei a) kukaan ammu sitä raketilla bussipysäkillä ja b) kukaan oksenna sen päälle bussissa. Vielä pari vuotta sitten biletin vuodenvaihteen aikana aamuun asti, mutta enää ei kyllä jaksa. :D Kivaa syödä sipsiä ja karkkia, mennä aikaisin nukkumaan ja herätä uuteen vuoteen ilman krapulaa tai morkkista. Vaikka Voltti ei ulkona edes huomannut raketteja, niin en halunnut viedä sitä mahdollisesti säikkymään jonkun idiootin maata pitkin ampumia paukkuja. Sisällä ollessamme sillä oli niin kiire kiehnätä kaikkien sylissä, ettei se korvaansa lotkauttanut ikkunan takana räiskyville ilotulitteille.



Vuoden vaihtuessa olin koiran kanssa sisällä, kun muut lähtivät katsomaan raketteja ulos. Hetken siinä karkkiähkyssä mietin sekä mennyttä että tulevaa mun paras kaveri sylissä rötköttäen. Vuosi 2018 oli ihan mieletön harrastustulosten osalta; Voltti ei ole vielä kahta vuottakaan, ja se on jo kisannut koiratanssin avoimessa luokassa, saanut alokasluokasta 4 kunniamainintaa (ensimmäinen mitätöity alaikäisyydestä johtuen, toim.huom.), suorittanut sekä taipumuskokeen että vesityökokeen ja saanut 1-tuloksen tokon alokasluokasta. Kyllä on muuten täyttynyt kaikki toiveet ja vähän ylikin!

En ole muutamaan vuoteen enää asettanut mitään tavoitteita harrastusrintamalla, sillä niiden täyttymättä jääminen harmitti vuoden lopussa aina kovasti. On vaikeaa tietää etukäteen, kuinka vuosi lopulta menee, pysyykö koira terveenä ja hengissä ja minkä verran jaksaa sitten lopulta itse panostaa harrastuksiin ja treeneihin. Olen vähän semmoinen maanis-depressiivinen mitä koiraharrastuksiin tulee, sillä joskus ei tee mieli edes ajatella koirankouluttamista, ja joskus taas tykitän menemään kahdet treenit päivässä kolmen viikon ajan putkeen. Tänä vuonna innostus on tosin ollut yllättävän tasaista, ehkä myös siksi, että koekäyntejä on ollut niin paljon. Toki Volttikin on nyt jo sen ikäinen ja tasoinen, että sen kanssa voi "oikeasti treenata" eikä vain opettaa, mitä tarkoittaa istu ja maahan.



Mun haaveet Voltin kanssa ovat valionarvo koiratanssissa ja tokossa sekä tulos metsästyskokeesta, kaikki tämä "sitten joskus", ja kunhan edetään kohti niitä haaveita, niin olen tyytyväinen. Toisille sopii paremmin osatavoitteiden asettaminen, itse en tällä hetkellä koe sitä tarpeelliseksi. Mulla on niin nuori koira, ettei meillä ole kiire mihinkään :) Suunnitelmia tälle vuodelle toki on, ensinnäkin paljon koulutusviikonloppuja ja -leirejä, koska ne on niin kivoja!

Alkuvuosi mennee ainakin kisojen osalta rauhallisemmin, koska haluan kunnolla paneutua koiratanssin kisatyöskentelyhaasteeseen. Tokossa voitaisiin alokasluokan koularia yrittääkin, mutta mihinkään Vantaata pidemmälle en tällä hetkellä jaksa tokon perässä lähteä, eikä ainakaan alkuvuodesta ole kisoja pk-seudulla. Avoin luokka on niin paljon haastavampi sekä liikkeiden määrässä että suorituksen pituudessa, että luulen, ettei Voltti ole siihen vielä valmis ennen syksyä, jos silloinkaan.


Voltti on myös tarkoitus terveystutkia: luusto nyt keväällä, silmät syksymmällä. Polvet mua vähän arveluttaa, koska ne vielä loppukeväästä sai helposti menemään sijoiltaan, mutta oli ne mitä oli, niin niillä korteilla mennään mitä meille on jaettu. Haluaisin myös luonnetestata Voltin kesällä, kun se on täyttänyt kaksi vuotta. Olisi mahtavaa osallistua syksyllä cockeriderbyyn, kun on vika mahdollisuus (derby on koirille jotka ovat korkeintaan 2-vuotiaita ja joille kausi on eka koekausi), mutta vielä kaikki on ihan auki. Katsotaan, miten treenit etenevät ja missä lajeissa tänä vuonna startataan, jos missään. Tai kyllä me nyt jossain startataan, mä olen niin kilpailuhenkinen :)

Vauhdilla tulevaan!

11.1.2019

Vireenhallintaa ja lomailua



Vuoden vikat ohjatut treenit olivat Ansun kurssilla ennen joulua. Mä lähdin treeneihin vähän epäileväisin mielin, kun edelliset ohjatut olivat menneet niin huonosti, mutta Voltti yllätti olemalla kivasti kuulolla ja suht hiljainen koko treenien ajan.

Pyysin neuvoja rauhoittumisen opettamiseen, ja treenien ajan palkkailin kovasti Volttia siitä kun se rauhassa istui paikoillaan. Koutsi neuvoi opettamaan sille jonkun taukokäskyn (joka Voltilla toki on) ja myös käyttämään sitä (jota en toki ole tehnyt). Lisäksi etenkin hallilla olisi hyvä rauhoittaa koira aina välillä tauolle, etenkin vauhtiliikkeiden jälkeen. Tällöin se oppii myös vireenhallintaa vähän siinä vahingossa sivussa, mikä tuommoiselle huithaipelille on tärkeä taito.

