8.12.2018

Uskotteko jos kerron, että lauantaiaamu pelasti viikon?


Pari edellistä postausta ovat olleet aika negatiivissävytteisiä, mutta siis kyllä meillä oikeasti menee edelleen hyvin. Arki rullaa omalla painollaan, ja Voltin toimistokoiran ura jatkuu edelleen, sillä tiimimme uusi työntekijä on hyvin koiramyönteinen :) Itsenäisyyspäivänä päästiin valoisan aikaan ulos ja viihdyttiinkin pitkään.

Olemme myös innostuneet taas temppunaksutteluista, sillä olen suunnitellut kovasti avo-luokan tanssiohjelmaa. Voltti oppi yhdellä naksuttelukerralla oikean tassun antamisen, vasen tassu ollaan opeteltu jo aiemmin. Töissä kekkasin pyytää tassunantoa myös jalalle, mikä oli ihan supersöpö temppu. Eli se pääsee varmasti ohjelmaan.

Linkki tokovideoon


Toimiston aulassa olen pari sessiota tehnyt front-temppua ruokiksella, molemmilla kerroilla sujui tosi hyvin. Kosketuskeppiä ei ollut mukana ollenkaan, mutta Voltti teki temppua tosi suvereenisti ja varmasti. Mahtavaa, ehkä ensi vuonna tämänkin voisi saada kisavalmiiksi! Olen jo vähän suunnitellut siihen jatkoksi edessä/eteen kävelyn, jota aloiteltiin tänään hallilla, mutta siinä onkin varmasti ajallisesti vähintään yhtä pitkä projekti tehtäväksi, ellei jopa pidempi.

Aamulla tosiaan lähdimme Tinjan ja Maggien kanssa hallille. Tällä kertaa olin ottanut kameran ja oikean linssin mukaan, joten sain kunnollista videota treeneistä :) Editointi vaan on aina ihan helvetillinen operaatio, ja videosta tulikin pätkittyä pois reilusti yli puolet ja myös pitkät pätkät ihan onnistuneitakin suorituksia, kun materiaalia oli vaan niin paljon! Instaan tein vielä erikseen miniversion temppuiluista, huh.

Aloitimme front-tempulla, johon tosiaan aloitin myös edessä kävelyä "kävele"-käskyllä. Vähän pitäisi ehkä muistutella kepin seuraamista ennen seuraavaa kertaa :) Muuten onnistui mainiosti, vaikka vaihdoin välillä suuntaa ja paikkaa. Kivaa! Uusina juttuina tehtiin myös tassunantoja, joista olisin saanut palkata paljon runsaammin kun Voltti oli niin taitava, sekä jalan kiertoa eli tuplapujottelua. Tai tätä ollaan kai aiemmin treenailtukin jo, mutta nyt homma sujui paljon paremmin kuin viimeksi.

Linkki videoon 


Kepin kierron kaivoin naftaliinista, se on ollut ohjelmistossa viimeksi joskus silloin helteiden aikaan.. Hiukan Voltti haparoi ja tarjosi tassunantoa kepille, front-temppua ja kumartamista, mutta aika nopsaan koissu muisti mistä on kyse. Seuraavaksi pitää opettaa myös toiseen suuntaan kiertäminen mun oikealla puolella.

Kepin kanssa teetin myös rengashyppyjä, ne ovat olleet aika laaduttomia viime aikoina, mutta riman avulla hyppyihin tuli ilmaa ja Voltti suoritti ne puhtaammin. Hyvä! Ja tietty otettiin myös perussetti-seuraamisia ja pari ruutua, kun Tinja oli ruudun halliin rakentanut ja vei sinne Voltin huomaamatta pallon toisen lähetyksen jälkeen. Täytyisi aina käyttää treeniseura hyödyksi tällaisissa jutuissa. Oli kivat aamutreenit, näillä fiiliksillä koitetaan sitten selvitä myös ensi sunnuntaisesta Messarin esiintymisestä! Voltin tansseja voi nähdä ykköshallissa PM-kisojen tauolla, muistaakseni ollaan vuorossa joskus 11-12 välillä :)


7.12.2018

"Jokainen pilaa ekan cockerinsa"


Otsikon mukaisen lentävän lausahduksen kuulin ekan kerran fläteistä, kun tuskailin sitä, kuinka olin kouluttanut Aidanin ihan väärin. No, viime sunnuntaina kävi ilmi, että myös Voltti on jo pilattu :--) Pahan mielen kirjoitus -varoitus!

Kasvattaja-Eva pyysi meidät mukaansa metsästystreeneihin erään toisen cockerikasvattajan tiluksille. Ja mehän lähdimme innolla! Alue oli kunnon aakeanlaakea peltokeskittymä, jonka keskellä oli talo ja piharakennukset, eli tuulta kyllä riitti. Mua varoitettiin tuulesta etukäteen, mutta alipukeuduin silti - olisi pitänyt laittaa alle 2 pitkähihaista paitaa, eikä pitkähihainen+t-paita-yhdistelmä. Muuten sääolosuhteet olivat erinomaiset, lämpötila pysyi just ja just pakkasen puolella ja tällöin maassa oleva lumikerros ei paakkuuntunut koiriin. Täydellistä.

Volttihan oli taas todella innoissaan ja ylikierroksilla, ja se mikä harmittaa hirveästi, oli taas se typerä ääntely. Voltti vänisi ja vinkui koko päivän aina odotellessaan, vaikka pidin sillä takkia päällä. Päätin olla reagoimatta vinkumiseen ja palkkasin juttelutuokioiden ajan paikallaan istumisesta vinkumisesta huolimatta, mutta luulen, että se oli virhe. Eilisellä itsenäisyyspäivälenkillä nimittäin Voltti aloitti väninän heti, kun käskin sen istumaan, vaikka tilanne oli ihan tavallinen (koira oli jo juossut vapaana, pyysin sitä vain istumaan paikallaan sen aikaa että sain kuvan otettua). Eilen meni hermo ja karjaisin koiralle että nyt turpa kiinni, ja loppulenkillä se olikin hiljaa vaikka piti välillä istua paikoillaan. Taitaa olla niin, että pitää puuttua siihen vinkumiseen myös noissa metsästystilanteissa, koska ainakaan itsestään se ei vähene, kun koira on niin kierroksilla koko ajan.

leuhka xD
Sai Voltti toki kehujakin, sillä työskennellessään se ei puhu. Kuulemma sen hakutyöskentely oli suorastaan "positiivinen yllätys", kiva :D Haku oli kyllä tosi vauhdikasta ja Voltti reagoi pääosin pilliin hyvin. Välillä hajut veivät mukanaan ja piti vähän karjaista. Kouluttajalla oli kiva asenne, ja aina jos jompi kumpi koirista alkoi kuuroutua käskyille, homma loppui ja toinen koira pääsi töihin. Enyalle saatiin ammuttua yksi fasaani, ja Voltille laitettiin muutaman hakusetin jälkeen fasaanikana tietolinnuksi keinopesään. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei sitä kannata ampua, koska viime kerralla ammutusta Voltti lähti paukkunoutoon.

Hakua oltiin tehty jo hyvä tovi, joten mä olin ihan luottavainen sen suhteen, että Voltti kyllä pysähtyy, kun pahimmat kierrokset on juostu pois. Menimme kanan luokse hakukuviolla, ja sijoituin itse lähelle pesää kun Voltti haistoi linnun. Komea ylösajo, ja lyhyen stopin jälkeen Voltti lähti myös komeasti perään. :( Ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta kuin linnun. Äh! Tuli se sitten lopulta takaisin, ja hetken aikaa istuttiin paikallaan ja mietittiin, mitäs nyt. Päätimme jatkaa hakua, sillä hakukuvion alussa keinopesän ohi oli tepastellut fasaanikukko. Lähdimme jahtaamaan sitä, mutta myös sen kanssa kävi kunnon moka, nimittäin kukko olikin jäänyt tosi lähelle pesää jemmaan, ja osuimme sen kohdalle paljon nopeammin kuin olimme arvanneetkaan. Olin lisäksi itse juuri sanomassa jotain Evalle, kun Voltti pöläytti kukon ilmaan - ja lähti taas vauhdilla perään, tällä kertaa ei edes miettinyt pysähtymistä. Voihan räähkä. Koira kunniakierroksen jälkeen remmiin ja toinen tuumaustauko.

Tässä kohti sitten juteltiin asiat halki, ja koutsi oli sitä mieltä, että tämän ikäiselle koiralle ei missään nimessä olisi kannattanut ampua vielä yhtäkään lintua, ennen kuin se on tehnyt kymmeniä ylösajoja ilman ampumista. Kiva tietää hei, nyt kun koiralle on pelkästään ammuttu ylösajoista.. :( Hän kuulemma itse tekee ensin ison määrän ylösajoja ilman ampumista, ja yhden pudotetun riistan jälkeen taas monta, monta ylösajoa ilman pudotuksia.


Tuli masennus ja olo, että peli on ihan menetetty. Kovasti sain toki neuvoja siihen miten treenata pillipysähdyksiä, mutta kaikkia niitä treenejä ollaan tehty paljon. Ehkä seuraava askel meillä olisi se, että menen oikeasti riistarikkaaseen maastoon, vaikka sinne peurarinteeseen, ja koitan siellä stoppailla koiraa eri etäisyyksiltä. Myös citykanit voi hyödyntää, niitähän majailee ihan meidän pihallakin.

Eilisellä lenkillä treenailin stoppeja niin, että vihelsin silloin kun koira oli nenä kiinni jossain hajussa, ja stopit oli tosi hienoja. Turhauttavaa, kun "kyllä se kotona osaa", ja itsenäisesti treenaamalla on todella vaikea päästä siihen oikeaan ylösajotilanteeseen. Riistalle vielä pääsee niin harvoin, että saa kyllä todella paljon rampata riistatreeneissä ennen kuin on toivoakaan päästä kokeisiin. Mä jo vähän mietin, että jaksanko edes yrittää, mutta ans kattoo ny.

Loppuun Voltille tehtiin vielä yksi "ylösajo" remmissä niin, että fasu lähetettiin sylistä. Piti stopata Voltti remmillä ja mennä sen eteen seisomaan, ja hetki taas meni että se malttoi syödä. Istuskeltiin siinä sitten pidempi tovi paikoillaan, ennen kuin lähdettiin autolle ja kotiin.

