23.6.2018

Juhannustanssit Liedossa

Juhannussäät ovat olleet perinteiset (sadetta, tuulta, myrskyä), mutta Oulusta riittää kuvamateriaalia juhannuksentoivotuksiin!

Eipä paljoa ehditty valmistautua uusiin kisoihin Oulun reissun jälkeen, kun torstaina oli jo seuraavat. Pääsimme mukaan myöhempään eli kymmeneltä alkavaan kisaan, joten matkalle lähdimme vasta seiskan maissa. Kisat olivat pienet, vain 10 koiraa, ja koska Voltti oli vuorossa neljäntenä, ei tällä kertaa tarvinnut odotella kauaa.

Lämppäilyt ja kehäänmenoa edeltävät virittelyt menivät ihan normaalisti, mutta heti kun astuimme kehään, Voltti vaikutti vähän holtittomalta. Se haahuili vähän missä sattui, ja yritti useamman kerran ennen aloitusta livahtaa tuomareiden luo (tai heidän takanaan olevalle häkilleen, jonka päälle olin jättänyt treenitaskun nameineen). Saatiin kuitenkin ohjelma aloitettua, ja alku sujuikin tosi hyvin, kunnes yhtäkkiä Voltti ryntäsi kohti kehän ulkopuolella lojuvaa remmiään. Sain karjaistua sen takaisin juuri ennen kuin se ehti ulos kehästä, ja jatkoimme ohjelmaa.

Loppuajan Voltti oli kyllä vähän kuutamolla, tuli muutama kielto, ja se edelleen tuijotteli kehästä ulos ja yritti taas singota tuomareita kohti. Rämmittiin miten kuten koreo loppuun, vein koiran ulos kehästä pitäen tiukasti huolen siitä että se kävelee pois mun sivulla eikä ryntäile mihinkään, ja kytkettyäni sen lähdimme hakemaan pallon. Siitäkään Voltti ei sitten kuitenkaan oikein välittänyt, vaan yritti kiskoa johonkin muualle.


Tuomareiden kommentit ja pisteet:

Mari Väänänen
Ihana, hieman vallaton koira. Intoa riittää, mikä on vain positiivista. Vähän malttia ja suoritustarkkuutta lisää. Koiralle sopiva musa. Lievät karkilut alentavat yhtenäisyyspisteitä.
Tekninen: määrä 40, laatu 39; taiteellinen: kumppanuus 38, koreografia 40 = yht. 157

Henna Meriharju
Tänään ei Voltin keskittymiskyky oikein toiminut. Täpärä pelastus kehästä karkaamisesta! Liikkeet oli epätarkkoja ja kieltojakin näkyi. Kiva musiikki.
Tekn: määrä 38, laatu 36; tait: kumppanuus 38, koreo 39 = yht. 151

Hanna Maines
Voltilla riitti virtaa. :) Iloista tekemistä, pari suurempaa kontaktikatkoa.
Tekn: määrä 40, laatu 38; tait: kumppanuus 38, koreo 40 = yht. 156

Yhteensä siis 154,67 ja 1. sija (kahdesta alokasluokkalaisesta se toinen valitettavasti livahti ulos kehästä eli hylättiin). Palkintoja siis tuli tälläkin kertaa ja erityisesti Naturis-makkarasta oltiin molemmat iloisia, ne kun ovat uhkaavasti pakkasesta vähentyneet. Voltti sai kantaa makkarapötkön häkille, ja hän olisi mielellään vienyt sen ihan häkkiin asti tarkempia tutkimuksia varten. :D


Mulle jäi kuitenkin koko touhusta vähän hölmö olo, enkä oikein tajua, mitä kehässä tapahtui. Keksimäni teoriat olivat mm. tällaisia: Voltti on ehkä tajunnut, että kehässä ei tule nameja. Tai sitten se tuijotteli treenitaskua ja siellä odottelevia nameja, tai kehän viereisen hyllyn päälle jättämääni palloa, ja luuli, että maassa oleva remmi on lelu. Kisoissa oli myös "turistina" (eli autossa odottamassa, halliin se ei tullut) edellisen kisan tuomarin juoksunarttu, ja mietin, olisiko siitä kuitenkin tullut tuomarin vaatteiden mukana jotain tuoksuja. Kontaktikatkokset olivat kuitenkin sen verran vakavia, että niiden eteen täytyy tehdä jotain. Ainakin pitää opettaa "tässä"-kävely sekä mun edessä kävely käskyn alle kunnolla eikä vain toivoa, että siinähän se tulee kun on ennenkin tullut.

Kompastuin myös varmasti taas siihen samaan mihin edellistenkin koirien kanssa, eli etten ole treenannut palkkaamattomuutta tarpeeksi. Kisaamista on tässä muutaman kuukauden sisällä ollutkin paljon, eli ihan syystäkin nyt tulee taukoa ja päästään keskittymään vähän paremmin palkkaamattomuuden opettamiseen sekä tietty uusien temppujen treenailuun.

Uskoisin Voltille sopivan hyvin sen, että se saa kisoissa ensin multa sosiaalisen palkan ja sitten vasta "oikean" palkan, samoin kuin tein Aidaninkin kanssa. Nyt pitää vaan saada iskostettua sen päähän, että työt pitää tehdä ennen sitä palkkaa, eli treenata paljon sitä, että jätän treenitaskut ja pallot kehän ulkopuolelle, mutta sinne ei ryntäillä ja palkka voi silti tulla multakin. Tätähän ei olla oikeastaan harjoiteltu, vaan olen vain kisoissa jättänyt romppeet kehän reunoille odottelemaan, joten olihan se jo aikakin Voltin tajuta kupletin juoni näin neljänsissä kisoissa :D Toki myös kontaktia tulee vahvistaa paljon, voisikin ottaa siihen ihan tehokuurin ja hakeutua lenkeillä kontaktihäiriötilanteisiin. Meidän lähellä on esim. jaliskenttä, jossa on kovin mielenkiintoista äksöniä lähes koko valoisan ajan vuorokaudesta.

Kisoja on syksyllä vielä useampia, ja jos tahdon saada lisenssistä kaiken irti, pitäisi vielä yhdet kisat käydä. Koitan siihen mennessä keksiä jonkin uuden ohjelman, sillä tämä alkaa tosiaan jo tympiä, vaikka musiikki onkin Voltille ihan täydellinen. Kotimatkalla mulle iski jo kunnon sisuuntuminen, vaikka kisapaikalla mieli olikin vähän maassa lähes kehästä karkaamisen takia, ja ehdin jo kuunnella musiikkeja vähän sillä korvalla.

Ja kyllä meillä oikeasti oli taas niin kivaa - näin ihanan kuvan oli kisakaveri Kati Horne-Kosonen meistä napannut! <3

Fiilis tyssäsi kuitenkin kuin seinään, kun motarilla rekkaa ohittaessani huomasin ajovaloissa peuran. Jostain syystä se ei lähtenyt karkuun vaan makasi mun kaistalla, enkä ehtinyt tehdä muuta kuin jarruttaa rajusti, kun kuului jo tömähdys ja tajusin ajaneeni ilmeisesti peuran etujalkojen yli. Lähietäisyydeltä huomasin, että eläinparan takapää oli tohjona, eli joku oli siihen jo kolauttanut. Onneksi ihan lähellä oli pysäköintipaikka, johon pysäytin hetkeksi hengittelemään ja tsekkaamaan auton vauriot, joita ei ollut lainkaan.

Taisin olla jonkinmoisessa shokissa, kun ei edes juolahtanut mieleen soittaa hätänumeroon tai johonkin ja mainita hätälopetusta odottavasta peurasta - aamulla, kun kerroin asiasta kavereilleni, soitto tuntui tietysti tärkeimmältä asialta joka pitäisi eläinkolarin jälkeen tehdä! Vaikka onneksi kyseessä ei ollut sentään oikea kolari.. Mua itketti sen peurankin puolesta ja aloin jo miettiä, että mitä jos se olisikin ollut metrin keskemmällä, tai mitä jos olisinkin paniikissa jarruttamisen sijaan väistänyt rajusti oikealle suoraan rekan kylkeen. Kyllä tuntui yhdet koirakisat mitättömältä, mutta ainakaan ei loppumatkalla ollut pelkoa siitä, että väsyttäisi liikaa, kun kyttäsin hysteerisenä jokaista varjoa ja hahmoa tien sivussa peläten uutta peurakohtaamista.