Kokeiltiin vauhtiliikkeenä ruutua, joka oli hieno! Ensimmäinen toisto oli tyhjään ruutuun, jonne Voltti juoksi täysiii ja myös pysähtyi todella hienosti käskystä. Toiseen toistoon koutsi vei pallon koiran huomaamatta, joten sinnekin mentiin täysii. Tämän jälkeen otettiin rauhoittumissetti ennen pientä seuraamispätkää. Voltti asettuikin suht nopeasti makoilemaan paikoillaan, kun vaan palkkasin sitä tiheästi.




Seuraamisesta tuli kommenttia, että koira kävelee kuin kakat housussa :D No niinhän se kävelee. Voisi kuulemma kokeilla opettaa rauhallisempaa kävelytapaa, jotta seuraamisesta saisi siistimmän. Tähän koutsi ehdotti kosketuskepin kanssa ison ympyrän kävelyttämistä, ehkä jopa oikealla puolella, jottei koira liikaa yhdistä sitä seuraamiseen. Tämä on ollut aikeissa opettaa muutenkin, joten otetaan testiin.

Tokokokeen jälkeen olemmekin sitten ihan vaan lomailleet. Ensin joululomailleet, ja tämän viikon vielä sairaslomailleet, kun mulle iski vuosisadan flunssa. Ehkä tästä piakkoin palataan taas normaaliin arkeen - tuntuu ihan siltä, kuin olisin maannut kuukauden kotona katsomassa sarjoja ja leffoja, vaikka oikeasti kävin tässä välissä viikon töissäkin. Tällä hetkellä elän Netflix-sarjojen rikosmysteeriulottuvuudessa enkä ole ihan varma, mikä on totta ja mikä ei. xD


Innostuin toissapäivänä vähän fiilistelemään tanssia musiikin kanssa keittiössä, mutta sain aikaan vain pahan mielen mulle ja koiralle. Voltti jääti jotenkin ihan oudosti ja oli hirveän jähmeä, enkä saanut siitä oikein mitään irti. Sitten suutuin ja tiuskaisin sille, kun se vaan istui ja tuijotti mua silmät lautasina vaikka pyysin sitä pujottelemaan, jonka jälkeen se meni häkkiinsä mököttämään ja sitten tosiaan kaikilla oli paha mieli. Ihan tyhmää. Ehkä kokeillaan musiikki-improilua seuraavan kerran jossain muualla kuin kotona..

Huomenna alkaa arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi (jösses mikä sanahirviö), jännää. Ilmoittauduin myös koiratanssin koulutusohjaajakurssille, joka on helmikuussa. Volttia en ole ilmoittanut mihinkään enkä hetkeen ilmoitakaan. Koitetaan saada treenirytmistä taas kiinni, kun nyt alan pikkuhiljaa olla elävien kirjoissa. Luustokuviinkin piti mennä parin viikon päästä, mutta todettiin kasvattajan kanssa, että mennään vasta huhtikuussa, kun selkäkuvatkin saa virallisina. Turha nukuttaa koiraa kahta kertaa, ja toki pakettina ne kuvaukset saa suhteessa halvemmalla. Vaikka Voltti ei ole agilitykoira, on sillä kuitenkin aktiivinen elämä ja paikoin raskaitakin harrastuspäiviä, joten sama se on se selkäkin kuvata. Kun kerran läpivalaistaan, niin valaistaan sitten kunnolla!


26.12.2018

Tapanintokoissa tottelevaisuuskoeuran aloitus

Whiiiii
Kotiuduimme joulunvietosta jo eilen tämänpäiväisen tottelevaisuuskokeen vuoksi. Voltti olikin Lahdessa sopivasti väsytetty, sillä se ei koskaan oikein malta lepäillä siellä, kun koko ajan joku puuhaa jotain ja Voltinhan on pakko puuhata mukana. Pöhkö kuukkeli vietti puolet joulusta keittiössä takajaloillaan tepsutellen ja jouluruokatuoksuja nuuskien. xD

Olimme ilmoittautuneet iltapäiväkokeeseen, joka alkoi avoimella luokalla klo 12. Tulimme tällöin paikalle, ilmoittauduin ja lähdin käyttämään Voltin pikku lenkillä. Lenkin jälkeen toin koiran sisälle häkkiin odottelemaan ja istuin itse häkin edessä koko avoimen luokan ajan. Juttuseuraa olisi odotteluajaksi varmasti saanut muista kisaajista, mutta jotenkin sosiaaliset voimavarani olivat Lahdessa kuluneet ihan nolliin, joten istuin vain hiljaa itsekseni kuten kunnon suomalainen ikään.

Paikallaolot tehtiin kolmessa ryhmässä, ja me olimme viimeisessä. Voltti joutui makaamaan kahden jättikoiran keskellä, toisella puolellaan iso rescue ja toisella puolella landseer. Onneksi meillä on seurassakin kaikenkarvaista porukkaa, joten erikokoiset ja -näköiset paikallamakuukaverit ovat tulleet tutuiksi. En ollut erityisemmin temputtanut Volttia ennen kehäänmenoa, vaan palkkaillut sitä kovasti katsekontaktista sekä paikallaan makaamisesta tai istumisesta ennen kehäänmenoa; samaa siis, mitä hallitreeneissäkin teen. Hyvä minä, minulla oli aivot!


Paikallamakuuseen siirtyessämme Voltti oli vähän levoton, ja päästi muutaman vinkaisun. Se kuitekin istui ihan nätisti paikoillaan, maahanmenoon tuli valitettavasti tuplakäsky ja koira vielä makasikin vähän vinossa. Pisteitä tuli näiden vuoksi 7,5, mutta se ei mua haittaa, kun itse paikallamakuussa Voltti oli rauhallinen mutta tarkkaavainen, kuten kuuluukin :) Tykkään kyllä tästä nykyisestä minuutin paikallamakuusta, kuten varmaan muutkin kisaajat, se tuntui todella lyhyeltä ajalta.

