22.10.2018

Voltin ensimmäinen luokkanousu! + kisatyöskentelypohdintaa


Perjantai-iltana kävimme Tinjan ja Maggien kanssa treenailemassa tanssia Konalassa, se olikin just sopiva kierrostenalennus tuolle huithaipelille! Treenailimme lähinnä pikku pätkiä ohjelmasta kisamaisesti sekä kuuntelemista (eli palkkasin aina, kun koira teki pyytämäni käskyn). Kisamaisessa treenissä Voltti oli vähän vaisu, mutta niitä tehtiin sitten muutama lisää, että sain vaisuuden pois.

Videoin myös front-temppua, joka meni tosi hyvin, harmi vaan että mun kännykkä oli kaatunut kesken kaiken ja videolla siis ei näkynytkään mitään :( Mutta ensi kerralla sitten, kun tehdään omalla hallilla! Palkkana mulla oli pakastekuivattuja kanakuutioita, jotka vaaleina ja suht isoina paloina erottuivat matolta hyvin eli olivat just sopivia tähän hommaan.


Lauantaiaamuna nappasin Annan ja lauman shelttejä kyytiin ja Sirkus Finlandia lähti kohti Saloa. Olin itse ekassa sekä vikassa kisassa sihteerinä, oli ihan mielenkiintoista seurata tuomarien työskentelyä niin läheltä, nähdä suoritukset aitiopaikalta ihan kehän reunalta ja tietysti nähdä kaikki pisteet ensimmäisenä - ja silmäillä kommentteja! Ei hätää kanssakisaajat, en muista enää yksittäisiä kommentteja, lähinnä oli kiinnostavaa nähdä tuomareiden mielipiteitä etenkin taiteellisesta puolesta.

Kisoja oli yhteensä neljä, me kisasimme Voltin kanssa kahdessa keskimmäisessä. Sihteröinnin jälkeen käytiin kunnon lenkki, ja Voltti sai yhdellä parkkiksella vähän kirmailla vapaanakin pahimpia höyryjä pois. Kisahallin pihalla vielä temppuiltiin vähän, jotta sain koiraa purettua ja asennettua sen työmoodiin, ja ehdimme vielä nopsasti pyrähtää kehääntutustumisessakin.

Ennen omaa vuoroa temppuilimme vielä vähän kehän reunalla, ja sitten menoksi. Kehä oli ihanan iso, ja aiemmista kisoista poiketen päätin päästää Voltin juoksemaan kehään. Aiemmin olen aina seuruuttanut sen, mutta tuntuu, että pakotetusta vierellä kävelystä sen kierrokset vaan nousevat, joten kokeilimme tällä kertaa vapaampaa kehään siirtymistä. Voltti kävi siis (luvan kanssa) heittämässä pikku ilokiekurat ja tsekkaamassa nurkat ennen kuin pyysin sen aloitukseen.

Eka suoritus meni hienosti! Mun ympäri pyöriminen oli kyllä huonoa, vaikka olemme treenanneet sitä kovin, samoin peruutus ontui. Luulen, että teen kisoissa käskytyksen jotenkin eri tavalla. Pientä kontaktikatkoa oli myös vadille siirtymisessä sekä ihan lopussa, mutta pisteet 166,66 riittivät kuitenkin kunniamainintaan (toinen ainoa KM koko päivänä, toisen nappasivat Anna ja Aiko HTM AVO-luokasta). Tästä irtosi myös eka sija, ja tietysti siirto avoimeen luokkaan, sillä kyseessä oli meidän kolmas KM!



 Pisteet:

Tiina Jounio
Määrä 42, laatu 41; kumppanuus 42, koreografia 40 = 165
"Hyvin ohjattu alokasluokan ohjelma. Monipuolisesti liikkeitä, joista koira suoriutuu pääosin hyvin. Rauhallista ja miellyttävää työskentelyä."

Nadja Böckerman
44/42, 43/43 = 174
"Ihanan innokas koira, joka teki tarkasti töitä! Muutamia kieltoja mutta pääosin tarkkaa ja taitavaa menoa. Hienosti koira malttoi keskittyä vaikka siitä näki että intoa olisi yllin kyllin. Ohjelma rakennettu kivasti musiikkiin. Hieno alo-luokan ohjelma :)"

Mari Väänänen
41/40, 41/39 = 161
"Kivoja, tarkkojakin liikkeitä, välillä nenä meinasi viedä koiraa. Positiivista yhteistyötä, valloittava koira. (Ylemmissä luokissa kiinnitä enemmän vielä koreografiaan ja omaan musiikin mukaan liikkumiseen huomiota.)"

Menimme leikkimään ulos, odottelimme uuden kisan alkua ja hoidin aloitusrutiinit aika samalla tavalla: pientä temputusta ennen omaa vuoroa, lyhyt paikallamakuu ja kehään vapaasti juosten. Nyt Voltti oli jo vähän väsynyt, ja suoritus oli paljon epäpuhtaampi kuin eka: useampi kielto, käskyihin reagointi hitaampaa ja itse temput löysempiä. Jostain syystä Voltti myös jäi lähinnä seisomaan paikalleen vadin päälle, vaikka yleensä se tekee tempun villisti pyörien. Onnistuin kuitenkin ujuttamaan kaksi uutta temppua ohjelmaan: alun tyhjään lähetys (joka meni tosi vinoon, yritin saada koiran kohdistamaan vatiin, mutta hyvä yrkkä ja stoppi enivei) sekä puolivälissä jalkojen välistä peruutukset. Kiva! Pisteitä 157,66, mikä oli yllättävän paljon temppujen heikkolaatuisuuden huomioiden, mutta pojot riittivät jälleen ensimmäiseen sijaan. Voltti on kyllä huippu :)



Pisteet:

Tiina Jounio
Määrä 38 / laatu 38, kumppanuus 42 / koreografia 40 = 158
"Vauhdikas koira, erinomaista ohjausta. Muutamissa liikkeissä pientä epätarkkuutta. Avoimeen luokkaan vähän lisää vaikeusastetta kaipaisin."

Nadja Böckerman
39/38, 39/40 = 156
Pääosin siistiä tekemistä, mutta mukana myös kieltoja ja epätarkkuuksia. Toivoisin avoimeen hieman laajempaa/vaikeampaa liikerepertuaaria ja sujuvuutta. Kivasti rakennettu ohjelma.

Mari Väänänen
40/39, 41/39 = 159
Koiralla hyvä liikerepertuaari, osassa hieno ajoitus ja tarkkuus, lisää kuitenkin tasaisuutta ohjelmaan, nyt joitakin selviä kieltäytymisiä. Koiralle malttia/keskittymistä, viemättä iloa. (hypyt käsien läpi oli huonoja, koira osaisi varmaan hypätä kunnolla tai sitten muuttaa niitä).

Ajatuksia kisatyöskentelystä


Paluumatkalla juttelimme vielä Annan kanssa palkkaamisesta ja kisatyöskentelystä, ja koitan nyt purkaa omia ajatuksiani tähän, jotta voin palata niihin myöhemmin. Voltti on selvästi alkanut reagoida palkattomuuteen, sillä kehän ulkopuolella se teki temput tavanomaiseen tapaan hirmu säpäkästi, mutta kehässä oli etenkin jälkimmäisessä kisassa tosi löysän tuntuinen.

Omassa toiminnassani on tietty parantamisen varaa, sillä palkkaan koiraa ihan liikaa treeneissä verrattuna siihen, kuinka paljon ollaan kisattu (palkatta). Mun pitäisi treenata paljon enemmän pieniä liikepätkiä, joista tulee vähän isompi palkka niiden jälkeen; tällaisilla treeneillä saisi harjoiteltua myös sujuvuutta sekä siirtymisiä tempusta toiseen, jotka ovat etenkin taiteellisesta näkökulmasta hyvin tärkeässä osassa.

Lisäksi tärkeää olisi pienentää kisojen ja treenien välistä kontrastia, eli muuttaa omaa tekemistä sekä treeneissä että kisoissa vastaamaan enemmän toisiaan. Tätä olen jonkin verran tietoisesti tehnytkin, eli treeneissä alkanut useammin "siirtymään kehään" eli vaihtamaan paikkaa kentällä tai hallissa kesken treenin. Nyt, kun koiralla on jo useampi temppu jonka se sujuvasti osaa, pitäisi treenata paljon enemmän niitä vähän pidempiäkin temppupätkiä.


Yksi tähän kontrastiin liittyvä, aika iso ongelma on kehuminen. Jostain syystä mun on kisoissa pakko koko ajan papattaa koiralle kehuja, vaikken sitä treeneissä tee. Olen ihan ajatuksen kanssa opettanut Volttia siihen, että niin kauan kuin mun turpa pysyy kiinni, voi hyvillä mielin jatkaa suorittamista. Tokossahan ei koiraa voi kesken liikkeiden kehua, joten en tietenkään tahdo opettaa sitä siihen, että se vaatii jatkuvaa hyvää palautetta, jotta pystyy suorittamaan. Otan siis itse vastuun koiran tekemisestä: jos se tekee oikein, olen hiljaa (ja haluamassani kohdassa palkkaan sen), mutta jos se esim. suorittaa väärän tehtävän, kerron että nyt meni väärin ja annan koiralle mahdollisuuden yrittää uudestaan. Tällä olen jo onnistuneesti jonkin verran saanut vähennettyä kaikennäköistä härväämistä, ja etenkin koiran kierrosten noustessa sen pyytäminen välillä istumaan ja keskittymään selvästi parantaa sen suorittamista.

Kaiken tämän jälkeen siis on ihan älytöntä kehua koiraa kisoissa, kun pääsääntöisesti kehu = palkka. Videolta näkee, kuinka Voltin suoritus keskeytyy aina, kun mun suusta tulee kehu. Tietysti joissain kohdissa sitä on syytäkin kehaista, esimerkiksi vierellä tai mua kohti kulkemisesta, mutta yksittäisten temppujen kohdalla kehuminen johtaa suorituksen keskeytymiseen palkan toivossa ja mua vasten hyppimiseen. Ärsyttävää! Mä en enää kauheasti jännitä kisaamista, jännitys on lähinnä semmoista miellyttävää odotusjännitystä, mutta näköjään esiintyminen kuitenkin vaikuttaa omaan suorittamiseen ylenpalttisen kehumisen muodossa.

Onneksi nämä ovat asioita, joita voi treenata! Nyt, kun meillä on se kolmas KM ja olemme virallisesti siirtyneet avoimeen, niin jäämme tietysti kisatauolle opettelemaan vaativampia temppuja uutta ohjelmaa varten. Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että kisaamme seuraavan kerran aikaisintaan joskus kevään korvilla, joten nyt sitten uusien temppujen opettelemisen lisäksi käännetään vähän kelkkaa myös näiden palkka-asioiden suhteen.