No joo. Nyt on unirytmi hienosti sekoitettu (kirjoitan tätä klo 2.17), ja musiikkeja kuunneltu vähän lisää. Tein myös toimintasuunnitelman teinipojan koulimiselle, ja päätin käyttää hyväkseni laina-autoa vielä huomenna käymällä hallilla vapaavuorolla. Tokon MM-kisojen innoittamana päätin myös alkaa panostaa tokoonkin kunnolla, jotta siinäkin edettäisiin, nyt olemme pitkään junnanneet aika lailla paikoillamme. Olen ollut vähän arka yhdistelemään liikkeiden palasia kokonaisiksi liikkeiksi, mutta pakkohan se on alkaa sitäkin tehdä. Voltti kestää lintukoirille tyypillisesti aika huonosti toistoja, ja jos treenit junnaavat liikaa samaa eivätkä etene ja haastetta tule lisää, se alkaa hutiloida ja kyllästyy. Nyt siis itseä niskasta kiinni ja edistämään hommia!

Eteenpäin, sano Voltti Oulujoessa! Tai mikä rapakko tuo nyt onkaan.

20.6.2018

Kesäretki Ouluun ja koiratanssikisoihin

Korkiasaaren silta
Matkakokoa, mukavuussyistä.
Tulipahan Oulussa käytyä! Ihanat säät ovat jatkuneet, ja välillä on (öisin, nice) sadellutkin. Oulussakin oli sää kohdillaan. Ajattelin julkaista tämän tekstin vasta, kun saan kisavideomme, mutta menkööt jo nyt, kun huomenna on jo uudet kisat. Lisään videon sitten myöhemmin.

Perjantai-iltana raahauduin rinkan, häkin ja koiran kanssa Helsinkiin ja klo 23.15 lähtevään Intercity-junaan. Voltti sai matkata häkissään junan käytävällä, ja lemmikkivaunu oli ihanan tyhjä. Voltti taisi koisia suurimman osan matkasta, minä taas en - unia verottivat huono asento, tyynyn puute, selkänojan kallistumattomuus sekä kello 2.30 alkava suoraan silmiin töhöttävä auringonpaiste. :D Myös muutama ärsyttävä teinipoika häiritsi unensaantia ramppaamalla jatkuvasti vaunun läpi edestakaisin ja välillä läpsyttelemällä käsiään yhteen. Harmittaa, etten yrittänyt kampata niitä, Voltin häkkiin pari niistä tosin kompuroi kiireessään. Tampereella oli pidempi pysähdys, joten Voltti pääsi pissalle sekä jaloittelemaan, eikä sen tarvinnut koko yhdeksän tunnin matkaa kököttää mökissään kupla otsassa.

Pasi Kuikka Tampereella
Voltti sai kaupungilla osakseen paljon hymyjä ja ihasteluja. Miksiköhän!
Ouluun saavuimme aamukasilta, minä ihan pöpperössä ja Voltti täynnä tarmoa ja virtaa. Hengasimme hetken rautatieasemalla aamupalaa syöden sekä tavaroita järjestellen, jonka jälkeen jätin isoimmat kamat aseman säilytyslokeroon ja otin vain kisoissa tarvittavat tavarat mukaan. Kävelimme kaupungissa pienen lenkin ja hain aikaisen Subway-lounaan, jonka söin puistossa. Sitten suunnattiinkin paikallisbussilla kohti kisapaikkaa, joka oli ihastuttavan frisbeegolf-niityn vieressä.

Oulun koirakerhon halli oli tosi iso ja mukavan viileä. Yksi kisojen järkkääjistä oli ystävällisesti tuonut meille lainahäkin (porokoirakokoa :D), jottei mun tarvinnut raahata meidän häkkiä koko päivää mukana. Voltti pääsi sinne möksöttämään ja odottamaan vuoroaan.

Odotteluahan sitten riitti.. Ensin olivat ylemmät luokat, ja alokasluokka viimeisenä. Alokkaassa oli hurjat 18 koiraa, ja kisat olivat luokan alkaessa melkein tunnin myöhässä. Voltti oli vielä puolenvälin jälkeen luokassa, eli piti jännittää aika pitkään. Toki muiden suorituksia oli kiva seurata, ja ilmapiiriltään kisat olivat, kuten koiratanssikisat yleensäkin, tosi mukavat. Myös puitteet olivat komeat ja kisakehä todella iso! Kunniamaininnat ja sertit olivat tosi tiukassa, mutta loppuvaiheessa alokasluokkaa niitäkin alkoi irrota enemmän.

Voltti oli mukavan riehakkaalla mutta kuuntelevaisella tuulella, ja mua jännitti lähinnä se, että päästäisiinkö palkinnoille xD Ai mikä kilpailuvietti.. Kunniamainintoja oli tullut vasta jokunen ennen meitä, ja ajattelin että jos Voltti tekee kaiken yhtä hyvin kuin treeneissä eikä karkaa riehumaan omiaan korokkeelle, meillä olisi mahdollisuudet aika hyviinkin pisteisiin. Hienostihan pikkumies suorittikin: alun paikallaolo onnistui tosi hyvin, samoin kuin käsien alta pujottelut. Peruuttamisissa se päästi vähän ääntä ja oli vaisumpi kuin tavallisesti, eikä tehnyt välissä olevaa pyörähdystä. Vatitemppu oli tietty bravuuri, mutta senkään jälkeen eivät pyörähdykset meinanneet onnistua. Jalkojen ali pujottelussa tuli pikku lipsahdus ja karkureissu vadille, mutta Voltti tuli sieltä pois saman tien ja pääsimme jatkamaan pujottelua. Loppuosa ohjelmasta meni hienosti :) ja Voltti pääsi ansaitusti iskemään palkkalelun kimppuun.

Tuomareiden kommentit:

Sabine Åström (SWE)
So much joy in this performance! :) Nice co-operation between dog and handler. For higher points I would wish a bigger amount of moves/more variations.
Tekninen: liikkeiden määrä 40, laatu 41; taiteellinen: kumppanuus 44, koreografia 41 = yht 166p

Maija Asp
Ihanan iloinen koira :) häntäkin heilui musiikin tahtiin. Muutamia temppuja koira keksi itse, mutta muuten hyvin temppuja.
Tekn: määrä 43, laatu 38; tait: kumppanuus 39, koreografia 43 = yht 163p

Heli Nousiainen
Iloista meininkiä, jossa kehää käytetty monipuolisesti. Koirakolla tuntui olevan hauskaa. Tästä on hyvä jatkaa kilpauraa.
Tekn: määrä 46, laatu 45; tait: kumppanuus 49, koreografia 44 = yht 181p

Pisteitä tuli siis yhteensä tasan 170 eli saimme toisen kunniamainintamme - palkinnoille ei kuitenkaan päästy sijalla 5./18, mutta ei se loppupeleissä haitannut ollenkaan, oli taas niiin kivaa kehässä! Vähän ihmettelin, että pisteiden skaala oli noinkin suuri, mutta eipä se ensimmäinen kerta ollut. Ruotsalainen vierailijatuomari mainitsikin, että temppuja saisi olla enemmän, meillähän on tässä ohjelmassa tasan 7, mikä on sääntöjen mukaan vähimmäismäärä alokasluokassa. Mulla ei kuitenkaan ole tarvetta lisätä tuonne nyt mitään, mä pidän tuosta ohjelmasta ja erityisesti musiikista, vaikka alankin olla siihen jo vähän kyllästynyt. Suorituksen jälkeen myös useampikin katsoja kehui meidän yhteistyötä ja ohjelmaa, mikä oli tietty tosi ihana kuulla. Ja onhan tuo ihan syötävän söpö viliskantti-hurmuripoika, erityisesti vatitemppua ja peruutuksia tehdessään.

Hienoin pikku rusettihai!
Kisojen jälkeen ja jännityksen purkauduttua väsymys iski päälle ihan huolella. Päätin pistää tulevat lomarahat haisemaan ja tilata taksin paluumatkalle, sillä meidän piti vielä hakea kamat rautatieasemalta ennen hostellille menoa. Hostellilla istuin hetken "terassilla" porukoitteni kanssa, kun hekin kerta Oulussa olivat, ja sitten menimme Voltin kanssa huoneeseemme päikkäreille. Pientä kylmää hikeä nostatti se, ettei huoneiden ovia saanutkaan lukkoon kuin sisäpuolelta, eli en pääsisikään käymään kaupassa - kauppa kun oli reilun parin kilsan päässä, enkä halunnut ottaa riskiä siitä, että joku tahvo avaisi huoneen oven ja päästäisi Voltin karkuun.. Aprikoin myös, uskallanko jättää kamani iltalenkin sekä sunnuntain kaupunkikiertelypäivän ajaksi huoneeseen, mutta eipä siinä kovin montaa vaihtoehtoa ollut. Onneksi käytävällä sentään oli lukolliset pienet lokerot, joihin arvotavaroita pystyi jättämään.