Omaa suoritusvuoroamme saimmekin sitten odotella, olimme tosiaan toiseksi viimeisenä vuorossa. Voltti sai hengailla myös odotteluajan häkissä, ja vasta kun meitä edeltävä koira oli tekemässä viimeistä liikettä, otin tyypin ulos häkistä ja teetin sillä joitakin sivulletuloja namien kanssa ennen kehäänmenoa. Sain erään katsojan kuvaamaan suorituksen, kiitos kovasti! Linkki videoon

 

Seuraaminen 8,5: paikka vähän heitteli, kontakti katkesi ihan lopussa (tuomari tosin kehui hyvää kontaktia ja muutenhan se olikin hyvä). Tuomari sanoi että häntä heilui niin, että koko koira heilui :D

Liikkeestä maahanmeno 9: seuraaminen oli karseeta! Voltti oli lähdössä varmaan ruutuun tai jotain, edisti törkeästi. Maahanmeno oli tosi hieno.

Luoksetulo 10: jee ei ollut edes vino :) Oli kiva kun koe lopetettiin luoksetuloon, saa koirille vielä loppuun vauhdin päälle!

Kapulan pito 9,5: Hyppäsi ottamaan kapulan suuhun, tuomari olisi halunnut että istuu koko ajan. Vinkui ihan todella hiljaa, tuomari ei kuullut. Muuten hyvä, rauhallinen pito ja siisti irrotus.

Kauko-ohjaus 8,5: tuli vähän eteenpäin, meni aluksi sivulta maahan vinoon.

Estehyppy 9,5: vino loppuperusasento, oli melkein poikittain mun sivulla.

Kokonaisvaikutus 9: tuomari kehui iloista, reipasta koiraa ja mun rauhallista ja siistiä ohjaamista. Ei tullut moitteita yhdestä liikkurin perään karkaamisesta. Seuraamisen sanoi riittävän alokasluokkaan hyvin, mutta ylempiin kannattaa vielä hioa.

Yhteensä pisteitä siis 176,50, 1-tulos ja 3. sija yhdeksästä alokkaasta! Mahtavaa! Onneksi lähdettiin, Voltti oli ihan oma itsensä kokeessa eikä yhtään semmoinen ihme laamailija :) Kehuin sitä liikkeiden jälkeen ja välillä rapsuttelin, mutten uskaltanut liikaa riehuttaa, ettei pieni kuukkeri räjähdä maata kiertävälle radalle. Kun tuomari kävi läpi pisteitä ja kommentoi suoritusta tehtyämme kaikki liikkeet, rapsuttelin ja vähän riehutinkin Volttia, ja kehän ulkopuolella en enää erityisemmin antanut mitään superpalkkaa. Laitoin vain Voltin häkkiin ja heitin muutaman namin perään. En tahdo tokoonkaan opettaa mitään hillittömiä palkallejuoksemisia tai etäpalkkaa, kun Voltilla on kuitenkin työmoraali kohdallaan. Tahdon, että se on kehässä mun kanssa tekemässä hommia eikä haikailemassa palkkojen perään. Möllitokoissahan voi käydä sitten palkkailemassa kehässä, jos sille on tarvetta.

Sivulla kävelemisestä sain välillä muistuttaa vähän tiukemmalla äänensävyllä, ja alkuperusasentojen ottaminen oli välillä vaikeaa. Tuntui, että koira oli koko ajan ottamassa ruutuun- tai eteenlähetysasentoa, ja se kyttäsi jatkuvasti jotain kohdetta, johon lukita katse. Jouduin pari aloitusperusasentoa korjaamaan tämän takia, kun pelkäsin, että Voltti ei kuule yhtään minkä käskyn annan sille, vaan singahtaa saman tien vaan jonnekin.. Luurasin koiraa pari kertaa käyttämällä kättä taskun lähellä, jotta se luulisi että otan namin käteen, ja sen jälkeen perusasennot onnistuivat. Tästä avusta tosin pitää hankkiutua eroon, se oli semmoinen hetken päähänpistosta tehty purkkapaikkausratkaisu.

Violetti hetki <3
Voltti myös äänteli välillä, videolla kuuluukin seuraamisessa hitaaseen käyntiin siirtymisen kohdalla vänähdys. Liikkeiden aikana tuli muutenkin vähän jotain kähkätystä tai pikku piippausta, mutta tuomari ei niitä tainnut kuulla, olivat sen verran hiljaisia. Veikkaan syyksi mun jännitystä ja tietty pikku kierroksenpoikasia. Kokonaisuudessaan olen näistä pikkujutuista huolimatta oikein tyytyväinen kokeeseen, sillä Voltti teki liikkeiden osalta aivan omantasoisensa suorituksen :) Oli myös tosi ihanaa palata tokokehiin, 2,5 vuotta sitten olen viimeksi ollut Aidanin kanssa kisaamassa.

Jatkoon treenattavaksi:
- perusasennot kuntoon
- palkkaa liikkeiden väleistä
- sivulta maahanmenot suoriksi
- seuraamiseen vähän rauhaa ja pikkuisen kierroksia alas
- perusasentoihin myös rauhaa

Nämä olikin tämän vuoden vikat kisat, eli tähän on hyvä päättää! Saa nähdä, kisataanko ensi vuonna missään, kun tosiaan sen vamppi-lisenssin takia pitäisi olla ainakin 4 koetta käytävänä. Mutta eipä se haittaa, vaikka olisi kisaamatonkin vuosi, mennään fiiliksen mukaan. Tokossa varmaankin haetaan joka tapauksessa vielä kisakokemusta alokasluokasta, Voltti kun on niin nuori, ja tuskin ensi vuoden aikana avo-liikkeet olisivatkaan vielä ihan kisakunnossa. Nyt jatkamme lomailua ja ehkäpä eksymme hallille treenaamaan tässä välipäivinä, kun kerran päiväsaikaan pääsee ja autokin on käytössä :)


24.12.2018

Ihanaa ja hauskaa ja riehakasta ja tunnelmallista joulua!



