19.4.2018

Vuosi vauhdikasta Volttia!

Korppikotka
 Kylläpä on aika humpsahtanut ihan hirveällä vauhdilla eteenpäin! Arki rullaa normaalisti, joitakin treenikertoja on tähän väliin myös mahtunut. Lumet ovat sulaneet lähes täysin, enää pikkulänttejä siellä täällä. Ja kevät on tosiaan iskenyt pienen kokkerin kimppuun: joka lenkin jälkeen pitää pestä tassut piestä ja nyppiä satatuhatta risua ja oksaa turkista. Pahimpia ovat ruusupensaan oksat, ne kun on täynnä piikkejä ja karvat kietoutuvat komeaksi muhviksi piikkioksan ympärille. Yrh!

Erään iltalenkin saldo - suihkussa paljastui myös pari takiaista sekä kaksi takajalkahapsuihin piiloutunutta ja pallien ympärille hirttynyttä karahkaa..
Lumien sulettua golfkenttä on suljettu, eli siellä voi kulkea vain merkittyjä reittejä - jotka ovat aika kämäisiä.. Onneksi ympärillä on kuitenkin jonkin verran metsikköä, jossa voi harjoittaa vapaanajuoksua. Linnut ovat alkaneet kiinnostaa Volttia ihan hirveästi, mutta olen suht usein palkkaillut sitä niistä luopumisesta sekä harjoitellut odota-käskyä sekä pillillä että suullisena.

Seuran hallilla olemme käyneet treenailemassa pari kertaa, ensin temppukurssin jälkeen ja yhdellä omatoimivuorolla. Olen muistutellut mm. ruutua sekä tehotreenannut seuraamista. Ruutua Voltti ei tuntunut muistavan ollenkaan, paitsi pallolle juoksuna, mutta päätin kokeilla paikanhakua lähempää ruutua, noin parin metrin päästä. Eli ruutu-käskyllä odotan, että koira osuu ruudun takaosaan, ja viskaan sille pallon. Muutama toisto näkyy videolla, ja kahden treenisession jälkeen ruutuajatus kirkastui taas ihan selkeästi :) Kyllä se siitä! Nyt on alkanut ulkonakin olla niitä sulia hiekkaparkkiksia, joissa voidaan treenailla näitä tilaa vaativia liikkeitä.


Seuraamisessa on tällä hetkellä pientä haparointia, ja etenkin kontakti tippuu helposti liikkeelle lähdössä tai kesken seuraamisen. Olen ollut näissä tosi tiukka, ja huomauttanut virheestä "oho" tai "ei käy" signaalilla, jonka jälkeen on otettu alusta. Tämä on vaikuttanut hieman Voltin seuraamismotivaatioon, eikä se oli ihan niin innokas ja voimakas kuin aiemmin, mutta uskon, että varmuuden myötä innokkuus palaa. Lisäksi olen treenannut asennetta erikseen ja palkannut paljon lelulla tai isommalla namipalkalla. Liikkeellelähtöihin on tullut myös kiinnitettyä huomiota ja palkattua heti seuraa-käskyn jälkeen, joka on auttanut siihen kontaktin tipahtamiseen heti alussa.

Heräsin eilen myös siihen, että koiratanssikisoihin on aikaa alle 2 viikkoa, eli niitäkin juttuja pitäisi treenata! Korokkeen kiertämistä on videolla hiukan, se on jo todella sujuvaa ja Voltti hakeutuu korokkeelle kauempaakin pelkällä suullisella käskyllä. Tehotreeniin pitäisi ottaa peruuttaminen, jossa tulee edelleen helposti ääntä - tässä tosin sain ahaa-elämyksen kokeillessani sitä ihan omassa olkkarissa: jos annan koiralle vain yhden peruutuskäskyn, se peruuttaa suht hiljaa ja nätisti. Jos hoen pakki-pakki-pakki (kuten tein Aidanin kanssa), Voltti ääntelee helpommin ja tarjoaa uusilla käskyillä pyörimistä. Että jospa vaikka antaisin koiralle työrauhan, niin se voi suorittaa annetut tehtävät?



Niin, ja tokihan viime perjantaina juhlittiin Voltin ensimmäistä syntymäpäivää! Synttäreiden kunniaksi tyyppi sai olla töissä mukana päivän, ja illalla tein sille kakun Hau-Haun säilykeruuasta. Treenivideo on synttäri-illan treeneistä, joissa oli pääosin oikein kivaa :) Aamu alkoi ei niin kivasti, kun synttäripoju päätti nostaa jalkaa keittiön ovenkarmiin - meillä raikasi siis jotkut ihan muut kuin onnittelulaulut.. Jostain syystä myös töissä Voltti nosti viime viikolla jalkaa ulko-oven lähellä olevaan kulmaan, ja siitäkin annoin sille aika kovasanaista palautetta. Parempi olisi, jos tuollaiset kuseksimiset jäisi kahteen kertaan ja kolmatta kertaa ei tartteisi enää tulla. Lisäksi pari aamulenkkiä on mennyt ihan ranttaliksi ja koira on kulkenut juoksemalla kusiläntiltä toiselle kieli pitkänä, kiskonut ja reuhtonut. Typerä teinipoika..

Synttäripojun synttärikakku <3
Tämä olkoon myös viimeinen teksti pentu-tägillä, kun nyt Voltti on kyllä jo nuori aikuinen. Kokonaisuudessaan eka vuosi Voltin kanssa on ollut tosi kiva ja ihana, niin kuin koirakin. Innolla odotan seuraavia vuosia, joita toivottavasti on vielä monen monituista :)

7.4.2018

Pillitystä lauantaiaamun teholenkillä

Ammattimalli Voltti Voldemortti. Kaunein <3
Kannatti valittaa kurjista säistä, tänään ollaankin saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta! Huomasin kurkata säätiedotetta jo edellisiltana ja laittaa herätyksen aamuksi, jotta ehtisimme ulos ennen muita kulkijoita. Nukutti kuitenkin sen verran, että ihan ei ehditty, vaan lenkkeilijöitä riitti, mutta tulipa hyvää häiriöharjoittelua odottamisiin ja luoksetuloihin. Voltti on jo ihanan varma irtipidettävä, vaikka olisikin muita koiria lähellä. Kun muistelee millaista Sandran ja Aidanin kanssa oli, niin voi kyllä olla tosi iloinen, että olen kerrankin saanut luoksetulosta näinkin varman näinkin nuorelle koiralle. Aidanhan juoksi toisten luo vielä kolmivuotiaana, jos en ehtinyt kieltää ajoissa..

Roudasin myös kameran mukaan lenkille, ajatuksena napsia pari noutokuvaa. Toi mun kamera on vähän hidas tarkentamaan, mutta onneksi muutamassa ruudussa osui tarkennus kohdilleen ja voi käyttää niitä täällä blogissa. Toki koiraa tuli kuvattua muutenkin taas edestä ja takaa.

"se kun saat noutoluvan"

Saalistus
..ja ylpeä saalistaja :)
Pari päivää ollaan menty vähän lyhyemmillä lenkeillä, joten annoin Voltin juosta pahimmat höyryt ulos ennen kuin aloitettiin noudot. Eilen illalla tein sisällä pari noutoa niin, että itse seisoin enkä ollut kyykyssä kuten aiemmin, eikä niissä ollut mitään ongelmaa, vaikka pyysin Voltin mun eteen istumaan, ja vasta kehujen jälkeen otin siltä damin pois. Tosi hienoa! Nyt ulkosalla pysyin kyykyssä, koska halusin niitä kuvia, ja koska ulkona haluan vielä pelata varman päälle että koira todella tuo damin mulle. Ja hienostihan se toi, kerta toisensa jälkeen. Välillä pyysin istumista, välillä koppasin koiran suoraan syliin dameineen.

Harjoittelimme myös pillistä istumisia, joita tein ensin muutaman ilman häiriötä, ja kun ne onnistuivat, lisäsin häiriöksi heitetyn damin. Pillikäsky siis yhtä aikaa daminheiton kanssa. Ensimmäiseen heittoon Voltti yritti varastaa, mutta uskoi kertakieltoa ja tuli takaisin. Välillä hain damin itse, välillä vapautin koiran hakemaan sen mulle, ja joka kerta palkkasin istumisesta namilla. Ihan hämmästyin, kuinka hyvin tämä toimi vain yhden ainoan siellä lintukoirakurssilla tehdyn treenikerran jälkeen! Yhden toiston sain videoituakin, hyvin näkyy mun varjo ja ohjaukset koiran vierellä :D


Noutoja ja pysähtymisiä tehtiin useammassa eri kohtaa, ja yksi tai kaksi toistoa per kohta. Viimeinen nouto oli vähän pidemmältä matkalta, ja ajatuksissani pyöräytin koiran ympäri pyytäessäni sitä mun sivulle, joten se ehti unohtaa tarkan putoamispaikan ja haku meni pieneksi etsimiseksi. Oikeaan suuntaan Voltti kyllä lähti, jäi vain vähän lyhyelle, mutta sinnikkäästi ja tehokkaasti etsi damia ja toi sen vauhdilla takaisin. Hieno piski.