Muutama huomio:
- yli-käsky kannattaa opettaa (ojien ym ylitys)
- kun seuraavan kerran tehdään ylösajo, muutama ihminen ketjuun linnun eteen niin, että voi voimakkaasti painostaa koiran pysähtymään
- hakua lyhyissä, n. 5min pätkissä, jotta (nuori!) koira ei väsy ja kyllästy
- haussa ei kannata käyttää käsiä ollenkaan vaan säästää käsimerkit ohjauksiin, omalla vartalon käännöllä ja liikkumisella voi hyvin ohjata koiraa haussa. Tähän keskityin itse, hyvin toimi
- nameja voi alkaa reilusti vähentää (mutta kun mä haluan palkata aina kun Voltti reagoi pilliin hyvin xD)


Jutskattiin vähän muutenkin metsästyskoulutuksesta. Voltti on pikkuhiljaa selvästi syttymässä riistalle, kun se on muutamat ylösajot saanut tehdä, ja reagoi hajuihin jo ihan eri lailla kuin aiemmilla kerroilla. Aiemmin esim. haku on ollut paljon löysempää kuin nyt! Kun koiralle on tehty muutama pudotus, tulee vasta kunnolla ilmi se, onko "metsästys" sille vain temppu vai onko se oikeasti hallinnassa. Senkin takia olisi tosi tärkeää tehdä riittävästi ylösajoja ilman pudotuksia, jotta koira oppii kunnolla rauhoittumaan ylösajoon ja oikeasti luopumaan linnusta, kun sitä ei pääse noutamaan. Jokaisella kouluttajalla on toki omat ajatuksensa, ja mä kyllä ostan myös ne aiemmin mulle annetut neuvot siitä, että ylösajotilanne on hyvä "purkaa" noutoon - luulen kuitenkin, että Voltin kanssa homma meni pieleen jo alusta lähtien siinä, ettei se ollut kunnolla hallinnassa, kun ekat riistatyöt on tehty. Huoh.

Itsenäisyyspäivän lenkillä tehtiin vähän hakua (ok), pari pysäytystä (ok) ja muutama pitkä eteenlähetys (ok). Eteenlähetyksiin pitäisi saada joku laittamaan dameja jo viedyn tilalle, jotta pystyy treenaamaan sokkolähetyksiä paremmin. Kerran pysäytin Voltin kesken matkan pillillä, se oli hyvä, sai pallon palkaksi. Tosin vähän nousi myös turhautuminen, kun damille täysiä juostessa koira pysähtyy hienosti, mutta linnun kanssa ei puhettakaan...

27.11.2018

Paska treeni, mutta tulipahan tehtyä

Etkö sä tiedä kuka mä oon?
 Maanantai oli taas treenipäivä, nimittäin ennen mun vetämää kurssia oli paikkistreenit, ja kurssin jälkeen olin varannut meille puolituntisen hallista. Voltti oli taas töissä mukana, eikä ehditykään kuin nopeasti töiden jälkeen kipaista kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin piti jo pää kahdeksantena jalkana juosta hallille. Lenkillä ei siis ehditty erityisemmin käydä, ja tokihan möllipaikkis oli vuorossa ekana. Eli suoraan vaan hallista ylikierrokset ottaneen koiran kanssa paikallaoloon :D Ei mutta, kamalan tärkeähän näitä kierrospaikkiksia on treenata, koska kisatilanteessa varmasti koiraa nostaa mun jännitys ja muu kisatilanne.

Mölliryhmä teki 2 paikallamakuuta, molemmat alo-luokan tyyliin eli koirat käsketään vuorotellen maahan ja aika on 1 (tai 2 minuuttia, en muista). Voltti vänisi vähäsen, mutta olin huomioimatta sen, ja palkkasin kun se totteli maahanmenot ja istumiset ekalla käskyllä, palkkailin myös makuulla/istumassa pysymisestä kun itse seisoin koiran vierellä ja molemmissa paikkiksissa kävin kerran palkkaamassa välissä. Voltti oli ihan rauhassa paikoillaan, mitä nyt vähän nuuskutti mattoa. Nuuskuttakoot, niin kauan kuin hajut eivät vedä sitä liikkeelle.

Välissä oli reilun puolen tunnin tauko, jonka Voltti oli osin häkissä ja osin hallissa, jossa palkkasin siitä rauhassa makaamisesta mun jaloissa istuessani hallin reunalla. Lopputunnista ehdimme just ottaa vielä alokasluokan makuun samalla porukalla, mutta se olikin sitten jo liikaa. Voltti vinkui ihan hirveästi odotellessaan mun sivulla ja jatkoi vinkumista jätettyäni sen :( Harmittaa.


Kurssin ajaksi Voltti joutui häkkiin huutamaan, ja kurssin jälkeen otin sen halliin, jossa oli valmiina kiertotötsä ja ruutu. Voltti oli aivan j ä r k y i l l ä ylikierroksilla, ja kaikki mihin se aluksi pystyi oli säätäminen ja huutaminen. Jos mulla olisi päässä edes hiven järkeä, niin olisin käyttänyt sen lenkillä tuon puolentoista tunnin häkissä odottamisen jälkeen.. Mutta koska olen idiootti, niin hei, suoraan treenaamaan vaan!

Videointi hiukan epäonnistui taas, koska unohdin vaihtaa kameraan kittilinssin, ja tuolla 60-millisellä on kuva-ala todella kapea ja esiintyminen tietty pitää hoitaa paljon kauempana kuin normaalisti. On tuossa nyt jotain kuitenkin, vaikka suurin osa videosta on sellaista missä näkyy vain puolet koirasta.

Seuraamispätkiä tein useammassa eri kohtaa, ja videolla ne taitavat olla melkein kronologisessa järjestyksessä. Eka pätkä on ihan suoraa huutoa, toka ihan ok. Palkatessa koirasta kuitenkin kuuluu väninää ja märinää. Mua ärsyttää niin paljon tuo ääntely, että tulee taas oikein paha mieli kun ajattelen eilisiä treenejä. Että voikin ottaa päähän.

linkki videoon


Positiiviset asiat:
- front-temppu sujui hyvin
- ensimmäinen ruutu oli kiva, kun koira luuli että sen takana on pallo, niin kuin aina on ollut
- juoksusta stopit olivat kivoja
- yksi merkin kierto oli kiva
- hallissa meitä ennen olleen juoksuisen nartun (pöksyt jalassa) jättämät tuoksut eivät vetäneet nokkaa mattoon, vaan fokus pysyi mussa silloin, kun koira ei räjähdellyt innosta pitkin hallia

Muuten treenit oli vinkumista, märinää, ääntelyä, säätämistä, ihmeellistä härväystä ja päätöntä säheltämistä. Mainitsinko jo, että ottaa niin päähän? Olisin myös voinut esim. suunnitella treenit jotenkin, enkä vaan lähteä tekemään jotain päämäärätöntä. Alleviivaan vielä, että syytän epäonnistuneista treeneistä ja pahasta mielestä tasan itseäni, en koiraa; eihän se voi sille mitään että mä en vieläkään ymmärrä, miten sen kanssa tulisi treenata.

Onneksi säät ovat olleet tosi ihanat: pakkasta ja kuuraa. Tosi kaunista! Kameraakin jaksoin ulkoiluttaa pitkästä aikaa. Saimme nimittäin damikauppa.fi -yhteistyösopparina kuvissa esiintyvän, nimikoidun damin paria kuvaa vastaan, joita kaupan ylläpitäjä saa käyttää nettisivuillaan, ja viikonlopun auringossa sainkin muutaman oikein kivan kuvan :) Ensi sunnuntaina käydään taas metsästämässä, jollei tule nuoskakeliä - sormet ristiin siis että lauantaina olisi kiva, kuiva pakkassää, kuten nyt!

Muru. <3 Kyllä hän aina niin kovasti yrittää parhaansa ja on niin sulkku käpertyessään sohvalle mun kainaloon.

21.11.2018

Caitlyn hoidossa ja muutamat treenimuistiinpanot

Tauno repii korvia

Toko


Maanantai-iltana oli taas vuorossa Ansun toko, jolle tällä kertaa selvittiin ajoissa. Olin myös ajoissa (matkalla treeneihin) päättänyt, mitä treenaamme: liikkeestä seisomista ja seuraamisen peruutusta.

Seisomista treenailtiin myös vähän lenkin varrella sunnuntai-iltana, ja sain siihen ehkä jonkinlaista ajatuksentynkää koiralle. Yön aikana Voltti olikin ehtinyt sulatella asiaa, ja toistot olivat hallilla jo paljon parempia. Olen yksinkertaisesti pysäyttänyt koiran namikäden avulla ja palkannut muutaman kerran paikallaan seisomisesta, mutta namikädestä eroon pääseminen on (yllättäen) ollut harvinaisen hankalaa. Voltti niin nopeasti tarjoaa istumista, jos yhtään annan sille aikaa ajatella :D

Useamman toiston jälkeen sillä kuitenkin selvästi alkoi jokin lamppu syttyä, ja se paitsi tarjosi itse seisahtumista, myös tarvitsi vähemmän käsiapua pysähtymiseen. Hyvä! Muutama toisto tehtiin myös pallolla, ja koutsi kehui täpäkkää pysähdystä ja nopeaa käskyyn reagointia. Hän oli sitä mieltä, että Voltti tarvii nyt vaan enemmän toistoja ja varmuutta, ja sovimmekin, että seisominen otetaan nyt kotiläksyksi seuraavaa kertaa varten ja katsotaan silloin, mihin ollaan edetty.

autsista
Seuraamisen peruutusta en ole vielä aloittanut lainkaan, sillä en ole sitä koskaan aiemmin yhdellekään koiralle opettanut. Sandra ja Aidan kun kilpailivat vanhoilla (tai oikeasti vanhoilla Sandran tapauksessa) säännöillä, joissa peruutus oli vain max. 3 askeleen perusasentosiirtymä. Nykyisin kuitenkin koiran tulisi ihan oikeasti osata seurata peruuttaen, joten se pitää myös ihan oikeasti opettaa koiralle.

Sain neuvoksi opettaa ensin koiralle sivulla seisomaan nousemisen samalla kun itse otan vasemmalla jalalla puolikkaan askeleen taaksepäin. Ajatuksena siis ensin saada koira ylös ennen kuin aletaan mitään liikkumista ajatellakaan, samoin tietysti vahvistaa koiralle sitä, että se pysyy nimenomaan jalan kohdalla. Tanssissa haluan, että Voltti peruuttaa kovaa ja pitkälle myös mun selän takana, joten tähän pitää ottaa eri käsky ja ajatella aluksi sitä nimenomaan jalan mukana kulkemisena eikä niinkään peruuttamisena. Pari kertaa kokeiltiin, mutta mä olin toivoton tunari ja Voltti sen verran kierroksilla, että ihan säätämiseksihän se meni :) Yritetään uudestaan kotona vähän rauhallisemmissa ja hallitummissa olosuhteissa. Myös kosketuskeppiä voi käyttää tässä apuna, etenkin kun sillä on alunperin itse seuraaminenkin opetettu.