Toivoo: Tonttu Touho eli Voltti Voldemortti
ps. muistakaa syödä lunta
pps. ei sitä keltaista, siitä toi aina suuttuu

Oi, en yhtään tiedä miten se rusetti tolleen putosi! 0:)
..en yhtään...
derping through the snow
:P
touhoti touh!

<3


Messari, vuoden kohokohta?

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Salla Kuikka, kiitos!
 Kaikennäköistä on taas reilun parin viikon aikana ehditty! Yhdet ihan huonosti menneet ohjatut treenit (ehdittiin tehdä vain kiertoa, Voltti vinkui ja vänisi ja märisi koko ajan eikä ollut yhtään kiva vaan ihan kamala), Messari ja esiintyminen, toiset ohjatut treenit jotka oli kivemmat, lunta!, mun sairastamista ja vähän koirankin. Asiaa on siis paljon, mutta en vain ole ehtinyt tai jaksanut kirjoitella. Keskitytään tässä postauksessa Messariin, koska tekstistä tulee näinkin ihan riittävän pitkä, ja kirjoittelen niistä kivoista treeneistä enemmän myöhemmin, sieltä tuli hyviä ajatuksia mm. rauhoittumiseen ja vireenhallintaan :)

Ne huonosti menneet treenit skippaan kokonaan, niistä jäi tosi paha mieli enkä tahdo enää näin pitkän ajan jälkeen niitä sen kummemmin muistellakaan. Messaria edeltävänä viikonloppuna käytiin Mäksyn ja Tinjan kanssa tosiaan hallilla, josta viimeksi kirjoittelin, ja sen jälkeen lähdimme sunnuntaina esiintymään hyvillä mielin, kun "kenraaliharkka" oli sujunut niin mukavasti. Aioin ottaa Voltin esiintymään suoraan häkistä, mutta koska se oli aivan järkyttävillä ylikierroksilla, päätin sitten kuitenkin vähän temputtaa sitä jotta esiintyminen ei menisi pelkäksi juoksemiseksi ja huutamiseksi.

Nämä harmaapohjaiset kuvat on Jyväskylästä. Sielläkin näköjään alkoi ohjelma ympäristön tsekkailulla :D
No, esiintymään mennessä Voltti tajusi taas heti, että tämä on kisatilanne, ja oli lähes yhtä tahmea kuin viimeksi Jyväskylässä. :( Heti, kun annoin musiikinaloitusmerkin, alkoi pää kääntyillä hajujen perässä. Sentään koira tällä kertaa edes yritti peruuttaa, teki vatitempun hyvin ja myös jalkojen välistä pujottelu oli reipasta, mutta esim. alun käsien välistä pujottelussa se vaan karkasi johonkin eikä yhtään keskittynyt. Pari muutakin karku- ja haistelukatkoa oli, ja ne harmittavat niin kovin! Samoin mun kiertäminen meni taas ihan päin honkia, enkä yhtään tiedä, mikä siinä mättää. Treeneissä kun Voltti kiertää hirveällä vauhdilla mua ympäri riippumatta miten käytän käsiä tai annan käskyn, ja se on sen kisatilanteessakin aiemmin osannut. Taidan jättää sen seuraavasta ohjelmasta sitten kokonaan pois, jos siihen ei nyt tule jotain tolkkua.

Onneksi myös loppuasento onnistui, vaikkakin vähän laiskasti, mutta pääsin siitä sitten kuitenkin palkkaamaan koiran (olin tunkenut mun kainaloon jemmaan kaninkarvalelun, jonka kaivoin esiin ohjelman päätyttyä). Ehkä ensi kerralla Voltti muistaa, että kehässäkin saattaa tulla ylläripalkka. Retuutin lelussa kiinni roikkuvan koiran ulos kehästä ja passitin sen saman tien häkkiin hengailemaan, ajatuksena siis, että kehän ulkopuolella ei enää ole kivaa - etenkään, kun kehässä ei ollut. Videota suorituksesta ei ole, enkä tiedä haluaisinko sitä nähdäkään, koska siitä tulisi vain myötähäpeä ja harmistus. Säälittävää tusaamista ja koira todennäköisesti näytti just siltä, että osaa tasan sen jalkojen välistä pujottelun eikä mitään muuta, ohjaaja vielä vähemmän. Onneksi livestreamin tallenteesta väliaikaesiintyminen oli myös leikattu pois.

Siinä se hörhötin pujottelee. xD <3 derp
Vähän vielä paikkailin suoritusta jälkikäteen sillä, että treenailin tilavassa takatilassa hetkisen. Sain jopa huomautettua koiralle siitä, että se kesken pyörähdyksen (!!!) lähtikin ihan toiseen suuntaan haistelemaan mattoa. Ravautin sitä niskavilloista ja karjaisin rumasti, ja huomautuksen jälkeen temppuilu sujuikin paljon paremmin (superpalkalla, tietty, kun koira jotain teki kunnolla kurmoituksen jälkeen). Olin ensin kauhean tyytyväinen siihen, että pääsin koiralle sanomaan saman tien väärin tekemisestä, mutta kotona mua jo harmitti, että pitikin alentua repimään koiraa niskavilloista. Mä kun olen niin kovasti keskittynyt positiiviseen kouluttamiseen ja kuuluttanut siitä joka puolella ja kannustanut kaikkia muitakin siihen, joten hävettää, kun sitten kuitenkin itse ravauttelen koiraa kun se ei tottele. Hyi minua. :( Kun keinot loppuu, väkivalta alkaa.