Paluumatkalla Voltti pääsi pyrähtämään kerran linnun perään, mutta tuli takaisin pillinvislauksella - ja sitten ajattelinkin kokeilla, että pysähtyykö se pillistä linnun nähdessään, istumista kun oltiin paljon jo muistuteltu lenkin aikana. Aika iso riski, tiedän, mutta eihän sitä kokeilematta voinut jättää.. Kun osuttiin lähelle toista lintua, joka lähti lentoon ja Voltti perään, vislasin - ja koira pysähtyi! Istuminen tuli vasta uudella käskyllä, mutta pysähdyshän se on tärkein. Oli pakko ottaa vielä toinen ja kolmaskin toisto, ja näillä Voltti istui heti vislauksesta, vaikka lintu lähti lentoon ihan nenän edestä ja matalalta. Tyyppi saikin sitten palkaksi vinkupatukkaleikkiä, superherkkunamppaa ja hirveästi kehuja, ja loppulenkin saivat tirpatkin olla rauhassa.

Aika hyvin käytetty aamupäivä siis, ja tosi onnistuneet treenit! Alkuillasta sitten iskikin päänsärky ja tosi outo olo, mutta pikku päikkärit vähän helpottivat. Mä jo kattelin kalentereista vesityö- ja taipumuskokeitakin. Voltti on kyllä tosi hyvin mun käteen sopiva koira (en muista, montako kertaa olen sitä hehkuttanut, mutta ettei kenellekään nyt jäisi epäselvyyttä asiasta). Siitä tulee vielä vaikka mitä <3

Voltti kävi myös Mätäojassa vähän pulikoimassa, talviturkki heitetty!

6.4.2018

Kevätaurinko peruttu + ohjatut tokotreenit pikku tauolle

Vielä viime viikolla oli ihanaa ja lunta ja kaunista ja onnellinen iltalenkki <3
Ihana, aurinkoinen ja täydellinen kevät on muutaman viime päivän ajan ollut lähinnä ällöttävä. Ensin tuli lisää lunta, jonka jälkeen vettä, loskaa, sumua ja paskaa. Yäk. Volttia olen pukenut haalariin ja korvahuppuun, välillä myös pelkkään korvahuppuun - muuten sen korvat uivat tienvarsien paskaliejussa, ja ties mitä infektioita siitä saa.. Erityisesti eilisiltainen lenkki kaatosateessa ja lähes pelkästään peilijäällä liukastellen oli kammottava. Jatkossa laitan saappaat jalkaan ja suuntaan metsiin, missä on sentään vain lunta ja kuraa, eikä jäätä. Vihaan vesisadetta talvella, mutta toki mitä enemmän sataa, sitä nopeammin lumet sulavat ja tulee oikea kevät ja kesä.

Viime lauantaina oli vielä kivaa ja aurinkoista, vaikka hallilta kotiin kävellessä sulavat lumipenkat olivat mudanneet koko kävelytiet, ja Voltti olikin aivan rapainen lenkin jälkeen. Tyyppi joutui suihkuun, ja sunnuntaina sekä maanantaina trimmailin sen tassut kuosiin. Ei varmasti ole mitenkään oikeaoppisesti trimmatut, mutta ainakin siistimmät ja hapsuttomat!

Enää ei ole lunta eikä kivaa eikä onnellista t: voltti
Kimppatreeneissä meitä oli taas vain kaksi, joten oli paljon tilaa tehdä kaikkea. Aloitimme sivuilletuloilla ja seuraamisella, joita olen tehnyt myös kotona sekä lenkeillä, ja yrittänyt häivyttää käsiapua pois. Seuraaminen on jo oikein hyvällä mallilla ja olen muistanut palkata vaihtelevan pituisista pätkistä (n. 1-10 askelta). Pidemmistä pätkistä olen palkannut vähän paremmin, joko suuremmalla namimäärällä tai lelupalkalla. Sivulletuloissa Voltti tarjoaa kovasti mun kiertämistä, ja se peruuttaa välillä tosi taakse. Takapään käyttö on kuitenkin oikein hyvää, ja toistoillahan se oikea paikka vahvistuu.

Ruutu oli valmiina hallissa, joten sitäkin muistuteltiin. En muistakaan, milloin viimeksi ollaan tehty! Vein ensin pallon ruudun taakse, ja sinnehän pentu kirmasi. Ilman palloa se juoksi ruudun eteen, näki ettei ollut palloa, ja kääntyi ympäri. :D Loput toistot siis pallon kanssa. Ruutu oli hallin pitkällä sivulla keskellä, eli lähetysmatka oli lyhyempi, mutta lähetyksiä sai tehtyä kolmesta suunnasta. Kohta kun lumet ja jäät sulavat, päästään tekemään ruutuakin paremmin ulkosalla.

Jääviä (istu+maahan) otettiin erottelutreeninä, ei suurempaa ongelmaa. Kun treenikaveri lähti, teetin vähän eteenmenoja lelulle ja odota-käskyä. Näissä tosiaan tuli pysähdyksen ennakointia, muuten ok. Jotain vähän tempuiltiinkin: korko-käskyyn lisäsin etäisyyttä ja kestoa, tässä oli pikku ongelmia kun menin liian kauas tai vaadin liikaa, mutta loppuun saatiin tosi onnistuneita toistoja. Lisäksi naksuttelin front-temppua eli mun edessä kääntymistä, mutta koska Voltti ei nähnyt namien heittoja tummalta teksalta, ei tämä oikein sujunut. Ulkona golfkentän hankikannoilla tämänkin naksuttelu on onnistunut paremmin, kun nappulat ovat näkyneet hangelta!

Ollaan kovasti myös rentoiltu ja rötvätty. Voltti on ihana, kun se käpertyy viereen nukkumaan ja laittaa pään jalalle.
Hallilla tehtiin välillä rauhoittumisiakin, vähän huonolla menestyksellä - lyhyt lenkki ja toinen koira treenaamassa kiihdyttivät vähän liikaa. Olen kuitenkin käyttänyt siinä-käskyä paljon eri tilanteissa sekä arjessa että esim. töissä ja bussissa, ja yleensä se toimii jo ihan ok. Lisää vahvistelua vaan tähänkin.

Nyt onkin sitten talven ryhmätreenit taputeltu. Kesän treeniryhmät tosin alkavat pyöriä jo toukokuussa, eli pitkää taukoa ei tule, jos pääsemme hakemiini ryhmiin. Voltti on myös ilmoitettu vapun koiratanssikisoihin Lietoon, uusi yritys kun ikää on silloin jo tarpeeksi..

3.4.2018

Kevät etenee ja lintukoirien pentukurssi päättyi

Puli puli!
Pääsiäisen lomafiiliksissä en ole jaksanut jäsennellä ajatuksia blogiin asti, vaan olen vain rötvännyt sohvalla Netflixin parissa tai viihtynyt ulkona Voltin kanssa. Mutta ennen kuin kokonaan unohtuu, tässä vielä vikan lintukoirakurssin muistiinpanot. Lauantaina kävimme tokon omatoimitreeneissä hallilla, siitä kirjoittelen vielä erikseen, ettei postaus veny ihan äärettömiin mittoihin.

Voltti sai olla töissä mukana keskiviikkona, ja ehdittiin ennen tunnin alkua käydä pikku lenkkikin hallin ympäristössä. Viretila oli siis jälleen vähän rauhallisempi, alun paikallaolot olivat muistaakseni ihan ok. Koutsi yritti häiritä juoksutusraippaan kiinnitetyllä karvamöttösellä, mutta Voltti ei paljoa viitsinyt siihen huomiota kiinnittää, vaan tillitti mua nampan toivossa. Söpö.

Pitkät, rauhalliset aamulenkit, auringonpaiste sekä peltojen ja metsien hankikanto <3
Raipan kanssa tehtiin myös toisenlaista harjoitusta, eli ylösajon alkeita. Karvamöttöstä heiluteltiin maassa, ja kun koira meni tutkimaan sitä, möttönen nostettiin äkkiä lentoon (lähti raipan nykäisyllä tosi vauhdilla) ja koira pillitettiin istumaan. Voltti tajusi homman juonen heti, ja kun yritin saada sen karvamöttöstä tukimaan, se istahti saman tien persiilleen tuijottamaan mua. Istumisestahan oli jo palkka tullut :D Koutsi sanoi, että koirilla menee hetki hoksata leikin juoni eli se, että möttösen kimppuun hyökkäämällä se lähtee lentoon, mutta en viitsinyt kauhean kauaa kokeilla kun Volttikin alkoi turhautua, vinkua ja haahuilla, kun ei namppaa tullutkaan enää istumisesta. Ehkäpä hankin meille kotiin vastaavan systeemin ja kokeillaan vähän rauhallisemmassa ympäristössä uudestaan, juoksutusraippoja saanee kohtuuhintaan kaiken maailman marketeista!

Istumista tehtiin myös namikupille juoksusta, ja tätä Voltti on ehtinyt jo harjoitella, eli sujui hienosti. Tässäkin tosin tuli muutaman toiston jälkeen ennakointia, eli aika paljon sain vapautella koiraa suoraan kupille ilman pysäytystä. Sama homma oli myös lauantain omatoimitreeneissä, kun lelujen kanssa tein stoppeja: Voltti himmaili tosi paljon juostessaan odottavalle lelulle. Enemmän vapaajuoksutuksia siis.