17.10.2018

Ruuhkainen ruskaretki Nuuksioon, sheippausta ja talven tokokurssien aloitus


Voltti ja Hans

Sunnuntaina kävimme mini-ruskaretkellä Nuuksiossa, kiersimme parin kilometrin lenkin isolla köörillä ja kolmella koiralla. Paikalla oli ihan vaan muutama muukin, autot eivät meinanneet mahtua parkkiin ja lapset ja niiden vanhemmat kiristivät hermoja oikein olan takaa. Toinen joka kiristi hermoja, oli Voltti, joka ei osannut käyttäytyä lainkaan tuttujen ihmisten ja kauhean kiinnostavien kaverikoirien seurassa, vaan lähinnä kiskoi ja rempoi remmissä joka suuntaan koko ajan..

Onneksi metsän puolella meni myös kivasti polkuja, joten tarvoimme jonkin verran poissa ruuhkaiselta väylältä. En retkestä siis erityisemmin nauttinut, vaikka mä sitä kavereille ehdotinkin - mutta tulipa sentään muutama kiva syyskuva napattua. Ensi vuonna mennään johonkin muualle kuin noille ruuhkaväylille :D

Temput


Temppuja olemme treenailleet satunnaisesti kotona ja lenkeillä, ihan kivalta vaikuttaa ensi viikonlopun kisoja ajatellen! Lattiatemppuja pitää kertailla vielä vähän enemmän, niissä nousee kierrokset edelleen helposti. Voi siis olla, että jätetäänkin ne pois ohjelmistosta, ja keksin jotain muuta tilalle. Koirallekin reilumpaa, että ohjelmassa on vain varmoja ja tuttuja temppuja.

Tassunanto sen sijaan etenee tosi mukavasti ja Voltti tykkää siitä kovin. Eilen iltalenkin jälkeen treenailtiin temppuja läpi, ja kokeilin tassunantoa sekä yksittäin uudessa paikassa että yhdistettynä toiseen temppuun (pyöriminen), eikä siinä ollut sen kummempaa ongelmaa. Alkuun vähän arvelin, että tassunanto ja molemmat tassut käsivarrelle -temppu voisivat mennä sekaisin, mutta onneksi niissä on kuitenkin sen verran selkeät ja erilaiset käsiavut, että erottelu sujuu hyvin. Selkeän käsiavun ansiosta temppu oli myös helppo siirtää pois olkkarista verrattuna niihin temppuihin, joissa käsiapua ei ole.

Salakuvasin kavalasti jotain random perhettä, mutta kun oli niin idyllisen näköine maisema ja kohta ja valo!
 Yritin tietty opettaa tassunantoa "puhtaasti" sheipaten eli ilman mitään apuja, mutta sain aikaan vain kitinää ja edestakaisin tepastelua. Olen edelleen vähän turhan hidas naksuttelija, joten oli tosi vaikea napata nimenomaan etutassun liikettä; tuntui, että naksu tuli aina just silloin, kun koira oli jo peruuttamassa tai tekemässä jotain muuta. Otin sitten perinteisemmät keinot käyttöön, eli nami nyrkkiin ja naksu, kun koira läppäisee nyrkkiä. Tosi nopsasti läpsy lähtikin siitä etenemään, ja tosiaan kun ajatuksena kuitenkin oli myös se, että tassu nousee kädelle, niin ihan hyvähän sitä kättä on apuna käyttää.

Kaivoin myös naftaliinista front-tempun, ja aloin lisätä siihen haastetta, kun se viimeksikin sujui niin kivasti. Olemme treenanneet temppua eteiskäytävässä, joka on kapea mutta pitkähkö, jolloin koiran on helppo kääntyä suoraan ja toisaalta mulla on tilaa heittää nami reilumminkin sen edelle, jos on tarve. Eilisen iltaruuan syötin Voltille tämän tempun yhteydessä, ja puolentoista tunnin iltalenkin sekä ulkotreenien jälkeen sillä oli edelleen hurjasti virtaa, joten intoa kyllä riitti!


Varioin temppua vaihtamalla välillä paikkaa eteisessä niin, että siirryin itse muutaman askeleen eteen tai taakse toistojen välillä, sekä tietty käännyin välillä toisinpäin, jotta toistoja tuli eri suunnista. Voltti yritti tietty kovasti hakeutua seisomaan siihen samaan kohtaan, mistä oli edellinen palkka tullut, joten keppiapua piti etenkin näissä varioinneissa käyttää paljon. Toisaalta parin kepin kanssa tehdyn toiston jälkeen myös kepittömät sujuivat hyvin. Voltti tykkää hakeutua kovasti eteenpäin ennakoidessaan naminheittoa, joten palkkasin sitä myös kädestä viemällä namin sen nenän eteen, kun fokus ja katse pääsääntöisesti ovat eteen- eivätkä minuunpäin. Tämä temppu on nyt pidempään junnannut paikoillaan, mutta vasta nyt tajusin alkaa tehdä variaatioita ja haastetta, joten eiköhän tämä tästä lähde taas etenemään!

Pyhäinpäivän riistaleiriä ajatellen olemme myös aloittaneet hallintatreenit, jotta saadaan linnuista irti vähän enemmän kuin viimeksi. Tilasin Voltille kaksi tirppaa, toivottavasti saadaan molemmat käytettyä.

Toko


Maanantaina alkoi talvikauden tokokurssit. Voltti oli mulla töissä mukana, joten ajattelin sen olevan rauhallisempi kuin yleensä. Lähdimme myös hyvissä ajoin töistä, jotta ehdimme käydä kunnon lenkillä ennen treenejä, mutta silti virtaa oli kuin pienessä kylässä. Olimme vuorossa kolmansina ja otin Voltin häkistä lämppäämään kymmenisen minuuttia ennen omaa vuoroa, mutta ei se kymmenen minuuttia paljoa auttanut.

Yumi tarkkana
Aloitimme seuraamisella, teimme lähinnä sivulletuloja ja liikkeellelähtöjä sekä pieniä pätkiä. Koutsi auttoi sivulletuloissa sanomalla, milloin koira tulisi palkata, ettei mun tarvitse kumartua katsomaan sitä. Häiriönä hallissa oli kaksi ruutua ja muutamia merkkejä, ja voi pojat, että ne olivatkin iso häiriö! Voltti hakeutui jatkuvasti lähtöasentoon mun vierelle, kyttäsi ruutuja ja yritti sinkoilla niihin. Onneksi tajusin pitää sen alkutreenien ajan hihnassa, kunnes se vähän rauhoittui ja sain sen kuulolle.

Sovittiin, että rakennetaan joka treenissä pari ruutua ja sirotellaan ekstratörppöjä halliin, jotta saadaan treenattua kunnolla häiriöitä. Voltti tulee halliin aina lähes karmit kaulassa ja alkaa heti kytätä, että missä on ruutuja juostavaksi ja palloja haettavaksi, ja mä tahtoisin tietty fokusta enemmän muhun päin. Ruutuja tehdään sitten ihan muualla kuin hallissa, ja hallilla ruutuun pääsee korkeintaan treenin lopussa, jos koira on kuunnellut kiltisti siihen asti. Oma vikahan tämä tietty on, kun viime talvena tuli kovasti tehtyä ruutuja nimenomaan hallissa.

Kun oli avustaja mukana, päätin tehdä myös tyhjäänlähetystä ja siitä pysäytyksiä. Koutsi siis seisoi pallon vieressä valmiina ottamaan sen pois, jos Voltti ei tottele pysähdyskäskyä. Toistoja teimme kolme, joista kahdessa saatiin tosi hieno ja nopea stoppi (kiitos pallonheittelyjen lenkeillä!) ja yhdessä Voltti hidasti vauhtia mutta jatkoi sitten kuitenkin matkaa pallolle. Pari kertaa lähetettiin pallolle myös ilman stoppia. Otin tähän käyttöön virittelysanan "täysii", jonka sanon koiran jo istuessa mun vieressä; yritän tällä tehdä eroa ruutuunlähetykseen, jossa kävellään muutama askel kohti ruutua ja kysyn "missä ruutu" ennen aloitusperusasennon ottamista.

Hymypoika töyhtösarvinen
Aikaa jäikin näiden tehtävien jälkeen vielä viitisen minuuttia, joten koutsin ehdotuksesta katsoimme kiertoa. Laitoimme törpön samaan nurkkaan, mihin koiraa oli lähetetty pallolle, joten pari ekaa toistoa meni pelkkään päättömään sinkoiluun. Kierto muistui kuitenkin lopulta mieleen käännyttyämme toisin päin, ja saatiin onnistumisia kivasti pidemmältäkin etäisyydeltä. Huomattiin vaan se, että palkkasignaali tulee aina samassa kohdassa heti kierron jälkeen, ja jos sitä ei tule, koira himmaa tai jopa pysähtyy. Jatkossa siis ei enää palkkasignaalia heti kierron jälkeen vaan vasta vähän myöhemmin, jotta saadaan paluukin vauhdikkaaksi :)

Eilisellä iltalenkillä treenasimme ensin futiskentän parkkiksella, mutta koska vihreä, valaistu nurmikko oli niin houkutteleva ja ihan tyhjä (futarit ovat siirtyneet viereiselle kentänpuoliskolle kohonneen kuplahallin sisään), niin rikottiin vähän lakia ja vedettiin ihan pikkutreenit myös nurtsilla. Käytin tämän hyväkseni siirtymätreeninä, eli tein kisakehään menoa edeltävät virittelyt (pari temppua, sivulletuloa ja pikkupätkät seuraamista), syötin kädessä olevat namit pois ja kävelytin koiran nurtsille "kehään" mun vierellä. Otimme aloitusperusasennon sekä pienen seuraamispätkän, josta tuli pallopalkka. Voltti suorastaan riehaantui aakeanlaakeasta varpaita kutittelevasta nurmikosta ja hepuloi pallonsa kanssa pitkän pätkän. Annoin sen nauttia, otettiin vielä toinen pikku seuraamispätkä ja palloriehutus, ja lähdettiin sitten litomaan ennen kuin kukaan huomaa meitä. Tämä olikin tosi kiva treenien lopetus, ja hyvä mieli jatkui loppulenkin kotiin asti :)

Nää ylhäältä otetut nassukuvat on mun pahe, mutta kun Voltti on niiiin söpö ja sopivasti ruskalehtien värinen! <3

11.10.2018

Kisoihin valmistautumista kimppatreeneissä

Vantaallakin oli kaunista viime sunnuntaina
Kello soi torstaina varttia yli kuusi, mutta kumpikaan meistä ei olisi halunnut vielä nousta. Voltti oli käpertynyt ihan tiukalle kerälle sohvannurkkaan ja oikein rutisti silmiään kiinni, kun laitoin valot päälle. Söpö <3 Urheasti kuitenkin selvisimme kahdeksaksi Kompassille treenaamaan Femma-cockerin kanssa. Femma on tosi söpö, ja jotenkin niin ihanan samantyylinen kuin Voltti, selkeä cockerimeno :D Tunti oli kahdelle treenaajalle oikein sopiva treeniaika, kun molemmille koirille tuli vuorotellen taukoa. Yksin ollessa kokonainen tunti tuntuu vähän turhan pitkältä (mutta pakkohan sitä on silti keksiä jotain treenattavaa koko ajaksi).