Keikku ihmettelee, kun pojat rallaa vesilätäkössä (jostain syystä vain eräs black&tan-värinen joutui kotona suihkuun)
Ihan loppuun ehdittiin ottaa ruutua. Ansu vei pallon ruudun taakse ja mä lähetin Voltin hakemaan sen. Tyhjässä ruudussa Voltti ennakoi taas pallonheittoa ensin ruudun edessä ja sitten vähän missä sattuu, joten koutsi ehdotti, että sheippaisin ruutua lähietäisyydeltä, jotta koiralle selkeytyisi se oikea paikka. Otetaan kokeiluun, kun tässä ei vielä ole mikään kiire mihinkään. Edellisille koirille sheippailu ei toiminut, eli todennäköisesti mä en osannut tehdä sitä oikein, mutta tosiaan, kokeillaan kuitenkin. Onhan mun sheippailutaidot tietty kovasti kehittyneetkin Voltin kanssa, kun olen naksulla opettanut niin paljon eri juttuja.

Tanssi


Viikonloppuna meillä oli Caitlyn-tyttö hoidossa, hän on oikein suloinen tapaus :) Remmissä se kiskoi kyllä tosi paljon, mutta onneksi hihnalenkkeilyn sijaan aktiviteetteina oli lauantaina ensin koirapuistoilua Tauno-lapinkoiran (5kk tai jotain, tosi pikkuinen ja pörröinen ja sulkku) kanssa ja sen jälkeen treenailua Maggie-heelerin kanssa. Taunon kanssa cockereiden leikit osuivat tosi hyvin yksiin, ja varmaan treffataan häntä jatkossakin! Treeneihin vein yhden väsähtäneen kuukkeripojan ja yhden hyvin vilkkaan kuukkeritytön, ja se hyvin vilkas tytteli sai aloittaa. Otin treenejä videolle, mutta mun puhelin oli taas kaatunut joka kerta kesken kuvaamisen, plääh! Ensi kerralla muistan ottaa oikean kameran mukaan!

Keikkuli <3
Caitlyn sai tehdä mun kanssa ihan vaan jotain hömppäjuttuja, halusin nimittäin, että Voltti vähän vihertyy kateudesta ennen kuin pääsee tekemään. Tanssin suhteen olen tosiaan ottanut uuden linjan eli teemme paljon kokonaisuustreenejä, joissa teetän temppuja putkeen määrän x ja palkkaan koiran kun menee hyvin tai kun koen, että aika on sopiva. Hallilla vuoron odottelu nosti kierroksia sopivasti, ja Voltti oli oikein menevällä tuulella. Temppupätkät olivat hirmu vauhdikkaita ja sujuivat pääosin hyvin. Pari kertaa Voltti meinasi lähteä haahuilemaan, mutta mulla oli pinna vähän kireällä ja ärähdin sille aika rumasti kiellot (hyi minua). Kieltoärähdyksen jälkeen meno tosin jatkui taas innokkaana ja muhun päin suuntautuneena, eli ehkä se on ihan hyvä edes kerran kertoa koiralle selvästi, mitä en siltä halua. Ja mähän en mitään haahuilua siedä sitten yhtään.

Välillä Voltti pääsi seinään kiinni kun autoin Tinjaa ja Maggieta, ja seinässä odottelun jälkeen otin taas uutta intoa pursuavan pikkukokkerin tekemään pari kisamaista pätkää lisää. Nämä vikat pätkät olivat tosi kivoja, ja palkkasin koiran lelulla hyvin runsaasti :) Ainoastaan peruutuksissa oli sanomista, sillä niitä Voltti ei tehnyt kunnolla ja äänsi hirveästi, samoin kun mun ympäri kierrossa siitä kuului jotain väninää. En vielä huolestu aiheesta, sillä tätä kisamaisuutta on treenattu aika vähän, eli ääntely voi olla ihan epävarmuudesta johtuvaakin. Katsotaan, mihin se etenee!


Caitlyn pikku söpöliini odotteli häkissä ihan hipihiljaa <3 Se on tosiaan hirmu suloinen kainaloinen. Kotona nuoriso leikki juuri sopivasti, eli lopettivat, ennen kuin mulla paloi käämi. :D Sunnuntain ihanan aurinkoinen pitkä aamulenkki meni jo vetämisen osalta paljon, paljon paremmin, ja pitkät pätkät Keikku kulki löysällä remmillä! Helpottaakseni elämää talutin Volttia flexissä, mikä sujui yllättävän hyvin. Ihanaa, kun sekin on alkanut oppia käytöstapoja myös muiden kanssa lenkkeillessä, ja kulki pääosin tosi nätisti reunassa ja kerjäsi multa nameja aina kun palkkasin Keikkua. On kyllä kiva saada välillä kaverikoiria hoitoon, Voltti niin kovasti nauttii.

16.11.2018

Kaikennäköistä puuhaa minilomalla



Marraskuu on niin oksettavan ja masentavan harmaa, ettei ole ollut kunnollista intoa tehdä oikein mitään, saati sitten kuvata - onneksi kamera on laulanut sillä yhdellä lokakuun alun lenkillä, josta nämäkin kuvat siis ovat. Meillä oli Voltin kanssa miniloma perjantaista keskiviikkoon, ja Jyväskylän reissun jälkeen mä vaan rötväsin kotona täysin tyhjän panttina. Onneksi ollaan jo puolivälissä marraskuuta, toivottavasti jossain vaiheessa talvea tulisi luntakin.

Kävimme lauantaina Lahdessa vanhempieni luona syömässä isänpäivälounaan, johon kuului tosiaan mm. ne Voltin metskaamat fasaanit. Hyvää tuli pannulla pekonikääreessä paistaen, ja loput linnuista laitettiin uunivuokaan hautumaan pitkäksi aikaa tomaattikastikkeen, sipulin ja mausteiden kanssa, siitäkin tuli oikein mehevä kastike! Voltti sai reuhata veljeni koiran Danin kanssa pihalla ja sisälläkin, pojilla oli hauskaa.


Sunnuntaiaamuna matka jatkui kohti Jyväskylää, ihme kyllä porukoiden pakoputkivikainen auto kesti sinne ja takaisin hyytymättä matkalle.. Oma auto on kyllä ostoslistalla heti kun on yhtään ylimääräistä. Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin, ja parkkeerasin Voltin ison kehän bäkkärille odottelemaan vuoroaan. Virittelin sitä hiukan namien kanssa bäkkärillä ja hetken myös kehämatoilla, kunnes tuli meidän vuoro.

Itse esiintyminen meni aika huonosti. Voltti on selvästi nyt yhdistänyt kisatilanteen palkattomuuteen, ja se liikkui tahmeammin kuin täi tervassa! Suurin osa tempuista tuli kyllä tehtyä häntä heiluen, eli katsojat eivät varmaan tajunneet mitään, mutta mulla oli kehässä tosi paska fiilis kun tuntui, että koko ajan painostin koiraa hirveästi tekemään temput nopeammin. Ärsyttävää. Että nyt sitten todellakin se täyskäännös treenimetodeissa, jotta Messarissa saadaan väliaikaohjelmatanssi esitettyä edes vähän siedettävämmin..

Oispa aurinko
Mitään kummempaa palkkaa en vaivautunut Voltille edes antamaan, vaan pelkästään kehuin ja rapsuttelin sen kehässä. Tuollaisella jähmeilyllä se ei kyllä mitään ansainnutkaan - jos kehässä ei ole kivaa, niin ei kyllä ole kehän ulkopuolellakaan. Fiilis sentään vähän parani, kun sain ruokaa (ai mikä nälkäkiukku :D), ja ajelimme sitten Jämsään majoittumaan. Mulla piti olla ohjelmaa vielä maanantai-iltana, mutta se valitettavasti peruuntui, joten olimme Jämsässä yötä ihan turhaan, mutta otettiin reissu sitten loman kannalta. Rötkötimme hostellilla illan telkkaria katsoen, kävimme pikku lenkin keskustan liepeillä ja maanantaina sitten ajelimme valoisan aikaan kotiin. Olin suunnitellut maanantaipäiväksi lenkkiä Himoksella, mutta sade hyydytti innon, ja pakkasinkin vaan koiran ja kamat autoon lyhyen aamupissatuksen jälkeen.

Kuhmoisten kohdalla koko päivän jatkunut tihkusade taukosi, joten ajelin auton parkkiin metsätien laidalle ja lähdimme metsään lenkkeilemään. Pilli oli tällä kertaa mukana, ja päätinkin tehdä hakua vieraassa ympäristössä ja puhtaassa hajukentässä. En kauheasti ohjaillut Volttia, vaan annoin sen hössöttää milloin missäkin, pitäen sen kuitenkin pillillä lähietäisyydellä ja silloin tällöin ohjaamalla sen tsekkaamaan jonkin pusikon tai ohitetun mättäikön. Voltilla oli hurjan hauskaa! Pillikäännöksiin se reagoi hienosti, palkkasin niistä tosin vain aivan superhyvät eli aika harvan. Riistaa ei löytynyt, jotan hajua Voltti kyllä erään kallion takaa olisi kovasti halunnut mennä tutkimaan, mutten sitä sinne päästänyt. Maasto oli sen oloista, että siellä on jotain karhuja ja hirviä, joten ihan mielelläni pysyin turvallisen etäisyyden päässä niistä (sekä jäniksistä, joita metsässä saattoi myös olla).

Palasimme autolle metsätietä pitkin, jossa pillittelin istumisia. Ne eivät olleet yhtään niin kivoja kuin aiemmin, nuo daminheittelyt ovat pilanneet Voltin säpäkät ja nopeat istumiset :( Eli korjaussarja käyttöön tässäkin.

velmu
Kotona ehdittiin olla lähes vuorokausi, kunnes lähdettiin Tiian ja bortsu Gavan sekä tolleri Novan kanssa treenailemaan tokoa. Käytiin meille ennestään tuntemattomalla hiekkakentällä Perkkaalla, se oli kyllä kiva, valaistu ja ihan kävelyetäisyyden päässä. Voltti sai purkaa virtaa ensin seuraamistreenillä (ääntelyä, hyi) ja kierrolla (hieno, odotteluistumisessa ääntelyä) ennen kuin tehtiin Tiian kanssa käskytettynä seuraamista. Etenkin juoksuosuus oli tosi hieno, eikä Voltti ottanut Tiiasta häiriötä - mulla tosin oli namit käsissä koko ajan, jotta sain palkattua koiran nopeammin.

Kentällä oli myös ruutu, sitä ei ollakkaan tehty pitkään aikaan! Ekalla lähetyksellä ruudun takana oli pallo, ja Voltti varasti pallolle ennen lupaa. Toinen lähetys tehtiin tyhjään, se oli ok, mutta seiso-käsky ei toiminut sitten yhtään. Voltti kyllä reagoi siihen nopeasti, muttei varsinaisesti pysähtynyt, vaan kaarsi suoraan mun luokse hakemaan palloa. Itse ruutuun koira eteni kyllä kivasti seuraavillakin toistoilla, paikassa vaan oli vähän hakemista, mutta seisomisista ei tullut mitään. Siihenkin sitten kunnon jatkotreeniä.