Kevääseen kuuluvat myös paskanhajuiset mutalikot sekä kuraiset tassunjäljet lattialla.
Metsästyskoiran pitäisi kuulemma istua viidestä eri ärsykkeestä (joista itse kykenen tällä hetkellä muistamaan kolme: pilli, laukaus ja ylösajo). Pillistä Voltti istuu jo hyvin, joten nyt kokeiltiin ylösajoa liikkeestä lelun kanssa, kun karvamöttösharjoitusta ei parin toiston jälkeen enempää päästy tekemään Voltin ennakoidessa istumista. Eli ensin koiralle pillitetään istu-käsky, ja sen jälkeen heti lelu lentää, jolloin koiran pitää jäädä paikoilleen istumaan. Jäin vähän miettimään, onko tämä meille hyvä, sillä leluunhan Voltti saa käydä aina kiinni heti kun se lentää. Jos siis vaatisin joka ikinen kerta istumista lelunheitosta, tulisi ongelmia muissa harrastuksissa.

Kokeilin kuitenkin, ja ekan pieleenmenneen yrityksen jälkeen koira pysyi istumassa vaikka heitin lelun. Mun "ongelman" voi toki kiertää sillä, että hihkaisee koiralle "vapaa" silloin kun se saa iskeä leluun kiinni, ja muulloin vaatia istumista lelun lentäessä. Näinhän mä tavallaan teenkin, sillä aina ennen lelunheittoa koira saa palkkasignaalin. Olen kuitenkin kovin skeptinen, jaksanko tätä istuttamista lelunheitoissa aina tehdä - jos (kun??) kokeissa ei saa antaa pillikäskyä ylösajoissa, niin jää sitten kokeet muille. Pääpaino meillä on kuitenkin tokossa ja koiratanssissa, joissa lelupalkka toimii nyt tosi hyvin, enkä mä arjessakaan halua koiraa leikittäessä koko ajan huutaa sille eri käskyjä ja lupia, kun viskon sille palloa vaikka järveen kesällä. Vähän vaatii siis vielä minulta miettimistä ja harkintaa tämä, ennen kuin enemmän tehdään. Tällä hetkellä olen kuitenkin tosi tyytyväinen Voltin pillipysähdyksiin.

Loppuun puhuttiin noudoista, luovutuksista ja muista kurssilla käydyistä asioista. Voltti sai tehdä muutaman daminoudon mun istuessa hallin lattialla, ja Voltti suoriutui oikein hienosti :) Odotti heiton, lähti heti luvan saatuaan, tarttui damiin suht nopsasti ja palautti heti mulle. Pyysin Voltin istumaan mun eteen palautuksissa, siinäkään ei ollut ongelmaa. Hieno pentu!

Pikku huppusankari <3 Pesun jälkeen niin ihanan puhdas, pehmoinen, hyväntuoksuinen ja silkkinen. Tassukarvat saivat kyytiä ja vetelin coat kingillä päästä sekä selästä pois hirmuiset määrät karvaa.
Lenkillä olen päässyt muutamaan kertaan vahvistamaan pysähtymistä joko suullisella käskyllä tai pillistä silloin, kun joku lintu pyrähtää lentoon koiran edestä. Hienosti Voltti on reagoinut, samoin kuin pelkkään luoksetulokäskyyn, aina kun en huomaa huutaa "odota" tai satu pilli juuri sopivasti olemaan suussa, vaan hihkaisen vain koiran mun luo. Luoksetulohan näistä on usein vieläpä vaikeampi, sillä usein koiralle on helpompaa pysähtyä odottamaan ja tuijottamaan pakenevaa kohdetta sen sijaan, että se samantien luopuisi ja juoksisi ohjaajan luo. Voltti on siis aika hitsin hieno pikkukokkeri :) Nyt, kun kurssi loppui, täytyy omatoimisesti muistaa treenailla siellä käytyjä taitoja ja asioita, jotta niistä tulisi varmoja.

Olen myös muistanut pitää taskunpohjalla aina jotain spessumpaa herkkua, joilla palkkaan nämä erityistilanteet. "Tavallisista" luoksetuloista tulee palkaksi kuivaruokaa tai jotain muuta ei-niin-herkullista herkkua. Voltti-rohmuhan kyllä kelpuuttaa kaiken ilomielin.. Treeneissä olen jatkanut hyväksi havaitulla paistettu jauheliha tai pakkasesta napattu Naturis-makkara -linjalla. Helsitarelta tilattu treeniliivi-takki on osoittanut oikein hyväksi hankinnaksi, sillä taskuihin voi jättää herkut ja kakkapussit lojumaan myös lenkkien välisiksi ajoiksi, eikä tarvitse erikseen muistaa joka kerta tankata taskuja ennen lähtöä. Myös housuihin olen ollut tyytyväinen, ja on ylipäänsä kiva kun on jotkut housut, jotka saa rauhassa kurata ja mählätä koirahommissa.

Lisää lipastoja! Löysin Kierrätyskeskuksesta vanhan, vaaleanlilan ilmeisesti keittiön yläkaapin. Maalaamalla, vaihtamalla vetimet nahkaisiin ja lisäämällä jalat siitä tuli täydellinen pikkukaappi mun sängyn jalkopäähän.

25.3.2018

Kisauran avaus Tampereella koiratanssin parissa

Torstai-illan viimeistelytreenit Kompassilla menivät vähän miten kuten: peruutuksissa tuli ääntä ja Voltti sekoitteli käskyjä erinomaisesti. En kuitenkaan huolestunut, sillä fiilis koiralla oli ihan ok sekoiluista huolimatta, ja yleensä epäonnistunut kenraali tarkoittaa onnistumista itse kisoissa..

Reippain mielin siis pakkasin lauantaiaamuna koiran ja hirveän kasan tavaraa kyytiin ja käänsin pakun nokan kohti Tamperetta. Kaverini ei päässytkään mukaan katsomaan kisoja, mutta ajomatkaa piristi kovasti se, että pienen taistelun jälkeen sain kännykkäni yhdistettyä autoon bluetoothilla ja sain radion sijasta kuunnella Spotify-listoja. Kivaa!

Kisapaikalle saavuimme hyvissä ajoin, reilut pari tuntia ennen luokkamme alkua. Kävin nopeasti ilmoittautumassa, ostamassa kisakirjan ja viemässä kamat halliin, jonka jälkeen painelimme lenkille Voltin kanssa. Aamulenkki oli ollut mallia "kävely junaparkkikselle hakemaan auto", eli virtaa riitti parin tunnin autossa nököttämisen jälkeen kuin pienessä kylässä. Hallin vierestä lähti ihana polkuverkosto metsän siimekseen, mikä sai mut miettimään, miksi haluan asua pääkaupunkiseudulla..


Metsässä samoilimme tunnin verran, josta yksi pätkä oli kovin upottavaa kinttupolkua joka päättyi umpihankeen - hiki siis tuli. Voltin pidin tiukasti flexissä, vaikka vastaan tuli vain yksi maastopyöräilijä koko tunnin aikana, sillä en halunnut riskeerata hyvää fiilistä mahdollisten ikävien konfliktien takia (holtiton vastaantulija, luoksetulon tai odota-käskyn tottelemattomuus tms). Kun aurinko pilkisti puiden lomasta, hymyilytti väkisinkin. Meidän eka kisareissu!

Lenkin jälkeen kuskasin vielä koiran häkin autosta halliin ja pakkasin koiran sinne odottelemaan. Voltti vinkui jonkin verran, mutta onneksi suht vähän, sillä hallissa oli suorastaan hiirenhiljaista HTM-luokkien ajan. Pikkuhiljaa väkeä kertyi kun FS ALO-luokka läheni, jolloin ääntäkin alkoi hallissa olla enemmän. Odotteluaikana ompelin Voltin kisa-asusteen, meikkasin vähän ja laitoin tukan letille, jotta olisi jotain muutakin tekemistä kuin jännittäminen. Voltti hengaili häkissään, ja muutaman kerran otin sen sieltä ulos vähän lämmittelemään. Teetin temppuja, palkkailin kontaktista ja yleisestä kauniista käytöksestä. Peruutukset eivät onnistuneet yhtään, ja niissä tuli ääntäkin, mutta yritin olla välittämättä. Kehääntutustumisessa leikittiin kehässä, tehtiin pari helppoa temppua ja mentiin odottelemaan vuoroamme.

Voltti sai kaulurin samasta kankaasta kuin mun leggingsit
Lopulta tuli meidän vuoro. Syötin Voltille vielä vikat jauhelihanrippeet just ennen kehään menoa, ja ei kun aloittamaan! Kehässä en enää erityisemmin ehtinyt ajatella jännittämistä, ja siellä oli lähinnä kivaa. Etukäteen mua vähän huoletti, reagoiko koira kisatilanteeseen, mutta se oli oma, iloinen itsensä :) Kun se lähti vauhdilla tekemään alun käsien alta pujottelua, suurin osa jännityksestä karisi pois.