Voltti teki ekassa setissä lähinnä lämppää kuuntelun muodossa, teetin sillä eri temppuja (pyöri, pakki, ali) peräkkäin. Pyörimisissä oli jotain ihme nihkeilyä, mutta peruutukset oli hienoja ja tuntui, että Voltti olisi peruuttanut vaikka koko hallin läpi! Onpa kiva, etäisyyttä olenkin koittanut siihen hakea olkkari- ja lenkkitreeneillä. Ääntäkään ei tullut kuin ihan muutama märähdys.

<3<3<3
Takatassu-vatitempun naksutteluiden takia original vatitemppu on vähän kärsinyt, joten treenasimme sitä ja etenkin siirtymiä vadille jonkin toisen tempun kautta. En ole vielä osannut päättää, mikä temppu olisi se virallinen valmisteleva temppu, joten nyt yritin ketjuttaa rengashypystä vadille menemisen, joka on alo-ohjelmassa. Ensin toki treenasimme vatia ihan yksittäin niin, että lähestyimme sitä yhdessä (koira vasemmalla). Voltti tosiaan oli alkuun vähän epävarma vadin kanssa ja loikki sen yli, kiersi sitä tai tarjosi jotain takapäänliikuttelua sen lähellä. Jokusen toiston jälkeen homma kuitenkin muistui mieleen, ja lopulta jo rengashypystä vadille siirtyminen onnistui sujuvasti ilman loikkimisia niin, että heti ekana meni etutassut vadille.

Kun kerran oli treenikaveri ja musiikinsoittaja mukana, niin tehtiin tietty juttuja myös musiikin kanssa. Kokeilin lattiatempuilla (mä istun maassa), onnistuisiko uusi suunnitelma ohjelman aloituksesta, mutta totesin, että lattiatemput tarviivat vielä enemmän treeniä. Käsien alta pujottelusta on tullut vähän löysä, koska olen palkannut väärin tai liian vähän, ja jalkojen alta sujahtelu on vielä vähän epävarma. Voi siis olla, ettei kannata reilun viikon päästä oleviin kisoihin ottaa näitä lattiajuttuja käyttöön, vaan vasta avoimeen luokkaan.


Tehtiin ohjelma kerran kokonaisena ja ilman välipalkkoja, se oli ihan ok, mutta pientä epätarkkuutta välillä. Olen unohtanut palkata Volttia tarpeeksi mukana kulkemisesta, joten sen tarkkaavaisuus sitten herpaantuukin helpommin, jos en anna sille mitään temppukäskyjä vaan tässä-käskyn. Mun kiertämistä olen kotona vahvistanut paljon, ja se oli näissä "kisatreeneissä" taas kivan sujuva, mutta sen sijaan pujotteluissa oli tällä kertaa ongelmaa. Jostain syystä Voltti ei suostunut pujottelemaan mun vasemman jalan ali, ja Anne sanoi, että mä liikun jotenkin sitä kohti. Mielestäni liikuin samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta täytyypä kiinnittää tähän huomiota jatkossa!

Lopuksi tehtiin vielä pieniä pätkiä ohjelmasta musiikin kanssa, aika improiluksi kyllä meni, kun mun oli vaikea keskittyä sekä koiraan ja omaan tekemiseen että siihen, että mistä kohtaa musiikki alkaa. Näissä "kisatreeneissä" palkkasin pallolla, ja parin kerran jälkeen koiraan tuli jo ihan eri ilme. Selvästi se on vähän jo oppinut siihen, että kun tehdään kisamaisesti, ei tule palkkaa, joten nyt on aika hitsin äkkiä otettava korjaussarjat käyttöön. Miten mä teenkin tämän saman mokan kaikkien koirien kanssa!


Oman seuran hallilta voisin varata vielä yhden vuoron ennen ensi viikon kisoja, jotta päästään kerran tekemään isossa tilassa temppuja. Käyn myös huomisiltana itsekseni tanssitilassa tekemässä koreota, jotta saan sen paremmin muistiin kuin viime kerralla, ja tietty oman liikkumisen kuntoon.

Kotona olen sheippaillut tassunantoa, josta saatiin viime sessiolla jo aika kivoja tassunnostoja aikaiseksi. Aloin jo lisätä käskyäkin parhaisiin toistoihin, eli kohtahan meillä on taas uusi temppu valmiina!

10.10.2018

Uusia tuulia



Taas on tapahtunut toisaalta paljon ja toisaalta ei mitään; mä olen ollut suunnilleen kerran viikossa saikulla, mutta Voltin kanssa ollaan käyty pari kertaa koiratanssiesiintymässä tapahtumissa. Ensin kävimme Sellon kirjaston koiranpäivässä, ja valitettavasti esiintyminen ei mennyt erityisen hyvin (kamalan liukas lattia ja ihan esiintymisalueen reunalla istui kaksi tyttöä, jotka hyppivät ylös ja alas esityksen ajan). Voltti ei oikein pystynyt keskittymään tyttöjen lähellä, ja selkeästi ne olivat sen mielestä epäilyttäviä. Voltti jännittää edelleen lapsia, mutta onneksi niitä ei mun elämään paljoa kuulukaan.

Toinen esiintyminen oli Tikkurilassa kauppakeskuksessa, siellä saimme onneksi käyttää toisen esiintyjän mattoja, joten liukkaustilanne oli parempi. Esiintymisalue oli vielä pienempi kuin edellinen, ja ihmisiä sekä lapsia oli tosi paljon aitojen ulkopuolella. Voltti taas vähän ihmetteli lapsia, eikä oikein malttanut kuunnella mun käskyjä. Tikkurilassa vedimme kaksi settiä, välissä oli puolisentoista tuntia taukoa, mikä oli just kiva rytmi. Tokaan esitykseen otin namit käsiin jotta voin palkata koiraa, mutta eihän siitä temppujen tekemisestä silloin tullutkaan mitään.. Harmi. Laitoin myös tyhmyyttäni vadin just kaiuttimen eteen, ja musiikki kuului siihen tietty tosi kovaa, eli Voltti väisteli vatia tehokkaasti eikä suostunut tekemään lempparitemppuaan. Sekin harmitti. Ei siis mitään kovin erikoisia suorituksia nämäkään vaan lähinnä säälittävää rävellystä, onneksi muilla esiintyjillä meni paaljon paremmin!

Tämmöinen meno ollut mun saikuttamisien jälkeen, kun lenkit ovat olleet vähissä :D

Huomisaamuna menemme Femma-cockerin kanssa tanssitreeneihin Kompassiin, hauskaa. Ilmoitin Voltin sitten kuitenkin vielä Salon kisoihin 20.10., siinä toivossa, että saisimme sen viimeisen alokasluokan KUMAn. Se jäi viimeksi kuitenkin niin pienestä kiinni, ja tykkään meidän La La Land -ohjelmasta sen verran, että haluaisin sen vielä kerran (tai siis kaksi) esittää ennen avoimeen luokkaan siirtymistä.

Sitten niihin uusiin tuuliin. Ensinnäkin mut valittiin viime sunnuntaina Tahtitassujen uudeksi puheenjohtajaksi! Opiskeluajoilta järjestötaustaa on paljon, ja ehdin loppuviimein siihen jo vähän väsyäkin, mutta koen tämän "oikean" yhdistyksen olevan kiva, uusi haaste. Ajatus puheenjohtajuudesta tuntui alusta lähtien lähinnä kiinnostavalta, ei niinkään raskaalta, joten kuuntelin omia tuntemuksiani ja lähdin innolla tehtävään :)

Toinen juttu: työkaverini tytär käy eläintenhoitajatutkintoa ja pyysi Voltin lainaan koulukoiraksi, sillä heillä ei ole omaa koiraa. Volttihan lähti mukaan mielellään, ja eilen tiistaina heillä oli ensimmäinen yhteinen koulupäivä. Voltti oli kuulemma käyttäytynyt oikein hienosti, ja ekalla kerralla he olivat opetelleet käsikosketusta (nenä kämmeneen). Olen oikeastaan vähän otettu, että Voltti pyydettiin tämmöiseen, ja mielelläni annoin sen mukaan. Voltti on kuitenkin tosi reipas ja iloinen kaveri, ja sen verran toiminnanhaluinen, että pikku lisäaktivointi silloin tällöin on vain hyväksi. Pienen kokonsa ja kiltin luonteensa takia se myös on suht turvallinen lainattavaksi, sillä se on arjessa helppo ja joka tilanteessa fyysisesti hallittavissa (vrt. vaikkapa 38-kiloinen muskelknutte Aidan). Toki "lainaohjaaja" on muutenkin hyväksi, pyysin häntä nimittäin opettamaan Voltille paljon uusia temppuja :D


Kolmas uusi juttu on se, että perustin OP-kevytyrittäjyys-palvelun kautta itselleni toiminimen. Olen jo pitkään haikaillut tilaustöiden tekemisen perään, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia toiminimeä ja pohtia verotusasioita. OP:n palvelun kautta laskutus ja verotus sekä itse toiminimen perustaminen hoituu kuitenkin niin helposti, että päätin ottaa sen kokeiluun. Jos siis olet aina halunnut muotokuvan koirastasi (tai itsestäsi tai jostain muusta), niin nyt niitä ihan virallisesti saa!

Enemmän kuvia aiemmista töistä löytyy tuolta yläpalkin portfoliosta. Mun ominta alaa ovat akryylimaalaukset ja tyyli on tuommoinen voimakas ja vahva, mutta myös puuvärit ja lyijykynät sekä vähän herkemmät maalaukset onnistuvat. Hinnoista sovitaan toistaiseksi työkohtaisesti, lähtien 30e (sis.alv), julkaisen virallisen hinnaston heti kun saan sellaisen mietittyä ja tehtyä. Yhteyden saa sähköpostitse, saila.rappumaki a gmail.com, tai puhelimitse 0443389003. Että ei kun tilailemaan :D




26.9.2018

Voltin eka möllitoko

Vihdoinkin jaksoin raahata ison kameran ja uuden putken lenkille mukaan! Kuvat ovat ehkä vähän pimeitä - musta tuntuu, että aina kun muokkaan niitä, ylivalotan ne (tarkoituksella), mutta esim. työkoneella kuvat näyttävät silti alivalottuneilta. Mitä olette mieltä?
Onpas paljon nyt ekoja juttuja tämän kesäkauden aikana! Eilen oli seuramme talkooviikon möllitoko, johon ilmoitin Voltin mukaan harjoittelemaan mun jännityksensietoa sekä kisatilanteessa työskentelyä. Kisat olivat seuran hallilla, ja kävimme alueella reilun puolen tunnin lenkin ennen omaa suoritustamme. Voltti sai odotella hetken autossa ja vielä ennen kehäänmenoa päätin purkaa sitä varttitunnin tokoiluilla pihamaalla. Kävimme liikkeet läpi hyppyä lukuunottamatta, ja kivasti sujui. Itsehän olen siis vahvasti koepaikalla "oikeasti" treenaamista vastaan, joten tein liikkeet palkan kanssa ja sen verran helpotettuina, että koira varmasti onnistui. Tarkoituksena oli puhtaasti saada koiraa hieman tokomoodiin ja purkaa siitä ylimääräistä energiaa pois niin paljon kuin mahdollista.