Jatkosuunnitelmat kisatyöskentelyyn


Mitään houkutteluita ja aneluita en aio edelleenkään ottaa käyttöön vaan peräänkuulutan edelleen koiran aktiivisuutta mua kohtaan, mutta kyllä joku on pielessä meidän yhteisessä tekemisessä, jos koira kesken tempun keksii lähteä tsekkaamaan jonkun hajun. Voltti ei treeneissä ikinä haistele kesken suorittamisen, jos se nyt ei suorastaan näe mun heittävän ruokaa maahan. Ja jos ne hajut muka kiinnostavat niin kovasti, niin olkoot sitten niin. Tulevaisuudessa haistelusta ei tule tukkapöllyä, mutta jäähylle siitä joutuu. Jos tekeminen ei kiinnosta, niin sitten ei tehdä, eikä tule palkkaakaan.

Haluan ihan hirveästi uskoa, että tämä on jotain murkkuilua tai osa aikuistumisriittiä, ja että se menee koiran aikuistuessa ohi. Tyhmänä ilmoitin Voltin tapaninpäivän tottelevaisuuskokeeseen ja kyllähän me sinne mennään, koska rahoja ei saa takaisin, mutta mitään tuloksia en (enää) odota. Haetaan kokemusta ja kokeillaan, miten sosiaalisen palkan käyttö vaikuttaa koekäyttäytymiseen, sitä kun ei koiratanssissa oikein ehdi käyttää. Ihmettelen myös, miten olen jokaisen koiran kanssa saanutkin tehtyä tämän saman virheen, että kisatilanteessa koira ei halua työskennellä, koska ei tule namia. Hitaasti sitä ihminenkin virheistään oppii, kannattanee siis antaa koirallekin armoa. :D

Tietty jokainen koirani on ollut erilainen kuin edelliset, joten samat keinot eivät mitenkään suoraan sovi kaikille. Tuntuu vaan hölmöltä, kun olen Voltin kanssa muka kovasti keskittynyt siihen, että alusta lähtien teen treenejä "kisanomaisesti" eli namit poissa käsistä, mutta kuitenkin sitten treenannut väärin, ja kynnys treenien ja kisojen välillä on ollut liian suuri. Toki myös tuli (taas) innostuksissani kisattua liikaa nuoren koiran kanssa, onneksi mikään ei kuitenkaan ole vielä peruuttamattomasti pilalla. Voltilla on toivottavasti vielä lähemmäs kymmenen vuotta aktiivista kisauraa jäljellä, ja siinä ajassa ehtii korjailla vielä vaikka ja mitä!



Ehkä jonkinlaista edistymistäkin on ehtinyt tapahtunua tässä Jyväskylän esiintymisen jälkeen, sillä Voltti tosiaan teki edes jotain paremmin kuin viimeksi. Silloin ei edes jalkojen välistä pujottelu maistunut, vaikka siitä Voltti kovasti tykkääkin, vatitemppukin onnistui miten kuten. Ehkäpä pitää vaan antaa sille tosiaan lisää aikaa ja treenailla ajatuksen kanssa enemmän musiikin kanssa, enemmän palkatta ja enemmän yleisön edessä. Kisasuunnitelmat olen nyt hetkeksi haudannut, ja keskitymme palkattoman työskentelyn vahvistamiseen sekä uusien temppujen opettelemiseen, kunnes tuntuu, että olemme valmiita avoimeen luokkaan. Vielä emme sitä ole. Lisäksi tietty sen pöllön lisenssin takia täytyy vähän miettiä, kannattaako sitä enää ostaa, jos vaikka vasta lokakuussa olo tuntuu kisavalmiilta. Saa nyt nähdä, mitä ensi vuosi tuo treenien myötä tullessaan!

(Loppukaneettina: mulla on luonnoksissa odottelemassa postaus kisatyöskentelystä, pitäisikin kaivaa sekin naftaliinista joululomalla nyt, kun olen taas yhden koiran kisatyöskentelyn mokannut ":D". Haluaisin muutenkin kirjoitella enemmän myös "asiapostauksia" enkä vain jatkuvaa treenien ruotimista, mutta kovin moni aihe on jo loppuunkaluttu. Toisaalta en myöskään ehdi ja jaksakaan (mikä keskittymishäiriö, köh) paneutua teksteihin riittävällä tarmolla ja tutkailla niitä useasta näkökulmasta. En kuitenkaan tahdo julkaista mitään hutaistua.)

Muuta Messarista: väenpaljousahdistus, koiratanssin PM-kisat ja hillittyjä ostoksia


Lauantaina olin töissä koiratanssin PM-kisoissa sisäänheittäjänä, ja se olikin oikein kiva tehtävä. Sain seurata esitykset aitiopaikalta ihan ison screenin vierestä, syödä herkkulounaan ja vielä herkkuillallisen kaiken päälle. Kiitos Hanna kun pyysit mukaan! :) Lisäksi tietty sai fiilistellä kisatunnelmaa kisaajien bäkkärillä. Oli ihanaa katsella kauniita ja taidokkaita esityksiä, ja mä pidättelinkin itkua monessa kohtaa, kun koirat olivat vaan niin ihania ja tekivät kauhean hienosti töitä. Koiratanssi kolahtaa johonkin ihan erityiseen paikkaan mussa, siinä kun yhdistyy musiikki, taiteellisuus ja tietty koirat. Tietysti myös Suomen joukkueen hieno menestys lämmitti mieltä ja tuotti ylpeydenaihetta, mutta ihan yhtä lailla muiden maiden kisaajien esitykset koskettivat. Sunnuntaina en finaalia ehtinyt seurata sattuneista syistä, mutta toisaalta esitykset olivat samat kuin lauantaina, ja livestream on onneksi tullut katsottavaksi näyttelyiden sivuille.