Pikku mutruhuuli <3

Odotteluajat Voltti oli kiinni jalkapallomaalissa, ja piti aivan hävytöntä mekkalaa koko ajan. Näitä kimppatreenejä pitäisi tehdä useamminkin, jotta tulisi sitä odottelua harjoiteltua.. Tauon jälkeen tehtiin jääviä (istu+maahan), nämä onnistui suht ok. Istumisessa Voltti haluaisi hirveästi peruuttaa. Sitä seisomistakin pitäisi muistaa opettaa. Lopuksi otettiin muutama noudon pitoharjoitus (super!) ja muutama kapulan sivulletuontiharjoitus (nämäkin super!). Pallopalkkaa niistä, ja kotiin :)

Keskiviikkona käytiin vielä Maggie-heelerin luona leikkimässä, ja lauantaille sovittiin treenit. Viikonlopuksi meille tulee hoitoon Voltin kasvattajalta Caitlyn-cockeri, eli tiedossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :D

Kasuaalisti kusella

5.11.2018

Onnistumisia fasaanijahdissa

Lauantain tihkusateessa kurvailimme tiemme Somerolle fasaanitarhalle, jossa olimmekin Voltin kanssa ensimmäisinä paikalla. Ehdimme siis käydä vielä pikku lenkin ennen muiden saapumista ja treenien aloittamista.

Kaikki koirakot paitsi yksi olivat ottaneet aamupäivälle kädestä lähetykset, niin mekin. Voltin vuoro oli vikana, koska halusin sen harjoittelevan odottelua sekä purkaa siitä mahdollisimman paljon virtaa pois. Aamumuumiona olin unohtanut tarkistaa, että meillä on pilli mukana, ja kotiinhan se oli jäänyt - onneksi kanssatreenaaja lainasi meille noutajapilliään päivän ajaksi. Käytiin ottamassa siihen vähän tuntumaa ennen omaa vuoroa tekemällä hakua ja pysäytyksiä tyhjällä pellolla, ja Voltti reagoi myös hajukentässä kivasti pillityksiin. Mua vähän säikäytti pillin kova ääni - mulla on myös noutajapilli Aidanin ajoilta, mutta käytin senkin kanssa enemmän spanielipilliä, koska se on kivemman värinen xD Ulkonäkö ennen kaikkea hei!


Vuoroa odotellessa tuli hyvää harjoitusta paukkujen ja lentävien lintujen katselemiseen, ja ekalla kerralla Voltti rykäisikin itsensä laukauksesta remmin päähän riehumaan. Tainnut vähän ehdollistua siihen, että laukauksesta tulee nouto.. Toisella kerralla se jo istui nätisti paikallaan ja palkkasinkin siitä. Voltti vinkui koko päivän kaikki odotteluajat, mikä harmitti mua hirveästi. Maailman ärsyttävin ominaisuus koirasta, ja kokeissa siitä taidetaan rankaista parhaimmillaan heittämällä koira ulos kokeesta. Sateen tauottua iski hirveä tuuli, joten voi olla, että läpimärkä koira kitisi myös kylmyyttään.. Pidin sillä odotteluajat Pomppaa päällä, ja ainakin silloin tärinä väheni jonkin verran. Kotimatkalle se sai päälleen JumppaPompan lämmittämään, ja kotona koira olikin kivasti jo kuivunut.

Omalla vuorolla tehtiin jonkin verran hakua ennen linnulle päätymistä. Haku oli kyllä tosi löysää ja Voltti lähinnä tepasteli mun vieressä. Lintua lähestyessämme Voltti alkoi kovasti painaa sitä kohti, ja mä taas kauheasti kutsuin koiraa pois ja varmistelin että se pysyy hallinnassa. Sain kanssatreenaajalta vinkin, että koiran oikeastaan kuuluisikin johdattaa mut linnulle, ja liikaa ei kannata kutsua sitä pois linnun luota. Parempi olisi opetella lukemaan koiraa ja näkemään, milloin se on lähestymässä riistaa, jolloin voi itse liikkua vähän ripeämmin koiran perässä riistalle.

Lähellä pusikossa kykkivää linnunpitäjää pillitin Voltin istumaan, ja se istuikin kiltisti kun lintu heitettiin ilmaan ja ammuttiin. Syöttelin Voltille paljon nameja, ja se istui rauhallisesti vinkumatta paikallaan. Valitettavasti lintuun tuli huono osuma, eikä Voltti tietenkään päässyt haavakkoa hakemaan, joten nouto jäi tekemättä. Tällöin se alkoi myös kitistä, kun ihmiset alkoivat huudella keskenään että tippuiko se lintu vai ei. Toisaalta on tärkeää tottua myös siihen, että aina ei ylösajosta tai laukauksestakaan tule noutoa! Voltti oli vika koira, joten siirryimme haavakon etsinnän jälkeen lounaalle. Mukana ollut aikuinen koira sai paljon töitä, kun kakarat vuorotellen sössivät omat suorituksensa :D


Lounaan jälkeen kokeiltiin sitten tietolintua ilman heittäjää, ja lintu vietiin vähän korkeampaan heinikkoon kykkimään. Ennen omaa vuoroa herättelin Volttia istumiseen tekemällä muutaman daminheiton sivummalla, ne olivat kivoja.

Itse tilanteessa mukana käveli ja mua neuvoi kanssatreenaaja Henna, kiitos kovasti siitä! Tehtiin Voltin kanssa hakua lintua kohti, ja kun se sai siitä hajun ollessamme jo suht lähellä, otin vähän reippaampia askeleita. Jäin kuitenkin liian kauas koirasta, ja vaikka se pysähtyi ylösajoon todella hienosti pillistä, laukauksesta se otti ja lähti suoraan noutoon. Mä tietty tyhmänä karjuin perkelettä ja saatanan rakkia sen perään, mutta sinne se kääpiö kirmasi korvat liehuen etsimään tirppaa. Tälläkään kertaa se ei kuitenkaan ottanut lintua suuhun ennen kuin toinen koira kävi lähellä pyörähtämässä, mutta nyt lintu tuli todella pitkän matkan takaisin ja sain sen Voltilta (pikku ylpeilylenkin kautta) suoraan käteen :) Voltti saikin siitä useamman kourallisen nameja palkaksi!

Joo, edelleen on uimakausi!
Oli siis onnistunut ja kiva päivä, ja nyt saakin nämä opit hetkeksi jäädä hautumaan, seuraavaa kertaa ei siis vielä ole sovittu. Juttelimme vielä treenien jälkeen ja kuulemma kauheasti ei välttämättä ole tarvettakaan treenata riistalla aidossa tilanteessa, kun koiralta kuitenkin kaikki osa-alueet onnistuvat. Mä haluaisin tietty, että Voltti nostaisi linnun heti eikä jäisi sitä ihmettelemään, mutta meillä on onneksi pakkasessa muutama fasu odottamassa sitä, että päästään jonkin toisen koirakon kanssa treenaamaan ja käyttämään mahdollista kateuskorttia. Eihän sitä ylösajo-osuutta noutoon tarvitsekaan.

Paukkunoutoon sain sellaisen neuvon, että periaatteessa se on vain häiriön ja paikallaoloajan lisäämistä: ylösajosta ja laukauksesta noutolupaan on kuitenkin todella pitkä aika, joten voi olla, että koira ei vain ole tottunut odottamaan ylösajosta niin pitkään. Lisäksi olin tietty vähän liian kaukana koirasta, eikä mun henkinen yliote ehkä riittänyt niin pitkälle. Eli lääkkeeksi tähän tulisi istuttaa koiraa ylösajon (dameilla tehdyn) jälkeen paljon pidempiä aikoja paikallaan ennen noutoa, ja lisäksi tietty tehdä niitä paljon pidemmältä välimatkalta. Tällöin riistatilannekin on varmaan helpompi, kun odotus ei ole enää niin pitkä verrattuna treeneihin.


Kotimatkan Voltti nukkui sikeästi, ja kotiin päästyämme veinkin sen melkein heti yöksi hoitoon halloween-juhlien takia. Sunnuntaina se ehti olla kotona muutaman tunnin ennen kuin lähti taas hoitoon, tänään Voltti on nimittäin taas koulussa käymässä työkaverin tytön kanssa. Aika haipakkaa hänellä siis ollut, onneksi ennen viikonloppua se saa olla rauhassa kotonakin. :D Mulle meinasi tulla vähän huono omatuntokin siitä, kuinka paljon Voltti joutuu ramppaamaan eri paikoissa hoidossa, mutta kun se eilen haistettuaan hoitajansa parkkiksella melkein räjähti riemusta, omatunto ei enää kolkuttanut. Voltti on niin symppis <3

Lauantaina mennään Lahteen viettämään isänpäivää, ja nyt saakin viedä ihan fasaanipaistit juhlapöytään! Sunnuntaina ajelemme Jyväskylään vähän koiratanssimaan ja hoitamaan muita bisneksiä, ja ma-ke olen lomalla. Ihanaa, viime viikonlopun jäljiltä tuntuu etten muuta kaipaisikaan kuin hetkeä ihan rauhassa kotona koira kainalossa.

Väskä pieni suuri metsästäjä. <3

1.11.2018

HurmuriVoltin treenejä

Vielä riittää arkistosta ruskakuvia, vaikka kauniit lehdet ovatkin jo mörssääntyneet liukkaaksi muhjuksi kävelyteille.

Pimeä tulee taas ihan hirveän aikaisin, joten oli tosi ihanaa, kun ehdittiin sunnuntaina valoisan aikaan lenkille. Voltti on taas ollut tavallista vilkkaampi, kun se on ollut vähän vähemmän töissä mukana, ja tuntuukin, että välillä on ihan kädet täynnä koiraa iltaisin :D Ihanaa, kun on joku, joka pakottaa lenkille! Luntakin saatiin toissapäivänä, nyt siitä ei tosin ole enää jäljellä mitään.

Haku- ja damitreenit


Sunnuntaina viihdyimmekin ulkona auringossa reilut pari tuntia. Lenkkeilimme tiemme golfkentälle, jossa teimme hakua useammassakin eri paikassa, heinikoissa ja pusikoissa. Voltti oli todella kivasti kuulolla pillikäskyille, ja teimme paljon pidempiä pätkiä myös ilman palkkaamista, ja välillä palkkasin koiran siitä, kun se omatoimisesti kääntyi hyvältä matkalta mua kohti. Haku meinaa edelleen painua liikaa eteenpäin eikä sivuille, mutta treeniä vaan lisää. Etenkin tiukempiin ryteikköihin Voltti ei olisi halunnut mennä, paitsi silloin, kun heitin sinne damin houkuttimeksi.