Nukuin muutaman tunnin päikkärit, jonka jälkeen heräsin muiden majoittujien möykkään. Tottahan toki just tänä lauantaina oli joku keikka, johon isompi porukka oli aloittelemassa ja keikan jälkeen jatkamassa hostellilla.. ärsyttävää. Kävimme Voltin kanssa vielä iltalenkillä ennen nukkumaanmenoa, ja yöllä jouduin heräilemään muiden ölinään jokusen kerran. Hieno ja kiltti Voltti ei vahtinut ollenkaan, vaikka vähän ihmettelikin käytävän ääniä.

Aamulla söin viimeiset eväiden rippeet aamiaiseksi ja kävin suihkussa ennen kuin lähdimme kaupungille etsimään lounasta. Matkalla Voltti halusi uida mm. jokaisesta kohdasta, jossa oli vettä, ja Korkiasaaren sillan vieressä olevalla pikku hiekkarannalla se pääsikin polskuttelemaan. Onneksi olin ottanut flexin mukaan, sillä Voltti olisi muuten varmaan lähtenyt uimaan suppaajia sekä ohi kulkevia veneitä kiinni.. Kovasti se yritti hihnassakin päästä niiden luo! Mun ei tarvinnut edes heittää tyypille mitään, ja se vaan kävi uimassa pikku lenkkejä. Söpö pikku vesipeto <3

Haaveilija





Tassuti töpsöti.
Merihirwiö
Viilentelyn jälkeen jatkoimme matkaa kohti keskustaa, ja siellä ensimmäisenä kohdalle osui Kotipizza. Niihin ovat koirat tervetulleita, joten söin siellä, Voltti jaloissa rötköttäen. Kävimme vielä torilla kuvaamassa pakolliset turistikuvat ja syömässä jätskin (Voltti sai jämät), jonka jälkeen päätin suunnata kohti lähempänä hostellia olevaa K-supermarketia. Googlen kuvien mukaan siellä oli koirille koiraparkkihäkit, joista kukaan ei voisi pölliä Volttia. Hostellin kahvilasta sai lähinnä nestemäistä ravintoa, joten jotain ilta- sekä aamupalaa olisi pakko hakea kaupasta. Olisinhan mä toki illaksi voinut vielä tilata pitsaa jostain, mutta aamulle olisi jäänyt nälkä..

Mun mieltä aivan erityisesti lämmitti tämä sukkahousu-kukka-asetelma!
.. ja tietty tämä söpöilijä <3
Polliisikoira
Oh please, stop shooting

Matkan varrella pysähdyin parissa kohdassa kuvaamaan Volttia, joka alkoi olla jo ilmeisen väsynyt, ja käyttäytyi tosi ärsyttävästi: kiskoi remmissä ja alkoi huutaa heti, kun pysähdyimme yhtään lähelle mitään veteen viittaavaa. Jos olisin päästänyt, se olisi hypännyt 20 metriä Oulujoen yläpuolella kulkevalta sillalta alas veteen. Tyhmä. Ja mikä parasta, iloiseksi yllätykseksi kaupan pihalta olikin poistettu koiraparkkikopit.. voi perkele. Onneksi kaupan aulassa oli myös Musti ja Mirri, joten päätin, että hiljaisena sunnuntai-iltana on ok jättää koira aulassa olevaan penkkiin kiinni siksi aikaa, kun juoksin kaupan läpi ja keräsin koriin karjalanpiirakoita, kirsikkatomaatteja, siemennäkkäreitä, suklaata ja limsaa. Nätistihän sessu siinä odotti, ulina alkoi vasta sen bongattua mut kassalta.

Hostellille oli vielä reilun parin kilsan matka, ja vikat 500 metriä paahtavassa heleessä asfalttia tallaten alkoivat tehdä tosi tiukkaa! Selvisimme kuitenkin perille, mä kävin huuhtomassa hiet ja pölyt suihkussa ja Voltti sai iltapalansa. Olin suunnitellut vielä iltalenkiksi reissua Nallikarin retkeilyreiteille, mutta hylkäsin suunnitelmat ja rötkähdin sängylle kuuntelemaan äänikirjaa loppuillaksi.

Aamulla pitikin sitten pakata kamat, siirtyä taksilla rautatieasemalle ja odotella junan lähtöä. Hain taas Subin lounaaksi ennen uutta 9 tunnin junamatkaa, ja koitin ulkoiluttaa samalla Voltin mahdollisimman hyvin. Olin saanut ostettua tälle matkalle ison koiran paikan, joka tarkoitti laveria oman penkkini vieressä, johon siis asetin häkin. Hyvän asennon löytäminen itselleni oli taas työn ja tuskan takana, eikä Kouvolassa tapahtunut pidempi pysähdys ollut yhtään niin pitkä kuin menomatkalla Tampereella, joten Volttikin pääsi vain tosi nopeasti pissalle laiturin viereiselle nurmikolle. Mutta selvittiinhän siitä sitten kotiinkin lopulta, yhdentoista aikaan illalla.



Melkoinen reissu oli! Tulosmielessä sekä muutenkin onnistunut, vaikkakin tietty rankka. Eikä voi kuin ihastella, kuinka hieno ja reipas matkakaveri Voltti oli, ja miten hyvin se rauhoittui lepäämään häkkiinsä pitkien junamatkojen sekä kisoissa odottelun ajaksi. Ruokaakin saatiin, onneksi nykyään niin moneen ruokapaikkaan saa viedä koiran. Mä tyydyin noihin koirat tunnetusti salliviin ketjupaikkoihin, myös siksi, että tiedän mitä niistä saan. Eipä sillä yksin matkatessa niin väliä ole mitä suuhunsa pistää, kavereiden kanssa kulkiessa usein tulee kokeiltua ruokapaikkoja vähän rohkeammin.

Selvisimme myös ainoasta oikeasta ongelmasta, eli vessakäynneistä, onneksi kunnialla: käytin hyväkseni rautatieaseman sekä ruokapaikkojen vessoja, joihin livahdin koiran kanssa niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt sanoa mitään. Enkä kyllä tiedä, onko vessa sellainen paikka, jossa lattialla nätisti makaavasta koirasta ja siitä mahdollisesti jäävistä allergeeneista olisi kenellekään haittaa sen enempää kuin itse ravintolankaan lattialla makaavasta koirasta. Tai ainakaan toivottavasti kukaan ei nuohoa julkisten huumevalovessojen lattioita kauhean aktiivisesti..

Univelkoja nukuin tiistaina puoleenpäivään asti, mutta eipä Voltillakaan tuntunut olevan kiire ulos, vaan se köllötteli selällään sohvalla mun heräillessä. Eilinen meni lepäillessä, ja tänään illalla kävimme Ullan vapaatreeneissä tekemässä hakua, pillipysähdyksiä ja joitakin noutoja; niistä sitten eri postauksessa. Ja huomenna onkin taas kisat, hii!

Auringon poika

10.6.2018

Onnistumisia ja epäonnistumisia


Loma on ihan parasta: pihalla löllymistä, kirjojen lukemista (Harry Potter <3), joutenoloa ja pitkiä iltalenkkejä sekä vielä pidempiä aamu-unia. Voltti on päässyt välillä lenkin varrella uimaan, ja vähän useammin treenailemaan.

Noudot


Eilisiltana kävimme Talinhuipun koulutuskentällä treenailemassa noutojuttuja eräässä FB-ryhmässä heitetyn haasteen innoittamana: kolme markkeerausta ja yksi muistinouto samaan paikkaan. Mun heittotarkkuudella "sama paikka" oli semmoinen kolmen metrin säteinen ympyrä, mutta hienosti Voltti poimi kaikki talteen. Läpsäytin joka heitolla lakipisteessä käsiä yhteen, eikä se enää hämännyt koiraa katsomaan poispäin lentävästä damista. Kolmen markkeerauksen jälkeen heitin yhden damin muistiksi, siirryttiin vähän eri kohtaan kentällä, ja tein uuden markkeerauksen eri suuntaan. Tämä oli oikein hieno, ja mikä parasta, myös muistinoutodami löytyi pienen etsinnän jälkeen!