Pieni esiintymisjännitys mulla toki oli päällä koko suorituksen ajan, joka johti hätäilyyn käskyissä ja omassa liikkumisessa, johon Voltti taas reagoi päästämällä ääntä. Pientä märinää ja jokunen piippaus etenkin peruutuksissa ja alun odottamisessa, mutta loppuohjelman koirakin oli hiljaa kun itse vähän rauhoituin. Korokkeesta ajauduimme hiukan liian kauas, mutta ehdimme kuitenkin tehdä pikkupätkän korko-temppua - jonka Voltti teki tosi hyvin! Treeneissä se aina vähän hutiloi ja säätää ja putoaakin joskus korokkeelta, mutta nyt se tepsutti siinä tosi keskittyneesti. Sen sijaan peruutukset menivät mönkään, ja alun odottamisesta Voltti nousi ylös, kun mua nauratti sen totinen ilme :D Loppuasennosta myöhästyimme, koska Voltti halusi jatkaa mun kiertämistä vielä yhden rundin.



Kehästä lähtiessä mua harmitti ihan ohikiitävän hetken ne alun möhlimiset, mutta sain työnnettyä ne nopsasti syrjään ja keskityttyä siihen, kuinka hienosti Voltti suoriutui. Lisäksi sen kanssa kehässä oli niin kivaa! Sain myös tehtyä suurimman osan omista heilumisistani, vain pari pikkujuttua unohdin ja kädet näkyi olevan lanteilla tosi paljon. Ajoituksissa olisi ollut parantamisen varaa, ja tosiaan myös sijoittumisissa, etenkin sen korokkeen suhteen. Muuten olen kyllä hirmu tyytyväinen suoritukseemme: Voltti teki suurimman osan tempuista tosi nätisti ja osasi ajoittaa omat ylimääräiset hyppynsä hirmu hyvin musiikkiin (:D), ja tekeminen näyttää videolta sujuvalta ja helpolta. Niin kuin pitääkin.

Videon kuvannut kaveri tuli kertomaan mulle pisteet, kun olin hakemassa kahvia - 166, 2.sija ja KM! En rehellisesti sanottuna ehtinyt paljoa edes ajatella pisteitä ennen tuota, sillä toki palkkasin Voltin kehän jälkeen sorsapehmolla, käytin sen ulkona ja vaihdoin vaatteet. Mutta tulipa hyvä mieli, että tuomarit pitivät esityksestämme niin paljon! Tässä vielä tuomarikohtaiset pisteet ja kommentit:

"Ihana persoona! Musiikki sopi koiralle todella hyvin. Ihan muutama epätarkkuus, mutta muuten hyvää osaamista ja hauskaa katseltavaa!" Liikkeet: määrä 43, laatu 42; taiteellisuus: kumppanuus 44, koreografia 44 = yht. 173p

"Innokas koira, joka ei meinannut pöksyissään pysyä :) Ihana tyyppi. Kivoja liikkeitä, intoa enemmän kuin vielä tarkkuutta. Tästä on kaverin kanssa hyvä jatkaa." Liikkeet: määrä 40, laatu 38; taiteellisuus: kumppanuus 43, koreografia 39 = yht. 160p

"Karismaattinen koira, silmät liimautuivat seuraamaan sitä. Musiikki sopi koiralle tosi hyvin." Liikkeet: määrä 40, laatu 40; taiteellisuus: kumppanuus 46, koreografia 39 = yht. 165p


Voltti ja palkinnot :) Pinkki karvalelu VINKUU
Ihan hullua, että mun alle vuotias pikku lapsikoira teki noin hienon suorituksen <3 Melkein halkean ylpeydestä, ja tulee tosi hykerryttävä onnellisuuspuuska katsoessa sen liikuttavan iloista vipellystä videolta. Voltti on hirmu hyvin mun käteen sopiva koira, ja selvästi olen osannut tehdä asioita oikein, kun saimme ehjän kisasuorituksen tehtyä.

KM:n myötä meillä olisi oikeus avoimeen luokkaan, mutta jäädään kyllä vielä kartuttamaan kisakokemusta alokasluokasta. Voltti on niin nuori ja vielä ihan kesken, joten mulla ei ole mikään kiire eteenpäin. Yritän myös hillitä itseni, ettei tule kisattua heti liikaa, sillä mitään kisatyöskentelyähän en ole tuolle vielä opettanut - vain totuttanut sen siihen, että paria liikettä voi tehdä putkeen ilman palkkaa. Kisakehästä poistuin kehuen Volttia koko ajan, pyytäen sen istumaan kehän laidalla, jossa laitoin sen remmiin. Remmissä siirryimme mun ulkoiluhousujen luo, joiden taskusta kaivoin sille sorsalelun. Jotain tämänsuuntaista tahtoisin tehdä jatkossakin: hillitty poistuminen kehästä, jonka jälkeen palkka. Nyt, kun tulee kevät ja lumet sulavat, pääsee uloskin treenaamaan paremmin, ja voi vähän joka paikkaan levittää kehänauhat (jep, mulla on jostain mätsäristä kerjätty rulla jemmassa) ja tehdä välillä "kisatreenejä". Koiratanssissa kehä tosin on yleensä aidoilla rajattu, mutta kehä kuin kehä tässä vaiheessa.

Lisäksi sille ääntelylle pitää tehdä jotain. Esimerkiksi lakata itse jännittämästä :) Nyt en kyllä jaksa siitäkään kantaa huolta, sillä ns. varmat temput eli pyörimiset, pujottelut ja istuminen menivät ihan ääneti. Vain jo valmiiksi ongelmallisessa peruutuksessa sekä odottamismalttamisvaikeuksissa kuului märinää. En siis usko, että ääntely johtui palkattomuudesta, sillä loppua kohden kun itse rentouduin hieman, koirakin hiljeni.

Oman suorituksen jälkeen Voltti sai hengailla mun kanssa katsomassa muiden suorituksia, sekä sylissä ja häkissä, jossa se rauhoittui ihan nukkumaankin. Palkkailin sitä rauhallisesta makoilusta, ja hyvin se kyllä hakeutui mun jalkoihin pötköttämään. Kylläpä oli ihanaa olla pitkästä aikaa kisaamassa. Tätä mulla on ollut tosi kova ikävä!

Maailman paras ja vähän tärähtänyt pikku Voltti <3
Lisäys 26.3.: Jaoin videon suorituksesta FB:n koiratanssiryhmään, jossa kävi ilmi, että Voltti on liian nuori kisaamaan. Koiratanssin ikäraja kun on 12 kuukautta, eikä 10, kuten luulin - olin osunut ennen ilmoittautumista lukemaan vanhoja sääntöjä vanhalla ikärajalla.. Jostain syystä Virkkukin oli päästänyt ilmoittautumisen läpi, eikä kukaan kokeen toimitsijoistakaan ollut huomannut virhettä. Valitettavasti tuloksemme siis mitätöidään, mutta hei, tulipahan treenattua kisaamista ihan koko rahan edestä! Että voihan perkele. Tuloksia nyt ehtii hakea myöhemminkin, ja saadaan ainakin kisata alokasluokassa pidempään.

22.3.2018

Ensimmäinen kosketus riistaan sitten pentulaatikon

Kerrankin ylivalotettu kuva, yleensä alivalottaminen on mun synti :D Menkööt kuitenkin, kun on hauska ilme!

No tempputreenithän jäi lähes kokonaan hyllylle, kun Ressu oli kylässä :) Tällä viikolla ollaan taas hiukan aktivoiduttu ja käyty temput läpi. Hyvinhän tuo niistä suoriutuu. Torstai-iltana on vielä Kompassissa vikat treenit, joissa ajattelin käydä koko ohjelman läpi pätkittäin eli kahden-kolmen tempun sarjoissa. Kisat jännittää jo hirveästi!

Tiistain aamulenkillä treenattiin golfkentällä eteenlähetyksiä, joista osan nappasin videolle. Palkkailin myös onnistuneesta kupista poispäin seuraamisesta. Kun Voltti lähti juoksemaan uudestaan tyhjää kuppia kohti, olihan se kokeiltava, pysähtyykö koira pillistä - ja se pysähtyi! Puolet aamuruuasta taisi saada palkaksi siitä. Pysäytin vielä toisen kerran, siitä lelupalkka.

Eteenlähetykset ja pari taakselähetystä (käskyksi tulikin sitten "pakoon" :D) menivät hyvin, taakselähetyksissä kääntymiskaari on vähän turhan loiva. Eli tehdään niitä pikkuisen lyhyemmällä matkalla, että koira oppii kääntymään pienemmällä säteellä. Lähettelin Volttia polkujen ja latujen yli, ja yksi ojan ylityskin tehtiin ihan loppuun. Mä en edes meinannut nähdä kuppia lähetyspaikalta ja mietin, uskallanko lähettää koiran, mutta huoli pois, Voltti kyllä bongaa ruuan. Kovaa se meni ja suoraan kuppiin kiinni.