Tehtiin paljon myös "damiylösajoja" kesken haun, nämä olivat pysähdysten osalta tosi kivoja! Loppuvaiheessa kuvasinkin muutaman videolle. Hieman paremmin näkyy koiran toiminta, kun valoa on enemmän ja sumua vähemmän.. :D Jo vähän kauempanakin tehdyt pysähtymiset onnistuivat hyvin, mutta palautukset sen sijaan onnistuin jotenkin rikkomaan. Voltti jäi välillä keskelle matkaa mälväämään damia (hyi!!) ja välillä vaan räkäisi damin mun jalkoihin. Jouduin siis vähän korjailemaan palautuksia, mutta vastaavasti superpalkkasin onnistuneet suoritukset.

Loppulenkistä teimme hakua myös peurarinteessä, ja ihanista hajuista huolimatta Voltti oli jo sen verran väsynyt, että kuunteli käskyjä tosi hyvin. Nyt pitää vaan kehitellä toimintasuunnitelma lauantaiaamulle, jotta Voltti on ensimmäisessä riistatyössä vähän sopivammassa mielentilassa kuin viimeksi. En enää ikinä halua päästää sitä irti remmistä niin, että se saman tien sinkoaa juoksemaan kaikki sataa metriä lähempänä olevat ihmiset.

Linkki videoon


 

Temppuja ja tokoa


Maanantaina alkoi mun vetämä tokokurssi, jonka ajan Voltti joutui odottamaan häkissä. Sille oli ihan pikkuisen liikaa kuunnella mun jutteluita ja kehuja, mutta lopulta se onneksi tyytyi osaansa ja vaikeni. Volttikin sitten pääsi treenailemaan muiden jälkeen, ja voi pojat, että sillä oli virtaa!

Aloitimme front-tempulla, jossa mulla oli palkkana taas pakastekuivattua kanaa (isoja, vaaleita paloja, helppo nähdä tummalta matolta). Videota kuvatessani kanapalat alkoivat loppua ja väliin osui muitakin, tummia nameja, joten välillä homma meni pelkäksi naminetsinnäksi. Olen kuitenkin tyytyväinen Voltin suoriutumiseen, ja saatiin useita tosi hyviä toistoja. Olisipa mahtia saada tämä temppu jo avoimeen luokkaan käyttöön.

Naksuttelin taas myös sivulletuloa matonpalan päällä pyörimällä, ja siinä nousi kierrokset sen verran, että Voltista alkoi kuulua ääntä. Annoin sen vänistä, sillä ääntely naksutellessa johtuu yleensä vain kierroksista sekä siitä, että koira on vähän epävarma suorittamisestaan. Takapään käyttö oli kuitenkin jo tosi hienoa - unohdin vain siirtyä kauemmas matosta toiseen settiin, mutta ensi kerralla sitten. Vaatinee jonkin verran työtä, että saan sivu-käskyn yleistettyä "istu ton lähelle"-toiminnosta siihen oikeaan, kunnolliseen sivulletuloon, ja toivon, että maltan tehdä opettamisen rauhassa.

Linkki videoon




Seuraamispätkät olivat niin ikään kivoja, vasemmalle käännöksissä vähän keulimista mutta parempi liian innokas kuin perässä laahaava lapanen (mitä spanielit usein ovat). Otimme pitkästä aikaa myös kiertoa, jossa palkkasin vasta, kun koira oli ylittänyt puolenvälin paluumatkasta, ja muutaman toiston jälkeen vauhtia tuli kummasti lisää. Jotain säätämistä oli kohti nurkkaa lähettämisessä, luulisin, että Voltti iski silmänsä johonkin paljon kiertotörppöä kauempana olleeseen kohteeseen, mutta muuten kyllä tykkäsin kierroista.

Lopputreenistä teimme vielä temppupätkiä kisanomaisesti, nämä olivat ihan hirmu kivoja! Improsin Voltin osaamia temppuja putkeen, ja tekeminen oli todella sujuvaa - harmittaa, kun kameran muisti loppui jo aiemmin. Palkkasin pallolla, ja viimeisissä pätkissä koirasta kuului jotain ihan pientä marmatusta, mutta jätin ne huomioimatta ja palkkasin kun koira oli hetken tehnyt hiljaa. Keskityin itse siihen, etten kehuisi koiraa kesken tekemisen, ja luulen, että se oli suurin syy sujuvuuteen. Volttia ei yhtään haitannut se, etten kehunut sitä, vaan se teki innokkaasti temppua toisen perään. Stiplujakin tuli vain pari, ja päästiin niistä jatkamaan eteenpäin ilman suurempia ongelmia. Olenpas ylpeä itsestäni, kun onnistuin pitämään oman pääni kasassa - koirahan kyllä osaa :)

Eilen keskiviikkona Voltti oli ollut taas koulussa työkaverini tytön kanssa, ja häiriötreenit olivat kuulemma menneet hirmu hienosti, opettajakin oli tykästynyt Volttiin kovasti <3 Se on kyllä niin hieno koira, voi ihan huoletta heittää puolitutun perheeseen pariksi yöksi ja käymään päivät koulussa opiskelemassa uusia asioita. Tänään saan hurtan kotiin, ja täytyy ehtiä vielä ennen lauantaita tekemään yksi treeni damien kanssa sen huonon palautuksen korjaamiseksi. Hauskaa päästä taas metsälle!


26.10.2018

Sivulletuloa korokkeen avulla ja damin metsästystä

Toko

Maanantaina alkoi Ansun tokokurssi, ja meille jäi jäljelle viimeinen suoritusvuoro sähköpostidibsailuissa. Se ei mua toki haittaa, onpahan enemmän aikaa syödä ja hengähtää ja hakea koira töiden jälkeen ennen treenejä. Olin juuri kävelemässä autolle, kun sain viestin, että meidän vuoro alkaa nyt ja ollaanko tulossa? Mä idiootti olin luullut, että kurssi kestää yhdeksään asti, mutta se olikin vain kasiin. Voi harmistusten harmistus, eka kerta siis jäi heti väliin, eihän me tietty edes autolla ehditty hallille ennen kuin vuoro oli jo ohi :(

Ajelimme sitten ATD:n kentälle, jossa ei ollutkaan mitään valoja toisin kuin olin luullut, ja sekin alkoi harmittaa. Päätin sitten käydä vaan kunnon raivolenkin Malminkartanon nurtseilla, ja reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen olin sen verran rauhoittunut, että palasimme säkkipimeälle kentälle tusaamaan jotain.


Aloitettiin seuraamisella, tein pidempiä suoria pätkiä ja käännöksiä, palkkana lauantain kisoista jääneet Naturikset joita en kehdannut enää pakastaa uudestaan. Palkka olikin sitten sen verran mieluisa, että taisin tehdä pisimmät suorat mitä ikinä ollaan tehty, ja hyvin meni!

Vihdoin otin myös työn alle sivulletulon korjausprosessin. Päätin, etten käytä seuraavassa ohjelmassa vatitemppua, joten voin väliaikaisesti pilata sen käyttämällä sitä sivulletuon opettamiseen. Mulla oli mukana hiirimatto, jossa onneksi oli valkoinen pohja jolloin se näkyi mustasta maasta, ja pyysin Volttia tekemään siinä vatitemppua. Voltti vänisi ja hänellä oli ihan hirvittävän vaikeaa, mutta pääsin onneksi naksulla merkkaamaan muutaman onnistuneen maton päällä tepastelun kaiken sen villisti maton vierellä pyörimisen keskellä.

Siirtyessäni itse maton vierelle ilmeisesti pyöriminen sekä tätä edeltävä seuraamistreeni maagisesti yhdistyivät koiran päässä, ja se tarjosi just sitä mitä halusinkin, eli täydellisiä sivulletuloja! 90 asteen käännökset menivät kuin vettä vaan, myös siirryttyämme pois maton luota. Jes! Pystyin heti jättämään mun vammaisen käsiavun pois, ja pelkästään siirtyessäni uuteen asentoon Voltti hakeutui heti sivulle komeasti takapäätään heittäen. Täytyy ottaa kuuriluontoisesti tätä treeniä nyt syksyn aikana, jotta saadaan tämä yksi tokotreenien inhokkiasia pois päiväjärjestyksestä ja tietty sivulletulot kuntoon.


Erään aamuruuan syöttelin kaukovaihdoista, istu-maahan ja maahan-seiso. Istu-maahan oli yhtä sujuvaa kuin ennenkin, nyt vaan vaadin etutassujen täydellistä paikallaanpysymistä myös ilman namiapua, ja pienellä vaatimisella Voltti rauhoittuikin ja keskittyi tekemään ihan tosi nättejä vaihtoja. Maahan-seiso sen sijaan oli kammottavaa, ja jos yhtään yritin jättää namiapua pois, Voltti tarjosi istumista. Ensi kerralla tehdään pelkkää maahan-seiso-vaihtoa ilman istumisia, jottei edeltävä liike hämää niin paljoa. Sain jopa koiran jäätymään ja paineistumaan jankkaamalla samaa asiaa, jota se ei ymmärtänyt, hyvä minä :-)

Metsästys

Keskiviikon iltalenkille otin mukaan pillin ja damin, ja teimme kunnon "ylösajo"treenit futiskentällä. Viritin kännykän kuvaamaan treenejä, mutta aika hyvin me kadotaan tuonne sumuun aavemaisiksi hahmoiksi. Ensin tietty pari istumista ilman damia, ja sitten daminheitosta tuli stoppi. Pyrin ensin heittämään damin ja pillittämään vasta sen jälkeen, mutta videolta näyttää kyllä ihan siltä, että teen toiminnot yhtä aikaa tai jopa pillitän ensin ja heitän damin vasta sitten.. Joka tapauksessa, Voltti totteli hyvin kun oli tarpeeksi lähellä, mutta kauempana ollessaan se räjähti damin perään kuulematta pilliä lainkaan. Karjaisun se onneksi kuuli, eikä ehtinyt kertaakaan napata damia suuhun. Näissä palautin sen kohtaan jossa sen pysäytin ja hain damin itse pois.

Hyvistä stopeista Voltti sai hakea damit palkaksi syötettyäni sille ensin pari namia. Palautuksissa kokeilin olla ihan hiljaa, ja Voltti toi damit reippaasti mun eteen ja vieläpä istui jalkoihin odottamaan, että otan damin pois. Noutokapulan pitotreenit ovat siis tuottaneet tulosta! Yksi palautus oli huono ja Voltti jäi pureskelemaan damia matkan varrelle, mistä kerroin sille mielipiteeni aika kovasanaisesti. Sitä seuraava palautus olikin ihan täyskymppi!