Sitten tehtiin vähän haun tyyppistä: kentällä oli lyhyt nurmikko, mutta Voltti oli niin kierroksilla, että kirmaili siinä siksakkia oikein innoissaan. Jokunen käännösvihellys, ja pari pysäytystä niin, että heitin damin mun sivulle noudettavaksi. Pysähdykset oli tosi kivoja - kunnes ihan vierestä lähti liikkeelle jänis, ja koira tietysti perään, hidastamatta vauhtia lainkaan.. Mä pillitin taas ihan turhaan, olisi pitänyt tajuta lopettaa se aikaisemmin. Kun jänis pääsi kentän aidanraosta pakoon, mä hetkeksi säikähdin että mahtuuko koirakin siitä, mutta onneksi se jäi vain pyörimään aidanvierustalle ja etsimään jälkiä. Vasta mun karjaisulla ja "tänne"-käskyllä se tuli luo, jolloin pillitin uudestaan. Jäi kyllä vähän tyhmä olo, noinko vähän se sitä pilliluoksetuloa oikeasti arvostaa?


No joo, jänisjahdin jälkeen tehtiin hetki seuraamista, jotta sain hallinnan takaisin, ja siirryttiin toiselle puolelle kenttää jatkamaan noutoja. Onneksi jänö unohtui, kun oli dameja tarjolla, ja loput noudot oli kivoja. Yhdestä eteenmenosta pysäytin, ja koska stoppi oli hieno, heitin palkkadamin mun taakse. Voltti sai ensin hakea sen, jonka jälkeen lähetin sen uudestaan eteenmenoon. Kurssi meni vähän vinoon, eikä Voltti löytänyt damia, vaan alkoi ajautua ihan väärään suuntaan etsimään. Pysäytin, ja ohjasin koiran "hae"-käskyllä ja vartaloavulla oikeaan suuntaan, minne se lähtikin ihan hirveän hienosti! Sitten kurssi taas meni vinoon, jolloin pysäytin uudestaan ja koitin lähettää taakse, ja koska nenä painui heti maahan ja koira meinasi lähteä ihan eri suuntaan, pysäytin sen vielä kerran. Tässä vaiheessa tajusin, kuinka älyttömän kaukana Voltti teki tosi hienoja pysäytyksiä ja ohjauksia (matkaa ehkä 30-40 metriä), ja kehuin sitä hirveästi samalla kun kävelin sen luo palkkaamaan sen namilla. Lähietäisyydeltä pienellä kohdistuksella dami löytyikin sitten ihan helposti.

Lopuksi tein vielä kaksi vähän pidempää markkeerausta tähän samaan kohtaan, ensimmäinen niistä meni etsimiseksi mutta viimeinen oli niin suoraviivainen, että päätin lopettaa siihen. Hyvä minä! Voltin palautukset oli yhtä lukuunottamatta tosi kivoja, ja kerran se istui mun eteen damin kanssa ilman käskyä :) Hyvä mieli jäi, vaikka jänisepisodi ärsytti. Loppulenkillä koitin hakeutua paikkoihin joissa on yleensä ollut jäniksiä ja peuroja, mutta kumpiakaan ei oikein näkynyt, ja siinä peurarinteessäkin Voltti erkani musta aika nihkeästi, kun odotti vain pysäytyksiä ja käännösvihellyksiä. Ihan kiva toki näinkin, mutten silti uskaltanut laskea sitä remmistä, koska saman tien olisi varmaan peura hypännyt metrin päästä ylös..

Yksi pupu bongattiin, ja kun Voltti lähti juoksemaan sen perään kuulematta lainkaan pillipysäytystä, mulla rasahti ja stoppasin flexin ja rempaisin koiran takaisin samalla kun karjaisin sille. Auts, ei ehkä ihan sovi yhteen tämän mun positiivisen koulutuksen ideologian kanssa.. Noh, onneksi koiralla oli valjaat ja "onneksi" niitä jänöjä on niin paljon, että luopumis- ja pysähtymistreeniä voidaan tehdä enemmänkin ja ehkä vähän hallitummin. Onneksi pääsin myös palkkaamaan koiran hyvästä pysähdyksestä silloin, kun lintu pyrähti lentoon ihan sen jaloista! Linnut on paljon helpompia kuin maassa juoksevat elikot, niitä kun ei voi saada kiinni ja niiden lentoa voi kivasti jäädä katselemaan perse penkissä.

Niinkuin tässä, kirjaimellisesti perse penkissä ja kaihoisa katse kohti komean ylilennon tehnyttä lokkia..

 

 Toko ja temput


Tällä viikolla olin varannut hallilta omatoimivuoron, jossa treenailtiin vähän temppuja kisoja varten, ja myös tämäniltaisista kimppatreeneistä käytin loppuajan temppuiluun. Kaikki sujuivat oikein kivasti. Keskityin erityisesti koreon alun paikallaoloon sekä siihen, ettei koira varasta vadille silloin, kun sen pitää tehdä käsien välistä pujottelua, sekä siihen, että se yleisesti kuuntelee käskyjä. Molemmissa treeneissä oli kyllä oikein mainiota suorittamista sekä kuuntelua! Erityisesti peruuttamisesta on ääntely vähentynyt lähes kokonaan, mistä olen tosi iloinen :) Voltti ei myöskään enää tarjoa pyörimistä jos liikkeestä annan sille pakki-käskyn, vaan lähtee heti vipeltämään takaperin. Nyt tekisi melkein mieli olla treenaamatta enää mitään ennen ensi lauantain kisoja, mutta ehkä me jotain pientä vielä iltalenkeillä tehdään.

Tokojutuista aloitin sivuilletuloilla ja seuraamisilla. Olin rakentanut ruudun oven puoleiseen päätyyn ja pyysin treenikaveria viemään Voltille pallon valmiiksi ruudun taakse, ja heti halliin saapuessamme se taisi bongata ruudun. Sivulletuloissa se myös meni heti eteenpäinsinkoamisasentoon - ei hyvä.. Täytyy vahvistaa sivu-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään tekemään seuraamisia tai muita lähellä tehtäviä hommia, ja tänne-käskystä sellainen sivulletulo, josta lähdetään noutoon, merkille, ruutuun ja kiertoon. Veikkaisin, että tämä ei ole mikään paha rasti, täytyy vaan itse keskittyä siihen.

Seuraaminen oli tosi kivaa! Ihan snadisti tuli jotain märhäysääntä silloin, kun annoin koiralle namin, mutta se on aika yleistä silloin, kun koira on kovin innoissaan. Kiva, kun tämäkin on mennyt eteenpäin ahkeralla treenaamisella: jokunen aika sitten tehdessäni ensimmäisenä seuraamista, oli koira niin kierroksilla, ettei se malttanut seurata ollenkaan. Nyt myös treenikaveri oli häiriönä ja käveli meidän lähellä sen ajan kun tein seuraamista, mutta Voltti ei hänestä välittänyt.

 

Ruutuun päästiin seuraamisen jälkeen, ja sinne mentiin toki hippulat vinkuen. Tyhjään ruutuun lähetin koiran kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmilla kerroilla se vähän kierteli ja kaarteli ja pysähteli ennen ruutuun eksymistä. Viskasin kuitenkin pallon sille palkaksi, katsotaan jääkö varmistelusta tapa vai meneekö se ohi, kun koiralle tulee osaamisen myötä varmuus liikkeeseen.

Tauon jälkeen teimme paikallaoloja, ensin maaten ja sitten istuen. Maaten makuu oli tosi hieno, kävin kerran nopsasti piilossa kääntymässä ja pari kertaa menin melkein toiseen päähän hallia, mutta Voltti makasi sfinksinä paikoillaan. Se pysyi tosi hienosti, vaikka vierustoveri lähti juoksemaan ohjaajan perään ja vähän haukahtelikin mennessään - siitä Voltti sai monta namia! Vaihdoimme paikkaa ja teimme vielä nopean istumisen, sekin oli kiva ja rauhallinen. Ihanaa, kun Voltti on niin vauhdikas ja virtaisa tättähäärä, mutta silti se jaksaa keskittyä istumaan paikoillaan hiljaa ja rauhassa. Hieno pieni mies <3

Hän osaa myös hirveän rennosti ja söpösti poseerata <3

7.6.2018

Voltti spanieleiden taipumuskokeessa


Onpa taas aika hurahtanut eteenpäin! Mulla alkoi viime viikolla loma, jonka eka viikonloppu vietettiin Lahdessa porukoiden luona. Voltti pääsi lauantaina hautajaisten jälkeen pitkälle metsälenkille, ja kiersimme metsälammen ympäri harjoitellen vesi- ja maanoutoja erilaisista rannoista. Jyrkät rannat olivat Voltille vähän vaikeita, ja suohon se meinasi jäädä jumiin, jolloin jouduin auttamaan sen niskavilloista ylös. Itse noudot olivat tosi jees, palautukset pääosin suoraan käteen. Oli tosi ihanaa lenkittää koiraa pelkäämättä koko ajan, että jostain juoksee jänis tai kauris karkuun, tuolla "oikeassa" metsässä kun elukat pysyvät poissa tieltä. Voltti oli myös tosi kivasti kuulolla koko lenkin.


Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävin vielä räpsimässä muutamat kuvat Voltista Löytynmäen koirankoulutuskentän ympäristössä. Haaveena oli saada kuva, jossa Voltin taustalla näkyy radiomastot, mutta eihän ne mitään näy tuolla syväterävyydellä.. Höh. Mutta hyppyrimäet sentään saatiin kuvaan!


Tiistaina sitten lähdettiinkin heti yhdeksältä kohti Tamperetta, jossa käytiin moikkaamassa siskoa ja Raketti-kissaa, ja Tampereelta suuntasimme iltapäiväksi Hämeenlinnaan taippareihin. Paikalle saavuimme viimeisten joukossa, ja alkupuheiden sekä suoritus- ja tuomarijärjestyksen arvonnan jälkeen tarkistettiin koirien sosiaalinen käyttäytyminen, ja koirat saivat tutustua jäljentekofasaaneihin. Volttihan ei olisi millään malttanut jättää fasua! Sitten pakattiin koirat takaisin autoon ja lähdettiin ajelemaan haku- sekä jälkimaastoihin.

Molemmissa ryhmissä oli 5 koiraa, ja Voltti oli omassa ryhmässämme tokavikana. Odottelua tuli ihan reippaasti, ja uimapaikalle päästiin joskus seiskan aikoihin, kun kaikki olivat suorittaneet metsäosuuden. Mulle tuli yllätyksenä, ettei tuomari kerro, meneekö osuus läpi vai ei, ja että kaikki saavat osallistua kaikkiin osuuksiin. Noutajien taippareissahan käy niin, että jos koira ei ui, ei ole hakuruutuun asiaa, ja jos hakuruutu ei mene läpi, jäljelle ei tarvi tulla. Mutta nyt siis sen jälkeen, kun kaikki osiot oli suoritettu, piti itse tuloksia jännittää vielä pitkälle iltaan.

Voltti oli ärsyttävä vinkuja koko päivän vuoroa odotellessaan.. Päivä oli onneksi viileämpi kuin edelliset, ja kovin tuulinen, eli koirat pysyivät virkeämpinä. Mulle kyllä tuli hiki pehmeässä sammalmättäikössä rämpiessä. Hakuun päästin Voltin ihan vaan "vapaa"-käskyllä juoksemaan, ja se yllätti aloittamalla heti tosi hienon hakukuvion ja sujahtelemalla puolelta toiselle mun, tuomarin ja ampujan kävellessä rauhaksiin eteenpäin. Aika äkkiä tuomari antoikin jo luvan ampua, ja haulikon paukkua Voltti säpsähti, vilkaisi ampujaa, ja jatkoi kaahottamistaan. Tosi kivasti se myös piti yhteyttä ja jäi välillä odottelemaan - ihan kuten lenkeilläkin, tietty. Välissä tuli kakkahätä juoksemisesta, ja kun palasimme samoja jälkiä takaisin, vauhti hiukan hiipui. Ei vissiin ollut enää niin siistiä juosta, kun tiesi että ollaan menossa takaisinpäin :) Lähellä aloituspaikkaa tuomari antoi luvan kytkeä koiran, ja hakuosuudesta olin kyllä varma, että meni läpi.


Jälkeä saatiin taas odotella tovi jos toinenkin, mutta lopulta tuli meidän vuoro. Volttihan on ohjattuna tehnyt tasan yhden jäljen, sen 30 metrin kanidamilla tehdyn, joten tämä osio mua oli etukäteen huolettanut. Voltti sai kuitenkin nähdä, kun jälkeä vedettiin, ja se selvästi haistoi fasaanin. Tämäkin mua vähän ihmetytti, mutta ilmeisesti on ihan ok, että koirat näkevät jäljen vetämisen. Alkumakaus oli merkitty, mutta sitä ei paljoa ehditty tutkia, kun Voltti jo sinkosi jäljestämään. Tuomari kehotti mua vähän jarruttelemaan sitä, jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi, ja jouduinkin hidastamaan vauhtia aika paljonkin. Silti Voltti jatkoi vauhdissa suoraan kulmasta yli ja eteni parisenkymmentä metriä ennen kuin tajusi, että nyt ei mennyt ihan putkeen. Onneksi se löysi takaisin jäljelle, kun vaan odottelin hiljaa! Ja sitten mentiin taas kovaa, ja ihan äkkiä tulikin jo jäljen loppu ja fasaani vastaan. Sitä Voltti tutkiskeli kovin innokkaasti ja pyöritteli kuonollaan ympäri, ei kuitenkaan tohtinut napata mukaan. :D

Kun jäljet oli suoritettu, lähdettiin ajelemaan uimapaikalle. Metsälampia ei voinut lintujen pesinnän sekä armeijan harjoitusten vuoksi käyttää, joten uimapaikaksi oli valikoitunut virallinen koirien uimaranta. Mä pelkäsin, että siellä on jotain kamalia tappajakoiria juoksemassa valtoimenaan, mutta onneksi kolea ja tuulinen ilta oli tehnyt tehtävänsä, eikä muita koiria meidän kymmenpäisen spanielijoukkomme lisäksi näkynyt.

Rannassa Voltti alkoi huutaa melkein suoraa huutoa, se olisi niin kovin mieluusti hakenut kaikki maailman riistapukit! Yritin seurauttaa sen rantaan oman vuoron koittaessa, mutta se intoutui silti vähän kiskomaan remmissa. Eka heittoni jäi vajaaksi, joten tuomari käski uusimaan sen - Voltista oli toki ihan parasta, että se sai tehdä kaksi noutoa! Molemmat noudot se palautti tosi hienosti mun käteen, ja odotti noutolupaa kauniisti. Hieno poika :)


Alunperin meidän kokeilijoiden piti jäädä vesityöpaikalle odottamaan tuloksia, mutta koska siellä kävi niin kylmä tuuli, kokeen järjestäjä päätti että voimme kaikki lähteä läheiseen pitseriaan. Ja sekös kelpasi pitkän metsässäseisoskelupäivän päätteeksi! Pari tuntia siinä meni kun tulokset kirjoiteltiin, ja ihan vähän ehdin jännittääkin, että riittikö jäljen suoritus läpipääsyyn. Riittihän se, ja Voltti sai nyt oikeuden osallistua käyttöluokkaan toivottavasti ainoassa näyttelyssään :)

Arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen
Elohopean vilkas, innokas nuori narttu. (xD) Erityisen innokas tutustumaan, kiltti toisille koirille.

Haku ja laukaus
Voltti aloittaa tarmokkaasti hyvällä maaston kattavalla hakukuviolla. Laukauksesta se seisahtuu, katsahtaa ampujaan ja jatkaa tehokasta työskentelyä.

Jäljestys
Maavainulla vauhdikkaasti häntä viuhtoen Voltti aloittaa tarkan jäljestyksen. Kulmalta yli, mutta jälki löytyy pienen etsimisen jälkeen. Kaatoa nuuhkitaan ja käännellään.

Vesityö
Voltti säntää innokkaasti veteen. Toinen heittokerta onnistuu ja Voltti tuo riistapukin ohjaajalle.

Tottelevaisuus
Kytkeminen sujuu hienosti. Voltti tottelee empimättä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Voltti on vilkas ja energinen koira, jonka ohjaaja hallitsee varmasti.