Myös kehään mentiin namien kanssa ja sillä mentaliteetilla, että palkkaan kaiken hyvän, etenkin alkuperusasennot ja sen, jos koira kulkee mun mukana hyvin liikkeiden välissä. Videolta paljastui karu totuus eli se, ettei sitä mukana kulkemista tullut paljoa palkkailtua :D Siitä olen kuitenkin ylpeä, että muistin perusasennot palkkailla ja auttaa koiran niihin namin kanssa. Liikkeiden jälkeen kehuin koiraa, rapsuttelin sitä ja annoin sille namin tai pari. Kun suoritus oli ohi, kaivoin taskusta vielä lelun ja leikittiin yhdessä kehässä, kehän ulkopuolella ei sitten enää palkkailtu - yritän tällä välttää sitä ongelmaa, että a) koiralla on kiire kehästä pois palkalle ja b) se kyllästyy kehässä kun tietää, ettei siellä palkata.

<3
Pisteitä meille kertyi jotain 130, liikekohtaiset numerot olivat apujen ja lisäkäskyjen takia jotain 6-8 luokkaa ja kaukot nollautuivat, kun Voltti lähti mun mukaan. Se oli ihan oma moka, sillä unohdin antaa sille jättökäskyn. Vanhat tavat ovat tosi syvällä; Sandralle ja Aidanille mulla oli paikallaoloihin paikka-käsky, luoksetuloon odota-käsky ja kaukoihin en antanut mitään jättökäskyä helpottaakseni koirille liikkeiden erottelua. Voltin kanssa ei olla erityisemmin kokonaisia kaukoja tehty, joten jättökäskyasiaakaan en ole ehtinyt miettiä. Itse vaihdot olivat kyllä todella kivat näin vajaalla etäisyydellä tehtyinä!

Koe alkoi kapulan pidolla, jonka olin myös testannut ulkona. Voltti oli tehnyt sen hyvillä mielin ja innolla, joten uskalsin kehässäkin sitä yrittää. Kehässä se suorastaan rohmusi kapulan itselleen :D Jouduin siis antamaan pari ylimääräistä istu-käskyä. Kapula pysyi suussa tosi nätisti ja pyörimättä, mitä nyt muutama hiljainen vinkaisu kuului odottaessa. Kehuin koiraa rauhallisesti, irrotus oli näköjään tosi hätäinen (olin unohtanut, että tätäkin on treenattu pari kertaa ihan erikseen, ja nyt Voltti jo pitää kapulasta nätisti kiinni vaikka pitäisin siitä samalla itse). Tuli tosi hyvä mieli, kun ihan muutama ajatuksella tehty kapulanpitotreeni on tuottanut näin nopeasti hyviä tuloksia! Vielä pari viikkoahan sitten Voltti kieltäytyi kapulasta ja sylki sen pois suustaan heti kun mahdollista.

Myös liikkeestä maahanmenoon olin oikein tyytyväinen, se taitaakin olla ainoa oikeasti koevalmis liike. Pienen käsiavun annoin istumaannousussa, ja ennen liikkeellelähtöä pyysin koiraa ottamaan kontaktin muhun, jotta se ymmärtää tekevänsä seuraamista eikä johonkin sinkoamista. Ennen alokasluokkaa nimittäin oli avoin luokka, ja Voltti näki, kuinka hallin oikeasta takanurkasta korjattiin pois ruutu. Tai mitä Voltti tietysti innokkailla pikku-kuukkelisilmillään näki oli se, kuinka halliin kasattiin ruutu ja sinne laitettiin PALLO. Voltti kyttäsi koko kokeen ajan tuota ruutunurkkausta ja seuraamisen jälkeen vähän pyörähtikin nurkassa katsomassa. Tähän täytyy nyt etenkin hallitreeneissä kiinnittää huomiota, eli kasata aina ruutu halliin ja tehdä sitä joko vain harvoin ja silloinkin vasta, kun koira oikeasti luopuu ruudusta ja tekee kunnolla muita hommia.


Maahanmenosta siirryttiin tekemään kaukokäskyt, ja siitä taas seuraamaan. Seuraamisessa pidin namin kädessä, mutta en palkannut kertaakaan kesken liikkeen. Seuraaminen olikin pidempi kuin mitä Voltti on koskaan ennen palkkaa tehnyt, hups - siitä johtui sitten pari kontaktikatkoa. Oltiin alokasluokassa ekana vuorossa, joten en ehtinyt nähdä muiden seuraamiskaaviota. Oikein mukavasti tyyppi kyllä seuraili, ainoastaan siellä ruutunurkan täyskäännöksessä tuli isompi virhe. Tuomari kommentoi, että seuraamisen paikka vähän ailahteli etenkin sivusuunnassa, mikä kyllä näkyy videoltakin etenkin hitaassa seuraamisessa. Juoksuosuus taas oli tosi siisti!

Luoksetulossa olin tosi luottavainen, ja Voltti jäikin nätisti rauhassa istumaan. Jonkun ihan ihme singahduksen kohti hallin seinää (ja siellä olevaa keinua? putken painoja? esteitä? emt) kohti se teki, joten jouduin karjaisemaan tänne-käskyn vähän rumemmin. Palkkaa Voltti ei saanut, vaikka ohjasinkin sen sivulle namit käsissä. Myös hypyssä se teki samanlaisen ihme syöksymisen kohti tuomaria, uudella käskyllä taas sivulle. Ilmeisesti sivulletulon arvoa pitää vähän nostaa, jotta pieni kuukkeli ei ehdi ajatella jotain muuta mielenkiintoisempaa matkan varrella :D


Suorituksen jälkeen tosiaan lelupalkka kehässä, sitten käytiin pikku kävely ulkona ja pakkasin koiran autoon takki päällä odottelemaan. Menin halliin katsomaan muiden suorituksia, ja jossain vaiheessa tajusin, että paikallaolokin pitäisi vielä tehdä :D Huoh.. Kävin sitten hakemassa koiran, temputin ja treenailin sen kanssa ulkona ja sitten mentiin paikallaoloon. Se menikin tosi hienosti! Palkkailin Volttia muutaman kerran sivulla odottelusta, sitten makuulla odottelusta ennen ja jälkeen itse paikallaolon (oltiin rivissä ekoina) ja vielä istumaannoususta. Jäin puoleenväliin matkaa seisomaan ihan varmuuden vuoksi, mutta olisin hyvin voinut mennä samaan riviin muiden kanssa. Parempi tietysti näin, että suoritus oli koiralle varma ja helppo!

Kokonaisuudessaan möllitokossa oli oikein kivaa Voltin kanssa. Mä jännitin aika vähän ja eniten sitä, että muut (vieraat) katsoo ja karkaako koira, mutta jännitysmomentti oli siis kuitenkin läsnä. Liikkeiden välejä pitää treenata vähän enemmän kuin aiempien koirien kanssa, niillä ei meinaan ollut koskaan tuollaisia singahtelutaipumuksia. Onneksi ensi viikolla jo alkavat talven tokokurssit, joten päästään kunnolla työstämään toko-puolta!

Pikku pöljästi Töppönen istui kelon oksalla kuin orrella ikään <3 :D

18.9.2018

Tokovideoita pitkästä aikaa


Maailman söpöin mini-kuukkeli <3
Lämmin syksy on jo hiukan alkanut viilentyä, ja olemme päässeet käymään pitkiä aamulenkkejä raikkaassa metsässä sekä iltalenkkejä sumuisella golfkentällä. Ihanaa! Lenkkien varrella on toki treenailtu, ja etenkin viime sunnuntain tokon piirinmestaruuskisat nostivat treeni-intoa tokonkin osalta. Olin kisoissa töissä buffassa, sillä tarvitsen talkoopisteitä talvikaudelle, onneksi pääsimme niihin ryhmiin joihin halusinkin: yhteen pennut-EVL-ryhmään sekä ulkopuolisen kouluttajan valmennusryhmään :) Lisäksi koulutan itse pennut-AVO-tasoista ryhmää, hauskaa päästä pitkästä aikaa kouluttamaan tokoa! Kamera on kyllä saanut lomailla sateiden ja pimeiden iltalenkkien vuoksi, joten täytekuvina viime vuotista pentu-Volttia.

Iltaruokakaukoja olemme tehneet muutaman kerran, ja yhden kerran otin videolle. Osa vaihdoista on tosiaan vielä vähän epätarkkoja, mutta lisää treeniä vaan. Voltti kuuntelee jo melko hyvin, ainoastaan istumisesta se ennakoi seisomista todella herkästi, joten palkkailen todella paljon pelkästään paikallaan istumisesta ja muissakin asennoissa pysymisestä (nämä pätkät leikkasin videolta pois). Tykkään kyllä Voltin asenteesta, ja vaihdot ovat ihanan nopeita - vauhti korjaa virheet, sano!



Eräälle iltalenkille otin namit ja pallon mukaan, mutta futiskentän viereinen parkkis oli pelin takia täynnä autoja, joten suuntasimme golfkentälle. Voltti suorastaan ratkesi riemusta ja oli ihana nähdä, kuinka se korvat tuulessa hulmuten kiihdytteli huippunopeuteensa aavalla kentällä. Pysyimme toki kentän reunoilla jo valmiiksi huonokuntoisella nurtsilla, poissa kynsisaksilla leikatulta nurmikolta. Lenkillä tuli yksi kunnon malttiharjoitus: Mätäjoen ylitys vapaana sekä joessa kelluva joutsen. Jouduin antamaan aika monta "tänne"-käskyä, kun Voltti alkoi keulia kohti jokea ja joutsenta, mutta niin se vain seurasi vapaana joen yli. Namit eivät kylläkään kelvanneet, kun kierrokset nousivat liian korkeiksi.

Kun pahimmat energiat oli purettu, treenasimme vauhdista pysähtymistä. Odota-käskyllä Voltti tekee melko laiskan käännöksen etenkin kovasta vauhdista, ja siinä on oikeasti riski, että se kaartaa esim. ruudun ulkopuolelle. Odota-käsky on myös kovassa käytössä ihan arkielämässä, joten päätin opettaa seiso-käskystä sen napakan ja nopean pysähdyksen, jota en tuhlaile tokokenttien ulkopuolella ilman erityisen hyvää syytä. Odota-käskyn pysähdys kun riittää lenkkikäyttöön oikein hyvin.

Voltti ja Leppo-corgi
Treenin aloitin samalla tavalla kuin aikanaan Aidanin kanssa: terävä SEISO-käsky ja samalla hetkellä viskaan koiraa pallolla. Muutaman suht peräkkäin tehdyn toiston jälkeen testasin käskyä parin sekunnin viiveellä pallonheiton kanssa, ja reaktio oli juuri sellainen kuin halusin, eli koira kääntyi salamana kohti mua. Hyvä! Jatketaan siis tällä metodilla, tällä tulee varmasti myös jäävään seisomiseen kiva stoppi.