Keskiviikon lintukoiratreeneihin koutsi oli tuonut riistaa. Noutajille varis, Voltille ja saksanseisojalle fasaani. Voltti on nähnyt riistaa viimeksi pentuna kasvattajan luona, ja fasaani olikin tosi jännä. Ensikokeilu tehtiin niin, että jätin Voltin istumaan, fasaani meidän väliin ja pyysin pennun hakemaan sen. Voltti tutki ja haisteli fasaania tosi pitkään, mutta kun koutsi lähestyi sitä napatakseen sen pois, tuli koiralle kiire paketoida lintu suuhun :D Se kanniskeli tirppaa hirveän polleana, hyöri mun ympärillä muttei varsinaisesti luovuttanut sitä. Kerran pyysin istumista, jonka Voltti teki tosi hienosti. Tätä tehtiin pari toistoa, ja vaikka koirasta alkoi tulla ääntä odotushetkinä, se ei pureskellut lintua vaan kantoi sitä nätisti tiiviillä otteella.

Kierrokset nousi linnun takia hirvittäviin lukemiin, ja loppuaika menikin siinä, että käytettiin lintuja häiriönä paikallaoloissa. Voltti piti jatkuvaa piippausta, mikä ärsytti mua ihan sikana, eikä tietenkään helpottanut ääntelyä sitten ollenkaan. Jossain vaiheessa tajusin, että paikallaolo ja linnun tuijottaminen on liian haastava juttu, ja lähdin tekemään koiran kanssa mettäseuraamista linnun ympärillä. Se sujui todella hienosti, vain kerran ajauduttiin liian lähelle lintua jolloin Voltti meinasi napata sen. Tämän jälkeen vinkuminenkin väheni, vaikka loppurauhoittumisen ajan lintu oli edelleen vieressämme.

Vähän jotain tällaista olen haistellutkin: paikallaolo ja rauhoittuminen suuressa häiriössä on todella vaikea asia Voltille, ja jos koiraa haluaa päästä palkkaamaan useammin, on parempi tehdä jotain toiminnallisempaa. Seuraamisessa koira ei sanonut sanaakaan vaan teputteli nätisti mun vierellä pitäen välillä katsekontaktia. Lisäksi tällä kerralla tuli Voltille ihan liikaa toistoa samasta asiasta eli paikallaolosta, ja se kyllästyi koko hommaan.


Ennen lintujen esilleottoa seistiin koirien kanssa rivissä ja koutsi heitteli dameja häiriönä edessämme. Kerran Voltti taisi vähän syöksähtää damin perään, muuten istui ja katseli nätisti. Mitä nyt vaihtoi asentoa jatkuvasti silloin, kun dami ei lentänyt, koska oli TYL-SÄÄÄ! Voltti hakeutui myös makaamaan, minkä lopulta annoin sen tehdä, sillä makuulla ollessaan se ei myöskään yrittänyt juosta damin perään. Mun teki mieli puolessa välissä tätä harjoitusta ottaa tauko, kun koira oli tehnyt useamman onnistuneen paikallaolon damin heiton yhteydessä, mutten sitten kuitenkaan siirtynyt sivummalle (miksi???? hiton idari, näen että koira alkaa kyllästyä ja toistoja tulee sille liikaa, mutta jatkan silti???).

Okei, paikallaolo ja rauhassa odottaminen ovat metsästyskoiralle ihan hirveän tärkeitä asioita, ja olen ehdottoman tyytyväinen siihen, että niitä harjoitellaan joka treenikerran alussa ja lopussa. Voltti vaan ei selkeästi kestä kovin paljoa toistoja, ja tottakai saman asian treenaaminen lähes tunnin ajan on liikaa näin nuorelle ja vähän keskittymiskyvyttömälle koiralle.

Haluan Voltille rauhallisen paikallaolon/odottamismoodin, mutta ei sitä kyllä pelkällä koiran huudattamisella saa aikaan, vaan kun koira on hetkeksi rauhoittunut, sen voi palkata ja sitten tehdä jotain muuta. Rauhoittumisesta tulee siis palkkioksi myös se, että rauhoittumisen jälkeen pääsee tekemään jotain kivaa. Eniten mua kyllä harmittaa se, etten itse osaa pitää taukoa ja tehdä jotain muuta sitten, kun on pari toistoa mennyt hyvin ja olen koiran niistä palkannut. Huoh. Esimerkiksi töissähän rauhoittumiset sujuvat oikein hyvin, ja kokousten ajan Voltti joko kiertää rapsuteltavana, tutkiskelee huonetta tai jos käsken sen johonkin makaamaan, se makaa siinä. Yleensä varmistan tätä vielä pitämällä koiraa remmissä, mutta tämänpäiväisessä kokouksessa riitti pelkkä siinä-käsky. Ei Voltti siis ihan toivoton ole, vaikeat tilanteet vaan ovat, no, vaikeita.


Ensi viikolla on tämän kurssin vika kerta, ja sitten pitääkin jatkaa omatoimisesti asioiden treenaamista. Ollaan toki toukokuun alussa menossa saman firman metsästyskoulutusviikonloppuun, toisena päivänä on luento ja toisena käytännön harjoituksia. Sain Voltille koirakkopaikan, mutten vielä yhtään tiedä mitä siellä kannattaisi tehdä - onhan tässä toki reilu kuukausi aikaa pohdiskella :)

Olen vähän päivitellyt blogin ulkoasua kansikuvan vaihtamisen yhteydessä. Myös sivuja olen koittanut käydä läpi ja reilut puoli vuotta päivittämättä olleen Kasvukäyrät-sivun heivasin jo pois. Pikkuhiljaa!

16.3.2018

Tanssikisoihin valmistautumista, taas yksi erävoitto ääntelystä ja vauvakoira




Temput

Kävimme Kompassissa omatoimivuorolla maanantaina, muistin jopa tehdä treenisuunnitelman ja pitää siitä kiinni. Osasin myös malttaa mieleni ja kun kaikki jutut oli treenattu, lähdimme kotiin, vaikka treeniaikaa olisi vielä ollut jäljellä. Enkä hinkannut mitään juttua liikaa, vaan lopetin onnistumisiin. Hyvä minä!





Volttikin oli hieno, se sai tehdä lähinnä temppuja, jotka sujuivat hyvin. Videolla näkyy suurin osa. Aloitimme seuraamisella, joka oli muuten jees, mutta perusasennot ihan kamalia - niihin pitää keskittyä enemmän. Ohjelmassa oli myös vadin päällä pyörimistä eri variaatioilla, ensin niin että olin paikoillani, sitten niin että kiersin koiraa samalla eri suuntaan, sitten vielä kauempaa lähetyksiä ja vadilta poistuminen+istu+pyöri. Kivasti meni. Huomasin, että mun kannattaa pitää koiran puolella oleva käsi esim. lanteella, sillä jos pidän kättä koiran päällä, se luulee että siinä on nami eikä keskity.

Täysii!
Ilman käsiohjauksia opetetuista tempuista kyllä näkee, että sheippaaminen on kannattanut! Voltti ei ota mitenkään hirveästi häiriötä mun käsien liikkeistä tai muustakaan heilumisesta, ainakaan tällä viretasolla (pari päivää pennun kanssa leikkimistä sekä Kompassin trooppinen ilmasto tekevät tehtävänsä, ja koira oli ihastuttavan hillitty). Mun täytyy vaan muistaa pitää itseni kurissa eikä häiritä koiraa huitomalla esim. koroketta kohti tai käyttää samoja käsiapuja kuin Aidanin kanssa. Siinä voisikin olla tavoite kisoihin: en saa häiritä koiraa omalla häröilylläni, vaikka kuinka jännittäisi :)

Peruutuksia tehtiin usemmalla tavalla: niin, että itse kävelin koiran kanssa (kuuluu koreoon), niin että se peruutteli yksinään ja niin, että se peruutti mun selän takana (tämäkin kuuluu koreoon). Pahin paineistuminen on saatu selätettyä, ja peruutukset olivat pääosin nättejä sekä hallittuja, ja mikä tärkeintä, niissä ei tullut ääntä. Hyvä. Jalkojen ali peruutus takkusi ihan snadisti, mutta täällä sitä ei ollakaan ennen tehty - ja se on muutenkin vähän keskeneräinen temppu vielä.

Metsurit hommissa
Mun ympäri pyöriminen sujui hienosti myös niin, että itse pyörin ja nostin kädet ylös. Pyörähdyksetkin ovat olleet tehotreenissä, sillä Voltti on tehnyt aiemmin tosi paljon kieltoja niiden kanssa tai muuten epäröinyt, mutta tällä kertaa nekin onnistuivat moitteettomasti. Koreon alkuosaa eli käsien alta pujottelua harjoiteltiin myös hiukan, ja se oli Voltista erityisen hauskaa! Jalkojen pujottelussa otin mukaan omat hypyt, joka oli ihan kamalan vaikeaa, ja sitä pitää treenata tosi paljon enemmän. Videolta katsottuna myös pari muuta kohtaa ja käsien asentoa vaatii vielä hiomista. Jäi tosi kiva fiilis treeneistä. Rauhoittumisia tehtiin monessakin kohtaa, ei ongelmaa niissäkään.