Palkinnoksi Voltti sai kivan rusetin, ja ehdin dibsata meille myös fasaanin, jolla jäljet oli tehty. Sitä ihmeteltiin vielä kotona ja Voltti pääsi sitä siivestä vähän kantamaankin sisällä, kunnes laitoin sen pakkaseen odottelemaan jatkotreenejä. Olipa tosi kiva päivä, ja kiva oli myös jutella muiden spanieliharrastajien kanssa kokeen aikana! Nyt sitten seuraava etappi onkin elokuun vesityökoe, jonka jälkeen voi alkaa suunnitella metsästyskokeita. Toki olisi kuulemma suotavaa, että koira kävisi oikeasti metsällä ennen kokeita, mutta kun mä en eikä kukaan lähipiiristäkään metsästä, niin saa nähdä tarjoutuuko mahdollisuutta sellaiseen. Treenejä ainakin jatkellaan hyvillä mielin :)

25.5.2018

Kirsikankukkia ja tämän viikon treenejä

Viime viikon tiistaina Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Hirveä tungos oli, mutta sainpas silti muutaman ihkun kirsikankukkakuvan Voltista!

Mulla on ollut tällä viikolla kovasti kaikennäköistä tekemistä iltaisin, ja on pitänyt tehdä töissäkin vähän pidempiä päiviä, mutta Voltti on silti päässyt vähän treenailemaan. Ihanat kesäsäät hellivät edelleen, onneksi mulla alkaa loma ensi viikon torstaina, jotta päästään paremmin nauttimaan ulkoilusta!

Tiistain iltalenkillä hiivimme Talinhuipun pk-kentälle, jossa ilmeisesti on ihan kosher treenailla silloin, kun siellä ei ole muiden treenejä. Aika kämäinen se toki on, osin pehmeää, paksua hiekkaa, ja osin muhkuraista ja epätasaista nurmikkoa, mutta ainakin ihan luvallinen paikka treenata koiraa vapaana. Eikä tarvitse koko ajan vilkuilla, tuleeko joku jostain puskasta, sillä kenttä on kokonaan aidattu. Keskiviikkona taas oli vuorossa vetämäni temppukurssi, jonne Voltti pääsi mukaan, ja sai tunnin häkissä odoteltuaan itsekin puuhastella kentällä.

Molemmilla kerroilla treenattiin sivulletuloja ja seuraamista, jotka alkavat pikkuhiljaa sujua vähän paremmin. Voltti tarjoaa sivulletuloa kovasti, vaikkakin vähän vinoa, mutta ainakin se selvästi alkaa vähän paremmin viihtyä sivulla. Olen panostanut kunnon palkkaukseen (kehut, rapsut ja namit), mikä on tuottanut tulosta, ja lisäksi koittanut vähentää käsiapuja. Helpoissa, häiriöttömissä paikoissa voidaan jo hyvin tehdä seuraamista niin, että mä heiluttelen käsiä normaalisti kävelyn tahdissa, mutta Voltti pitää silti paikan ja kontaktin muhun. :)

Seuraamisessa innostun aina tekemään vähintään yhden vähän liian pitkän pätkän, jolla kontakti ehtii tippua, mutta Voltti ei onneksi pane pahakseen siitä, että keskeytän liikkeen virheeseen ja aloitan alusta. Kerran erityisen innokkaassa ja keulivassa liikkeellelähdössä tallasin Voltin tassulle, mutta lahjoin sen herkuilla hiljaiseksi ja ihme kyllä, sille ei jäänyt mokasta paha mieli.



Käännöksiä olen tehnyt lähinnä vasemmalle ja melko runsaalla namikäsiavustuksella, ja niissäkin on tapahtunut selvää edistystä. Oikealle käännökset ovat luonnollisesti paljon helpompia, joten olen keskittynyt vasurikäännöksiin. Olen koittanut palkata koiran silloin, kun se on suoristanut itsensä käännöksen jälkeen, ja istuminen käännöksen ajaksi on vähentynyt. Täyskäännöksen teen todennäköisesti tulevaisuudessa oikealle, siinä kun on paljon pienempi riski huonoon käännökseen. Musta tuntuu, että moni koira tekee treeneissä tosi näyttäviä, vauhdikkaita ja suoria vasurikäännöksiä, mutta kokeissa ne jäävät aina vajaiksi.. Tämmöisen ei ehkä kaikkein suoritusvarmimman rodun kanssa täytyy minimoida pistemenetykset taktikoimalla suoritustapojen kanssa :D

Molempina päivinä harjoiteltiin myös ikuisuusteemaa eli käskyjen erottelua, ja samalla tietty jääviä (istu ja maahan). Muina käskyinä pyöri ja peruuta. Aika hyvin korvat oli tallella, ja sain palkata koiran lähes joka kerta. Lukuunottamatta tiistai-illan ihme aivohäröä, jonka aikana Voltti ei tiennyt mitä "istu" tarkoittaa, ja meni joka kerta maahan.. Mutta tulihan se oikeakin asento lopulta.

pyör
Päätin myös ottaa tosissaan työn alle seisomisen opettamisen, käskynä "top". Naksuttelin seisahtumisia, ja autoin aika paljon namikädellä koiraa pysähtymään (vasen käsi). Eiköhän se siitä lähde. Sisällä voisi vielä koittaa napata naksulla seisomista, jotta saadaan toimintoon vähän lisää vahvistusta.

Leirin temppuopetuksesta innostuneena jatkoimme myös takaperin pujottelun opiskelua. Namiavulla mennään, ja aika kivasti molempina päivinä koira on aina tuntunut vähän paremmin vastaavan ohjauksiin! Pystyn jo pääosin pitämään namikäsiä "kourina", ja keskiviikkona Voltti livahti ilman välipalkkausta kaksi jalanväliä peräkkäin. "Jeshyväotapallo!!" ja lopetettiin treeni siihen.


Mun kultapoika
Keskiviikkona kasasin ennen temppukurssin alkua ruudun valmiiksi kentälle, ja jemmasin pallon ruudun taakse pienen hiekkavallin taakse. Ainakin mun silmään se näytti olevan hyvin piilossa, mutta unohdin tarkistaa asian 40 senttimetrin korkeudelta, missä koiran silmät ovat. :D Voltti tietty seurasi tarkasti häkistään mun puuhia, mutta ajattelin, että se ehtii unohtaa ruudun temppukurssin aikana. Tehtiin vielä pikkuisen seuraamista ennen ruutuun lähetystä, mutta Voltti vastasi virittelyyn hirveän hyvin, ainoa vika oli se, että ruutuun juostessaan sen bongasi ruudun vierestä jonkun ison, valkoisen roskan (mä olisin voinut poistaa sen etukäteen...) ja juoksi ruutuun roskan kautta. Sivusuunnasta ruutuun mennessään se tietty hokasi pallonkin hiekkavallin takaa. Höh! Täytyy ensi kerralla koittaa uudestaan "tyhjää" ruutua.

Pari lähetystä tein ilman palloa, ensimmäisessä Voltti juoksi ruutuun täysiä, tokassa jäi odottamaan puoliväliin matkaa. Kutsuin pois, ja uudella lähetyksellä se meni ruutuun hyvin, ja odota-käskystä istahti ruudun takarajalle. Sai kuitenkin pallon, oma vika, kun olen lenkillä hyväksynyt odottamiset istuen. Top-käsky päässee siis myös näihin kaukopysähdyksiin käskyksi, kunhan siitä tulee varma. Muiden juttujen jälkeen lähetin Voltin ruutuun vielä eri suunnasta, jolloin se jäi vähän turhan etuosaan, mutta viskasin sille kutienkin palkan, kun se niin hienosti sinkosi kohti ruutua!

Otin loppuun myös pari paikallaoloa maaten, ja niin, että pyysin Voltin sivulta maahan. Se hiukan hämmentyi aluksi, mutta saatuaan kerran palkan oikeasta suorituksesta, tokalla kerralla meni hyvin. Paikallaolot pituudeltaan joku 10-30sek, etäisyyttä kymmenisen metriä, ne oli ok.


ROIHUVUORI POMMIT TIPPUU thug_life_doggo.jpg
Voltti on nyt ilmoitettu sekä Tahtitassun juhannuskisoihin että Oulun kisoihin 16.6. Mä tosiaan taisin mainita, että haluan edetä sen kanssa ihan rauhassa enkä kisata sitä puhki, mutta kun sen kanssa on niiiin ihanaa kisata ja reissata! Täytyy tehdä tässä välissä joitakin "kisatreenejä" eli aloituksia sekä muutamia pidempiä temppuilupätkiä superpalkalla. Voltti on kyllä aina niin innokas temppuilija, etten jaksa uskoa, että nämä alokasluokan ohjelmat olisivat sille liikaa :) Sitä en ihmettelisi, jos suoritusten pidentyessä alkaisi tulla kuuntelu- ja ääntelyongelmaa, mutta pikkuhiljaa.. Ja vähintään 3 kisaa saadaan kuitenkin vielä käydä alokasluokassa, aion nimittäin kerätä talteen kaikki KM:t mitä saa kerätä. Oulun kisoissa mennään varmaan vielä vanhalla ohjelmalla, mutta juhannukseksi ehkä voin saada uuden kasaan. Katsotaan!