Tiistain iltalenkille otin ihan kamerankin mukaan ja suuntasimme kohti Talinhuipun kenttää. Siellä olikin jotkut muut treenit menossa, enkä kehdannut kysyä mahtuuko kentän toiseen päähän treenaamaan, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Sopiva paikka löytyikin vasta Vermonniityn rakennustyömaalta, jossa oli valaistu pätkä suljettua tietä. Asentelin siihen kameran ja aloitimme treenit seuraamisella.



Videolta seuraaminen näyttää tosi hassulta, kun Voltti pomppii oudosti eteenpäin, hiukan yli-innokas pikku töyhtöhyyppä. Pientä epätarkkuutta seuraamisessa vielä on, mutta tykkään kyllä kovasti koiran ilmeestä ja asenteesta! Seuraamisen jälkeen jääviä eli maahanmenoa ja istumista, maahanmenot tein vierellä kävelystä (en antanut koiralle mitään käskyä) ja vau, nehän olivat jo aivan todella hienoja! Mun ei tarvinnut yhtään hidastaa vauhtia ja yritin olla antamatta muita apuja kuin maahan-käskyn, mutta toki vähän tuli päällä nytkäytettyä. Näihin olin silti hirveän tyytyväinen.

Istumista kokeilin myös sivulla kävelystä, mutta Voltti teki maahanmenon, joten treenattiin käskyä takaperin kävellen. Nämä onnistuivat hienosti. Väliin pari luoksetuloa ohjatuilla sivulletuloilla, jotka jäivät kameran ulkopuolelle, ja niissä onkin vielä paljon tekemistä. Sivulletuloa pitäisi alkaa treenata ihan kunnolla ja ehkä ottaa se koroke takaisin käyttöön, kun koira on ilman käsiapua ihan ulalla siitä, mihin sen tulee mennä istumaan.

Kyllä nousi kapulatkin innolla viime vuoden kesäkuussa!
Viimeisenä noutokapulan pitoa, tämä ei sitten mennytkään yhtään niin hyvin. Voltti oli aika korkeilla kierroksilla ja yritti kahmaista kapulaa heti mun kädestä, ja kun sen lopulta sille annoin, se otti sen takahampaisiin pureskeltavaksi. Huomautin tästä sanomalla nätisti "shhh", jolloin Voltti loukkaantui ja räkäisi kapulan maahan. Myös uudella toistolla se haukkasi kapulan suoraan leukoihin järsittäväksi ja taas huomautuksesta räkäisi sen. Sitten kapula ei kelvannut enää ollenkaan, vaan jouduin melkein työntämään sen koiran suuhun (videolla näyttää paremmalta kuin miltä tuntui), ja välillä kun odotin liian pitkään koiran leukojen rauhoittumista, se sylkäisi kapulan pois. Okei, muutama onnistuminenkin saatiin ja etenkin lopun oma-aloitteinen kapulannosto maasta oli tosi kiva, mutta kyllä muuten harmittaa! Tuli vietyä kapulan pito ulkotreeneihin ihan liian nopeasti.

Kotona otin iltaruuan kanssa vielä uuden pitosession, ja tajusin, mistä ongelma juontui: Voltti ei kestä palkan näkemistä ja kapulan pitoa yhtä aikaa. Otin siis kouraan pari nappulaa, toiseen kouraan kapulan, ja annoin koiran ihan itse keksiä, mitä sen tulee tehdä. Kovin kauaa ei tarvinnut kuitenkaan istua paikoillaan, kun koira hyvin varovasti avasi suunsa ja vinkumisen säestyksellä otti kapulan oikeaan kohtaan heti kulmureiden taakse. Hyvä! Toistoja tehtiin useampi, ja loppua kohden suorittaminen parani ja vinkuminenkin jäi pois. Tätä lisää, ja eiköhän kohta voida taas kokeilla siirtää pitoa ulos.

Ensi viikolla meidän seura järkkää möllitokot, joihin ajattelin viedä Voltin kokeilemaan tokokisaamista sen lisäksi, että itse tietty kerään talkoopisteet siltäkin illalta. Talkoita onkin sekä tällä että ensi viikolla useamman päivän verran, joten meidän pitäisi saada vapaaharjoittelukorttiin oikeuttavat pisteet kasaan. Kouluttajana saan kyllä muutaman treenisuunnitteluvuoron, mutta vapaakortilla tulisi ehkä aktivoiduttua käymään hallilla vähän useamminkin. Alan olla sen verran hienohelma, että enää en viitsi kaato- tai räntäsateella treenata ulkona, jos ei ole pakko :)

Hyvin totinen ja mahdottoman pörröinen puolivuotias töyhtöhyyppä

10.9.2018

Fasaanileiri Somerolla: Voltin ensimmäiset riistatyöt

Maastot olivat hulppeat! Härkäpapupeltoa, metsikköä ja niitä rajaavia ojia.

 

Lauantai


Mulla meni pakkailut yllättäen yli puolenyön, koska en voinut aloittaa ajoissa, joten vähän liian lyhyillä yöunilla lähdettiin matkustamaan junalla Espoon keskukseen. Voltin kasvattaja Eva otti meidät sieltä kyytiin, ja puoli kymmenen jälkeen saavuimme fasaanitilalle. Voltti pääsi nopeasti pissalle ja jäimme odottelemaan muiden tuloa. Mua jännitti aika paljon, sama reaktio kuin aina vieraassa seurassa ja paikassa - etenkin, kun oltiin ekaa kertaa riistan kanssa tekemisissä.

Myös Voltti oli melkoisilla kierroksilla, ja kiskoi ja kitisi jatkuvasti. Mun kauhuksi päivä aloitettiin tietolinnuilla (lintu, joka on laitettu tiettyyn paikkaan odottamaan, jotta ohjaaja tietää sen sijainnin). Voltille oli siis lauantaille kaavailtu yksi tietolintu ja yksi lintu maastoon; lintuja oli tilattu etukäteen tietty määrä, ja ne oli edellisenä iltana tai aamulla viety maastoon valmiiksi. Meitä edeltävät koirat tekivät hakua linnulle saakka, josta tuli ylösajo ja mahdollisesti pudotus sekä nouto. Pari lintua taisi päästä karkuun, yksi koira nouti haavakon. Mua vähän hirvitti, sillä näin jo, kuinka Voltti ryskää linnulle tuhatta ja sataa, sillä laukaukset ja muiden työskentelyn seuraaminen oli kiihdyttänyt sitä entisestään.

Kultakutri
Paikalla ollut toinen kasvattaja Terhi oli meitä ystävällisesti neuvomassa, ja kokeilimme ensin, voisiko Voltin viedä linnulle haussa. Päästin sen remmistä irti, annoin hakukäskyn ja se sinkosi tuhatta ja sataa kauimpana seisovan ampujan luo, eikä kuullut yhtäkään luoksetulokäskyä. Päätimme siis, että Voltti viedään linnulle hihnassa, ettei se pääse karkaamaan mihinkään.

 Ylösajo oli ihan täysi katastrofi. Tästä on videokin, mutta mä en ole edes halunnut katsoa sitä.. Voltti kiskoi henki vinkuen linnulle, ja kun lintu pölähti heinien alta lentoon ja pillitin istumiskäskyn, oli Volttia pakko pitää ihan pannasta kiinni, kun se huusi ja tempoili riistan perään. Laukauksen ja pudotuksen jälkeen huuto yltyi, eivätkä edes namit kelvanneet. Mä en tiennyt yhtään mitä tehdä, mutta ajan kanssa Voltti rauhoittui istumaan ja ruokakin alkoi kelvata. Toinen koira sai noutaa linnun, ja Voltille se annettiin noudettavaksi vähän lähempää. Ensin Voltti vain tutki ja käänteli lintua, mutta Terhin yrittäessä ottaa sen pois, Voltti otti sen kiireesti suuhun ja kantoi johonkin mun lähelle.

Terhi sitten sanoi, ettei Voltin kanssa voi riistalla enempää treenata, sillä se ei ollut lainkaan hallinnassa. Olin samaa mieltä, vaikka harmitti niin pirusti! En ollut yhtään osannut ajatella, että se menisi noin sekaisin. Jälkikäteen taas soimasin omaa tyhmyyttäni ja soimaan edelleen, sillä asetelma ekaan treeniin oli just niin väärin kuin olla ja voi: ei kunnon aamulenkkiä, pitkä pätkä häkissä autossa, koiraa kiihdytetty huippulukemiin ennen omaa suoritusta eikä millään muotoa edes yritetty purkaa siitä energioita pois.. Mulla kyllä välähti mielessä ennen suoritusta, ettei ehkä ole parasta ottaa tietolintua heti ensimmäisenä aamulla, mutta en sitten osannut käyttää omia aivojani ja sanoa muille ajatuksiani ääneen, vaan tein kuten käskettiin. Olisi ollut niin paljon parempi, jos Volttia olisi ensin saanut väsytettyä maastossa ja riistalle olisi menty vasta iltapäivällä. Lisäksi luulen, että pannasta kiinni pitäminen sai Voltin vielä pahemmille kierroksille, kun se keskitti kaiken energiansa vain irti rimpuilemiseen ja kurkku suorana huutamiseen..



Noh, loppupäivän sitten kuljimme maastossa muiden jäljessä, palkkailin koiraa nätisti kulkemisesta ja laukausten aikana istumisesta. Lounastaukoon mennessä ääntely helpotti hiukan, ja välillä istuskelimme pitkätkin tovit rauhassa katsellessamme muiden koirien treeniä, ja kävellessä remmikin alkoi pysyä löysällä. Mitään oikeaa seuraamista en tietenkään vaatinut, vaan tänne- ja lyhyt remmi -käskyillä seuruutin koiraa maastossa. Kriteerinä oli remmin löysällä pysyminen ja se, että koira pääsääntöisesti kulki mun vasemmalla puolella. Polven kohdalla kävelystä tuli nami, remmin kiristymisestä pysähdys ja käsky tulla takaisin vierelle. Vedin remmin kiinni olkani yli, se toimi hyvin, kun kädet jäivät vapaaksi ja remmistä jäi sopivan pituinen pätkä vierellä kävelyyn.

Tämä muiden treenien katselu ja rauhoittumistreeni teki Voltille ihan todella hyvää, ja iltapäivällä se oli jo sen verran rauhoittunut, että uskalsin mennä tekemään hakua sen kanssa. Menimme keskelle peltoa, jonne lintuja ei tiettävästi oltu viety, ja Voltti tekikin kohtuullisen rauhallista hakua. Päivästä oli tullut kuuma, ja liika puhti oli jo saatu pois, mutta kuljeskelimme pellolla, treenailimme käännösvihellystä ja pyysin myös pari istumista. Koitin jonkin verran ohjata Volttia hakuun, mutta se alkoi olla sen verran väsynyt, ettei oikein jaksanut lähteä mun huitomiin suuntiin. Yhden pikkulinnun se hätyytti liikkeelle, mutta pysähtyi pillistä ja palkkasin siitä. Kuulemma pikkulintuja kylläkin saisi jahtailla ihan rauhassa eikä niitä kannata noteerata, mutta tietääpä sitten jatkossa.