Metsästys

Keskiviikkona ajeltiin taas Nurmijärvelle lintukoiratreeneihin, ja vaikka emme ehtineet lenkille ollenkaan ennen treenien alkua, Voltti oli tällä kertaa ihanteellisessa mielentilassa. Jälleen se toki oli leikkinyt pennun kanssa koko päivän, eli selvästi riittävä väsyttäminen saa sen oikeaan vireeseen. Ääntä tuli yhdessä kohtaa, kun piti odotella ja katsella kun vieressä viriteltiin ruokakuppeja tms.

Alkuun ja loppuun perinteiset rauhoittumiset ja paikallaolot, ja alkupaikallaolossa koutsi häiriköi juoksutusraipan päässä olevalla karvamöttösellä. Voltti ei aluksi huomannut koko systeemiä kun tuijotti niin tiukasti mua ruuan toivossa - mulla oli meinaan mukana paistettua jauhelihaa, joka oli aivan erityisen herkullista! Päätin ottaa iltaruuaksi tarkoitetut jauhelihat treeneihin, sillä Kompassissa tuli tungettua koiralle lähes puoli purkkia viljamössönameja. Ehkäpä jatkossa voisi jättää ne viljamössöt ostamatta, ja käyttää treeneissä ihan oikeaa lihaa pakkasessa olevien Naturisten lisäksi. Naudanjauheliha on sopivan vähäsuolaista sekä vähärasvaista, eikä siis sotke kauheasti, ja lisäksi sen saa syötettyä koiralle pieninä suiroina, eikä sitä tarvitse pilkkoa lainkaan. Jauheliha myös kuuluu Voltin ruokavalioon muutenkin, eli samallahan sitä voi syöttää treeneissä, kun näyttää niin hyvin kelpaavan.


Tämän kerran teemana oli suuntien opetus, joka aloitettiin namikuppitekniikalla. Kupit pitäisi olla molemmilla puolilla, jotta koira tottuu siihen, että toisellakin puolella on jotain. Tätähän me tehtiin jo aiemmin tokokurssilla ja vähän huonolla menestyksellä, mutta nyt Voltti oli vähän rauhallisempi eikä kohkannut niin paljon, eli ehkä jotain jäi päähänkin. Ensin lähetettiin eteen ("mene"), sitten taakse eli koira istuu naama muhunpäin ja kuppi sen selän takana (tämän käsky oli jotain ruotsia, ehkä "bakåt"? olkoot bakåt tästä eteenpäin), ja vikana sivuille (me tehtiin vain "oikee"). Lisäsin itse mukaan seuraamispätkiä kun oltiin ensin jätetty nami kippoon. Voltti istui kivan suorassa, vaikka kippo oli oikealla sivulla tai takana. Näitähän on helppo tehdä vaikka ruokinnan yhteydessä, pilkkoo vaan sapuskat vaikka kymmeneen osaan, jolloin saa paljon toistoja kerralla. Ehkäpä tehdään kuitenkin alkeisopetusta näin, vaikka silloin tokokurssilla homma ei oikein sujunut.

Muina juttuina oli noutoleikkiä sekä eteen istumista. Noutoleikissä leikittiin vetoleikkiä tms kivaa ensin liikkuen samalla eteenpäin, sitten annettiin lelu koiralle ja peruutettiin poispäin, jolloin koira voisi tuoda sen takaisin. Voltille vetoleikin voittaminen ja itsekseen rallattaminen lelun kanssa on niin parasta, että se ei aluksi halunnut tulla ollenkaan mua kohti, mutta jauhelihat muistaessaan se alkoi lähestyä paremmin. En ole ihan varma, haluanko tehdä leluilla näitä noutojuttuja, sillä damien kanssa noudot on sujuneet oikein hyvin ja niitähän sen tulee tulevaisuudessakin noutaa. Leluihin liittyy myös tosi kovasti se nimenomainen leikkiminen, eikä luovutuksilla ole koskaan ollut erityisemmin väliä, kunhan koira on lelun namppaan pyydöstä vaihtanut. Mutta hauskaa oli enivei, Voltti on sulkku kun se on niin innokas leikkihirmu!

Eteen istumista tehtiin ihan itse peruuttamalla ja pyytämällä koira istumaan, ideana että daminkin kanssa koira tulisi samalla lailla. Tähän voisi ehkä liittää jonkun käskyn. Muutaman toiston jälkeen Voltti istui mun eteen ihan pyytämättä, kiva.


Taukoiltiin näissäkin treeneissä paljon, ja monesti olin eka joka lopetti jonkin jutun treenaamisen ja siirtyi tauolle - hyvä minä! Voltti tuntuu kestävän toistoja vähän paremmin kuin Aidan kesti, se ei siis ala itse keksiä uusia variaatioita jos toistoja tulee liikaa (flätit ja niiden omatoimisuus <3), mutta mieluummin teen vaikka 10 toistoa liian vähän kuin yhtäkään liikaa. Lisäksi Voltti keskittyi tällä kertaa niin kivasti muhun eikä haahuillut ja hörhöillyt omiaan, että mielelläni jätän sille vähän tekemisennälkää :)

Ressu <3

Ja kuten kuvista tosiaan näkyy, pentukoira-Ressu on ollut meillä sunnuntaista asti, lauantaina se haetaan pois. Pennun kanssa oleminen on omalla tavallaan raskasta, omalla tavallaan kivaa, ja Ressu on kyllä ollut oikein mutkaton tyyppi. Se nukkuu yöt nätisti aitauksessaan, ja päivällä koirat ovat tosi hyvin viihdyttäneet toisiaan. En ole kauheasti tehnyt pennun kanssa mitään erityisempää, mitä nyt vähän harjoiteltu istumista, katsekontaktia ja joitakin noutoja. Ensimmäiset noudot tehtiin niin, että istuin pennun omalla pedillä, sillä se halusi raijata kaiken sinne. Seuraavalla kerralla onnistui jo niin, että istuin vaan lattialla ja pentu toi heittämäni lelut kiipeämällä mun syliin <3

Volttikin on ollut pennusta onnessaan, eikä malttaisi antaa sen olla, vaikka Ressu koittaa käpertyä johonkin pedille välillä nukkumaan. Pihalla ne viihtyvät hyvin ihan kahdestaankin, ja Voltti on rakentanut itselleen oman korppikotka-naapurinkyttäyspesän (vielä..) jäljellä olevaan pensaaseen. Ressun on myös aina päästävä sinne, jos Voltti on pesässä nakertamassa risuja! Sisällä leikit menevät välillä vähän villeiksi, mutta Voltti ei onneksi ole edes yrittänyt haukkua. Se myös antaa pennun roikkua korvissaan, ja pentuhan roikkuu.. Erityisen söpöä on se, kun koirat leikkivät jollain lelulla vetoleikkiä keskenään. On ne vaan niin sulkkuja. Mä perustin jo uuden penturahaston, jonne laitan rahaa säästöön aina kun kuukaudessa jää jotain yli, kiitos Ressun.. Ihana, tomera pikku poikanen, ja onpa tosi kiva, että se tuli meille hoitoon!



Niin viaton pikku nassu <3

11.3.2018

Temppuhommia ja häiriötreeniä

Kerta kiellon päälle, kun puhelimestakin löytyi Tahkokuvia.. Joku mökin omistaja oli laittanut jäälle tämmöisiä kumartelevia puita, ilmeisesti ohjaamaan kulun pois rannastaan. Moottorikelkan jäljistä päätellen hienosti toimii!
Olen ottanut työn alle ihan tosissaan sen 20 toistoa päivässä 20 eri paikassa -metodin. Toistojen määrä on helposti kuitattu, sillä olkkarissa naksutellessa/temputellessa tulee hirmu nopeasti käytettyä 20 namia, mutta vieraiden paikkojen lisääminen on vähän vaikeampaa. En oikein uskalla ihan missä vain treenata, vaan valitsen hiukan syrjäisemmän ja avoimemman paikan, jotta näen mahdolliset muut kulkijat ennen koiraa.

Loppuviikon treeneissä olen keskittynyt mun ympäri kiertämiseen ja jalkojen välistä peruuttamiseen, joiden seurana olen vaihdellut muita temppuja (pakki, pujottelu ja pyöriminen). Peruuttamisessa olen palkkaillut paljon nopeasta käskyyn reagoinnista, suoraan peruuttamisesta ja kävellen peruuttamisesta - loikkimista en ole hyväksynyt, sillä 9 kertaa kymmenestä loikkimiseen liittyy myös ääni. Lisäksi loikkiessa Voltti lähtee vinoon, ja mä haluaisin kauniin, suoran ja siistin peruutuksen. Koiran rauhoittaminen lähdössä tuntuu olevan avainasemassa, ja tulin siihen päätelmään eräissä aamutreeneissä, että käsikosketuksen opettaminen tosi vahvaksi voisi olla hyvä idea.

Todiste lumikenkäilystä, oli kivvaa
Käsikosketuksessa on sekin etu, että se on tosi helppo ja yksinkertainen temppu, jonka tekeminen voi rentouttaa koiran: helppo ja nopea onnistuminen mun lähellä, josta saa palkan. Lisäksi koiran nokan saa sillä ohjattua oikeaan suuntaan, namikädellä ohjaamisessa Voltti nimittäin kovin helposti tarjoaa luopumista ja katsekontaktia - mikä on tietysti ihan hirveän hyvä, sillä en mä haluakaan opettaa sille asioita namilla vedättämällä!