Ennen koiratanssikisoja on vielä Hämeenlinnan taipumuskoe 5.6., jonne tuli kutsu eilen, eli mahduttiin mukaan. Ohjelmassa siis lähiviikkoina jälkien ajamista, jota Voltti ei ole koskaan tehnyt (hups) ja pari vesinoutoa riistapukilla. Hankin Voltille kirpparilta pelastusliivit, niin ehkä se uima-asento siitä suoristuu..

sydän <3<3<3

23.5.2018

Tahtitassujen koulutusleiri 2018


Voltin treenikuvat otti Tinja Veikkolainen
Viime viikonloppuna oli odotettu Tahtitassujen koulutusleiri Yläneellä! Sää suosi, ja koko viikonlopun paahtoi aurinko. Koirille kuumuus oli tietty vähän ikävää, mutta onneksi vieressä oli joki viilentelyä varten. Kuvia räpsin koulutuksista tosi paljon, harmi kun hallissa oli niin haastavat olosuhteet, eikä kauempaa otetuista kuvista meinannut tulla mitään.. Leirillä oli kuitenkin ihana rotukirjo!

Perjantaina pakkauduimme Tinjan (ja ihkun Maggie-heelerin) autoon Karitan ja silkkiterrieri Effien kanssa, ja lähdimme ajelemaan kohti Kuralan kartanotilaa. Matka sujui leppoisasti, ja perille saavuimme ensimmäisten joukossa. Sain valkata mökistä huoneen itselleni ja huonekaverille, joita jäimmekin sitten odottelemaan. Pyrrit omistajineen saapuivatkin tuota pikaa, eivätkä pyrrineidit oikein lämmenneet innokkaalle pikku Voltille, vaan väläyttelivät koko viikonlopun ajan sille vienoja hymyjään. Toisaalta koirat olivat ainakin rauhassa huoneessa, eikä niitä tarvinnut sulkea häkkeihin yöksi estämään paineja..

Söpöin Mäksy <3
Matkaseurana ollut silkkiterrieri Effie, joka osasi hirveästi kaikkia kivoja temppuja!

Toinen huonekavereista



Iltalenksulla kävimme isommalla porukalla ja lenkin loppupuolella Voltti pääsi vielä juoksemaan pikaiset rallit Navi-shiban ja toisen pyrritytön kanssa. Voi että niillä olikin hauskaa! Iltapalan kautta sitten nukkumaan, ja ihme kyllä, minäkin sain nukuttua (huonekaveri sen sijaan ei, mä kuulemma kuorsasin varsin kovaäänisesti, hups).

Lauantaiaamu alkoi tietty aamulenkillä, ja puoli kymmeneltä alkoivat koulutukset ohjaajien aamujumpalla. Esittelykierroksen jälkeen haastoimme aivoja liikuttelemalla käsiä eri lailla sekä mm. opettelemalla nuorisohittiä flossausta - jos et vielä ole siitä kuullut, käyppä Youtubessa vilkaisemassa, ihan hullun näköistä ja tosi hauskaa :D Mäkin pääsin vähän jo jyvälle, pakko jatkaa harjoituksia kotona! Aamujumpan jälkeen mä olin ihan hikinen, onneksi ennen meidän koulutusta oli kaukoliikkeiden opetustunti, joten sain hetken vetää henkeä. Jokainen leiriläinen sai siis osallistua koiran kanssa yhdelle Nadja Böckermanin tunnille, yhdelle Liisa Tikan tunnille sekä ilman koiraa oli vielä Jenni Laineen 20 minuutin tanssi/liikkumiskoulutus. Lisäksi sunnuntaiaamuna oli leirikisat, joissa jokaiselle osallistujalle oli varattu 5 minuuttia aikaa tehdä kisanomaisessa tilanteessa mitä ikinä haluaakaan. Ja tietysti muiden koulutuksia sai kuunnella, josta saakin ehkä parhaimman annin, kun ilman koiraa pystyy keskittymään kunnolla kouluttajan puheeseen. Harmittaa, että unohdin muistiinpanovälineet kotiin, eli täytyy nyt ulkomuistista kirjoitella näitä juttuja ylös.

Nadjan koulutus


Voltille olin pyytänyt kekseliäitä temppuja sekä pikkukoiralle sopivia temppuja. Nadja ehdottikin heti sekä ohjaajan ympäri peruutusta että takaperin pujottelua. Isolla koiralla ne ovat helposti kömpelön näköisiä ja tietty koiran kääntösädekin on isompi, mutta pikkukoiralla niistä saa sujuvan ja jatkuvan näköisiä. Voltti on myös kovin näppärä käyttämään takapäätään ja kroppaansa ylipäänsä, joten otin ne mielelläni treenirepertuaariin. Opettelu aloitettiin hieman luopumisen kautta avustetulla naksuttelulla, ja tosi äkkiä Voltti jo tarjosi mun ympäri peruuttelua. Hirmu fiksu tyyppi!

Jatkettiin tästä jalkojen välistä pujotteluun, jossa tietty auttoi se, että Voltti osaa edestä peruuttaa mun jalkojen läpi. Tehtiin ensin yksi puoli kerrallaan ja kun jalkojen välistä peruutus sujui niin hyvin, keskityimme enemmän käännökseen jalan vieressä. Voltti oli tässäkin ihan tähtioppilas ja tajusi tosi nopsasti mistä on kyse, eli eipä siinä muuta kuin käsiapujen häivytys, käskyn lisäys ja se on siinä :D Loppuvaiheessa ei tarvinnut pitää enää namikättä koiran naaman edessä, vaan riitti että käsi oli "kourana" ohjaamassa vähän ylempänä. Pujottelukäskyksi valitsin "pujo", mun ympäri peruutukseen en vielä päättänyt käskyä. Nadjalta tuli tosi kivasti palautetta ja neuvoja ja hän osasi heti sanoa, mihin suuntaan liikuttaa kättä tai mitä tehdä eri lailla, jotta koiran saa tarjoamaan haluttua toimintoa.

Nainen anna ruokaa!!
#koiraurheilunilo


Muita huomioita Nadjan koulutuksista


Kaukoliikkeet


- Kaukoliikkeiden opetuksessa apuohjaajasta on usein hyötyä, jotta ei tarvitse itse jatkuvasti viedä palkkaa esim. koiran takana olevalle palkka-alustalle. Nadja oli myös muuten apuna, esim. sivukävelyssä hän saattoi antaa omalla vartalollaan vähän painetta koiralle, jotta se liikkuu sivullepäin.
- Ohjaajan edessä kaukana tapahtuvassa hypyssä apuna ohjaajalle kriteerin pitämisessä oli takapalkan lisäksi maahan laitettu remmi, koiraa taas voi pomputtaa esim. alustan päällä. Alustan käyttöä voi joutua tekemään pitkäänkin ennen kuin idea iskostuu koiralle. Koiran ajatuksia voi yrittää kohdistaa taakse myös pyytämällä siltä jotain paikallaan tai taaksepäin tehtävää temppua: pyöriminen, peruuttaminen jne.
- Ylipäänsä kun jotain kriteeriä nostetaan, täytyy muita laskea. Jos etäisyyttä kasvattaa, täytyy hyväksyä hetkellinen tason lasku esim. hypyssä. Kun koira hyppää yhtä hyvin edessä ja kauemmalla etäisyydellä, voi etäisyyttä kasvattaa seuraavan etapin.
- Kaikki etäisyyden kasvatus tulee tehdä tosi hitaasti. Koira ei voi olla kiinni käsiavuissa, vaan sen täytyy osata tehdä liike pelkällä suullisella käskyllä, ennen kuin etäisyyttä voi kasvattaa. Eli kun koira vaikka hyppää paikallaan vaikka ohjaajalla on kädet selän takana, voi alkaa etäisyyttä ottaa lisää.

Sama vai eri käsky eri suuntiin liikkumisessa?