Hakua tehtiinkin tosi pitkä pätkä, kunnes saimme muut kiinni ja kävelimme metsän kautta takaisin autoille. Voltti oli tosi väsynyt kun pääsi autoon, ja ajelimme mökille majoittumaan. Mökki olikin todella kiva! Siinä oli kaksi eri puolta, joiden väliin oli rakennettu iso terassikatos. Päätimme pitää koirat pois mökeistä (yöllä saivat olla sisällä häkeissä), jotta aamusiivoaminen olisi helpompaa.

Voltin söpöliini tyttöystävä :D <3
Koko hullu spanielilauma kirmasi yhdessä mökin pihamaalla - onpa ihanaa, kun noin iso porukka tulee toimeen ilman mitään mutinoita! Voltti tykästyi erityisesti pieneen punaiseen Sisu-tyttöön, jonka kanssa se leikki pitkälle iltaan. Muut lähtivät vielä sorsapassiin illaksi, ja mökille meitä jäi kolme ihmistä. Aika pian saunan ja ruuan jälkeen alkoi uni painaa silmiä, ja oli pakko painella nukkumaan. Voltin häkistä ei kuulunut yön aikana pihaustakaan, toinen oli ihan puhki. Ja kyllä mullekin uni maistui, vaikka yleensä nukun vieraissa paikoissa huonosti.


Sunnuntai


Sunnuntain treeneihin lähdettiin mökin siivouksen jälkeen uudella innolla. Olin tehnyt toimintasuunnitelman päiväksi ja päättänyt, että aamulla vain kuljemme muiden mukana, mutta iltapäivällä lounaan jälkeen otamme vielä yhden tietolinnun. Olin varannut myös sunnuntaille kaksi lintua, mutta eräs kanssatreenaaja osti multa toisen pois, mikä oli tosi kiva. Linnuilla kuitenkin oli hintaa ihan riittävästi, ja lauantainakin oli toinen jäänyt käyttämättä.

Voltti rauhoittui mukanakulkemiseen ihan hirveän paljon paremmin ja äänteli rutkasti vähemmän kuin lauantaina. Olin tästä tosi iloinen ja sain palkata hyvästä seuraamisesta paljon. Jopa ylösajot ja laukaukset se seurasi pääosin hiljaa paikoillaan, eli siitäkin sateli palkkaa. Pari kertaa olimme tosi huonossa kohtaa ja lintu lensi suoraan meitä päin, jolloin sitä ei luonnollisesti voinut ampua, mutta myös näissä tilanteissa Voltti pysyi suht rauhassa.


Jep, ilma oli syyskuuksi turhankin lämmin..
Lounaan jälkeen otettiin ekana Voltin tietolintu, joka toteutettiin niin, että lintu lähetettiin käsistä puskasta vasta sitten, kun olin ensin käskenyt Voltin istumaan. Menin etukäteen tekemään hakua pellolle, joka sujui hyvin, mutta jälleen päivä oli niin kuuma, että päästessämme varsinaiselle hakualueelle oli Voltti jo ihan puhki. Parempi toki niin sen edellispäiväisen katastrofin jälkeen.. Ylösajoon johtava haku oli siis todella löysää ja ponnetonta, ja pysäytin Voltin liian ajoissa, kun en muistanut missä linnunpitäjä oli piilossa. Toisesta pysäytyksestä lintu pyrähti lentoon ja Voltti istui ensin hienosti mutta sitten meinasi pyrähtää perään, karjaisulla tuli onneksi takaisin. Se oli taas niin kierroksilla, etteivät namit alkuun kelvanneet, mutta luopui paljon nopeammin kuin lauantaiaamuna. Syöttelin sille ihan rauhassa nameja ja kun se oli hiljaa ja nätisti paikoillaan, lähetin sen hakemaan lintua.

Linnun löytämiseen meni tovi, ja kun se löytyi, Voltti ei halunnut ottaa sitä suuhun. Lähetimme sitten toisen koiran hakemaan sen, mutta uudellakin yrityksellä Voltti jäi vain pyörittelemään riistaa. Kun toinen koira lähetettiin uudestaan noutoon, Voltti oikein ärähti sille ja nappasi linnun äkkiä suuhunsa. Palautus ei ollut mikään erikoinen ja mä vähän sössin sen nappaamalla koirasta kiinni, mutta saatiin kuitenkin riista vaihdettua nameihin. Jes, onnistuttiin!



Loppupäivän Voltti sai hengailla häkissä ja tietysti käydä kuvattavana saaliinsa kanssa. Pikku töyhtöhyyppä kuukkeri oli jo sen verran väsynyt, että vetäytyi ihan tyytyväisenä häkin perälle varjoon pötköttelemään. Riistakuvien yhteydessä saimme tehtyä vielä pari noutoa niin, että lintu tuli mulle käteen asti :)

Olen kyllä hirveän tyytyväinen siihen, että saimme tuon onnistuneen suorituksen viikonlopun päätteeksi! Mun kuvitelmat Voltin koulutustasosta olivat ihan järkyttävän korkealla todellisuuteen nähden, mutta onneksi muut lohduttivat, ettei sitä voi tietää ennen kuin ekaa kertaa pääsee riistalle. Saimme myös paljon hyviä treenivinkkejä, ja tietysti olen kiitollinen saamastamme treeniavusta. Pääsin myös kerran itse laittamaan fasaanin maastoon, ja vaikka pelkäsin että säikäytän sen karkuun poistuessani sen luota, sinne tirppa jäi kyhjöttämään heinien alle. Maastossa oli kiva jutella muiden kanssa ja tietysti kuunnella keskusteluita koulutustavoista ja -tekniikoista. Toivottavasti pääsemme vielä tänä syksynä uudestaankin riistalle, kunhan ensin otetaan "pieni" hallintakuuri :)


Voltti valkkaa
MUN!! (Voltti murahti jopa Evalle, kun sen lintua lähestyttiin, lievää omistushalua..)
Hiukan ylpeä Voltti ihan onnesta mutkalla! xD
Pari treenivinkkiä ja ajatusta meille jatkoon, jotten unohda:
- haussa käännä koira vain, jos se ei ole hajulla; älä käännä koiraa, jos se haistelee jotain
- ylösajotreeneihin toimii esim. mantteli, takki tms lehahtava asia; koiralle olisi hyvä iskostaa mieleen refleksi, että kun jotain lehahtaa, pylly menee maahan
- haku ja damien heitto: heitä dami ensin, vasta sitten vihellä (mä olen ensin viheltänyt, sitten heittänyt)
- lenkillä tosi vaikea treeni on viskata dami koiran pään yli eteenpäin ja siitä pysäytys
- noutoon lähetyksellä ei ole mikään kiire, jos lintu ei ole haavakko, eli etenkin nuoren koiran kanssa voi odotuttaa hyvän tovin ennen kuin lähetetään noutoon
- koiraan ei kosketa palautuksessa :D paitsi palkatessa
- ei käsimerkkiä, kun lähetetään markkeeraukseen


6.9.2018

Metsästystreenejä, viikonlopun sheippailusessiot ja tokotekniikkaa

Töyhtöhyypän viikonlopun koiratanssipalkintoposeeraus ja superihanat rapina-vinku-örkit!

Metsästystreenit


Riistaleiriä innolla odottaessani päätin maanantai-iltana lähteä Talinhuipun koulutuskentälle purkamaan Voltin loppumatonta energiaa hakutreeneillä. Kentälle kävely ei erityisemmin virtaa vähentänyt, ja oikein tunsin, kuinka remmin päässä tikitti pieni aikapommi.. Olen ollut flunssassa koko viikonlopun, joten liikuttaminen on ollut vähissä. Töissä on lisäksi ollut tosi kiire uusien opiskelijoiden orientaatioviikon takia ja Voltti on ollut pitkiä päiviä yksin.

Enivei: laskin koiran remmistä irti ja annoin sille hakukäskyn. Ja sehän lähti :D Alussa sain pillittää tosi paljon, sillä Voltti juoksi hirveää kyytiä joka suuntaan. Se totteli pilliä, vaikkakin vähän tahmeasti, ja sain palkata namilla paljon. Vähän aikaa sitä juoksutettuani vihelsin pysähtymiskäskyn ja viskasin samalla damin toiselle puolelleni. Voltti meinasi ottaa varaslähdön damin perään, joten jouduin antamaan uuden pysähtymiskäskyn, ja hain damin sitten pois itse. Jatkoimme hakua, ja uudella yrityksellä Voltti pääsi jo noutoon, kun olin ensin käynyt antamassa sille namin stopista.

päästäjohakemaanjooko
Etenimme tällä taktiikalla kohti kentän toista reunaa, välillä palkkailin namilla käännöspillitykseen reagoinnista ja välillä vain kehuin ja annoin ohjauksen toiseen suuntaan. Jostain syystä vasemmalle ohjatessani Voltti lähti usein lähinnä eteenpäin, oikealle sen sijaan teki hienoja pistoja. Ehkä oikealla päin oli enemmän jotain riistanhajuja, jotka vetivät puoleensa. Istumiset daminheiton yhteydessä jäivät usein vähän vajaiksi, joten niihin pitääkin keskittyä! Palautukset oli hienoja ja innokkaita, ja monesti kun en pyytänyt Voltilta mitään, se oma-aloitteisesti istui eteeni. Jackpotherkkuna mulla oli mukana maksapatee-namiputkilo, se oli kuulemma hyvää, ainakin silmien kierousasteesta päätellen!

Välillä viskasin damin toiselle sivulleni koiran tehdessä pistoa toiseen suuntaan, jotta se pääsi tekemään löytöjä. Hienosti palautuivat nämäkin damit. Ongelmia treeniin tuli silloin, kun otin käyttöön siipidamit: eka nouto hieno, tokasta damista Voltti sai nykäistyä siiven irti ja jäi sitten rouskuttelemaan sitä, eikä millään olisi malttanut palauttaa siipeä. Voihan räkä! Heitin damin sille sitten uudestaan ilman siipeä, mutta sehän jäi puolitiehen ja Voltti lähti metsästämään sitä (mun laukkuun) hukkaamaansa siipeä. Olin aivan pöyristynyt ja kerroinkin koiralle, ettei tämmöinen peli vetele. Vaihdettiin hiukan paikkaa, heitin damin vielä kerran, ja silloin se palautui mulle asti, ja pääsin palkkaamaan koiran. Huh!

Jatkoimme hakua taas vähän eri suuntaan, ja kun pahimmat höyryt oli päästelty kentän poikki tehdyn hakukuvion sekä monen noudon jälkeen, alkoi se näyttää oikein kivalta ja Voltti reagoi pillikäskyihin paljon terävämmin. Se teki myös oma-aloitteisia käännöksiä välillä sopivalle etäisyydelle päästyään. Siipiepisodin jälkeen teetin vielä muutaman noudon ja sitten lähdimme tallustelemaan (ja juoksemaan pää viidentenä jalkana) kohti porttia ja kotimatkaa.