Viikon päästä onkin sitten taas Someron riistatreenipäivä, joten tämä vika viikko tehdään kunnon kuuri pillihallintaa. Sunnuntaina toivottavasti ehdimme valoisan aikaan lenkille, jolloin pääsee treenaamaan vähän hakuakin. Olen ollut töissä usein niin myöhään, että on jo hämärää kun pääsen kotiin, ja pimeällä en kyllä laske tuota elikkoa naaraamaan jänö- ja peurapuskia..

Ai mä jahtaisin peuroja? Ei pidä paikkaansa

22.10.2018

Voltin ensimmäinen luokkanousu! + kisatyöskentelypohdintaa


Perjantai-iltana kävimme Tinjan ja Maggien kanssa treenailemassa tanssia Konalassa, se olikin just sopiva kierrostenalennus tuolle huithaipelille! Treenailimme lähinnä pikku pätkiä ohjelmasta kisamaisesti sekä kuuntelemista (eli palkkasin aina, kun koira teki pyytämäni käskyn). Kisamaisessa treenissä Voltti oli vähän vaisu, mutta niitä tehtiin sitten muutama lisää, että sain vaisuuden pois.

Videoin myös front-temppua, joka meni tosi hyvin, harmi vaan että mun kännykkä oli kaatunut kesken kaiken ja videolla siis ei näkynytkään mitään :( Mutta ensi kerralla sitten, kun tehdään omalla hallilla! Palkkana mulla oli pakastekuivattuja kanakuutioita, jotka vaaleina ja suht isoina paloina erottuivat matolta hyvin eli olivat just sopivia tähän hommaan.


Lauantaiaamuna nappasin Annan ja lauman shelttejä kyytiin ja Sirkus Finlandia lähti kohti Saloa. Olin itse ekassa sekä vikassa kisassa sihteerinä, oli ihan mielenkiintoista seurata tuomarien työskentelyä niin läheltä, nähdä suoritukset aitiopaikalta ihan kehän reunalta ja tietysti nähdä kaikki pisteet ensimmäisenä - ja silmäillä kommentteja! Ei hätää kanssakisaajat, en muista enää yksittäisiä kommentteja, lähinnä oli kiinnostavaa nähdä tuomareiden mielipiteitä etenkin taiteellisesta puolesta.

Kisoja oli yhteensä neljä, me kisasimme Voltin kanssa kahdessa keskimmäisessä. Sihteröinnin jälkeen käytiin kunnon lenkki, ja Voltti sai yhdellä parkkiksella vähän kirmailla vapaanakin pahimpia höyryjä pois. Kisahallin pihalla vielä temppuiltiin vähän, jotta sain koiraa purettua ja asennettua sen työmoodiin, ja ehdimme vielä nopsasti pyrähtää kehääntutustumisessakin.

Ennen omaa vuoroa temppuilimme vielä vähän kehän reunalla, ja sitten menoksi. Kehä oli ihanan iso, ja aiemmista kisoista poiketen päätin päästää Voltin juoksemaan kehään. Aiemmin olen aina seuruuttanut sen, mutta tuntuu, että pakotetusta vierellä kävelystä sen kierrokset vaan nousevat, joten kokeilimme tällä kertaa vapaampaa kehään siirtymistä. Voltti kävi siis (luvan kanssa) heittämässä pikku ilokiekurat ja tsekkaamassa nurkat ennen kuin pyysin sen aloitukseen.

Eka suoritus meni hienosti! Mun ympäri pyöriminen oli kyllä huonoa, vaikka olemme treenanneet sitä kovin, samoin peruutus ontui. Luulen, että teen kisoissa käskytyksen jotenkin eri tavalla. Pientä kontaktikatkoa oli myös vadille siirtymisessä sekä ihan lopussa, mutta pisteet 166,66 riittivät kuitenkin kunniamainintaan (toinen ainoa KM koko päivänä, toisen nappasivat Anna ja Aiko HTM AVO-luokasta). Tästä irtosi myös eka sija, ja tietysti siirto avoimeen luokkaan, sillä kyseessä oli meidän kolmas KM!



 Pisteet:

Tiina Jounio
Määrä 42, laatu 41; kumppanuus 42, koreografia 40 = 165
"Hyvin ohjattu alokasluokan ohjelma. Monipuolisesti liikkeitä, joista koira suoriutuu pääosin hyvin. Rauhallista ja miellyttävää työskentelyä."

Nadja Böckerman
44/42, 43/43 = 174
"Ihanan innokas koira, joka teki tarkasti töitä! Muutamia kieltoja mutta pääosin tarkkaa ja taitavaa menoa. Hienosti koira malttoi keskittyä vaikka siitä näki että intoa olisi yllin kyllin. Ohjelma rakennettu kivasti musiikkiin. Hieno alo-luokan ohjelma :)"

Mari Väänänen
41/40, 41/39 = 161
"Kivoja, tarkkojakin liikkeitä, välillä nenä meinasi viedä koiraa. Positiivista yhteistyötä, valloittava koira. (Ylemmissä luokissa kiinnitä enemmän vielä koreografiaan ja omaan musiikin mukaan liikkumiseen huomiota.)"

Menimme leikkimään ulos, odottelimme uuden kisan alkua ja hoidin aloitusrutiinit aika samalla tavalla: pientä temputusta ennen omaa vuoroa, lyhyt paikallamakuu ja kehään vapaasti juosten. Nyt Voltti oli jo vähän väsynyt, ja suoritus oli paljon epäpuhtaampi kuin eka: useampi kielto, käskyihin reagointi hitaampaa ja itse temput löysempiä. Jostain syystä Voltti myös jäi lähinnä seisomaan paikalleen vadin päälle, vaikka yleensä se tekee tempun villisti pyörien. Onnistuin kuitenkin ujuttamaan kaksi uutta temppua ohjelmaan: alun tyhjään lähetys (joka meni tosi vinoon, yritin saada koiran kohdistamaan vatiin, mutta hyvä yrkkä ja stoppi enivei) sekä puolivälissä jalkojen välistä peruutukset. Kiva! Pisteitä 157,66, mikä oli yllättävän paljon temppujen heikkolaatuisuuden huomioiden, mutta pojot riittivät jälleen ensimmäiseen sijaan. Voltti on kyllä huippu :)



Pisteet:

Tiina Jounio
Määrä 38 / laatu 38, kumppanuus 42 / koreografia 40 = 158
"Vauhdikas koira, erinomaista ohjausta. Muutamissa liikkeissä pientä epätarkkuutta. Avoimeen luokkaan vähän lisää vaikeusastetta kaipaisin."

Nadja Böckerman
39/38, 39/40 = 156
Pääosin siistiä tekemistä, mutta mukana myös kieltoja ja epätarkkuuksia. Toivoisin avoimeen hieman laajempaa/vaikeampaa liikerepertuaaria ja sujuvuutta. Kivasti rakennettu ohjelma.

Mari Väänänen
40/39, 41/39 = 159
Koiralla hyvä liikerepertuaari, osassa hieno ajoitus ja tarkkuus, lisää kuitenkin tasaisuutta ohjelmaan, nyt joitakin selviä kieltäytymisiä. Koiralle malttia/keskittymistä, viemättä iloa. (hypyt käsien läpi oli huonoja, koira osaisi varmaan hypätä kunnolla tai sitten muuttaa niitä).

Ajatuksia kisatyöskentelystä


Paluumatkalla juttelimme vielä Annan kanssa palkkaamisesta ja kisatyöskentelystä, ja koitan nyt purkaa omia ajatuksiani tähän, jotta voin palata niihin myöhemmin. Voltti on selvästi alkanut reagoida palkattomuuteen, sillä kehän ulkopuolella se teki temput tavanomaiseen tapaan hirmu säpäkästi, mutta kehässä oli etenkin jälkimmäisessä kisassa tosi löysän tuntuinen.

Omassa toiminnassani on tietty parantamisen varaa, sillä palkkaan koiraa ihan liikaa treeneissä verrattuna siihen, kuinka paljon ollaan kisattu (palkatta). Mun pitäisi treenata paljon enemmän pieniä liikepätkiä, joista tulee vähän isompi palkka niiden jälkeen; tällaisilla treeneillä saisi harjoiteltua myös sujuvuutta sekä siirtymisiä tempusta toiseen, jotka ovat etenkin taiteellisesta näkökulmasta hyvin tärkeässä osassa.

Lisäksi tärkeää olisi pienentää kisojen ja treenien välistä kontrastia, eli muuttaa omaa tekemistä sekä treeneissä että kisoissa vastaamaan enemmän toisiaan. Tätä olen jonkin verran tietoisesti tehnytkin, eli treeneissä alkanut useammin "siirtymään kehään" eli vaihtamaan paikkaa kentällä tai hallissa kesken treenin. Nyt, kun koiralla on jo useampi temppu jonka se sujuvasti osaa, pitäisi treenata paljon enemmän niitä vähän pidempiäkin temppupätkiä.


Yksi tähän kontrastiin liittyvä, aika iso ongelma on kehuminen. Jostain syystä mun on kisoissa pakko koko ajan papattaa koiralle kehuja, vaikken sitä treeneissä tee. Olen ihan ajatuksen kanssa opettanut Volttia siihen, että niin kauan kuin mun turpa pysyy kiinni, voi hyvillä mielin jatkaa suorittamista. Tokossahan ei koiraa voi kesken liikkeiden kehua, joten en tietenkään tahdo opettaa sitä siihen, että se vaatii jatkuvaa hyvää palautetta, jotta pystyy suorittamaan. Otan siis itse vastuun koiran tekemisestä: jos se tekee oikein, olen hiljaa (ja haluamassani kohdassa palkkaan sen), mutta jos se esim. suorittaa väärän tehtävän, kerron että nyt meni väärin ja annan koiralle mahdollisuuden yrittää uudestaan. Tällä olen jo onnistuneesti jonkin verran saanut vähennettyä kaikennäköistä härväämistä, ja etenkin koiran kierrosten noustessa sen pyytäminen välillä istumaan ja keskittymään selvästi parantaa sen suorittamista.

Kaiken tämän jälkeen siis on ihan älytöntä kehua koiraa kisoissa, kun pääsääntöisesti kehu = palkka. Videolta näkee, kuinka Voltin suoritus keskeytyy aina, kun mun suusta tulee kehu. Tietysti joissain kohdissa sitä on syytäkin kehaista, esimerkiksi vierellä tai mua kohti kulkemisesta, mutta yksittäisten temppujen kohdalla kehuminen johtaa suorituksen keskeytymiseen palkan toivossa ja mua vasten hyppimiseen. Ärsyttävää! Mä en enää kauheasti jännitä kisaamista, jännitys on lähinnä semmoista miellyttävää odotusjännitystä, mutta näköjään esiintyminen kuitenkin vaikuttaa omaan suorittamiseen ylenpalttisen kehumisen muodossa.