Esiintymisemme jälkeen kierreltiin nopeasti kojut, mä kävin ostamassa Voltille säkin alennusruokaa kun kerta autolla oltiin liikkeellä, ja hain sille D&C:n kojulta pari hammaslussunarupalloa. Pikkukoirille on tosi huonosti lussupalloja, ja viime vuonna ostettu vastaava on ollut tosi hyvä! Se on pieni ja pehmeä mutta kestävä, ja narun ansiosta tietty onnistuu myös vetoleikit. Voltti tykkää jauhaa palloa kuin purkkaa, ja koska siinä ei ole vinkua, mun korvat tykkää. :D Niin että nyt niitä on sitten kolme, vähän joka takin taskuun ja treenireppuun.


Uskokaa tai älkää, seuraavaan ohjelmaan aion pukeutua jotenkin muuten kuin mustaan mekkoon
Riemukaupan kojulla kävin moikkaamassa tuttuja ja hakemassa nameja. Siihen ne ostokset sitten jäivätkin, ja ai että olen ylpeä itsestäni! Olimme liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan ja mua ihan oikeasti ahdisti siellä väenpaljoudessa, enkä ilman koiraakaan olisi kyllä jaksanut enää kipeine jalkoineni kauheasti kierrellä. Lisäksi tietty kiersin tarkoituksella kaukaa kaikki ihanat pantakojut. Voltti ei tarvitse enää yhtäkään pantaa eikä remmiä, kun edellisiäkään emme ehdi käyttää. Olen onnistunut karsimaan jotain pois, mutta vielä ainakin puolet olemassaolevista pitäisi laittaa kiertoon.

Mun piti vielä tehdä yhdistykselle työvuoro sunnuntai-iltana, mutta vietyäni koiran kotiin tuntui, että jalat taittuvat alta. Mulla on ollut jo pidempään jonkinlainen rasitusvamma (kiitos liikakilojen, laihduttaahan ei tietty kannata) jalkapohjissa, joka aina silloin tällöin vihoittelee jos olen liikaa jaloillani, tai käytän huonoja kenkiä. Messarin kivilattiat ovat tietty aivan erityisen rankat jaloille. Jätin sitten sen iltavuoron väliin, mikä oli varmasti ihan hyvä ajatus. Maanantaiaamuna nimittäin olinkin jo kuumeessa, ja vasta torstaina selvisin töihin asti. Olikohan vähän rankka Messari - enkä edes tehnyt mitään erityistä xD Nojoo, ei viikonlopulla varmasti ollut niin suurta vaikutusta sairastamiseen.

Muutamia varjopuoliakin toki tuli nähtyä: koirien epäasiallista kohtelua ennen ja jälkeen kehien (mihin tosiaan syyllistyin itsekin), pelokkaiden koirien väkisin raahaamista liukkailla lattioilla, hirveät määrät kusta ja paskaa sisä- ja ulkotiloissa (miten näyttely edelleenkin saa luvan olla Messarissa, kun koiraihmiset jättävät kaiken siivoamatta??), koiria joita ei ulkoiluteta joten ne joutuvat tekemään tarpeensa sisälle, koiria jotka joutuvat koko hallissaoloajan olemaan pienessä häkissä odottelemassa vuoroaan, ja koiria jotka selvästi ahdistuvat tällaisista väenpaljouksista niin, että menettävät toimintakykynsä. Sellaisten koirien paikka ei mielestäni ole näin isoissa kisoissa ja näyttelyissä, vaikka omistajan kunnianhimo sanoisi mitä, ja vaikka koira kehässä näennäisesti viihtyisikin. Siellä kehässä ollaan kuitenkin häviävän pieni aika siihen nähden, miten pitkän ajan koira joutuu ahdistumaan ihmismassoista.



Onneksi kuitenkin suurin osa koirista suhtautuu lunkisti tällaiseenkin massatapahtumaan, ja kokonaisuudessaan minullekin jäi oikein hyvä mieli viikonlopusta. Siihen toki vaikutti ihan hirveän paljon PM-kisojen tunnelataukset - ja tietysti se, kun sunnuntai-iltana livestreamia katsellessani näin paljon ryhmäkisoissa olleita koiria, jotka esitettiin kauniisti ja liioittelemattomasti, ja jotka selvästi viihtyivät katseiden keskellä. Kyllä ne ryhmäkisojen kestotähdet ovat paikkansa parrasvaloissa ansainneet, kun jaksavat kerta toisensa jälkeen kiertää reippaasti kehää ympäri ja pönöttää paikoillaan pitkiäkin aikoja!

8.12.2018

Uskotteko jos kerron, että lauantaiaamu pelasti viikon?


Pari edellistä postausta ovat olleet aika negatiivissävytteisiä, mutta siis kyllä meillä oikeasti menee edelleen hyvin. Arki rullaa omalla painollaan, ja Voltin toimistokoiran ura jatkuu edelleen, sillä tiimimme uusi työntekijä on hyvin koiramyönteinen :) Itsenäisyyspäivänä päästiin valoisan aikaan ulos ja viihdyttiinkin pitkään.

Olemme myös innostuneet taas temppunaksutteluista, sillä olen suunnitellut kovasti avo-luokan tanssiohjelmaa. Voltti oppi yhdellä naksuttelukerralla oikean tassun antamisen, vasen tassu ollaan opeteltu jo aiemmin. Töissä kekkasin pyytää tassunantoa myös jalalle, mikä oli ihan supersöpö temppu. Eli se pääsee varmasti ohjelmaan.

Linkki tokovideoon


Toimiston aulassa olen pari sessiota tehnyt front-temppua ruokiksella, molemmilla kerroilla sujui tosi hyvin. Kosketuskeppiä ei ollut mukana ollenkaan, mutta Voltti teki temppua tosi suvereenisti ja varmasti. Mahtavaa, ehkä ensi vuonna tämänkin voisi saada kisavalmiiksi! Olen jo vähän suunnitellut siihen jatkoksi edessä/eteen kävelyn, jota aloiteltiin tänään hallilla, mutta siinä onkin varmasti ajallisesti vähintään yhtä pitkä projekti tehtäväksi, ellei jopa pidempi.