Toimintaa? Jooko?

Viikonlopun naksutteluita


Viikonloppuna, kun en jaksanut lenkittää Volttia, naksuttelin sille sen kaikki aamu- ja iltaruuat. Pitkään aikaan ei olekaan tullut oikeasti sheippailtua, joten tämä oli ihan virkistävää meille molemmille. Temppuina olivat vanha tuttu "front" (koira kääntyy mun edessä 180 astetta ja jää paikalleen seisomaan pylly mua kohti) sekä uusi tuttavuus, takajalat korokkeelle ja sitten pyöritään niin maan perkeleesti. Front-tempussa olemme vähän jumahtaneet paikoillemme eli siihen, että joka toinen toisto kepin kanssa ja joka toinen ilman toimii, mutta heti jos keppi on parikin kertaa peräkkäin pois, Voltti ei enää tiedä mitä tehdä. Toki temppua ei olekaan tullut treenattua pitkään aikaan, eli eiköhän se siitä, jos muistaisi harjoitella useammin.

Takajalkojen laitto korokkeelle alkoi vähän tahmeasti, mutta nyt neljän naksuttelukerran jälkeen Voltti laittaa jo takajalat vadille ja kääntää hiukan päätään oikealle. Muistaakseni myös etujalat vadille -tempussa liikkeen saamiseen meni tovi jos toinenkin, eli jatketaan tässäkin vaan urheasti naksutteluja. Voltti asettaa niin kovasti painoa takajaloille, että sillä ei meinaa tassut pysyä vadilla ja se on myös sen verran leveä takaa, että jalat harittavat tosi helposti vadin yli. Pitkään temppu olikin hassunnäköistä vadin yli hyppelyä, kun joka toinen kerta putosi vasen ja joka toinen kerta oikea jalka vadilta. Hauska temppuhan sekin varmaan olisi, vati-slalom! Ihana, innokas pikku tarjoaja tuo kyllä on, olen edelleen niin iloinen, että tuli opetettua sille alusta lähtien niin paljon asioita naksulla :)

 Tokotekniikkaa


 Loppukesän aikana olen keskittynyt paljon myös tokon tekniikkapuoleen, erityisesti kaukokäskyjen vaihtoihin, noutoon ja paikallaolon aloitukseen ja lopetukseen. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti ilta- ja aamuruuat, jotka olen syöttänyt treenistä riippuen joko kädestä tai kupista.

Kaukokäskyjä treenailen syöttämällä iltaruuan vaihdoista. Olen ottanut kaikkia vaihtoja samalla kertaa, yleensä ensin istu-maahan-istu -vaihtoja, sitten istu-seiso-istu -vaihtoja, maahan-seiso-maahan -vaihtoja ja viimeisenä kaikkia sekaisin. Kuulostaa ehkä todella hasardilta, mutta on toiminut oikeastaan hirmu hyvin. Olen tosin vähän laiskotellut, ja palkannut Voltin myös silloin, vaikka vaihdot eivät ole olleet aivan puhtaita - ihan kaikkea en jaksa pingottaa, ja tämä on semmoinen asia, missä lipsun. Maajoukkueeseen ei kuitenkaan tähdätä, joten mulle riittää, jos Voltti saa kaukoista numeron.

Tekniikkana on siis etujalat paikoillaan, joka on Voltille tuntunut hyvältä ja luontevalta tavalta. Toistaiseksi se tarvitsee tosi vahvat käsiavut ja meinaa usein kääntyä vasen kylki muhun päin, mutta kunhan päästään kokeilemaan esim. takapalkkaa, uskoisin tämän korjaantuvan. Nyt olen jo päässyt istumaan lattialta sohvalle ja Voltti tekee vaihtoja hyvin, seuraavaksi pitäisi päästä seisomaan sen eteen. Siihen on vielä matkaa, mutta jos edes muutaman kerran viikossa jaksaisi syöttää iltaruuat kakeista, niin sillä saisi jo tosi hyvin toistoja.


Noudon pitotreeneissä olen nostanut tehtävän arvoa superpalkalla, eli kokonaisella iltaruualla. Jo muutaman toiston jälkeen kapulan suuhun ottaminen alkoi maistua paremmin, kun heti sen jälkeen pääsi kupille rohmuamaan safkat. Nyt Voltti yrittää napata kapulan kädestäni välillä jo oma-aloitteisesti, eli pitoharjoituksia voisi siirtää myös ulkona tehtäviksi. Olen antanut sen pitää kapulaa 10-20 sekuntia ennen kuin otan sen pois, jotta kokeessa oleva 5s olisi mahdollisimman helppo. Voltti pitää kapulaa jo nätisti ja pureskelematta, ja ottaa sen itse suuhun oikealle kohdalle eli heti kulmahampaiden taakse.

Iltaruuilla olen tehnyt myös paikallaolotreenejä, erityisesti aloitusta ja lopetusta, kun itse paikallaolo sujuu jo hyvin. Eilen aloin myös siirtyä koiran taakse, joka tuntui olevan tosi vaikeaa, mutta muutaman toiston jälkeen onnistui ja Voltti pääsi kupille. Tämmöisiä pikkujuttuja tulee tehtyä paljonkin, aina vaan en jaksa tai muista niistä kirjoitella. Videoitakin tahtoisin erityisesti naksutteluista ja kaukokäskyistä kuvata, mutta koti on niin sotkuinen, ettei sitä voi julkisesti esitellä xD

30.8.2018

Akaan tuplakoiratanssikisat

Söpö pikku töyhtöhyyppä. Tänään aamulla hellyin suurille silmille ja surkealle ilmeelle ja otin Voltin töihin, mutta se joutui juuri työkaverini huoneeseen hengailemaan loppupäiväksi, kun meni hermo jatkuvaan aidan yli hyppimiseen :D
 Kyllä on taas kiirettä pitänyt, kun en ole ehtinyt kisoista kirjoitella! Lauantaina kotiuduttiin tosi myöhään, sunnuntaina olin kaverin lyhytelokuvan kuvauksissa ja tämän viikon töissä on ollut niin hirmuinen hurlumhei, etten ole jaksanut tehdä töiden jälkeen enää mitään ajattelemista vaativaa. Nyt on kuitenkin pakko kirjoittaa kisat auki, kun vielä muistankin niistä jotain.

Lähdimme matkaan onneksi ajoissa, sillä Akaalle ajoikin tunnin sijaan puolitoista tuntia. Hups! Ehdimme kuitenkin siis kivasti perille, lenkitin Voltin ja ilmoittauduin. FS ALO oli vasta HTM-luokkien jälkeen, mutta pikkukisassa HTM-kisaajia oli vain nelisen kappaletta, eli nopeasti tulikin ensin kehääntutustuminen ja sitten meidän vuoro. Mua jännitti hirveästi, sillä en sitten kuitenkaan ehtinyt käydä tekemässä koreota kertaakaan kokonaisena, kävin sitä läpi vain ajatuksissani. Jatkossa täytyy taas treenata ja testata koreo kunnolla ihan reilusti ennen kisoja, jottei tule tällaisia turhia jännitysmomentteja.

Jännitys sai mut sekoilemaan kehässä ihan totaalisesti: unohdin tehdä oikean aloitusasennon, meinasin unohtaa koreon (ei ollut lihasmuistissa, koska ei treenattu kunnolla) ja tämän takia käskytin koiraa myöhässä. Voltti sitten teki välillä omia ratkaisujaan, esimerkiksi karkasi pari kertaa ah-niin-ihanalle vadille ennen aikojaan, ja jotenkin koko ohjelma tuntui ihan säätämiseltä ja komentamiselta ja epäonnistumiselta. Mua suorastaan harmitti suorituksen jälkeen, kun teimme niin rikkonaisen ja huonon suorituksen, ja vetäydyin sitten valmistautumaan toiseen kisaan enkä katsonut muiden ohjelmia lainkaan. Odotteluaikana kuuntelin toisen ohjelman musan miljoona kertaa ja kävin treenaamassa sen hallin takaosassa läpi useasti, jotta sain olostani varmemman ja rennomman.


Palkintojenjakoon en vaivautunut edes ottamaan Volttia mukaan, kun ajattelin, että olisimme neljänsiä neljästä kisaajasta. Fiilis vahvistui siinä vaiheessa, kun kolmanneksi tullut sai kunniamaininnan. Olin aivan äimän käkenä, kun meidät kuulutettiin ykköspallille pistein 165,33 kunniamaininnan kera! En muista koskaan olleeni näin hölmistynyt tuloksesta, yleensä aina ajattelen meidän suoriutuneen lähinnä yläkanttiin. Palkintokuvissa sitten oltiin ilman koiraa, joten niitä ei tähän tarvitsekaan laittaa.

Kehääntutustumisessa emme käyneet, vaan jatkoin Voltin purkamista temputtamalla ja ulkoiluttamalla sitä. Ekassa kehässä sillä oli vielä vähän liikaa virtaa, mutta tokaan kehään pääsimme juuri sopivassa mielentilassa. Ohjelman suoritimme paljon sujuvammin kuin ensimmäisen, ja tempuista epäonnistui vain mun kiertäminen ihan lopussa (yleensä ihan varma temppu, en tiedä mikä blokki nyt iski). Mulla oli hirmu paljon parempi fiilis kun lähdimme kehästä! Seuruutin molemmilla kerroilla Voltin odottelualueelle, jossa laitoin sille remmin ja kerroin, että mennään hakemaan herkkuja. Palkaksi Voltti sai molemmilla kerroilla rohmuta suoraan treeniliivin taskusta kaikki loput namit. :D Mulla oli mukana sille Naturiksen maksanameja, ja ne haisi oksettavalle, en osta sitä maksa-Naturista enää ikinä..


Odoteltiin tuloksia tovi, ja jossain vaiheessa kävin innoissani katsomassa pisteemme seinältä. 161, ei kunniamainintaa. Höh! Nyt iski sitten se normaali tuntemus eli pettymys. Kommenteista kävi ilmi, mikseivät teknisen puolen pisteet riittäneet: ohjelma oli liian helppo ja "outo". No joo, videolta sen myös näki että tekninen puoli jäi heikoksi etenkin, kun vika temppu epäonnistui, mutta kyllä harmitti, kun ensimmäisestä huonosti menneestä suorituksesta tuli se kunniamaininta. Tokalle sijalle kuitenkin päästiin, Leenan ihana wockeri Pii voitti alokasluokan.