- Esim. sivuttain kävelyssä voi käyttää samaa käskyä molempiin suuntiin, jos kriteerinä on se, että koira pysyy aina samalla kohdalla kuin ohjaaja. Jos taas koiran pitää välillä liikkua eri suuntaan kuin ohjaaja, pitää olla eri suunnille eri käskyt.
- Sama koskee muita liikkeitä: jos koiran pitää työskennellä niin, ettei se voi ilman eri vihjettä tietää kumpaa suuntaa tarkoitetaan, on oltava eri käskyt.

Esineiden bongaus ja esineellä tehtävien liikkeiden erottelu


- Koiraa voi auttaa bongaamaan esineen niin, että ennen esineellä tehtävää liikettä on aina sama valmisteleva liike, jonka jälkeen koira tietää, että tulee esinetehtävä, ja osaa valmiiksi hakea esinettä kehästä. Valmistelevaa liikettä toki voi käyttää irrallaankin, mutta esinettä ei voi käyttää ilman valmistelevaa liikettä, muuten valmistelun idea menee.
- Esim. jos koiralla on esine, jonka se voi kiertää tai mennä sen päälle: koira kiertää esineen vain, kun se on ensin mennyt jalan ali. Koira menee esineen päälle vain, kun se on kiertänyt ohjaajan takaa. Sitä ei koskaan lähetetä ristiin, ja ohjelma pitää suunnitella niin, että nämä temput seuraavat toisiaan :) Tämä oli mulle etenkin hyvä vinkki, en ole tajunnutkaan että valmistelevien sanojen lisäksi myös valmistelevia temppuja voisi käyttää!


Hyvin innokas pikku harjakoira Ifa

Liisan koulutus


Liisan koulutukseen olin ottanut toiveeksi kuuntelun sekä ääntelyn hallintaa. Ääntelyä ollaankin saatu aika hyvin kuriin ihan sillä, että liikutan koiran kunnolla ennen treenejä. Peruuttamisessa ääntä tulee helpommin, mutta olen saanut sitäkin melko paljon purettua pois, ja parempaan päin ollaan menossa. Tehtiin sitten ihan kuunteluharjoitus.

Tempuiksi valikoitui istu, pyöri ja peruuta, koska niissä sekaantumisia helposti tapahtuu. Voltti kyllä teki oikein hyvin, ainoa huomautettava asia oli, että jos se pyörähtää ennen peruuttamista, kannattaa käytös katkaista, ettei pyörähdys ketjuunnu peruuttamista ennen tehtäväksi liikkeeksi. Sunnuntain harjoituskisassahan koira pyörähteli tosi paljon ennen peruutuspätkiä, eli täytyy ottaa äkkiä korjaus työn alle.

Loppuvaiheessa otimme vielä vadin häiriöksi, sillä viime kisoissahan Voltti sinkoili sinne miten sattuu. Kiertelimme vatia ympäri ja teetin noita kolmea temppua, ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi Voltti pääsi vielä tekemään ah niin ihanan vatitemppunsa. :D

Koulutusten välissä meillä oli ihan kunnon tauko: sekä lounastunti että muutama tunti muiden koulutuksia. Lounaan ajan Voltti odotteli hallissa kevythäkissä oikein nätisti, ja odottelun päätteeksi vein sen pikku lenkille sekä uimaan mökin viereiseen jokeen. Nadjan koirat kävivät myös uimassa, ja tekivät komeita (tai shelttien tapauksessa vähemmän komeita :D) uimahyppyjä, jolloin Voltti nyyhkytti vieressä surkeana ja olisi niiiin halunnut mennä myös, muttei kuitenkaan uskaltanut. Se sai sitten rämpiä rantakaislikosta hakemaan omaa keppiä. Tein pari vesinoutoa niin, että otin palautukset käteen, ja meni tosi hienosti ja ravistamatta, vaikka mutapohjakaislikossa jyrkkää rinnettä ylös ponnistelu olikin ilmeisen raskasta.

Illalla kokoonnuimme vielä grillaamaan lähes koko leiriporukalla, ja muutama meistä kävi savusaunassakin. Savusauna oli mielenkiintoinen kokemus, en ole ennen käynytkään, ja grilliruuat tietty herkullisia. Grillailun ajaksi otin Voltin ulos hengailemaan, ja se makoili puussa kiinni ihan kiltisti. Saunaan mennessäni heitin sen mökkiin, ja palatessamme huoneessa oli edelleen kolme kokonaista koiraa. Ihanan helppo reissukaveri! Muistan, miten Aidanin kanssa piti säätää ja vääntää ja miettiä, mihin sen uskaltaa jättää vai uskaltaako ollenkaan..

Sunnuntaiaamu valkeni viileänä, vain 7 astetta lämmintä! Päivästä tuli kuitenkin yhtä lämmin kuin lauantaista, ja treenihallin auringonpuoleinen peltiseinä suorastaan hohkasi lämpöä. Lyhkäisen aamulenkin sekä aamupalan jälkeen suuntasin hallille, jossa oli julkaistu harjoituskisan arvottu järjestys. Oltiin Voltin kanssa jo tokana, joten homma oli nopeasti alta pois.

Harjoituskisa ja Jennin liikkumiskoulutus


Viiden minuutin aikana ehdimme tehdä kehäänmenon sekä koreon alkuosan 3 kertaa, johon olen ihan tyytyväinen. Vatia mulla ei ollut, joten lopetin joko käsien alta pujotteluun tai peruutuspätkiin. Palkkasin koiran sosiaalisesti kehässä, ja mentiin syömää jauhelihaa kehän ulkopuolelle, kuten kisoissakin tekisin. Istuen odottaminen oli Voltille vaikeaa, sillä se odotti niin kovasti käsien alta pujottelua, ja koirasta pääsi vähän ääntäkin odotteluvaiheessa. Peruutuksissa tuli ihan pikkuisen väninää, mutta mukavan vähän silti.



Katselin ja kuvailin hyvän tovin muiden suorituksia, ja ennen lounastaukoa Voltti pääsi leikkimään hallin takana olleelle nurtsille Maggie-heelerin kanssa. Bläkkäreiden leikit sopivat tosi hyvin yhteen ja niillä oli hurjan hauskaa :) Loppupäivän Voltti saikin sitten oikeastaan hengailla häkissä, kun katselin muiden koulutuksia ja tietty kävin Jennin liikkumiskoulutuksessa. Harmittaa, kun en ehtinyt suunnitella meille vielä uutta ohjelmaa ennen leiriä, joten mentiin vanhalla musalla. Alun liikkuminen pistettiin uusiksi ja harjoiteltiin erityisesti takaperin kävelyä musiikin kanssa, sillä se on vaikeaa, kuten noilta treenivideoilta näkyy! Vinkeiksi sain joustaa polvia, liikuttaa lantiota ja koittaa olla mahdollisimman letkeä. Käsien käyttöön kaipasin erityisesti vinkkejä, ja Jenni antoi mulle luvan pitää käsiä lanteilla vain siinä kohdassa, missä tehdään jalkojen välistä pujottelua. Muuten ne saavat eläytyä rauhassa musiikkiin, ja koska Voltti on niin näyttävä <3, niin mun ei tarvitse tehdä mitään erityisen hienoa käsilläni. Koreon alussa mun meno on hillitympää ja se kasvaa loppua kohden, ja vikassa seuraamispätkässä ennen loppupyörimisiä voin mennä suorastaan takakenossa. Tämä koulutus oli tosi hyödyllinen, just tällaista olen kaivannut!






Pian olikin aika sanoa heipat, pakkautua uudestaan autoon ja lähteä kotiin. Voltti oli maanantaiaamuna vielä ihan naatti, hyvä että jaksoi aamulenkille lähteä. Hurjan hauska ja hyödyllinen leiri, kiitos kaikille osallisille ja järkkääjille! Taas sai hirmuisesti uutta puhtia treenailuun! Ja toki maanantaiaamuna alkoi ilmoittautuminen Tahtitassujen juhannustuplakisoihin, joista toiseen saimme paikan, kivaa :)

Voltti on kyllä niin paras reissukaveri, ihanan mutkaton ja rento tyyppi, joka ei vähästä hätkähdä ja jonka voi ihan huoletta jättää vaikka vieraiden koirien kanssa mökkiin odottelemaan saunan ajaksi. Se teki mulle töitä hurjan hyvin koko pitkän viikonlopun, vaikka hallissa oli tosi haastava ja voimakkaasti hajustettu sekä roskainen lattia, ja sen häntä jaksoi heilua alusta loppuun hirmuisella vimmalla. Hyväntuulinen pikku kultapoika <3