Onneksi nämä ovat asioita, joita voi treenata! Nyt, kun meillä on se kolmas KM ja olemme virallisesti siirtyneet avoimeen, niin jäämme tietysti kisatauolle opettelemaan vaativampia temppuja uutta ohjelmaa varten. Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että kisaamme seuraavan kerran aikaisintaan joskus kevään korvilla, joten nyt sitten uusien temppujen opettelemisen lisäksi käännetään vähän kelkkaa myös näiden palkka-asioiden suhteen.


17.10.2018

Ruuhkainen ruskaretki Nuuksioon, sheippausta ja talven tokokurssien aloitus


Voltti ja Hans

Sunnuntaina kävimme mini-ruskaretkellä Nuuksiossa, kiersimme parin kilometrin lenkin isolla köörillä ja kolmella koiralla. Paikalla oli ihan vaan muutama muukin, autot eivät meinanneet mahtua parkkiin ja lapset ja niiden vanhemmat kiristivät hermoja oikein olan takaa. Toinen joka kiristi hermoja, oli Voltti, joka ei osannut käyttäytyä lainkaan tuttujen ihmisten ja kauhean kiinnostavien kaverikoirien seurassa, vaan lähinnä kiskoi ja rempoi remmissä joka suuntaan koko ajan..

Onneksi metsän puolella meni myös kivasti polkuja, joten tarvoimme jonkin verran poissa ruuhkaiselta väylältä. En retkestä siis erityisemmin nauttinut, vaikka mä sitä kavereille ehdotinkin - mutta tulipa sentään muutama kiva syyskuva napattua. Ensi vuonna mennään johonkin muualle kuin noille ruuhkaväylille :D

Temput


Temppuja olemme treenailleet satunnaisesti kotona ja lenkeillä, ihan kivalta vaikuttaa ensi viikonlopun kisoja ajatellen! Lattiatemppuja pitää kertailla vielä vähän enemmän, niissä nousee kierrokset edelleen helposti. Voi siis olla, että jätetäänkin ne pois ohjelmistosta, ja keksin jotain muuta tilalle. Koirallekin reilumpaa, että ohjelmassa on vain varmoja ja tuttuja temppuja.

Tassunanto sen sijaan etenee tosi mukavasti ja Voltti tykkää siitä kovin. Eilen iltalenkin jälkeen treenailtiin temppuja läpi, ja kokeilin tassunantoa sekä yksittäin uudessa paikassa että yhdistettynä toiseen temppuun (pyöriminen), eikä siinä ollut sen kummempaa ongelmaa. Alkuun vähän arvelin, että tassunanto ja molemmat tassut käsivarrelle -temppu voisivat mennä sekaisin, mutta onneksi niissä on kuitenkin sen verran selkeät ja erilaiset käsiavut, että erottelu sujuu hyvin. Selkeän käsiavun ansiosta temppu oli myös helppo siirtää pois olkkarista verrattuna niihin temppuihin, joissa käsiapua ei ole.

Salakuvasin kavalasti jotain random perhettä, mutta kun oli niin idyllisen näköine maisema ja kohta ja valo!
 Yritin tietty opettaa tassunantoa "puhtaasti" sheipaten eli ilman mitään apuja, mutta sain aikaan vain kitinää ja edestakaisin tepastelua. Olen edelleen vähän turhan hidas naksuttelija, joten oli tosi vaikea napata nimenomaan etutassun liikettä; tuntui, että naksu tuli aina just silloin, kun koira oli jo peruuttamassa tai tekemässä jotain muuta. Otin sitten perinteisemmät keinot käyttöön, eli nami nyrkkiin ja naksu, kun koira läppäisee nyrkkiä. Tosi nopsasti läpsy lähtikin siitä etenemään, ja tosiaan kun ajatuksena kuitenkin oli myös se, että tassu nousee kädelle, niin ihan hyvähän sitä kättä on apuna käyttää.

Kaivoin myös naftaliinista front-tempun, ja aloin lisätä siihen haastetta, kun se viimeksikin sujui niin kivasti. Olemme treenanneet temppua eteiskäytävässä, joka on kapea mutta pitkähkö, jolloin koiran on helppo kääntyä suoraan ja toisaalta mulla on tilaa heittää nami reilumminkin sen edelle, jos on tarve. Eilisen iltaruuan syötin Voltille tämän tempun yhteydessä, ja puolentoista tunnin iltalenkin sekä ulkotreenien jälkeen sillä oli edelleen hurjasti virtaa, joten intoa kyllä riitti!


Varioin temppua vaihtamalla välillä paikkaa eteisessä niin, että siirryin itse muutaman askeleen eteen tai taakse toistojen välillä, sekä tietty käännyin välillä toisinpäin, jotta toistoja tuli eri suunnista. Voltti yritti tietty kovasti hakeutua seisomaan siihen samaan kohtaan, mistä oli edellinen palkka tullut, joten keppiapua piti etenkin näissä varioinneissa käyttää paljon. Toisaalta parin kepin kanssa tehdyn toiston jälkeen myös kepittömät sujuivat hyvin. Voltti tykkää hakeutua kovasti eteenpäin ennakoidessaan naminheittoa, joten palkkasin sitä myös kädestä viemällä namin sen nenän eteen, kun fokus ja katse pääsääntöisesti ovat eteen- eivätkä minuunpäin. Tämä temppu on nyt pidempään junnannut paikoillaan, mutta vasta nyt tajusin alkaa tehdä variaatioita ja haastetta, joten eiköhän tämä tästä lähde taas etenemään!

Pyhäinpäivän riistaleiriä ajatellen olemme myös aloittaneet hallintatreenit, jotta saadaan linnuista irti vähän enemmän kuin viimeksi. Tilasin Voltille kaksi tirppaa, toivottavasti saadaan molemmat käytettyä.

Toko


Maanantaina alkoi talvikauden tokokurssit. Voltti oli mulla töissä mukana, joten ajattelin sen olevan rauhallisempi kuin yleensä. Lähdimme myös hyvissä ajoin töistä, jotta ehdimme käydä kunnon lenkillä ennen treenejä, mutta silti virtaa oli kuin pienessä kylässä. Olimme vuorossa kolmansina ja otin Voltin häkistä lämppäämään kymmenisen minuuttia ennen omaa vuoroa, mutta ei se kymmenen minuuttia paljoa auttanut.

Yumi tarkkana
Aloitimme seuraamisella, teimme lähinnä sivulletuloja ja liikkeellelähtöjä sekä pieniä pätkiä. Koutsi auttoi sivulletuloissa sanomalla, milloin koira tulisi palkata, ettei mun tarvitse kumartua katsomaan sitä. Häiriönä hallissa oli kaksi ruutua ja muutamia merkkejä, ja voi pojat, että ne olivatkin iso häiriö! Voltti hakeutui jatkuvasti lähtöasentoon mun vierelle, kyttäsi ruutuja ja yritti sinkoilla niihin. Onneksi tajusin pitää sen alkutreenien ajan hihnassa, kunnes se vähän rauhoittui ja sain sen kuulolle.

Sovittiin, että rakennetaan joka treenissä pari ruutua ja sirotellaan ekstratörppöjä halliin, jotta saadaan treenattua kunnolla häiriöitä. Voltti tulee halliin aina lähes karmit kaulassa ja alkaa heti kytätä, että missä on ruutuja juostavaksi ja palloja haettavaksi, ja mä tahtoisin tietty fokusta enemmän muhun päin. Ruutuja tehdään sitten ihan muualla kuin hallissa, ja hallilla ruutuun pääsee korkeintaan treenin lopussa, jos koira on kuunnellut kiltisti siihen asti. Oma vikahan tämä tietty on, kun viime talvena tuli kovasti tehtyä ruutuja nimenomaan hallissa.

Kun oli avustaja mukana, päätin tehdä myös tyhjäänlähetystä ja siitä pysäytyksiä. Koutsi siis seisoi pallon vieressä valmiina ottamaan sen pois, jos Voltti ei tottele pysähdyskäskyä. Toistoja teimme kolme, joista kahdessa saatiin tosi hieno ja nopea stoppi (kiitos pallonheittelyjen lenkeillä!) ja yhdessä Voltti hidasti vauhtia mutta jatkoi sitten kuitenkin matkaa pallolle. Pari kertaa lähetettiin pallolle myös ilman stoppia. Otin tähän käyttöön virittelysanan "täysii", jonka sanon koiran jo istuessa mun vieressä; yritän tällä tehdä eroa ruutuunlähetykseen, jossa kävellään muutama askel kohti ruutua ja kysyn "missä ruutu" ennen aloitusperusasennon ottamista.

Hymypoika töyhtösarvinen
Aikaa jäikin näiden tehtävien jälkeen vielä viitisen minuuttia, joten koutsin ehdotuksesta katsoimme kiertoa. Laitoimme törpön samaan nurkkaan, mihin koiraa oli lähetetty pallolle, joten pari ekaa toistoa meni pelkkään päättömään sinkoiluun. Kierto muistui kuitenkin lopulta mieleen käännyttyämme toisin päin, ja saatiin onnistumisia kivasti pidemmältäkin etäisyydeltä. Huomattiin vaan se, että palkkasignaali tulee aina samassa kohdassa heti kierron jälkeen, ja jos sitä ei tule, koira himmaa tai jopa pysähtyy. Jatkossa siis ei enää palkkasignaalia heti kierron jälkeen vaan vasta vähän myöhemmin, jotta saadaan paluukin vauhdikkaaksi :)

Eilisellä iltalenkillä treenasimme ensin futiskentän parkkiksella, mutta koska vihreä, valaistu nurmikko oli niin houkutteleva ja ihan tyhjä (futarit ovat siirtyneet viereiselle kentänpuoliskolle kohonneen kuplahallin sisään), niin rikottiin vähän lakia ja vedettiin ihan pikkutreenit myös nurtsilla. Käytin tämän hyväkseni siirtymätreeninä, eli tein kisakehään menoa edeltävät virittelyt (pari temppua, sivulletuloa ja pikkupätkät seuraamista), syötin kädessä olevat namit pois ja kävelytin koiran nurtsille "kehään" mun vierellä. Otimme aloitusperusasennon sekä pienen seuraamispätkän, josta tuli pallopalkka. Voltti suorastaan riehaantui aakeanlaakeasta varpaita kutittelevasta nurmikosta ja hepuloi pallonsa kanssa pitkän pätkän. Annoin sen nauttia, otettiin vielä toinen pikku seuraamispätkä ja palloriehutus, ja lähdettiin sitten litomaan ennen kuin kukaan huomaa meitä. Tämä olikin tosi kiva treenien lopetus, ja hyvä mieli jatkui loppulenkin kotiin asti :)

Nää ylhäältä otetut nassukuvat on mun pahe, mutta kun Voltti on niiiin söpö ja sopivasti ruskalehtien värinen! <3

11.10.2018

Kisoihin valmistautumista kimppatreeneissä

Vantaallakin oli kaunista viime sunnuntaina
Kello soi torstaina varttia yli kuusi, mutta kumpikaan meistä ei olisi halunnut vielä nousta. Voltti oli käpertynyt ihan tiukalle kerälle sohvannurkkaan ja oikein rutisti silmiään kiinni, kun laitoin valot päälle. Söpö <3 Urheasti kuitenkin selvisimme kahdeksaksi Kompassille treenaamaan Femma-cockerin kanssa. Femma on tosi söpö, ja jotenkin niin ihanan samantyylinen kuin Voltti, selkeä cockerimeno :D Tunti oli kahdelle treenaajalle oikein sopiva treeniaika, kun molemmille koirille tuli vuorotellen taukoa. Yksin ollessa kokonainen tunti tuntuu vähän turhan pitkältä (mutta pakkohan sitä on silti keksiä jotain treenattavaa koko ajaksi).