Aamulla tosiaan lähdimme Tinjan ja Maggien kanssa hallille. Tällä kertaa olin ottanut kameran ja oikean linssin mukaan, joten sain kunnollista videota treeneistä :) Editointi vaan on aina ihan helvetillinen operaatio, ja videosta tulikin pätkittyä pois reilusti yli puolet ja myös pitkät pätkät ihan onnistuneitakin suorituksia, kun materiaalia oli vaan niin paljon! Instaan tein vielä erikseen miniversion temppuiluista, huh.

Aloitimme front-tempulla, johon tosiaan aloitin myös edessä kävelyä "kävele"-käskyllä. Vähän pitäisi ehkä muistutella kepin seuraamista ennen seuraavaa kertaa :) Muuten onnistui mainiosti, vaikka vaihdoin välillä suuntaa ja paikkaa. Kivaa! Uusina juttuina tehtiin myös tassunantoja, joista olisin saanut palkata paljon runsaammin kun Voltti oli niin taitava, sekä jalan kiertoa eli tuplapujottelua. Tai tätä ollaan kai aiemmin treenailtukin jo, mutta nyt homma sujui paljon paremmin kuin viimeksi.

Linkki videoon 


Kepin kierron kaivoin naftaliinista, se on ollut ohjelmistossa viimeksi joskus silloin helteiden aikaan.. Hiukan Voltti haparoi ja tarjosi tassunantoa kepille, front-temppua ja kumartamista, mutta aika nopsaan koissu muisti mistä on kyse. Seuraavaksi pitää opettaa myös toiseen suuntaan kiertäminen mun oikealla puolella.

Kepin kanssa teetin myös rengashyppyjä, ne ovat olleet aika laaduttomia viime aikoina, mutta riman avulla hyppyihin tuli ilmaa ja Voltti suoritti ne puhtaammin. Hyvä! Ja tietty otettiin myös perussetti-seuraamisia ja pari ruutua, kun Tinja oli ruudun halliin rakentanut ja vei sinne Voltin huomaamatta pallon toisen lähetyksen jälkeen. Täytyisi aina käyttää treeniseura hyödyksi tällaisissa jutuissa. Oli kivat aamutreenit, näillä fiiliksillä koitetaan sitten selvitä myös ensi sunnuntaisesta Messarin esiintymisestä! Voltin tansseja voi nähdä ykköshallissa PM-kisojen tauolla, muistaakseni ollaan vuorossa joskus 11-12 välillä :)


7.12.2018

"Jokainen pilaa ekan cockerinsa"


Otsikon mukaisen lentävän lausahduksen kuulin ekan kerran fläteistä, kun tuskailin sitä, kuinka olin kouluttanut Aidanin ihan väärin. No, viime sunnuntaina kävi ilmi, että myös Voltti on jo pilattu :--) Pahan mielen kirjoitus -varoitus!

Kasvattaja-Eva pyysi meidät mukaansa metsästystreeneihin erään toisen cockerikasvattajan tiluksille. Ja mehän lähdimme innolla! Alue oli kunnon aakeanlaakea peltokeskittymä, jonka keskellä oli talo ja piharakennukset, eli tuulta kyllä riitti. Mua varoitettiin tuulesta etukäteen, mutta alipukeuduin silti - olisi pitänyt laittaa alle 2 pitkähihaista paitaa, eikä pitkähihainen+t-paita-yhdistelmä. Muuten sääolosuhteet olivat erinomaiset, lämpötila pysyi just ja just pakkasen puolella ja tällöin maassa oleva lumikerros ei paakkuuntunut koiriin. Täydellistä.

Volttihan oli taas todella innoissaan ja ylikierroksilla, ja se mikä harmittaa hirveästi, oli taas se typerä ääntely. Voltti vänisi ja vinkui koko päivän aina odotellessaan, vaikka pidin sillä takkia päällä. Päätin olla reagoimatta vinkumiseen ja palkkasin juttelutuokioiden ajan paikallaan istumisesta vinkumisesta huolimatta, mutta luulen, että se oli virhe. Eilisellä itsenäisyyspäivälenkillä nimittäin Voltti aloitti väninän heti, kun käskin sen istumaan, vaikka tilanne oli ihan tavallinen (koira oli jo juossut vapaana, pyysin sitä vain istumaan paikallaan sen aikaa että sain kuvan otettua). Eilen meni hermo ja karjaisin koiralle että nyt turpa kiinni, ja loppulenkillä se olikin hiljaa vaikka piti välillä istua paikoillaan. Taitaa olla niin, että pitää puuttua siihen vinkumiseen myös noissa metsästystilanteissa, koska ainakaan itsestään se ei vähene, kun koira on niin kierroksilla koko ajan.

leuhka xD
Sai Voltti toki kehujakin, sillä työskennellessään se ei puhu. Kuulemma sen hakutyöskentely oli suorastaan "positiivinen yllätys", kiva :D Haku oli kyllä tosi vauhdikasta ja Voltti reagoi pääosin pilliin hyvin. Välillä hajut veivät mukanaan ja piti vähän karjaista. Kouluttajalla oli kiva asenne, ja aina jos jompi kumpi koirista alkoi kuuroutua käskyille, homma loppui ja toinen koira pääsi töihin. Enyalle saatiin ammuttua yksi fasaani, ja Voltille laitettiin muutaman hakusetin jälkeen fasaanikana tietolinnuksi keinopesään. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei sitä kannata ampua, koska viime kerralla ammutusta Voltti lähti paukkunoutoon.