Kotimatkan pelasti karkkipussi ja vakionopeudensäädin, ja kotona paineltiin melkein suoraan nukkumaan. Kyllä imaisi mehut tuollainen tuplakisaaminen! Voltti jaksoi tosi hienosti ja oli reipas, pirteä itsensä, ja tosiaan oikeastaan vasta tokassa kisassa sopivassa mielentilassa. Mutta nyt sitten kisatauolle opettelemaan haastavampia temppuja avointa luokkaa varten :)

23.8.2018

Tanssikisojen kenraaliharkka


Maanantain sadetreenien jälkeinen flunssa pakotti jäämään kotiin vielä keskiviikkona, mutta illalla olo oli jo sen verran parempi, että lähdin vetämään temppukurssin Sirkuskentälle. Voltti pääsi mukaan, sillä sattuneesta syystä en ollut sitä erityisemmin lenkittänyt, ja tunnin kestäneen kurssin ajan se huusi puussa kiinni odottelemassa. Onneksi se välillä myös hiljeni ja kelli selällään, söi ruohoa tai tuijotteli lintuja ja ohikulkijoita. Höpsö.

Yllättäen tunnin aikana Voltti oli ladannut itsensä täyteen energiaa, ja suorastaan räjähti riemusta päästessään tekemään jotain. Pyörähdykset ja pakitukset se teki hirveällä raivolla, ja päätinkin hetken heitellä sille palloa, jotta saisin pahimman virtapiikin purettua.

Tämmöinen meno oli!
Tanssipuolella treenasimme pätkiä molemmista ohjelmista (onneksi ne ovat aika samankaltaiset), ja kaikki sujui pääosin hyvin. Otin myös pienet kuuntelutreenit, eli pakitin poispäin koirasta koira perässäni ja pyysin siltä istumista, maahanmenoa ja pyörimistä. Tämä ei ihan onnistunut, eli hyvä, että tuli tehtyä! Omalta osaltani mun täytyy vielä treenata kunnolla molemmat koreot läpi, en vaan ihan tiedä vielä, että millä ajalla. Flunssa osui vähän tylsään kohtaan. Mutta ehkäpä tämä on sitten lauantaiaamun hommia, ehdin silloin käydä työpaikan tanssitilassa vetämässä pikku treenit samalla, kun haen auton. Voltin kanssa tehdään ehkä vielä jotain pikkutreenejä, mutta ei mitään isompaa, en jaksa raahautua hallille enää tällä viikolla :)

Harjoittelimme tietysti vähän myös seuraamista, sillä sitä ei voi treenata liikaa! Otin vain suorat pätkät, joista kunnon namipalkka tai pallopalkka. Tämän jälkeen vielä eteen- ja taakselähetyksiä palloilla. Tein "tuplamarkkeerauksen" eli jätin kaksi palloa vähän sivuun toisistaan. Ensimmäisen Voltti haki tosi hienosti, toinen oli sen verran maastoutunut, ettei koira sitä nähnyt ja lähti etenemään väärään suuntaan. Pysäytin sen pari kertaa (odota-käskyihin Voltti reagoi tosi nopeasti) ja yritin käsihuitomisilla lähettää sitä eri suuntiin, mutta palloa ei löytynyt. Päätin kutsua koiran pois ja lähettää uudestaan, mutta jouduin vielä käymään nostamassa palloa, jotta Voltti huomasi sen. Silloin lähetys oli hieno ja suoraviivainen.

Muutaman taakselähetyksen otin sillä näkyvämmällä pallolla, ne olivat kivoja! Voltin käännös on vähän löysä, mutta uskoisin, että kun sen kanssa vaan riittävästi tekee lähetyksiä tarpeeksi näkyvällä kohteella, liikerata vähän supistuu. Jos ei, niin sitten mennään löysällä käännöksellä. Onneksi spanieleita ei tarvitse kokeissakaan ohjata samalla tavalla kuin noutajia, eli kunhan sen nyt suurin piirtein saa oikealle alueelle, niin hyvä. Myös sivuttaissuuntia tulisi treenata paljon enemmän, samoin kuin lähihakupillitystä. Koiratanssikisojen jälkeen varmaan keskitytään enemmän näihin juttuihin, kun tokotreenitkin ovat vielä lokakuuhun asti tauolla.

Tällaisia näkymiä sitten taas vuoden päästä. Mä vähän jo ikävöin kesää, syksy on niin ankeaa ja pelkkää kuolemaa ja pimeyttä.
Tänään Voltti pääsi taas töihin mukaan, sillä en jaksanut aamulla kunnolla lenkittää sitä :D Ruokatauolla kävimme tuossa toimiston viereisessä metsässä, ja tyyppi veti ihan kunnon hepuliringit heti, kun pääsi hihnasta irti. Ensin se meinasi jo remmissä riekkua, ja mä olin aivan pöyristynyt. Mutta saipahan päästellä pahimmat höyryt ulos! Voltti on muutenkin ollut tänään vähän tuhma, mutta laitetaan tuon flunssa-sohvarötkötyksen piikkiin :)

Nyt kun tulimme takaisin työpisteelle, olen nyppinyt lattian kokolattiamatosta jo 9 punkkia. Hyi helvetti. Voltti onneksi avustaa operaatiota, ja siirtyy aina tuijottamaan ankarasti uutta punkkia mun nypättyä ja liiskattua yhden, hassu. Exspot on ollut ihan toimiva tähän asti, mutta nyt on tainnut olla liikaa uimista ja pesua - ja Otaniemi on toki kunnon punkkiparatiisi, täällä niitä on ihan järkyttävät määrät. Nyt mua kutittaa koko ajan jostain ja olen aika varma, että olen itsekin täynnä punkkeja. Hrrrr. Täytyy heti kotona laittaa Voltille uusi myrkky.

21.8.2018

Vaativampia vesitreenejä, flunssaa ja koiratanssikisoihin valmistautumista


Ihanaa, vihdoin ilmat ovat vähän viilentyneet! Olemme päässeet käymään pidempiä lenkkejä - tosin niihin tuli viikonlopun mittainen tauko, mä olin tosiaan ensin mökillä ja sitten ystävieni häissä. Eilen sain Voltin takaisin, ja kasvattaja Eva ehdotti heti samalle illalle vesityötreenejä kotinsa lähellä olevaan lätäkköön. Suostuin oitis ja hain ruokiksella treenikamat kotoa, jotta pääsimme suoraan töistä lähtemään treeneihin.

Iltapäivällä alkoi sataa, joten sen verran piti säätää, että vain suorittava koira oli lammella ja muut odottivat autossa takit päällä. Onneksi auton sai parkkiin ihan lähelle. Me käveltiin Voltin kanssa ensin vähän harhaan, mutta löysimme kuitenkin parin puhelinsoiton jälkeen paikalle, ja päästiin aloittamaan treenit. Enya oli ensimmäisenä vuorossa, jonka jälkeen Voltti. Voltti taas huusi kuin syötävä, ei meinannut malttaa istua ja oli järkyillä kierroksilla. Täytyy alkaa tehdä jotain korjaussuunnitelmia, jotta saadaan kierroksia vähän alas. Tällä kertaa ei pitäisi ainakaan olla väsyttämisen puutteesta kyse, koira kun oli töissä jo ihan naatti viikonlopun jäljiltä ja lisäksi kävelimme sen ylimääräisen lenkin kautta lammelle.

Lampi oli tosi peitteinen ja mutainen, ja toisella reunalla oli pikku kaislikon takana pikku saareke. Voltille suunnitelma oli heittää damit ensin kaislikon eteen, sitten kaislikkoon ja viimeinen saarekkeelle, mutta heittäjän sihti sijoitti damit vähän eri kohtiin :) Ensimmäiseen noutoon Voltti karkasi, ja jouduin karjaisemaan sen takaisin - pöyristyttävää!! Tällöin tietty putoamispaikka hävisi näkyvistä, ja koira lähti ensin hakemaan saarekkeen vieressä kelluvia kaljatölkkejä ja sitten vasta naaraamaan kaislikkoa. Valitettavasti se ei saanut hajua damista, eikä ymmärtänyt mun mene-käskyjä, joten jouduin kutsumaan sen pois. Eva heitti uuden damin, ja nyt nouto meni hienosti. Ainoa virhe oli se, että Voltti vaihtoi damin siihen aiemmin heitettyyn, ärsyttävää! Täytyy noudattaa sillä maalta dameja isosta kasasta monta putkeen, ehkäpä se hillitsisi vaihtamishaluja.


Teimme vielä yhden markkeerauksen, jolla Voltti taas vaihtoi damin, ja viimeisenä sokkonoudon sillä kaislikkoon jääneellä damilla. Näillä kahdella ekalla onnistuneella noudolla Evan kehotuksesta kehuin koiraa sen edetessä ja toistin mene-käskyä matkan varrella useamman kerran. Sokkonoudossa suuntasin koiran ja annoin käskyn, ja vaikka se etsikin vähän paremman veteenmenopaikan sivummalta, se oli selvästi lukinnut kohteen saarekkeen reunalta ja eteni sitä kohti päättäväisesti ja varmasti. Tosi hyvä! Nyt vaan maalla myös näitä suuntia (eteen, vasen, oikea), niin koiralla on paremmat mahikset onnistua vedessäkin. Myös vedessä pysäytystä pitäisi treenata. Palautukset oli aika huonoja, Voltti räkäsi joka kerta damin mun jalkoihin, eli siihenkin pitää keskittyä taas uudestaan.

Treenien jälkeen rämmimme metsän kautta takaisin bussille, jotta Voltti saisi juosta mahdollisimman paljon irti. Ja sehän juoksi <3 Niin onnellinen pieni koira! Pikkuisen teimme myös hakua, Voltti kuunteli pilliä tosi hyvin. Myös muutama pysäytys ja luoksetulo meni oikein nappiin. Miinuksena sateen ja bussien pitkän odottelun myötä taisin vähän vilustua, ja tänään jäin kotiin potemaan flunssaa, pöh.


Sisällä treenailtiin äsken vähän koiratanssitemppuja ja pikkupätkiä ohjelmista. Lähetin musiikit juuri kisajärjestäjälle, ja päädyin ottamaan molempiin kisoihin eri musiikit, kun en osannut päättää, kumpaa käyttää. :D Aika suuruudenhullua, mutta kun nämä on meidän vikat alokasluokan kisat, niin pakkohan noita jo suunniteltuja ohjelmia on päästä kokeilemaan kisoissa! Kumat kiiluvat tietty silmissä, mutta jos kummastakaan kisasta ei kumaa tule, niin ihan sama, kun sellainen on jo plakkarissa :) Huomisen temppukurssin jälkeen aion hiukan treenata lisää temppupätkiä, ja katsotaan josko jaksaisin käydä hallilla torstaina tai perjantaina. Jos en, niin eiköhän me silti selvitä, kaikki temput kun ovat vanhoja tuttuja.

Näiden kisojen jälkeen aion jäädä kisatauolle ja opettaa uusia juttuja avointa luokkaa varten, katsotaan avo-starttia sitten ensi vuoden puolella. Kiva, kun on kahdet pikkukisat samana iltana, niin ei tarvitse ihan määrättömän kauan odotella. Toisaalta saa rauhassa kävelyttää koiran ennen molempia kisoja, jotta saa siitä pahimmat ylivireet purettua.

Nyt loppu se kuvaaminen, tai muuten.