Voltti teki ekassa setissä lähinnä lämppää kuuntelun muodossa, teetin sillä eri temppuja (pyöri, pakki, ali) peräkkäin. Pyörimisissä oli jotain ihme nihkeilyä, mutta peruutukset oli hienoja ja tuntui, että Voltti olisi peruuttanut vaikka koko hallin läpi! Onpa kiva, etäisyyttä olenkin koittanut siihen hakea olkkari- ja lenkkitreeneillä. Ääntäkään ei tullut kuin ihan muutama märähdys.

<3<3<3
Takatassu-vatitempun naksutteluiden takia original vatitemppu on vähän kärsinyt, joten treenasimme sitä ja etenkin siirtymiä vadille jonkin toisen tempun kautta. En ole vielä osannut päättää, mikä temppu olisi se virallinen valmisteleva temppu, joten nyt yritin ketjuttaa rengashypystä vadille menemisen, joka on alo-ohjelmassa. Ensin toki treenasimme vatia ihan yksittäin niin, että lähestyimme sitä yhdessä (koira vasemmalla). Voltti tosiaan oli alkuun vähän epävarma vadin kanssa ja loikki sen yli, kiersi sitä tai tarjosi jotain takapäänliikuttelua sen lähellä. Jokusen toiston jälkeen homma kuitenkin muistui mieleen, ja lopulta jo rengashypystä vadille siirtyminen onnistui sujuvasti ilman loikkimisia niin, että heti ekana meni etutassut vadille.

Kun kerran oli treenikaveri ja musiikinsoittaja mukana, niin tehtiin tietty juttuja myös musiikin kanssa. Kokeilin lattiatempuilla (mä istun maassa), onnistuisiko uusi suunnitelma ohjelman aloituksesta, mutta totesin, että lattiatemput tarviivat vielä enemmän treeniä. Käsien alta pujottelusta on tullut vähän löysä, koska olen palkannut väärin tai liian vähän, ja jalkojen alta sujahtelu on vielä vähän epävarma. Voi siis olla, ettei kannata reilun viikon päästä oleviin kisoihin ottaa näitä lattiajuttuja käyttöön, vaan vasta avoimeen luokkaan.


Tehtiin ohjelma kerran kokonaisena ja ilman välipalkkoja, se oli ihan ok, mutta pientä epätarkkuutta välillä. Olen unohtanut palkata Volttia tarpeeksi mukana kulkemisesta, joten sen tarkkaavaisuus sitten herpaantuukin helpommin, jos en anna sille mitään temppukäskyjä vaan tässä-käskyn. Mun kiertämistä olen kotona vahvistanut paljon, ja se oli näissä "kisatreeneissä" taas kivan sujuva, mutta sen sijaan pujotteluissa oli tällä kertaa ongelmaa. Jostain syystä Voltti ei suostunut pujottelemaan mun vasemman jalan ali, ja Anne sanoi, että mä liikun jotenkin sitä kohti. Mielestäni liikuin samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta täytyypä kiinnittää tähän huomiota jatkossa!

Lopuksi tehtiin vielä pieniä pätkiä ohjelmasta musiikin kanssa, aika improiluksi kyllä meni, kun mun oli vaikea keskittyä sekä koiraan ja omaan tekemiseen että siihen, että mistä kohtaa musiikki alkaa. Näissä "kisatreeneissä" palkkasin pallolla, ja parin kerran jälkeen koiraan tuli jo ihan eri ilme. Selvästi se on vähän jo oppinut siihen, että kun tehdään kisamaisesti, ei tule palkkaa, joten nyt on aika hitsin äkkiä otettava korjaussarjat käyttöön. Miten mä teenkin tämän saman mokan kaikkien koirien kanssa!


Oman seuran hallilta voisin varata vielä yhden vuoron ennen ensi viikon kisoja, jotta päästään kerran tekemään isossa tilassa temppuja. Käyn myös huomisiltana itsekseni tanssitilassa tekemässä koreota, jotta saan sen paremmin muistiin kuin viime kerralla, ja tietty oman liikkumisen kuntoon.

Kotona olen sheippaillut tassunantoa, josta saatiin viime sessiolla jo aika kivoja tassunnostoja aikaiseksi. Aloin jo lisätä käskyäkin parhaisiin toistoihin, eli kohtahan meillä on taas uusi temppu valmiina!

10.10.2018

Uusia tuulia



Taas on tapahtunut toisaalta paljon ja toisaalta ei mitään; mä olen ollut suunnilleen kerran viikossa saikulla, mutta Voltin kanssa ollaan käyty pari kertaa koiratanssiesiintymässä tapahtumissa. Ensin kävimme Sellon kirjaston koiranpäivässä, ja valitettavasti esiintyminen ei mennyt erityisen hyvin (kamalan liukas lattia ja ihan esiintymisalueen reunalla istui kaksi tyttöä, jotka hyppivät ylös ja alas esityksen ajan). Voltti ei oikein pystynyt keskittymään tyttöjen lähellä, ja selkeästi ne olivat sen mielestä epäilyttäviä. Voltti jännittää edelleen lapsia, mutta onneksi niitä ei mun elämään paljoa kuulukaan.

Toinen esiintyminen oli Tikkurilassa kauppakeskuksessa, siellä saimme onneksi käyttää toisen esiintyjän mattoja, joten liukkaustilanne oli parempi. Esiintymisalue oli vielä pienempi kuin edellinen, ja ihmisiä sekä lapsia oli tosi paljon aitojen ulkopuolella. Voltti taas vähän ihmetteli lapsia, eikä oikein malttanut kuunnella mun käskyjä. Tikkurilassa vedimme kaksi settiä, välissä oli puolisentoista tuntia taukoa, mikä oli just kiva rytmi. Tokaan esitykseen otin namit käsiin jotta voin palkata koiraa, mutta eihän siitä temppujen tekemisestä silloin tullutkaan mitään.. Harmi. Laitoin myös tyhmyyttäni vadin just kaiuttimen eteen, ja musiikki kuului siihen tietty tosi kovaa, eli Voltti väisteli vatia tehokkaasti eikä suostunut tekemään lempparitemppuaan. Sekin harmitti. Ei siis mitään kovin erikoisia suorituksia nämäkään vaan lähinnä säälittävää rävellystä, onneksi muilla esiintyjillä meni paaljon paremmin!

Tämmöinen meno ollut mun saikuttamisien jälkeen, kun lenkit ovat olleet vähissä :D

Huomisaamuna menemme Femma-cockerin kanssa tanssitreeneihin Kompassiin, hauskaa. Ilmoitin Voltin sitten kuitenkin vielä Salon kisoihin 20.10., siinä toivossa, että saisimme sen viimeisen alokasluokan KUMAn. Se jäi viimeksi kuitenkin niin pienestä kiinni, ja tykkään meidän La La Land -ohjelmasta sen verran, että haluaisin sen vielä kerran (tai siis kaksi) esittää ennen avoimeen luokkaan siirtymistä.

Sitten niihin uusiin tuuliin. Ensinnäkin mut valittiin viime sunnuntaina Tahtitassujen uudeksi puheenjohtajaksi! Opiskeluajoilta järjestötaustaa on paljon, ja ehdin loppuviimein siihen jo vähän väsyäkin, mutta koen tämän "oikean" yhdistyksen olevan kiva, uusi haaste. Ajatus puheenjohtajuudesta tuntui alusta lähtien lähinnä kiinnostavalta, ei niinkään raskaalta, joten kuuntelin omia tuntemuksiani ja lähdin innolla tehtävään :)

Toinen juttu: työkaverini tytär käy eläintenhoitajatutkintoa ja pyysi Voltin lainaan koulukoiraksi, sillä heillä ei ole omaa koiraa. Volttihan lähti mukaan mielellään, ja eilen tiistaina heillä oli ensimmäinen yhteinen koulupäivä. Voltti oli kuulemma käyttäytynyt oikein hienosti, ja ekalla kerralla he olivat opetelleet käsikosketusta (nenä kämmeneen). Olen oikeastaan vähän otettu, että Voltti pyydettiin tämmöiseen, ja mielelläni annoin sen mukaan. Voltti on kuitenkin tosi reipas ja iloinen kaveri, ja sen verran toiminnanhaluinen, että pikku lisäaktivointi silloin tällöin on vain hyväksi. Pienen kokonsa ja kiltin luonteensa takia se myös on suht turvallinen lainattavaksi, sillä se on arjessa helppo ja joka tilanteessa fyysisesti hallittavissa (vrt. vaikkapa 38-kiloinen muskelknutte Aidan). Toki "lainaohjaaja" on muutenkin hyväksi, pyysin häntä nimittäin opettamaan Voltille paljon uusia temppuja :D


Kolmas uusi juttu on se, että perustin OP-kevytyrittäjyys-palvelun kautta itselleni toiminimen. Olen jo pitkään haikaillut tilaustöiden tekemisen perään, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia toiminimeä ja pohtia verotusasioita. OP:n palvelun kautta laskutus ja verotus sekä itse toiminimen perustaminen hoituu kuitenkin niin helposti, että päätin ottaa sen kokeiluun. Jos siis olet aina halunnut muotokuvan koirastasi (tai itsestäsi tai jostain muusta), niin nyt niitä ihan virallisesti saa!

Enemmän kuvia aiemmista töistä löytyy tuolta yläpalkin portfoliosta. Mun ominta alaa ovat akryylimaalaukset ja tyyli on tuommoinen voimakas ja vahva, mutta myös puuvärit ja lyijykynät sekä vähän herkemmät maalaukset onnistuvat. Hinnoista sovitaan toistaiseksi työkohtaisesti, lähtien 30e (sis.alv), julkaisen virallisen hinnaston heti kun saan sellaisen mietittyä ja tehtyä. Yhteyden saa sähköpostitse, saila.rappumaki a gmail.com, tai puhelimitse 0443389003. Että ei kun tilailemaan :D