Mun kiertäminen on Voltin mielestä kivaa, ja nyt kun se sujuu kotona käskyllä myös kun mä pyörin tai heiluttelen käsiä, pitää tehdä toistoja nimenomaan uusissa paikoissa. Lenkkien varrella ja hallilla ollaan jo kokeiltu ihan onnistuneesti, ja joka kerta koiralla menee vähemmän aikaa muistaa, mistä on kyse. Jalkojen välistä peruuttaminen on paljon jouhevampaa myös vieraissa paikoissa, sillä siihen liittyy käsiapu (juuh, kannatti mennä sieltä missä aita on matalin, käsiavun häivyttäminen on taas ihan hirveä homma).

Kuunteluharjoitukset eivät ole sujuneet niin hyvin kuin toivoisin, vaan Voltti tarjoaa tosi usein peruuttamista ja vieläpä äänen kanssa. Jostain syystä jalkojen välistä pujottelu on myös ollut vaikeaa, ehkä nuo jalkojen välistä peruutus sekä mun kiertäminen ovat vähän sotkeneet ajatuksia? Vaan eiköhän sekin jumi treenillä selviä!

Ehkä lobotomialla saadaan liiallinen omien aivojen käyttö kuriin? (koiria ei vahingoitettu kuvauksissa, mutta tupee taitaa kaivata taas nyppimistä)
Lauantaina hallilla olikin kunnon häiriötreenit, meillä oli ensin kesän kouluttajapalaveri (vedän silloinkin temppukurssia) ja sen jälkeen treenailtiin yhdessä. Hallilla oli hirveät bileet ja Voltille aivan älytön häiriö joka suuntaan juoksevista paimenista! Jollain oli vinkupallo joka olisi ollut Voltistakin tosi kiva, ja osa treenaajista otti häiriötä Voltista tekemällä seuraamista ihan meidän läheltä. Kerran en ehtinyt edes huomata vierestä seuraajaa, ja vaikka oli jalka remmin päällä, Voltti pääsi singahtamaan tyypin persuksiin.. huoh, onneksi kyseinen koira vähät välitti!

Yhteisen paikallamakuun jälkeen yritin vähän tehdä temppuhommia, mutta sirkus oli pennulle ihan liikaa, eikä se kyennyt kunnolla keskittymään. Palkkailin siis pelkästään katsekontaktista, hiljaa olemisesta ja istumisesta sekä maahanmenosta, jotka ovat kohtuullisen varmoja juttuja ja sujuvat vaikeammissakin tilanteissa. Kun namit loppui, vein koiran hetkeksi häkkiin ja nappasin vielä yhden beef stickin taskuun. Koiran hiljennyttyä häkkiin tehtiin vielä toinen setti, ja nyt onnistui ne temputkin, kun oli ekassa setissä purettu pahin virtapiikki pois.

Voltti on tykästynyt Aikun vanhaan kasipalloon <3
Itse olen käynyt kovasti kisaohjelmaa läpi mielessäni, ja pari kohtaa ovat tällä hetkellä hiukan epäselviä. Uskoisin, että ensi viikon Kompassi-vuoroilla ajatukset kirkastuvat, kun pääsen isommassa tilassa kokeilemaan peilin kanssa, miltä liikesarjat näyttävät ja sujuvatko ne ollenkaan. Täytyy muistaa myös tehdä jonkinlainen temppusarja palkatta, ja koittaa itse pitää ajatus kasassa vaikka stipluja tulisikin, sillä kisoissa stiplut ovat varmoja. Muutenhan Voltti kyllä tekee tuttuja temppusarjoja sujuvasti, vähän jänskättää kylläkin se mun oman "tanssin" lisääminen mukaan. Se on onneksi toisaalta helppo jättää pois ja vetää vaikka koko kisa kädet lanteilla tai muuta tylsää, jos käsienheiluttelut ovat koiralle liikaa.

Saa nähdä miten paljon saadaan ensi viikolla treenattua, kun pikku termiitti tulee kylään!

Naistenpäivänä maalasin naisen
..ja loman aloitin tursottamalla kaikki puolikuivat maalinjämät kankaalle! Työnimenä tällä vielä keskeneräisellä teoksella on "galaksit räjähtää" ja vähäsen räjäytin maalia myös kylppärin lattialle, toivottavasti irtoaa seuraavassa lattianpesussa :D

9.3.2018

Dat feeling when ur dog keeps whining trough all the time

kuva: Kaisu Sandberg

Temput

Voltti on saanut harjoitella temppuja kotosalla ja hiukan ulkonakin. Olen naksutellut sille mun ympäri pyörimistä vastapäivään ("minua"), jonka se hoksasi kahdella naksuttelukerralla. Ensin tyyppi tarjosi kovasti sivulletuloa, mutta kun siirsin namit oikeaan käteen vasemman sijasta, tuli edistystä ihan harppauksilla. DOLOhaasteesta bongasin idean siitä, että uutta asiaa tulisi toistaa 20 kertaa päivässä ja 20 eri paikassa, jotta voi olettaa, että koira osaa sen. Siihen ei ihan ehditä ennen koiratanssikisoja, mutta yritetään parhaamme - näitä uusia käskyjä tulisi siis tehdä joka päivä ennen kisoja! Ei mitenkään mahdotonta, täytyy vain itse muistaa ottaa aika temppuiluun :)

Tämänkin ottanut Kaisu :)

Ja tämän. Hepuli!! Jännät lehmät!! Karkuun!!
Pikkuisen treenailtiin myös jalkojen välistä peruuttamista, ja aloin yhdistää siihen peruuttamista mun takana. Voltti keskittyi tosi kivasti ja peruutti suoraan, hyvä! Viime aikoina ongelmana on ollut etenkin ulkosalla se, että koira lähtee sivuttaislaukkaa taaksepäin pitäen samalla hirveää mölyä. Nyt on siis käynnissä peruuttamisen korjausoperaatio, saa nähdä millä mallilla se on parin viikon päästä. Mutta eikös se ole ihan perus, että heti kun tekee kisailmon, koira joko sairastuu tai kaikki leviää käsiin eikä koira tunnu osaavan enää yhtään mitään?

Torstaiaamuna kävin itsekseni vetämässä vähän tanssitreenejä duunin tanssihallissa. Note to self: näytän ihan kamalalta, teen mitä vaan. Tuli samantien aika paljon muutoksia koreoon, eihän mun norsunjalat ehdi semmoiseen vipeltämiseen kuin mielikuvissani ajattelin :D Samalla huomasin, että koiralle tulee antaa paljon enemmän aikaa suorittaa tehtävät kuin olen mielikuvituskoiralleni antanut. Pari vuoroa on vielä jäljellä, mutta tästä kerrasta kirkastui jo useampikin asia treenattavaksi yksin ja koiran kanssa.

Metsästys

Keskiviikkona ajeltiin taas Nurmijärvelle lintukoiratreeneihin. En ehtinyt käyttää Volttia kuin 10min pikapissatuksen, sillä ajoitin lähdön ihan väärin, enkä löytänyt Kaaresta Mustia ja Mirriä (kävin hakemassa Voltille lahjakortilla ruokaa. Säkiksi valikoitui Sam's field Grain free chicken, sillä Acanaa ei saa liikkeistä lainkaan ja lahjakortti taas kävi vain liikkeissä, enkä halunnut käyttää 35e lahjakorttia tarvikkeisiin kun mitään ei ole nyt tarve ostaa). Lyhyestä lenkistä johtuen koira oli ihan hirveillä kierroksilla ja käytännössä huusi koko treenit läpi :( Mä olin ihan hiilenä volinasta, ja koira varmasti otti siitä lisää kierroksia, vaikka koitin parhaani mukaan esittää rauhallista enkä reagoinut sen mölyihin. Ärsyttää ja harmittaa ihan hirveästi.

Treenit aloitettiin taas matolle rauhoittumisella, tällä kertaa mulla oli jopa mukana oma karva-alusta. Voltti istui ja makoili kyllä paikoillaan, mutta vänisi koko ajan jotain. Koutsi aiheutti häiriötä meille kävelemällä lähemmäs katsomaan, ja häntä olisi pitänyt mennä ihan saman tien moikkaamaan! Jostain syystä Voltti on ihan rakastunut Ullaan, ei se yleensä käyttäydy noin kouluttajia kohtaan :D Myös toisten koirien luo kiskomista esiintyi, ja vaikka palkkailin paljon kontaktista muhun, ei koira alkanut tarjota sitä yhtä hyvin kuin viimeksi.