Hakua oltiin tehty jo hyvä tovi, joten mä olin ihan luottavainen sen suhteen, että Voltti kyllä pysähtyy, kun pahimmat kierrokset on juostu pois. Menimme kanan luokse hakukuviolla, ja sijoituin itse lähelle pesää kun Voltti haistoi linnun. Komea ylösajo, ja lyhyen stopin jälkeen Voltti lähti myös komeasti perään. :( Ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta kuin linnun. Äh! Tuli se sitten lopulta takaisin, ja hetken aikaa istuttiin paikallaan ja mietittiin, mitäs nyt. Päätimme jatkaa hakua, sillä hakukuvion alussa keinopesän ohi oli tepastellut fasaanikukko. Lähdimme jahtaamaan sitä, mutta myös sen kanssa kävi kunnon moka, nimittäin kukko olikin jäänyt tosi lähelle pesää jemmaan, ja osuimme sen kohdalle paljon nopeammin kuin olimme arvanneetkaan. Olin lisäksi itse juuri sanomassa jotain Evalle, kun Voltti pöläytti kukon ilmaan - ja lähti taas vauhdilla perään, tällä kertaa ei edes miettinyt pysähtymistä. Voihan räähkä. Koira kunniakierroksen jälkeen remmiin ja toinen tuumaustauko.

Tässä kohti sitten juteltiin asiat halki, ja koutsi oli sitä mieltä, että tämän ikäiselle koiralle ei missään nimessä olisi kannattanut ampua vielä yhtäkään lintua, ennen kuin se on tehnyt kymmeniä ylösajoja ilman ampumista. Kiva tietää hei, nyt kun koiralle on pelkästään ammuttu ylösajoista.. :( Hän kuulemma itse tekee ensin ison määrän ylösajoja ilman ampumista, ja yhden pudotetun riistan jälkeen taas monta, monta ylösajoa ilman pudotuksia.


Tuli masennus ja olo, että peli on ihan menetetty. Kovasti sain toki neuvoja siihen miten treenata pillipysähdyksiä, mutta kaikkia niitä treenejä ollaan tehty paljon. Ehkä seuraava askel meillä olisi se, että menen oikeasti riistarikkaaseen maastoon, vaikka sinne peurarinteeseen, ja koitan siellä stoppailla koiraa eri etäisyyksiltä. Myös citykanit voi hyödyntää, niitähän majailee ihan meidän pihallakin.

Eilisellä lenkillä treenailin stoppeja niin, että vihelsin silloin kun koira oli nenä kiinni jossain hajussa, ja stopit oli tosi hienoja. Turhauttavaa, kun "kyllä se kotona osaa", ja itsenäisesti treenaamalla on todella vaikea päästä siihen oikeaan ylösajotilanteeseen. Riistalle vielä pääsee niin harvoin, että saa kyllä todella paljon rampata riistatreeneissä ennen kuin on toivoakaan päästä kokeisiin. Mä jo vähän mietin, että jaksanko edes yrittää, mutta ans kattoo ny.

Loppuun Voltille tehtiin vielä yksi "ylösajo" remmissä niin, että fasu lähetettiin sylistä. Piti stopata Voltti remmillä ja mennä sen eteen seisomaan, ja hetki taas meni että se malttoi syödä. Istuskeltiin siinä sitten pidempi tovi paikoillaan, ennen kuin lähdettiin autolle ja kotiin.

Muutama huomio:
- yli-käsky kannattaa opettaa (ojien ym ylitys)
- kun seuraavan kerran tehdään ylösajo, muutama ihminen ketjuun linnun eteen niin, että voi voimakkaasti painostaa koiran pysähtymään
- hakua lyhyissä, n. 5min pätkissä, jotta (nuori!) koira ei väsy ja kyllästy
- haussa ei kannata käyttää käsiä ollenkaan vaan säästää käsimerkit ohjauksiin, omalla vartalon käännöllä ja liikkumisella voi hyvin ohjata koiraa haussa. Tähän keskityin itse, hyvin toimi
- nameja voi alkaa reilusti vähentää (mutta kun mä haluan palkata aina kun Voltti reagoi pilliin hyvin xD)


Jutskattiin vähän muutenkin metsästyskoulutuksesta. Voltti on pikkuhiljaa selvästi syttymässä riistalle, kun se on muutamat ylösajot saanut tehdä, ja reagoi hajuihin jo ihan eri lailla kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin esim. haku on ollut paljon löysempää kuin nyt! Kun koiralle on tehty muutama pudotus, tulee vasta kunnolla ilmi se, onko "metsästys" sille vain temppu vai onko se oikeasti hallinnassa. Senkin takia olisi tosi tärkeää tehdä riittävästi ylösajoja ilman pudotuksia, jotta koira oppii kunnolla rauhoittumaan ylösajoon ja oikeasti luopumaan linnusta, kun sitä ei pääse noutamaan. Jokaisella kouluttajalla on toki omat ajatuksensa, ja mä kyllä ostan myös ne aiemmin mulle annetut neuvot siitä, että ylösajotilanne on hyvä "purkaa" noutoon - luulen kuitenkin, että Voltin kanssa homma meni pieleen jo alusta lähtien siinä, ettei se ollut kunnolla hallinnassa, kun ekat riistatyöt on tehty. Huoh.

Itsenäisyyspäivän lenkillä tehtiin vähän hakua (ok), pari pysäytystä (ok) ja muutama pitkä eteenlähetys (ok). Eteenlähetyksiin pitäisi saada joku laittamaan dameja jo viedyn tilalle, jotta pystyy treenaamaan sokkolähetyksiä paremmin. Kerran pysäytin Voltin kesken matkan pillillä, se oli hyvä, sai pallon palkaksi. Tosin vähän nousi myös turhautuminen, kun damille täysiä juostessa koira pysähtyy hienosti, mutta linnun kanssa ei puhettakaan...