Jauhenlihaa? kyllä kiitos ottaisin.
 Uutena juttuna seuraamista, joka aloitettiin niin, että jokainen otti köntin hirvenjauhelihaa nyrkkiin ja imutti koiraa. Mä en edelleenkään halua tehdä imuttamista, ja koska Voltilla on seuraamisesta jo idea olemassa, tehtiin niin että kävelin vaan reteesti eteenpäin ja palkkasin koiran kun se tuli vierelle kontaktiin. Lisäksi toki haluan sille erikseen "mettäseuraamisen" käskyllä "tässä näin" (tai "lyhyt remmi", se toimii jo ihan hirveän hyvin eikä koira pääsääntöisesti yritä kiskoa mihinkään enää), joten tahdon, että koira kulkee suunnilleen mun vieressä muttei jatkuvassa kontaktissa. Otin tämän toki myös häiriötreeninä, kun kaikki hilluimme hallissa yhtä aikaa, ja hienosti Voltti suoriutuikin. Hirvenliha oli sen mielestä tosi jännää ja mielenkiintoista, mutta Voltti söi sitä mun kädestä tosi varovaisesti ja nätisti. Hassu. Mua yökötti käteen jääneet lihalillut ja -hajut ja -tahma niin paljon, että piti käydä lumihangessa putsaamassa kädet ennen treenien jatkamista..

Kotiin palatessa vein vahingossa kaikki koiran remmit sisälle, eikä autoon jäänyt mitään, joten kadunvarren parkista Voltti sai kävellä vapaana sisälle. Otettiin pikku harjoitus seuraamista siinäkin, ja olipas oikein hieno suoritus! Voltti käveli tosi kauniisti mun vierellä, välillä yritti hypähdellä mutta pääosin kaikki jalat maassa. Harmi, ettei ollut enää namppaa taskussa, mutta kehutkin ilahduttivat koiraa selvästi.

Pennut saivat tehdä myös luoksetuloja, ja jos homma tuntui liian helpolta, koiran olisi saanut pysäyttää myös matkan varrella. Mä päädyin kuitenkin istuttamaan Voltin pillillä vasta mun edessä, sillä oli jo valmiiksi vähän huono fiilis ääntelystä ja korvattomuudesta ja järkyttävästä haistelusta. Luoksetulot menivät oikein hienosti, myös odottamisosio - jätin Voltin ekaa kertaa odottamaan istuen ennen luoksetuloa. Pillivislauksesta se ei hievahtanutkaan, mutta nimellä huutamalla lähti hippulat vinkuen mua kohti. Ja näytti kuulemma taas lentävältä karvamatolta :D söpö. Pillistä se istui hienosti mun eteen. Tehtiin luoksarit myös häirittynä niin, että muut koirat istuivat kujana hallin reunoilla, jonka läpi piti juosta. Tässä ei ollut kellään pennuista mitään ongelmaa. Voltilla oli odottamisosiossa kyllä ongelmia, se vinkui ja hyöri ja pyöri ja oli tosi raivostuttava.



Ennen loppurauhoittumisia ehdittiin vielä tehdä noutoon seuraava vaihe, eli maasta nostaminen. Dami oli taas ilmeisesti vähän tylsä, mutta koutsi antoi meille kaninkarvapallon jonka luovuttaminen ei olisi maistunut ollenkaan. Namilahjonnalla sain Voltin kuitenkin antamaan pallon mulle ja parin toiston jälkeen se luovutti pallon oikein nätisti. Tehtiin tätä ihan vain vähän, ettei homma mene puisevaksi, ja loppuaika istuskeltiin ja rauhoituttiin. Nyt ei tullut ääntä enää niin paljoa.

Muuten ihan ok treenit, mutta haistelu, jatkuva väninä ja kontaktikäskyjen (nimellä kutsuminen) huomioimattomuus otti ihan kunnolla päähän. asdf. Ensi kerralla paljon pidempi lenkki etukäteen, niin ehkä on kivemmat treenit. Lisäksi otan mukaan paria eri sorttia nameja, jotta niitä voi vähän vaihdella, ja koiran mielenkiinto pysyy paremmin yllä.

Mulla on näköjään ihan hirviästi asiaa treenaamisesta. Onnea, jos jaksoit tämänkin maratonpostauksen lukea. Hyvin muuten huomaa erot kuvankäsittelyssä, kun mun ja Kaisun kuvia vertailee - mulla on paha tapa jättää kuvat harmaiksi ja inan alivalotetuiksi. Pitäisi ihan rohkeasti vaan nostaa valotusta!

Kaisu otti meistä näin söpön kuvan jäällä. Mä oon ihan järkky läski, mutta Voltti on ihku <3

7.3.2018

Talvikauden vikat ohjatut tokot


Maanantain tokokurssilla oli vika kerta, ja uudet kurssit alkavat vasta huhtikuun lopussa. Pieni tauko ohjatuista siis tulossa, joten saadaan rauhassa treenailla kursseilla esille tulleet asiat kuntoon ennen kesäkauden uusia kujeita.

Vuoroa odotellessamme tein eteisessä istumisia, paikallaoloa, maahanmenoja ja sivulletuloja. Vinkumista tuli kaikissa ihan hirveästi, ja jo paikallaan istuessaan Voltti märisi jotain. Kun päästiin koutsin silmien alle, ääni onneksi jäi pois. Aloitimme jäävillä eli istu+maahan, koutsi käski palkkaamaan koiraa niin, että se pysyy oikeassa asennossa. Helpommin sanottu kuin tehty! Odota-käskyllä sain koiran pysymään paikoillaan ja se otti namitkin kädestä tosi suloisen varovaisesti. Tehtiin myös käskyerottelua, mutta jostain syystä maahanmenot eivät ottaneet onnistuakseen, vaan Voltti tykkäsi vain istua.

Toisena juttuna ruutu, jonne koutsi oli vienyt pienen vihreän vinkupallon odottamaan samalla kun itse säädin koiraa kentälle. Voltti lukitsi ruudun tosi hyvin ja otti lähtöasennon, mutta ekalla lähetyksellä juoksi ruutuun sen sivusta (bongasi pallon vasta lähellä ruutua kun oli jo ajautunut vähän vinoon). Mutta on se vaan uskottava, että nappula on hiffannut, että niillä törpöillä on joku idea!


Voltti on HULLU
Toinen lähetys tehtiin tyhjään ruutuun, ja tavoitteena oli pysäyttää koira. Voltti pinkoi ruutuun hippulat vinkuen ja odota-käskyllä teki u-käännöksen ja juoksi takaisin mun luo. Palkkasin silti, sillä ehdin onneksi huutaa "jesss" just ennen kuin koira lähti juoksemaan mua kohti. Tässä vaiheessa tärkeintä on se, että koira ylipäänsä pysähtyy ruudun sisäpuolella - mulle siis myös tärkeää ajoitusharjoittelua! Ehkäpä ajoittamista voisi treenata myös niin, että lähetän koiraa jonkun linjan yli, eikä aina tarvitse nimenomaan ruutuun mallata.

Loppuun ehdittiin tehdä vielä seuraamista. Ja vau miten hyvin se meni! Ihan älyttömän hienoa, useampia askelia meni kontaktissa ja sopivalla kohdalla suht takana mutta tiiviisti. Yllätyin itsekin, Voltti on näköjään taas nukkuessaan työstänyt opittua :) Koutsin ehdotuksesta tehtiin muutama toisto niin, että palkkasin perusasentoon istumisesta, ja Voltti istahti persiilleen heti kun pysähdyin. Miten hieno pentu.

Kokonaisuudessaan tosi kivat treenit. Voltti sai kehuja kivasta asenteestaan ja tietty söpöydestään. :D Se on kyllä niin hauska, ja hirmu valloittava persoona - tosi moni, jotka eivät erityisemmin koirista edes välitä, tykkäävät Voltista hirveästi. Ja onhan se ihana!

Ja mm. söpö <3 <3
Kotimatkalla treenattiin vielä loput namit pois, ajattelin tehdä temppuja, mutta meni ihan pelkäksi huudoksi. Leikittäminen ja kesken leikin tehdyt pilli-istumiset oli hyviä. Maahanmenot eivät olisi vieläkään maistuneet, ja päästäessään ääntä Voltti hyppäsi heti ylös ja lähti pois. Se on tainnut tajuta, etten tykkää mölyämisestä.. Joitakin toistoja peruutusta, pyörimistä ja maahanmenoja saatiin hiljaisestikin. Kotona peruuteltiin ihan vähäsen namien kanssa, ja niissä pysyi nokka ummessa. Mutta sinänsä ihan positiivista, että muiden läsnäollessa turpa pysyy pääosin kiinni, ja vain kahdenkeskeisissä treeneissä tulee hirvittävästi ääntä.

Varasin useamman Kompassivuoron ja itselleni duunipaikan tanssihallista joitakin tunteja treeniaikaa niitä tanssikisoja ajatellen. Kaveri lähtee mulle matkaseuraksi ja kuvaamaan, hän ei ole tosiaankaan mikään koiraihminen vaan pelkästään Voltti-fani :D Koreo on jo suunniteltu, pari temppua pitää opettaa varmoiksi ja sitten vaan soitellen sotaan.

Innostuin eilen illalla myös DOLOhaasteesta eli "paremmaksi kouluttajaksi 30 päivässä" tms, mutta totesin, ettei mulla kuitenkaan ole just nyt aikaa. Harmi, vaikutti mielenkiintoiselta jutulta! Täytyy lukaista postaukset ja ainakin päässä käydä aiheita läpi. Ja ehkäpä jotain ehdin pohtia syvemminkin tänne blogiin, jos herää kovasti ajatuksia.